12.10.2017

Maastopyöräily - uutta Rinkassa!

Teksti Kaija Virtanen, kuvat Mikko Koivu

Uudistuksen tuuli puhalsi Rinkan toimintaan, kun 7.10.2017 toteutui toimintasuunnitelman mukainen maastopyöräilytapahtuma.

Syksyisen kosteasta säästä huolimatta pyöräilijöitä saapui lähtöpaikalle Raision ABC aseman pihalle. Siellä tapahtuman vetäjä Mikko Koivu opasti osallistujia niin pyörän kuin turvallisen retken alkuun. 

Ohjeita ja opastusta osallistujille

Mikon kertomaa. Pienessä syyssateessa ajettiin maastopyörillä mm. Karevan kierron maastossa. Pidettiin pieniä taukoja. Maaston haastavuus, välillä juurien rosottama polku ja välillä kallion kupera pinta, antoivat tunteen – olemme oikeasti maastossa, emme tasaisella tiellä.

Kullaanvuoren kalliolla
Syksyn väriloiston ja kauniiden maisemien lisäksi nähtiin mm. Hiidenkirnu. Kullaanvuoren näköalapaikalla, tornin juurella vedettiin keuhkoihin raitista ilmaa, jotta laskeutuminen vuorelta ja lenkin jatkaminen sujuivat mallikkaasti.
Tauolla reitin varrella
Uutta retkeä jo odotellaan! Kuului lopuksi kiitosten lomassa.

Tähän retkeen osallistui kuusi innokasta pyöräilijää Mikon lisäksi.  Rinkka kiittää Mikkoa ja toivoo, että pyöräilyinnostus ’tarttuu’ ja saa lisää harrastajia ensi vuoden retkille. 

Toivomme Rinkassa, että Mikko saa pyöräilyn ’tietopankkiinsa’ lisää työkaluja, kun hän osallistuu Suomen Ladun järjestämälle kurssille, jossa koulutetaan ohjaajia latuyhdistysten maastopyöräilyyn.
 KIITOS MIKKO!

9.10.2017

Kolin kansallismaisemat kuljettavat ja ihastuttavat


Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Syyskuun alussa 2017 Armonlaakson vaeltajat tekevät syysretken Kolille. Olen mukana retkellä, jota vetävät Tarja ja Esa Anttila. Meitä on 43 henkilön ryhmä. Taivassalon auto, ohjaimissa Jyrki, tuo retkeilijät turvallisesti Kolille. Majoitumme mökeissä ja teemme päiväretkiä.

3.9. sunnuntai
Retkemme alkaa Luontokeskus Ukkoon tutustumalla. Pihapiirissä, ennen luontokeskuksen avautumista, veri vetää meitä kohti läheisiä isoja kiviä ja Pieliselle kurkottavaa maisemaa. Luontokeskuksessa katsomme Kolista kertovan filmin. Historian mukaan 1650 nimi oli Mustarinda, 1670 tuli ensimmäinen asukas, 1750 Korpi-Jaakko perusti Kolin kylän, 1892 Juhani Aho, Venny Soldan Brofelt ja Eero Järnefelt vierailivat Kolilla, 1896 tehtiin ensimmäinen luontopolku laivarannasta Ukkokolille. Kolin kansallispuisto on perustettu 1991 ja sitä on laajennettu 1996. Luontokeskus Ukko on valmistunut 2000. Kansallispuiston tunnuksessa on kaskikoivikko.
Näyttelytiloissa riittää katsottavaa, vaikka venäläisten taiteilijasisarusten Sergey ja Olga Klinovin teosten nimenä on KUN KUKAAN EI NÄE. Pielisen kehitysvaiheet ja paljon muuta löytyy näyttelyn sopukoista.
Katse Ukko-Kolilta Pieliselle
Matka maastoon kohti Kolin huippuja (Ukko-Kolin huippu 347 merenpinnasta, 253 metriä Pielisen pinnasta) alkaa kapuamalla rappusia ylös. Nyt ei voi maisemasta valittaa – Pielinen peilaa taustalla sinisenä, edessä kalliot kumpuilevat kuin pyöreät pallot, joita reunustaa vihreä metsä. Pihlajan punaiset marjat ja hennon koivun keltaiset lehdet antavat lisämausteen. – Harvoin näkee näin kaunista ja jylhää yhtä aikaa! Poutapilvet soutavat Pielisen ja sen saarten taustalla. Ilmankos taiteilijat ovat ajan saatossa ihastuneet ja oleilleet täällä.
Kallioiden muotoja ja Pielisen pintaa
Akka-Kolilta avautuu maisema metsäiseen Lieksaan. Ylhäältä katsottuna metsä aaltoilee vihreänä kuin vastakohtana siniselle Pieliselle. Kansallismaiseman kauneutta! Ihastelun ja ihmettelyn lomassa pidämme pienen evästauon.

Retki jatkuu. Laskeudumme vaaralta alas Mäkränaholle ja kiipeämme ylös Mäkränvaaralle. Kun on päästy pieni matka ylös, hetken kuluttua laskeudutaan alas. Onneksi osaan polkua on rakennettu portaat sekä ala- että ylämäkeä helpottamaan. Punaiset puolukat maistuvat, kun on tauon paikka. Kierretään Uuron kierrosta, jonka varrelle portaita riittää useaan otteeseen. Eero Järnefelt’in kasvokuva on kiinnitettynä korkealle kallion kupeeseen. Täällä hän on katsellut Pieliselle. Uuron kierros päättyy Luontokeskuksen pihapiiriin. Kolin hotellirakennuksen pohjoispäädyn Uhrihalkeamaa suojaa muinaismuistolaki ja siihen liittyy useita tarinoita. Kävelemme alas vaaralta. Pysähdymme laskettelurinteen puolivälissä kulkevalla polulla ihailemaan näkymää. Satamasta linja-auto kuljettaa ruokailijat ravintola Ryynäseen ja muut ostoksille paikalliseen Sale kauppaan. Monipuolinen sunnuntai saa ansaitun päätöksen mökin rauhassa, saunoen ja ruokaillen. Jotkut käyvät myös Pielisessä kastamassa.
Laskettelurinteellä maiseman ihailua
4.9. maanantai
Päiväretkemme alkaa Peiponpellon P-paikalta tavoitteena nousta Mäkrävaaralle. Metsäisen maaston jälkeen tulemme aukealle paikalle, Ikolan aholle. Ahot ovat Kolin kansallispuiston aarteita, jotka periytyvät vanhan maatalouden ajalta, kerrotaan esitteissä. Totta vie aarteelta paikka näyttää. Ahoja hoidetaan niittämällä. Ikolan aholla on varaustupa, jonka seinässä loistaa pieni aurinkopaneeli. Katajapensaiden suojasta löytyy tulipaikka, jota ympäröi penkkirivistö.

Jatkamme metsän suojaan. Kivien kultaama polku nousee enteilevästi ylöspäin. Valtavat kivet sävyttävät vaaran (Mäkrä 307 m) maastoa. Jättiläinen lienee niitä tänne viskonut? Vanhan kartan mukaan täällä sijaitsee Järnefeltin kallio sekä suuri siirtolohkare. Rinne vaaralta järvelle on jyrkkä. Kiire kannattaa unohtaa. Välillä on syytä pysähtyä ja antaa silmien kulkea niin kallioilla ja maastossa sekä järvellä. Vaalea jäkälä ja ruskan punertamat mustikan varvut viihtyvät kallionkoloissa. Hieno paikka evästauolle.
Puro virtaa sammalten peittämien kivien lomitse
Laskeutuminen vaaralta on hankalampaa, onneksi kaikki suoriutuvat mallikkaasti. Tulemme Purolanaholle. Puro virtaa sammalten peittämien kivien lomitse, olemme kuin satumetsässä. Kuljemme vehreän metsän suojaamaa polkua Tarhapurolle. Likolahden rannan läheisyydessä nautimme ja lepäämme grillipaikalla. Läheisellä Pielisen rannalla hiekka aaltoilee lempeästi. Tekee mieli kastaa varpaat, sillä meidän polkumme aaltoili maastossa rajusti ylös ja alas.
Hienosti Jyrki autoineen löytää meidät ja kuljettaa ruokailemaan sekä kaupoille ja majoille. Retkipäivän huipuksi päätän mennä Pielisen aaltoihin muiden mukana. Täysinäinen kuu katseli puiden takaa, kun istuimme illalla ikkunan ääressä.

5.9. tiistai
Tutustumme Herajärven kierroksen varrella olevaan Ryläys -nimiseen paikkaan. Mäkistä maastoa löytyy, mutta ei hätää nämä retkeilijät jaksavat. Mukava, poutainen ja ajoittain aurinkoinen sää siivittää retkeämme. Komeat maisemat avautuvat metsän yli. Olemme korkealla. Pitää olla tarkkana, ettei lähde kierimään rotkoon. Ruskainen mustikkapaikka piristää. Laho ja reikäinen paksu puunrunko polun varrella on kuin kerrostalo asukkailleen.
On ollut nousua, nyt on tauko.
Tulemme Pitkälammen taulun luokse, siinä kerrotaan elämänmenosta Herajärven rannoilla. Kuljemme lehtometsässä. Opastaulun mukaan täällä kasvaa saniaiskasveja kuten kotkansiipi ja harvinainen myyränporras. Rinteiden lehtomaisuus muuttuu hetkessä harmaantuvien havupuiden täyttämäksi. Ryläyksen huipulta avautuu kaunis näköala Kolin vaaroille ja niiden takaa pilkottavalle Pieliselle. Kiviputouksesta on varoitus. Rinne on jyrkkä ja vaarallisen näköinen. (Ryläys on nimensä mukainen kiviputous, jossa on kiviä vieri vieressä vesiputouksen omaisesti. Putouksen korkeus on yli 50 m.) Emme jää putoilemaan, vaan jatkamme kulkua tasaisempaan maastoon. Taukopaikalta löytyy kota ja tulipaikan. Olemme ansainneet lepo- ja eväshetken.
Matka jatkuu tauon jälkeen
Tauon jälkeen maasto muuttuu täydellisesti. Pääsemme kulkemaan suon yli pitkospuilla. Sitten sukellamme metsäpolulle havupuiden huomaan. Pitsiliinat ja vihreä sammal koristavat kiviä polun varrella paluumatkalla. Monimuotoinen maasto ja mielenkiintoiset näkymät muodostivat meille mukavan retkipäivän.

6.9. keskiviikko
Tänään valloitamme Vesivaaran. Polku kiemurtelee ylöspäin metsän suojassa. Aurinko pilkistää puiden takaa, meistä muodostuu pitkä värikäs jono puiden varjojen välissä. Ei tarvitse pitkään kulkea, kun eteen tulee huikea näkymä Herajärvelle. Pieni tauko antaa silmille ja sielulle valtuuden katsella ja nauttia.
Aurinko pilkistää -retkeilijöitä virkistää!
Kallioinen polku jatkuu vaaran reunalla. Punaiset puolukat pääsevät kuvaan ja kulkijan suuhun. Laskeudumme vaaralta kohti Lakkalaa. Kaunis mustatorvisieni seisoo polun varrella. Jätän sen kasvamaan. Kaverit poimivat keltavahveroita. Lakkala on aikanaan ollut pienviljelystila, joka on 1996 liitetty Kolin kansallispuistoon. Sen rakennuksia on kunnostettu vuosina 1997 - 2004. Pihapiirissä laiduntaa lampaita. Tilalla majoittuu lammaspaimenia ja talkooleiriläisiä.
Retkeilijöiden taukopaikka on Lakkalan tilan läheisyydessä aivan Herajärven rannalla. Kasvillisuus on rehevää, punainen huopaohdake nousee muiden yli. Makkarat käristyvät nuotiossa. Eväät maistuvat.
Retkellä grillataan, jotta jaksetaa!
Retki jatkuu. Törisevän suoniityistä on tietoa opastaulussa. Pitkospuut kulkevat suon reunassa.  Meidän polkumme jatkuu suon jälkeen metsään ja nousee loivasti ylös kohti Turusen aution perinnemaisema-aluetta. Paikalla on mies niittopuuhassa. Hän kertoo, miten ahojen kasvillisuutta vaalitaan Kolin kansallispuistossa. Tarinatauon jälkeen retkemme jatkuu. Saavumme Soikkelin varaustuvan luokse. Tuvan läheisyydessä on viinimarjapensaita, joiden punaiset marjat ovat meheviä ja maukkaita sekä laaja niittyalue. Täällä on joku joskus asunut! Mielikuvituksen avulla voi hatarasti kuvitella asukkaiden toimia – omavaraistalous lienee silloin ollut valttia.
Soikkelin pihapiirissä 
Pitkospuita - pieni matka
7.9. torstai
Ennusteissa on sateinen päivä. Lähdemme astelemaan lähimaaston hiihtolatuja. Kulkuväylä on leveä ja ympäröivä mäntymetsä aluksi tiheää. Matkan edetessä metsä harvenee ja muuttuu kivikkoiseksi. Latupohja tuntuu pehmeältä tossujen alla. Olemme Käränkävaaran laduilla. Komea kivi on saanut katolleen joukon pieniä kiviä – lienee retkeläisten keräämiä. Sade saapuu Käränkälammen tuntumaan. Olemme varautuneet pukeutumalla sään mukaisesti. Leppoisa retki raikkaassa, ihonhoitoilmassa antaa kruunun ulkoilulle.
Käränkävaaran ladun varrella
8.9. perjantai
Vietämme kulttuuripäivän. Tutustumme Pielisen Museoon ja Eva Ryynäsen Paateriin sekä ruokailemme Kestikievari Herranniemessä.

Pielisen museon päärakennuksessa sijaitsee näyttely- ja palvelutilat. Pihapiirin laajalla alueella on eri vuosisadoilta olevia pihapiirejä mökkiläisen asumuksesta talonpoikaiseen mahtitaloon. Lisäksi löytyy myllyosasto, metsätyöosasto sekä maatalous- ja palo-osasto. Tutustumme oppaan johdolla alueeseen. Komea hevosponttuu saa huomiomme. Se on ollut apuna uiton eri vaiheissa Lieksanjoen rannoilla.
Pari puotipuksua !

Hevosponttuu Pielisen Museossa
Paateri – Eva ja Paavo Ryynäsen taiteilijakoti saa silmät pyöreiksi ja aistit auki. Miten puu on taipunut näin moneksi!  Opas kertoo teosten syntymisestä sekä Eva Ryynäsen vaiheista taiteilijana. Suurin työ ainutlaatuinen Paaterin kirkko valmistui kesällä 1991. Tämä on paikka, johon kannattaa tutustua.
Galleria kahvilan keskellä

Eva Ryynäsen taidetta taustalla!

Kestikievari Herranniemessä saamme pienen infon talon historiasta ja isäntäparista. Ruoka maistuu ja sitä on riittävästi. Ruokailun jälkeen käymme katsomassa Vuonislahden rannan näkymiä. Loma-Koli sijaitsee suoraan Pielisen vastarannalla.

Syysretkemme Kolilla päättyy. On aika pakata ja valmistautua lauantaiseen kotimatkaan. Tosi mukava ja monipuolinen retki – KIITOS!
Herranniemen kesäkatsomossa!

7.10.2017

Rinkkalaiset retkellä Hevonlinnan poluilla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

On syyskyinen lauantai. Reipas joukko retkeläisiä asettuu Muurisen linja-autoon ja retki alkaa. Lämmin, tasainen puheensorina kuuluu auton sisältä, kun Terhi ohjaa linja-auton Koskelle.
Retkeläiset kuuntelevat Johanna Oraksen äidin esitystä.
Pirjo on järjestänyt retkemme alkuun pienen yllätyksen. Pääsemme tutustumaan Johanna Oraksen ateljeehen. Paikalla on aikanaan toiminut Kankaan koulu. Retkellä on mukana kolme henkilöä, joilla on muistoja kyseisestä koulusta. Entisen koulurakennuksen sisätilat eivät enää näytä koululta, vaan tyylikkäältä kartanolta. Johannan äiti kertoo meille Johannan opiskeluista ja rakennuksen historiasta. Ateljee sijaitsee erillisessä rakennuksessa – entisessä alakoulussa. Pihapiirissä on myös yksityinen kirkko, johon pääsemme sisälle. Kaunista katseltavaa on niin rakennuksissa sisällä kuin pihapiirissä. Kiitos Pirjolle kulttuuripläjäyksestä!

Maastoon muodostuu pitkä jono, kun 40 retkeläistä nousee mäkeä ylös harjulle. Alussa on metsäinen kapea polku. Vilkaisu sivulle varmistaa näkymän harjusta. Kauempana loistavat koskelaisten pellot. Pidämme pienen tauon tulipaikan luona. Meillä on puita mukana paluumatkan makkaranpaistoa varten.
Hiekkainen kapea polku ennen leveää metsäpolkua
Harjulta on aikanaan viety hiekkaa muun muassa 10- tien rakennustyömaalle, joten polun reunamat viettävät jyrkästi alaspäin. Etenemme sopuisasti ja turvallisesti jonossa, kun hiekkainen polku laskeutuu harjulta metsäisempään maastoon.

Hevonlinnan syvä järvi
Pysähdymme Hevonlinnan järven tuntumassa. Järvi on syvä, jääkauden sulamisvaiheen aikana muodostunut painanne. Se syntyy, kun soraan tai hiekkaan hautautunut jäätikön sulamisvirtojen kuljettama suuri jäälohkare sulaa ja lohkareen yläpuolella oleva maa-aines romahtaa. Täällä on järjestetty ennen kuin Turun Ruisrokkia ja muita festareita oli keksittykään KoskisRock. Se oli koko Suomen ensimmäinen rokkifestivaali. Järven rannat olivat tupaten täynnä väkeä läheltä ja kauempaa. Nyt ei soi rokki, eikä olla festareilla – jatkamme eteenpäin.

Polku on leveää. Talvella täällä on hiihtolatuja. Alueella on myös frisbeegolfrata, muutamia koreja on polun tuntumassa. Kierrämme järven ja nousemme pehmeää hiekkaista mäkeä ylös harjulle tulipaikan ja näkötornin läheisyyteen.

Makkarat paistuivat grillin lämmössä
Pidämme reilun tauon. Sen aikana ehtii paistaa makkaraa ja syödä eväitä sekä kiivetä läheiseen näkötorniin. Vankkarakenteinen torni on 25 metriä korkea ja se nousee 130 metriin merenpinnasta. Tällä kertaa emme pidä kiirettä, vaan nautimme syksyisestä, lämpimästä säästä. Lisäksi olemme historiallisessa paikassa, sillä Hevonlinna on jääkauden lopulla yli 9000 vuotta sitten syntynyt pitkittäisharju, joka on muodostunut sulavan jäätikön sisällä virranneen joen pohjaan kerrostuneesta maa-aineksesta. Harjulla on vuosituhannen alkupuolella sijainnut linnavarustus. Harjun nykyinen lakitasanne on noin 124 metriä merenpinnan yläpuolella.
Leena vilkuttaa tornin toiseksi ylimmällä kerroksella.
Kotimatka kohti Raisiota on vielä edessä, joten jätämme harjun ja kuljemme metsäisen polun suojassa linja-auton luokse. Muutamia sieniä löytyi retkeläisten matkaan. Metsä oli antoisalla tuulella!

Paluumatkalla pitkin harjua 
 Kiitos mielenkiintoisesta ja yllätyksellisestä retkestä Pirjolle!

30.7.2017

Kokeiltua: Maastopyörä on maastopyörä

Teksti Tarja Aittala, kuvat Tiina Riikonen & Tarja Aittala

Suomen Latu tutustuttaa maastopyöriin ja lajiin. (kuva Tarja Aittala)

Istuin oikean maastopyörän satulaan toukokuun lopulla osallistuessani Turun Ladun järjestämään maastopyöräilyn alkeiskoulutukseen Haunisten altaan ympäristössä. Koulutus oli osa Suomen Ladun Maastopyöräily tutuksi -kiertuetta. Kouluttajana toimi Tiina Riikonen, joka kiersi pyörien kanssa eri paikkakuntia. Tiinalla oli niin sanotusti homma hanskassa ja hänen maastopyöräilykokemuksensa pisti nöyräksi. Sen verran eri poluilla ja maastoissa ympäri Suomen hän oli pyörällään kolunnut.

Koulutus tarjosi mahdollisuuden kokeilla erilaisia Cube-merkkisiä maastopyöriä. Jos omaa pyörää ei ollut, sai ennakkoilmoituksesta lainaksi omaan pituuteensa sopivalla runkokorkeudella varustetun pyörän. Näin tämän mahdollisuuden hyväksi, koska hyvää (ja hintavaa) peliä ei kannata ostaa kokeilematta eikä tietämättä sen ominaisuuksista. Lainapyöräksi sain Cube-merkkisen, etujousitetun naisille tarkoitetun maastopyörän.

Lainapyöräni.  (kuva Tarja Aittala)


Kuivaharjoittelua ennen maastoutumista

Haunisten altaan parkkipaikalle oli tehty rata, jossa ensin "kuivaharjoiteltiin" juurilla (pölkyt) ajoa, pujottelua puskissa (tikkujen välissä) ja pitkospuilla (laudat) menoa. Parkkipaikkaa lähinnä olevaan altaan toiseen reunaan oli tehty toinen rata, jossa tasapainoiltiin pyörä paikoillaan ja kierrettiin "labyrinttiä", pujoteltiin ja harjoiteltiin äkkijarrutusta. Äkkijarrutus tapahtuu siten, että painopiste (peppu) on pyörän takana - siis oleellinen juttu! Harjoiteltiin myös miten pyörällä mennään ojasta jyrkkään mäkeen ja tullaan alamäkeä. Ajotekniikoilla on maastossa merkitystä ja siitä syystä niiden harjoitteluun on syytä panostaa.

Mtb-ohjaaja Valtteri näyttää oikean jarrutustekniikan. (kuva Tiina Riikonen)

Välineellä on väliä

Jotta pystyy maastossa ongelmitta ajamaan, pitää tarkoitukseen olla soveltuva pyörä. Maastopyöriä löytyy erilaisiin ajoihin/ajotyyleihin. Suosittuja ovat myös fat biket eli "paksupyörät". Maastopyörissä on tavallista pyörää leveämmät renkaat, tukeva runko ja tehokkaat jarrut. Pyörä voi olla jäykkä, etujousitettu tai täysjousitettu. Vaihteissa löytyy ja välitykset niissä on sovitettu maastoon. - Mikäli olet ajanut 4-vetoista maastoautoa normiauton lisäksi, tiedät miten vaihteet ovat niissä erilaiset. Vähän vastaavasta kyse.

Hintahaitari on pyörissä laaja alkaen markettien muutaman sadan euron hintaisista pyöristä tuhansien eurojen hintaisiin. Oleellisia asioita rungon oikean koon lisäksi ovat pyörän helpot säätömahdollisuudet, jotta pyörä istuu sinulle ominaisuuksiesi mukaan. Lisäksi sinulla täytyy olla ajatus siitä millaisissa olosuhteissa ja tyylillä haluat maastopyörällä liikkua. Pyöriä löytyy perinteisen maastopyöräilyn lisäksi vauhdikkaampiin Enduro- ja DownHill-maastoajoihin. Mikäli harkitsee tosissaan maastopyöräilyä harrastukseksi, kannattaa pyörä hankkia alan liikkeestä. Jotkut liikkeet antavat pyörän koekäyttöön, siitä kannattaa muistaa kysellä. Hyvä mahdollisuus kokeilla maastopyörää ja ajoa on myös vuokraus. Olen lisätietoihin linkittänyt tiedot eräästä paimiolaisesta yrityksestä, jolta voi vuokrata maastopyöriä ja joka myös järjestää mtb-retkiä.

Muut varusteet

Maastopyöräilyssäkin se tärkein eli oma pää pitää suojata tarkoitukseen tarkoitetulla kypärällä. Maastoajoon tarkoitettu kypärä on takaosastaan jykevämpi kuin ns. peruspyöräilyyn tarkoitettu. Pyörällä voi kaatua taaksepäin, jolloin kypärän pitää suojata takaraivoa kunnolla. Polvisuojista voi olla kovassa menossa hyötyä, hansikkaat antavat ajomukavuutta ja ajolaseilla varmistuu, etteivät risut töki silmiin. Pätkähousuilla ja shortseilla ei kannata metsään mennä, koska risut ja oksat osuvat myös jalkoihin. Pumppu, evästä, juomapullo ja täyteen ladattu puhelin - niillä selviää jo pitkälle.

Ensituntumaa - mustelmitta ei selvitty

Lainapyöräni oli etujousitettu Cube-merkkinen naisten pyörä. Satulan sai säädettyä ja lukittua näppärästi. Pyörässä oli ärhäkkäät levyjarrut, uudet tuttavuudet. Pienen harjoittelun jälkeen niiden kanssa tuli toimeen. Maastossa pyörä toimi moitteettomasti ja oli ehdottomasti hyvä, että sillä sai ensin "kuivaharjoitella". Jarruja enemmän taisin sekoilla vaihteiden kanssa, ne ovat todella erilaiset kuin oman hybridipyöräni 21 vaihdetta.

Ajo maastossa vaatii keskittymisen lisäksi tasapainoa ja jos sitä ei ole, otat maastotuntumaa muurahaisperspektiivistä. Näin minullekin kävi. Pitkospuilla ajo on yllättävän haastavaa, pieni harhaliike ja rengas oli siltä pois. Sen jälkeen sitten kaaduttiin kylki edellä. Onneksi tasapainoilua voi ja pitää harjoitella. Maastossa ajaessa tuli useita äkkijarrutuksia, jossa jalat maahan ja haarukset putkeen. Osa johtui ryhmästä, jossa taisi turvaväli toisinaan unohtua, osa hitaasta vauhdista eli jos juuria osuu useita kohdalle, parasta mennä niiden yli vauhdilla. Haunisten altaalla patikoineet tietävät, että reitti on erittäin kulunut, juuria siellä on paljon näkyvissä ja myös kiviä. Aloitteleville mtb-harrastajille altaan kierros ei välttämättä ole sopiva. Haastetta altaan kierroksella tuntui löytyvän ryhmän vetäjänäkin toimivalle, alaa harrastaneelle henkilölle. Joku porukasta taisi huokaillakin neulaspolkujen perään. Ryhmämme poikkesi jossain vaiheessa pois kiertoreitiltä ja jatkoimme löytämäämme ehkä helpompaa polkua pitkin. Helpohkoilla olosuhteilla on merkitystä - ainakin harrastusta aloitteleville.

Painonsiirtotekniikalla ajetaan kalliontöppyrät. Ohjaaja Peter näyttää mallia. (kuva Tiina Riikonen)


Maastopyöräillä voi melkein missä tahansa

Maastopyöräily, kuten pyöräily yleensäkin, kuuluu jokamiehenoikeuteen. Maaston kuluminen riippuu niin säästä, vuodenajasta ja maaperästäkin. Maastopyöräily on sallittua ilman maanomistajan lupaa, kunhan siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa maankäytölle. Jottei harmeja tulisi, on oman selustan turvaamiseksi järkevintä pysytellä olemassa olevilla poluilla ja urilla, koska niillä ajamisesta ei yleensä aiheudu maastohaittoja.

Olosuhteet ovat parantuneet maastopyöräilijöiden lisääntyessä ja merkittyjäkin mtb-reittejä löytyy. Esimerkiksi Lapin UKK-puistossa on maastopyöräily sallittu ja reittejä UKK-puiston lisäksi on ajettavissa esimerkiki Pyhä-Luostolla (uutta) ja Suomen Ladun Kiilopäänkin ympäristössä. Luonnonpuistoissa on omat sääntönsä ja siellä ehdoton ajokielto. Esimerkiksi meitä lähellä olevassa Ruissalon kansanpuistossa ei ole sallittua ajella maastossa.

Mtb-pyöräilyporukoihin kannattaa liittyä, niissä saa tietoa reiteistä enemmän. Esimerkiksi Turun Ladulla on aktiivista maastopyöräilytoimintaa. Kuhankuonon maastopyöräolosuhteista vinkkaan lukemaan lisätietoihin linkittämästäni blogista. Ajetuista reiteistä löytyy myös tietoa yhteisöllisestä Jälki.fi-verkkopalvelusta.

Ota haltuun myös ajoetiketti! Maastossa ajettaessa huomioidaan muut kulkijat, hallitaan pyörä ja pidetään tilannenopeus turvallisena. Muistetaan myös pysyä poluilla ja maastopyöräretkeillä vastuullisesti.

Haunisten altaan kierroksella ruuhkaa kahden ryhmän kohdatessa (kuva Tiina Riikonen)


Mukavaa vaihtelua patikoinnille - oikean välineen kanssa

Koulutus oli hyvä ja sain sitä mitä siltä halusinkin. Turun Latu organisoi koulutuksen hyvin ja huolehti myös valmistautumisesta toimittamalla sähköpostitse tietoa mistä kyse varuste- ja turvallisuusohjeineen. Paksupyörän kokeiluun ei valitettavasti ollut aikaa, sitä haluaisin maastossa vielä kokeilla. Kokemus ei fiilispohjalta välttämättä yltänyt noin kymmenen vuoden takaiseen Tšekin maastopyöräreissuun, jossa pyöräilin havumetsissä poluilla, metsäteillä ja pellon pientareilla. Syynä voi toki olla sekin, että Haunisten altaan kierrosta on tullut kierrettyä jalan vähän liian usein - Tšekin maastojen veroista siitä ei saa uneksimallakaan.

Se tuli selväksi, että maastopyöräkauppaan on mentävä. Vähän samaan tapaan kuin Mika Sunqvist lauloi takavuosina, että "Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä", voisi  maastopyörästä tehdä vastaavat riimit: "Maastopyörä on maastopyörä, tavallinen pyörä on lälläripyörä" - vaikka maastopyörässä ei välttämättä satula tiikerinnahkainen olisikaan. Olenkin jo löytänyt iseni tutkimasta maastopyöriä, jotka soveltuvat ns. perusmaastoajon lisäksi myös muuhun ajoon.

Maastopyöräily ei ole vain hurjaa nuorten miesten menoa ja temppuja, vaan soveltuu kaikenikäisille ja on mukavaa vaihtoehtoa patikoinnille. Lisäksi me pyöräilyihmiset sen muutenkin tiedämme: satulassa näet vähän enemmän. Parasta kun kokeilet itse!

Kurssilaiset pyörineen (kuva Tiina Riikonen)


Lisätietoja ja lähteet


Ajettuja reittejä, Jälki.fi

Ajotekniikka: Maastopyöräily.com 

Maastopyöräilijän etiketti, Suomen Latu

Maastopyöräilytietoa (mm. varustelista), Suomen Latu

Maastopyöräilyn olosuhteiden kehittäminen, Suomen Latu

Suomen Ladun MTB-ryhmä Facebookissa

Maastopyöräily, Turun Ladun pyöräilijät

Maastopyörällä poluilla, Kuhankuonon retkeilyreitistö

Maastopyörien vuokraus ja retket: Hektovelo, Paimio

Hektovelo Facebookissa

25.7.2017

Hämeen Härkätietä pyörällä polkien - lopuksi junalla kotiin

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Härkätiestä on julkaistu fillariopas sekä kartta, jotka auttoivat reitin suunnittelussa. Härkätien pyöräreitti kulkee Turun ja Hämeenlinnan välillä, me poikkeamme reitiltä ennen Hämeenlinnaa. Pyöräilemme reitin: Lieto, Marttila, Koski Tl, Somero, Räyskälä, Iittala, Sääksmäki, Valkeakoski ja Toijala, josta junalla Turkuun.

Maanantaina 17.7. tapaamme sisareni Kirstin kanssa Liedon kirkon luona, josta alkaa ’tutkimus’ retkemme Hämeen Härkätielle. Yöpymispaikat Kirsti on varannut etukäteen siten, että päivämatka ei veny liian pitkäksi. Alku on tuttua meille, lapsuutemme ja nuoruutemme Härkätien varrella Liedossa viettäneille. Ajelemme vanhaa tietä, vaikka toisiin paikkoihin on jo tehty erillinen pyörätie nykyisen Hämeentien läheisyyteen. On mukavaa ja mielenkiintoista katsella, miltä maisema ja rakennukset nyt näyttävät. Näkyy sekä uusia että tyhjillään olevia omakotitaloja, metsiä on uudistettu harvennushakkuilla. Ankan kylän jyrkässä, pitkässä alamäessä muistelemme isämme kaatuneen pyörällä töistä kotiin tullessaan.
Härkätie Liedon Pokkolassa
Härkätiestä on tullut vanhan kotimme läheisyydessä komea koivukuja. Ojanpientareita peittävät punaiset ja valkoiset apilat, keltaiset matarat – on kesä. Kotikylämme Pokkolan jälkeen tulee Tootula, jossa asuin perheeni kanssa. Poikkeamme Yliskulmalla vanhan kansakoulumme portille muistelemaan kouluaikoja. Sitten kylä toisensa jälkeen jää taakse, kun etenemme Härkätien mutkia Tarvasjoelle (= nykyisin Lietoa). Nuoruudesta tuttuja paikkoja ja taloja – toiset hoidettuja, toiset rempallaan. Lempeä takatuuli kuljettaa pyöriämme ja retkemme etenee kuin huomaamatta. Joki kiemurtelee tien vieressä. Vesi on ruskeaa, onkohan se saanut liikaa aurinkoa!!

Tarvasjoen jälkeen tulee Marttila. Mutkien jälkeen kunnan keskustassa hämmästyttää härkävankkurit – siinä sitä on entisaikojen meininkiä! Kunnantalon edustalle on pystytetty Arto Ali-Eskolan betoninen Pyhän Martin veistos, mikä perustuu kunnan vaakunaan. Marttilasta löytyy Härkätien kahvila. Istahdamme jäätelökahville. Tien varren kukkaloisto kutsuu jatkamaan matkaa. Sää on siedettävää, sillä alkumatkan pieni kosteus on ohi ja takatuuli antaa pyörille vauhtia.
Härkävankkurit Marttilassa
Tummia pilviä lähestyy uhkaavasti, kun tulemme Koskelle. Vatsat haluaisivat täytettä. Seo -huoltoasemalta tilaamme neljän täytteen pizzat ja ostamme yhden oluen, juomme sen puoliksi. Ruokailun loppupuolella nainen (keittiöstä) kertoo, että olutta ei olisi saanut juoda terassilla eikä sisällä. Kassaneiti ei siitä kertonut, vaikka pyysimme lasit tölkin ostamisen yhteydessä. Sattuuhan sitä, kun retkeilee. Pizzat olivat maukkaita ja suuria. Niistä jäi puolet mukaan. Ruokailun aikana runsas, lyhytaikainen sadekuuro kastelee maiseman. Onneksi olemme sisätiloissa.
Vaahterakujanne Härkätiellä
Härkätie kaartaa kohti Someroa. Pitkäjärvi pilkottaa puiden takaa. Maasto on melko tasaista. Kartassa on merkintä Vaahterakujanne, tien varrelta kujasta merkkiä emme nähneet. Maastossa kujaa ei voinut olla huomaamatta – uusia puita oli kasvamassa vanhempien kanssa rivissä. Åvik’ista poistumme Härkätieltä, käännymme kohti Kauraketoa ja majapaikkaamme Myötätuuli majataloa, Hämeenojantie 32, Pitkäjärvi. Vanhasta koulusta on taidolla kunnostettu kauniin aistikas ja viihtyisä paikka. Lisäksi emäntä Olla-Riitta Aarikka palvelee meitä iloisena ja hyväntuulisena. Keittiössä on itsepalvelu mahdollisuus, näin koskelaisen pizzan lämmitys ja ruokailu onnistuvat. Illalla teemme pienen kävelyretken. Tasainen tie ja laaja peltomaisema – olemme viljavien vainioiden äärellä. Uni maistuu – pyöräilyn rasitus haihtuu.
Majatalo Myötätuulessa
Tiistaina 18.7. makoisan, etukäteen tilatun aamupalan jälkeen matkamme jatkuu. Saamme emännältä vinkin Häntälän notkosta. Päätämme käydä katsomassa. Tasaisen hiekkatien varrella pellot heilimöivät viljaa, vehnää, pitkävihneistä ohraa, huolimatonta palmikkoa muistuttavaa ruista ja terveysvaikutteistaan kuuluisaa kauraa. Tuoksuvat keltaiset, laajat rypsi- tai rapsipellot saavat pyöräilijän nuuhkaisemaan – hyvä tuoksu.
Häntälässä jätämme pyörät keltaisen vanhan talon – Kyläkeskuksen – pihapiiriin. Kävelemme ja tutkailemme löytyisikö polkuja, luovutamme, kävelemme tietä pitkin notkolle. Rehevä kasvillisuus, pieni joen uoma notkon pohjalla, tiessä ylä- ja alamäkeä kaikille ajoneuvoille – huima, katsomisen arvoinen paikka!
Häntälän Notkot
Seuraavaksi Somero – miten sattuikaan, kun seiväshyppääjä Pentti Nikulan patsas saa meidät urheilusta kiinnostuneen isän tyttäret pysähtymään. Kuvanveistäjä Sofia Saari tehnyt patsaan urheiluseura Someron Esan toimeksiannosta vuonna 2012. Läheisessä, metsämäisessä puistikossa käyskentelee hirviemo ja vasa – patsaita nekin. Kysymällä löydämme Härkätielle ja polkeminen mukavassa myötäisessä jatkuu. Pysähdymme Letkun Puotin luona. Letkun kaupassa kävin syksyllä 2014 sienikerhon retkellä. Muutosta on tapahtunut niin sisällä kuin ulkona. Meille maistuu kahvi ja munkki.

Tien varrella näkyy Ilves patikkareitin viittoja. Poikkeamme Hämeen luontokeskukseen. Härkätien - savesta muotoiltu härkätunnus pilkistää ovipielessä rehevän pelargonian takaa. Luontokeskuksen seinällä on suuri kartta, josta katsomme seuraavan yöpymispaikan Räyskälän. Matkaa on vielä jäljellä, joten pyllyt pyörien satulaan ja polkimille vauhtia. Härkätie vie Porras nimisen kylän läpi. Kaunis maalaismaisema jatkuu. Räyskälään on menossa niin autoja kuin moottoripyöriäkin, kun pysähdymme ja tarkistamme ’oikean’ tienhaaran. Räyskälässä on purjelentokoneiden ’koti’ sekä asuntovaunualue. Löydämme asuntolan, josta Kirsti on varannut huoneen. Pääsemme naisten vuorolla saunaan ja uimaan järveen. Vesi on lämpimämpää kuin meressä. Paikka on siisti, vaikka porukkaa riittää. Kummallista kyllä taas uni maistuu – ulkoilu väsyttää!
Saunalaituri Räyskälässä
Keskiviikkona 19.7. tuuli on levoton, koleutta – vain +9 astetta ja sadetta enteilevää säätä. Lentokentän vieressä Ravintola Huhkajalampi tarjoaa aamupalaa maksua vastaan kello 8 alkaen. Rakennus ei näytä kahvilalta, mutta sillä on A-oikeudet. Nautimme monipuolisen aamiaisen, samalla kuulemme kovaäänisten lentokoneasiantuntijoiden keskustelua. Liian hiljaista olisi ilman keskustelijoita. Pihalla eräs mies kyselee, mistä olemme. Hän on käynyt Askaisissa. Poljemme takaisin Härkätielle. Kartassa on merkintä Museotiestä ennen Lietsaa. Tunnin ajomatkan jälkeen tulee kyltti -  Museotie. Opastaulu kertoo: Portaan ja Rengon rajamailta on museotietä 14 km mittainen osa keskiajalta peräisin olevaa Hämeen Härkätietä. Tie oli aikanaan tärkeä Turun ja Hämeen linnat yhdistävä väylä. Museokohteeksi tien osa hyväksyttiin 1982.
Tästä alkaa museotie -taustalla Härkätien ruskea merkki
Museotien pinta on hyvä ajella ja katsomista riittää. Tien varrella punaiset, korkeat huopaohdakkeet nostavat kukintansa muiden kasvien yli. Pari tummaa lammasta määkii talon luona, toisen talon postilaatikon taustana on räsymatto ja kukkia, pihakoivuihin on tehty keinu kahdelle seisovalle koiranukelle ja pitsiverhot on ripustettu kuin ikkunaan toisten koivujen väliin. Pakko pysähtyä, hymy leviää kasvoille – kaikkea keksivät museotien varren asukkaat. Palsankallion, seitsemän pitäjän rajapaikka jäi tutkimatta. Opastaulussa paikkaa verrataan Kuhankuonon seitsemän pitäjän rajapyykkiin. Tie jatkuu suorana ja nousee ylämäkeen. Nummenkylässä on pitkärivi postilaatikoita ja tanssimainoksen kuvassa Tommi Soidinmäki.

Parin tunnin polkemisen jälkeen tie nousee kauniille harjulle, jota reunustavat järvet – tauon paikka. Hiekkatie on pehmeä ja paikoin kuppainen, pitää olla tarkkana. Etenemme ilman haaveria ja pian on edessä komea Sääksmäen silta ja majapaikkamme Pappilannimen leirikeskus. Saamme huoneen Olavi – nimisestä rakennuksesta. Toinen rakennus on nimeltään Jaakko. Rippikoululaisten ’kenkämeri’ peittää eteisaulat, kun he siirtyvät rakennuksesta toiseen illanviettonsa aikana. Meille järjestyy iltapala, vaikka emme sitä etukäteen tilanneet. Miellyttävä paikka, hyvä palvelu – jopa pyörät saivat paikan eteisen sisätilasta – lisäksi edullista nukkumista sekä ruokailua.
Sääksmäen silta
Torstai 20.7. Meitä pyydetään menemään aamupalalle Jaakko-taloon puolituntia ennen rippikoululaisia. Ruokaisaa ja maistuvaa on tarjolla, vatsa täyttyy ja voimaa tulee päivän ponnisteluille. Illalla oli kiire majapaikkaan, joten palaamme eiliselle reitille ihailemaan hienoa Sääksmäen siltaa ja järvinäkymää. Vuonna 1963 valmistunut riippusilta ylittää Vanajaveden. Tuuli saa aikaan aaltoja Vanajavedellä. Pilvet peittävät taivaan. Pyöräilemme seuraavaksi kirkolle. Kaunis, siniharmaa kellotapuli viehättää. Kirkko on harmaa kivikirkko. Nuori nainen kertoo kirkon historiasta.

Ilma kirkastuu, kun lähdemme kiertämään Rapolan harjun luontopolkua, joka vie kulkijan syvälle historiaan. Harjulla on sijainnut muinaislinna, mikä ajoittuu viikinki- ja ristiretkien ajalle eli 800-1200-luvuille. Polku nousee ylös mäelle, sen varrella on opastauluja harjun kasvillisuudesta, ikikuusikosta, linnasta, harjuhaudoista, näköalapaikasta, linnan valleista, - asunnoista ja kalmistosta. Polun varrella mustikat ja mansikat ovat kypsiä, pari naista poimii mustikoita jyrkän harjun rinteellä. Polulla on hyvä kulkea. Maistamme niin mansikoita kuin mustikoita. Linna-alueen keskellä on syvä kohta – suppa. Ohitamme sen ja astelemme mäeltä alas pyörien luokse. Viereisessä pihassa on Voipaalan taidekeskus – kahvihammasta kolottaa – sieltä löytyy kahvipaikka.
Rapolanharjun munaislinnan kivitystä
Hiihtäjä Veikko Hakulinen

Valkeakoskelta löydämme hiihtäjä Veikko Hakulisen patsaan, kun pysähdymme tarkistamaan mikä pyörällä kuljettava tie vie Toijalaan. Meillä on junaliput klo 18.35 lähtevään junaan. Hyvissä ajoin löydämme perille. Käymme katsomassa, miten pyörät saa raiteen 2 viereen, josta Tampereelta tulevaan junaan astutaan. Hissiin sopivat molempien pyörät – ei hätää. Juna tulee ajallaan. Vaunussa 1 on kahden pyörän paikka, niistä toiseen asetan pyöräni (etu- ja takapyörälle on oma kolo) Vaunussa 4 pyörä pitää nostaa pystyasentoon ja lukita 50 sentin pantilla. Kolmen pyörän paikassa oli yksi pyörä keskellä. Kirstin pyörä ei siihen sopinut. Konnarin mukaan pyörän sai jättää seisomaan. Kaikkiin juniin pyöriä ei oteta, joten varmistus on paikallaan, kun suunnittelee retkeä. Pyörän kuljetus maksoi 5 euroa, se piti hoitaa lipunoston yhteydessä. Onnellisesti saamme pyörät ulos Turun pääasemalla, vaikka juna jatkaa satamaan.
Toijalan asemalla!
Mukava, monipuolinen pyöräretki päättyy, kun Kirsti pyöräilee Kaarinaan ja minä Raisioon. Ilmatkin suosivat – oikein helteellä 297 kilometrin matkaan olisi voinut uupua – tällä kertaa vilpoisemmassa säässä mieli ja ajatus pysyivät virkeinä. 
Kiitos Kirsti -suunnittelusta ja retkestä!


Härkätien suuntaa voi seurata tällaisen merkin avulla

Vanhat kilomeripylväät ovat nostalgiaa!










24.7.2017

Saarihyppelyä satulasta viiden päivän kierroksella

Teksti ja kuvat Tarja Aittala

Tein omatoimisen pyöräretken Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristossa heinäkuussa. Olen jäänyt ”koukkuun” näihin saaristopyöräilyihin. Tutuksi on eri reissuilla Turunmaan ja Ahvenanmaan saariston reittien lisäksi tullut myös osa Ruotsin rannikkoa. Saaristokokemustani on kartuttanut myös veneily. Veneillessäkin mukana on kulkenut pyörä, jolla on saanut venereissullekin uusia ulottuvuuksia.

Kirjoitan toteutuneesta reissusta ajatuksella antaa vinkkejä niille, jotka suunnittelevat omatoimista pyöräretkeä saaristoon tai miettivät reittivaihtoehtoja. Saariston hyvä yhteysalusliikenne ja lossit mahdollistavat lyhyenkin ajan puitteissa toteutettavan pyöräretken. Majoituksessakin löytyy reiteillä vaihtoehtoja maun mukaan. Omilla reissuillani majoitun mieluusti paikkoihin, jotka tarjoavat yösijan ja puhtaiden liinavaatteiden lisäksi aamiaista. Olen maininnut tällä reissulla käyttämäni majoitus- ja ruokailupaikat.

Retket ajan 21-vaihteisella hybridipyörällä, joka on minua usean vuoden jo palvellut ja soveltuu mielestäni hyvin niin retki-, kaupunki- kuin lenkkipyöräksi. Keskinopeus pyöräreissuilla on vaihdellut 16-20 km/h:n välillä. Taakkaa on mukana ollut takalaukuissa 10-12 kg. Hyvää matkaseuraa ei sovi unohtaa, eli mukana on polkenut myös pyöräilystä ja saaristosta kiinnostunut matkatoveri.

Reitti kokonaisuudessaan: Raisio -Naantali – Kustavi – Brändö – Vårdö – Jomala – Långnäs – Kökar – Korppoo – Nauvo – Hanka - Airismaa - Aaslaluoto - Rymättylä – Naantali – Raisio.

1. päivä, ympyrä avautuu: Raisiosta Brändön Björnholmaan.
Majoitus hotelli Gullvivanissa. Reitillä vesibussi, lossi ja yhteysalus. Pyöräilyä 45,5 km.

Retki starttasi aamutuimaan tavoitteena ehtiä Naantalista päivän ensimmäiseen vesibussivuoroon. Vesibussi m/s Aavatar liikennöi jo kolmatta kesää Naantalista Kustavin Kivimaan laiturille saakka. Vesibussi pysähtyy Merimaskussa, Velkuan Teersalossa, Taivassalon Hakkeenpäässä ja Kustavin Parattulassa. Pyörällä kulkijan kannattaa varata paikka ja etappi etukäteen, koska veneen takaosa on pyöriä varten aika rajoitettu. Osan matkaa halusin mennä vesibussilla, jotta ehdin iltaan mennessä Brändön saarelle. (Eräällä aiemmalla reissullani olen polkenut kotoa Kustaviin, jossa sitten myös yövyin.) Vesibussin yksi reittiväli maksoi 5 € ja pyörästä meni saman verran 5 €. Parattulaan asti matka kustansi 25 €.

Vesibussikyytiä pyörälle m/s Aavattarella.


Vesibussimatka sujui hyvin aurinkoisessa säässä. Aluksella oli myynnissä kylmiä ja kuumia juomia, myös wc löytyi. Kyydistä poistuttiin Parattulan laiturissa. Sen läheisyydessä sijaitsee Peterzenin vierassatama, jossa mm. kahvila ja tuotemyyntiä. Parattulasta pääsee Kustavin keskustaan kahta reittiä. Oma reittini kulki aluksi hiljaisempaa tietä maalaismaisemia ihaillen. Viitisen kilometriä piti ajaa vilkkaamman Kustaviin vievän ”päätien” reunassa.

Kustavin keskustassa oli vilskettä, kun ajankohtaan osui Volter Kilpi -viikko. Olin varannut aikaa lounaalle ennen siirtymistä lossilla Vartsalan saarelle. Onneksi oli aikaa, koska lounasannoksen odottaminen keskustan suositussa the Grill-ravintolassa kesti tunnin verran! ”Pitkästä lounaasta” johtuen vähemmän jäi aikaa sitten keskustan menon ihmettelylle.

Lounaan jälkeen matka jatkui Vartsalan lossille. Lossirantaan on keskustasta lyhyt matka, noin vartin pyöräily. Lossin aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen huomioiden jatkoyhteys. Ja mielellään valita se aikaisemmin lähtevä lossi. Lossi tuli täyteen eikä kaikki autot edes mahtuneet kyytiin. Pyöräilijöitä ei tullut lossille muita meidän kahden lisäksi.

Vartsalan saarelta poljettiin rauhallista tietä pitkin Vuosnaisiiin, josta matka jatkui yhteysaluksella Ahvenanmaan Brändön saarelle Åvaan. Vuosnaisista löytyy mm. Vuosnaisten Meriasema, jossa kahvila ja ruokaakin tarjolla. Lauttarantaan kannattaa siirtyä hyvissä ajoin. Yhteysalukselta havaitaan pyöräilijät ja rahastaja tulee perimään maksun. Matkustajamaksu oli 3 € ja pyörä saman verran 3 €. Maksu maksetaan siirryttäessä ja poistuttaessa Ahvenanmaalla. Takavuosina pyörämatkailija maksoi könttäsumman ja sai eräänlaisen ”festarirannekkeen”. Tämä oikeutti käyttämään Ahvenanmaan yhteysaluksia koko kauden ajan. Toiset ovat käytännöt nykyään.

Maksun jälkeen siirryttiin yhteysalukseen. Yleensä pyörät sijoitetaan yhteysaluksen reunoille. Henkilökunta kertoo tarkemmin minne, mutta parempi varmistaa, jos on epävarma mihin pyöränsä voi laittaa. Mukaan kannattaa ottaa kiinnitysliina tai vastaava, jolla pyörän saa pysymään paikoillaan. Autot tulevat pyörän välittömään läheisyyteen. Matka saattaa olla ”kuoppainen”, joten pyörän paikallaan pysymiseen ilman kiinnitystä ei kannata luottaa. Joissakin yhteysaluksissa on kiinnitysliinoja paikoillaan, mutta ei välttämättä kaikissa.

Vuosnaisten ja Åvan reitillä kulkeva yhteysalus m/s Viggen on melko iso ja siellä on kahvila. Matka Brändön Åvaan sujui reippaasti. Yhteysalukselta poistuvat yleensä ensin autot ja viimeisenä pyöräilijät. Pyöräiljän kannattaa muutenkin odottaa sen verran, että poistumisruuhka on satamasta rauhoittunut. Åvasta jatkettiin Björnholmaan. Lauttarannasta lähtiessä reitin varrella on alussa muutama kilometri metsää, mutta kohta jo aukeaa merimaisena ja kulku sujuu pengerteitä pitkin maisemia ihaillen.

Pengertiet yhdistävät Brändön saaria.

Illansuussa saavuttiin ensimmäiseen majapaikkaan Björnholmassa. Hotelli Gullvivanissa on huoneissa minikeittiö, joten tarvittaessa saa itse tehtyä iltasyömistä. Illastimme kuitenkin hotellin ravintolassa. Annoksen odottamiseen meni täälläkin reilun tunnin verran. Ravintolassa oli kohtuupaljon asiakkaita, mutta yksi tarjoilija-vastaanottovirkailija-monitoiminainen. Ruoka maistui, kun se vihdoin tuli. Hinta-laatusuhdekin oli kohdallaan. Harmitti kuitenkin, että ympäristöön tutustumiselle ei jäänyt aikaa. Seuraavana päivänä kun odotti aikainen herätys ja lähtö eteenpäin.

Lisätietoa:

m/s Aavatar
Kustavin kunta, nähtävyydet
Peterzens, vierasvenesatama ym.
Vartsalan lossi
Vuosnaisten Meriasema, kahvila, majoitusta ym.
Ålandstrafiken, Pohjoinen linja Osnäs (Vuosnainen) – Åva


2. päivä: Brändön Björnholmasta Hummelvikiin Vårdössä ja sieltä Jomalaan. Majoitus Brobacka Gästhemissä. Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 48,5 km.


Hyvin nukutun yön ja hotellin tarjoaman maittavan aamupalan jälkeen laukut paikoilleen ja kohti Brändön Torsholman lauttasatamaa. Tämä reitti on mielestäni Brändön saariston parhaimmistoa ja paras hetki sen ajamiseen ehdottomasti aikainen aamu. Aurinko alkaa luomaan lämmittäviä säteitä, lokit kirkuvat ja meri tuoksuu. Merimaisemaan en ainakaan itse tunnu koskaan kyllästyvän ja tällä reitillä siitä saa nauttia. Kannattaa varata vähän extra-aikaa, jotta ehtii myös pysähtyä ottamaan kuvamuistoja.

Torsholman lauttasatamassa siirryttiin yhteysalus m/s Knipaniin. Alus pysähtyy mm. Brändön kuntaan kuuluvan Lappon saarella. Yhteysaluksen henkilökunta kysyi mihin on matkalla ja neuvoi minne pyörät laitetaan. Maksua ei tässä otettu, koska se oli jo edeltävänä päivänä maksettu. Yhteysalus m/s Knipan ei ole kovin iso eikä siellä ole kahviota. Automaatista voi ostaa kuumia ja kylmiä juomia, eli kolikoita kannattaa varata. Teilin ylitys sujui maisemia katsellen ja kokemuksia vaihtaen Torsholmasta mukaan tulleen pyöräretkeläisen kanssa. Hän oli yöpynyt leirintäalueella, joten sellainenkin Brändön saarelta löytyy. Vårdön Hummelvikissa jälleen satulaan ja reissu jatkui Vårdön kirkon kautta kohti Töftön saarta ja seuraavaa lossia. Hummelvikistä voi suunnata myös Myrskyluodon Maijan maisemien saarelle Simskälaan. Simskälalle ja sieltä pois vie oma lauttansa.

Pysähdyimme Vårdön kirkolla ja kävimme katsomassa vanhaa saaristokirkkoa. Saaristokirkot ovat vähän erilaisia kuin mantereen kirkot, niitä kannattaa poiketa katsomassa. Kirkkoa oli ihmettelemässä muitakin pyöräilijöitä ja autolla kulkijoita. Kirkolta taas satulaan ja kumpuilevaa maaseutua katsellen Vargatan kylän läpi kohti Töftön lossia. Lossilla siirryttiin Prästön (Bomarsundin) puolelle. 

Postilaatikkotaidetta Vargatan kylässä.

Yksityiskohta edellisestä.

Sundin kuntaan kuuluvalla Bomarsundilla on paljon Krimin sodan aikaista nähtävää, mm. linnoituksen raunioita, tykkejä, usean uskontokunnan hautausmaa. Emme pysähtyneet tällä kertaa katsomaan näitä, koska ne on jo useamman kerran otettu haltuun. Ehkä mieleenjäävin noista paikoista on ollut usean uskontokunnan hautausmaa, jonne on haudattu Krimin sodassa kaatuneita. Hautausmaalle on opastus ennen Bomarsundille vievää siltaa tien oikealla puolella, joten kannattaa seurata viittoja. 

Bomarsund on hyvä taukopaikka ja yllättäen siellä oivaa thai-ruokaa tarjoilee päätien vieressä, vähän linnoitusraunioista eteenpäin Furulundsgården Cate & Restaurang. Bomarsundilta löytyy myös Putte’s Camping, jossa jollain vastaavalla reissulla yövyttiin pienessä yöpymismökissä.
Tauon jälkeen pyöräilimme 2-tien reunaa ja sen vieressä olevaa pyörätietä pitkin kohti Kastelholmaa. Pyörätie on ollut hyvä ratkaisu, koska pyöräilijöitä saarella suhahtelee melko paljon. Olen pari kertaa polkenut reitin ilman sitä ja nyt tuntui meno kyllä paljon turvallisemmalta. 

Kastelholmalla kannattaa pysähtyä. Nähtävyyksistä täältä löytyy Kastelholman linnan lisäksi kotiseutumuseo Jan Karlsgården lampaineen, vankilamuseo ja julkkiskokki Michael Björklundin perustama ravintola Smakbyn. Jos haluaa katsella veneitä, niin voi pyöräillä lähistöltä löytyvään Kastelholman vierassatamaan. Sinne pääsee myös kävelemällä polkua pitkin, joka lähtee kotiseutumuseon tyylimyllyjen takaa. Satamassa on pieni kahvila ja hyvällä tuurilla voi ostaa savukalaakin. Tällä pysähdyksellä tyydyttiin jäätelön nauttimiseen. Suosittelen Kastelholman linnan opastettua (myös suomeksi) kierrosta, jolloin alueesta kuulee vähän muutakin tietoa ja oppaalta kannattaa aina kysellä lisää – älä unohda kysyä Ahvenanmaan noitavainoista, jos opas ei siitä kerro.

Kastelholman jälkeen kohti Godbyn kylää, reitille osuu Färjsundetin ylittävä silta ja sen jälkeen hikinen nousu kohti Uffe på Berget -kahvilan kukkulaa. Kukkulan päällä kannattaa pysähtyä ja pyöräilyn vastapainoksi voi kavuta näkötorniin 2 €:n maksua vastaan. Ilman torniakin näköalat ovat hulppeat.

Näkymä Färjsundetille.

Godbyn keskustassa pysähdyttin kauppaan hakemaan illaksi vähän syömistä. Godbystä löytyy hyvin varustettu ”monitoimikauppa” K-Supermarket Mattsson's. Keskustassa on myös huoltamo, jossa voi tarkistaa vaikka pyörän ilmanpaineet. Yöpymispaikkaan ei Godbystä ollut enää kuin muutama kilometri ja kerrankin saavuttiin paikkaan ajoissa. Majoituspaikkamme Brobacka Gästhem on toiminut parisen vuotta ja on ehdottomasti käymisen arvoinen! Sieltä löytyy myös kahvila ja pieni sisustuspuoti. Huomioitavaa on, että kahvila on auki klo 18 asti. Rakennus on sisustettu kodikkaasti ja vanhalle talolle sopivaan tyyliin, yhteiset tilat ovat valoiset ja siistit. Rakennuksen takana on puutarha, grillatakin voi ja käydä vaikka soutelemassa. Huone sijaitsi yläkerrassa, joten vähän kipuamista ja kantamista vaihteeksi. Huoneen hintaan sisältyi myös itselämmitettävä sauna, joka on ehdottomasti luksusta pyöräilijälle. Olimme ensimmäiset saunojat, joten saunan lämmitys osui kohdalle. Lämmitykseen meni lähes tunti, mutta saunakokemus oli sen arvoinen. Seuraavana aamuna oli taas aikainen lähtö ja vaikka aamupala ei ollut täysin valmiina ilmoitettuun klo-aikaan mennessä, annan ehdottomat suositukset tälle majoituspaikalle. 


Brobacka Gästhem kuvattuna puutarhan puolelta. Kahvilaan vihreästä ovesta.

Lisätietoa:



3. päivä: Jomalabyn, Önningebyn, Lemlandin ja Lumparlandin kautta Långnäsiin. Aluksella Kökariin. Majoitus Antons Gästhem.
Reitillä avattava silta ja yhteysalus. Pyöräilyä 49 km.


Brobacka Gästhem sijaitsee pyöräreitin varrella, josta matkaa voi edetä Långnäsiä kohti joko Nya Godbyvägenin kautta tai hiljaisempaa reittiä Jomalaby-Önningebyn kautta. Valitsimme hiljaisemman reitin edetäksemme kohti Långnäsin lauttasatamaa. Poljimme hyväkuntoisella ja rauhallisella reitillä maalaismaisemassa. Önningeby on ”taiteilijakylä”, jonka keskustasta löytyy myös museo. Poljimme kylän läpi sen verran aikaisin, ettei museo ollut vielä auki. Tämä oli mukava reitti ennen siirtymistä taas isommalle 3-tielle. Maarianhaminasta Lemströmin kanavalle johtavan 3-tien vieressä kulkee pyörätie. Lemströmin kanavan ylittävä silta on tasatunnein auki 10 min, jotta korkeammilla mastoilla varustetut veneet pääsevät siirtymään kanavaa pitkin. Kanavalla kannattaa pitää tauko, katsella kanavaa pitkin lipuvia veneitä ja tutustua kanavan historiasta kertoviin opastauluihin.

Kanavalta jatkoimme matkaa pyöräillen nyt 3-tien reunassa. Pellasin laivanvarustajan kotimuseossa Granbodassa kannattaa poiketa, jos on aikaa. Olen aiemmin siellä käynyt, viihtyisä paikka, pihapiirissä myös kirpputori ja pieni kahvila. Reitin varrelta löytyy Amalian B&B:n pihasta viime vuonna toimintansa aloittanut Amalian limonaditehdas. Pitihän siinä pysähtyä maistamaan paikallista limpparia! Valikoimassa löytyy. Raparperi-seljankukkalimonadi pirskahteli suussa mukavan raikkaasti ilman sokerishokkia. Ennen Långnäsin lauttasatamaa on mahdollisuus vielä poiketa Klemetsbyssä kirkolle ja kauppaan, jos aika antaa myöden.

Limonadipuodissa riittää valikoimaa.

Långnäs on kohtuuiso lauttasatama, jossa pysähtyvät myös isommat laivat. Hyvien opasteiden avulla löytää oman ramppinsa helposti. Kökariin kuljetti m/s Skiftet, joka on taas vähän isompia aluksia, mm. kahvila löytyy. Alus pysähtyy aika monella saarella, esimerkiksi Överössä, josta voi siirtyä pyöräilemään Föglön saarille – tämän reitin olen aiemmin pyöräillyt ja on mielestäni sekin mukava vaihtoehto. Föglössä yöpyä kannattaa esimerkiksi Degerbyn kylässä sijaitsevassa Enighetenissä (vanha käräjätalo).

Taakse jäänyt Fasta Åland.

Kökarin lauttaranta.
Saaristoluontoa Kökarissa.

Kökarin lauttarannasta siirryimme reilun 3 km:n päässä sijaitsevaan Antons Gästhemiin. Paikka täyttyi iltaan mennessä. Antons ei tarjoa aamupalaa. Tiloista löytyy yhteiskeittiö, jossa aamupalaa voi kokata itse. Aamiaista tarjoaa myös lähistöltä löytyvä Sandvik Gästhamn & Camping, keskustassa Karlbyssä sijaitseva hotelli Brudhäll ja sen välittömästä läheisyydestä löytyvä saaristolaisleipomo-kahvila Skärgårdsbröd. Leipomossa saa myös lounasta, suosittelen poikkeamaan. Antons Gästhem on suosittu paikka ja perustettu jo 1980-luvun puolivälissä. Paikka on siisti, mutta kaipaisi ainakin jonkun rakennuksen osalta pientä saneerausta. En voi suositella paikkaa astmaatikoille tai muuten hengitysongelmia/nuhaa herkästi saaville.

Kökarissa on pienestä koostaan huolimatta paljon nähtävää. Hamnössä sijaitsevassa Pyhän Annan kirkossa ja sen kupeessa olevassa fransiskaanikappelissa kannattaa käydä. Karlbyn keskustasta voi jatkaa saaren toiseen reunaan Hellsölle ja matkalla voi pysähtyä ihmettelemään saaren sähkötuotannosta vastaavaa tuulimyllyä. Löytyypä matkan varrelta myös pieni museokin. Hellsössä on vierasvenesatama, muutamia yöpymismökkejä ja ravintola Havspaviljongen. Täällä käynnistäni on jonkun verran aikaa, mutta veneessä ja yöpymismökissäkin on tullut siellä yövyttyä. Karlbystä tehdään retkiä Källskäriin, ”kreivin saarelle”, josta löytyy mielenkiintoinen luonnonmuodostelma Källskärin kannu. Retkeä voi tiedustella esimerkiksi hotelli Brudhällistä. Saarelle pääsee vain suotuisen sään vallitessa. Kovin tuulisella kelillä sinne ei lähdetä. Jos mielii historian havinaan luontopoluille, Antons Gästhemin läheisyydestä lähtee Kalenin luontopolku. Polun varrella kipuat saaren korkeimpaan kohtaan ja havaitset muinaisjäännöksiä. Poluista on tehty kartta, jota voi tiedustella paikallisista yrityksistä tai kunnan toimistosta. 

Pyhän Annan kirkko, Hamnö, Kökar.

Illastimme hotelli Brudhällin ravintolassa. Ravintolassa oli luonnollisesti ruuhkaa, hotellin yhteydessä kiinteästi sijaitseva vierasvenesatama oli lähes täynnä ja toi sinne asiakkaita. Näkyipä hotellin pihassa tilausbussikin. Pienen odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin aterioimaan. Hinnat olivat muutaman vuoden takaisesta käynnistä nousseet. Ruokalista ei järin pitkä ollut eikä muuntelua annoksiin saanut, koska tarjoilijan mukaan kokit olivat kovin kiireisiä. Korkean sesongin riemuja, nämäkin.


Hotelli Brudhäll (punainen rakennus) ja vierasvenesatama.


4. päivä: Kökarista aluksella Korppoon Galtbyhyn. Lauttasamatasta Nauvon Grännäsiin. Majoitus Grännäs B&B. Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 31 km.


Kökarin lauttarannasta jatkettiin yhteysaluksella Korppoon Galtbyhyn. Sinne kuljetti m/s Gudingen, joka on m/s Skiftetin sisaralus. Merimaisemia ihaillessa tuli taivaanrannassa myös nähtyä tummaa uhkuva sadepilvi ja trombiputki siitä alas. Onneksi ei osunut kohdalle. Alus saapui aikataulussa Galtbyhyn, josta jatkoimme Grännäsiä kohti. Galtbysta on lyhyt matka Korppoon keskustaan, jossa voi pitää ruokataukoa ennen keskustaa sijaisevan vierasvenesatama Verkanin yhteydessä sijaitsevassa Restaurang Buffalossa tai keskustassa olevassa Hjalmars-ravintolassa. Molemmista saa hyvää ruokaa, Buffalo on erityisesti tunnettu hyvistä ribseistään. Keskustassa löytyy myös hyvä kauppa. Kirkossa kannattaa myös poiketa, jos aika antaa myöden.

Jätimme tällä kertaa Korppoossa käynnin. Ehdimme sopivasti Nauvon lossille ja matkaseuraksi saimme 6-henkisen maantiepyörillä liikkeellä olevan joukkueen. Joku heistä hihkui onnesta, kun myötäisen tuulen saattamana oli nopeus heillä ollut jopa 30 km/tunti. Toista se on meillä retkipyöräläisillä. No, matkahan ei tapa, vaan se vauhti – tavataan sanoa.

Grännäs B&B sijaitsee sopivasti reitin varrella, vajaa pari kilometriä päätieltä ja sukelletaan maalaisidylliin. Grännäsiin ohjaa päätieltä parikin kylttiä: toinen vie Camping-paikkaan ja toinen hotellille/B&B-paikkaan. B&B on osa hotelli Stallbackenia, joka on rakennettu vanhaan kivinavettaan. Pihapiirissä olevassa Pehtoorin talossa sijaisee ”peti ja puuro” -huoneita sekä ylä- että alakerrassa. Hotellin yhteydessä toimii ravintola, jossa voi nautiskella jälleen kerran hyvästä ruoasta. Mikäli aika antaa myöden, kannattaa kokeilla hintaan kuuluvaa saunaa – sieltä löytyy ”aitokiuas”. Uimarannalle pitää kävellä saunalta lähtevää polkua ja vähän matkaa pyöräiltyä soratietä pitkin. Vinkkaan myös, että herkkäunisten kannattaa varustautua korvatulpilla, koska vanhan talon äänieristys ei ole sieltä parhaimmasta päästä.


Grännäs B&B Pehtoorin talossa.

Lisätietoa:

Ravintola Buffalo ja vierasvenesatama Verkan
Hjalmar’s restaurant och pub
Korppoon nähtävyydet, Paraisten kaupunki 
Hotel Stallbacken ja Grännäs B&B

5. päivä, ympyrä sulkeutuu: Nauvosta aluksella Hankaan. Airismaan, Aaslaluodon, Rymättylän, Luonnonmaan ja Naantalin kautta Raisioon.
Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 53 km.


Viimeinen retkipäivä alkoi Grännäsistä viitisen kilometriä Nauvon keskustaan polkien. Koska Nauvon kirkossa ei ole tullut käytyä, piti myös siellä poiketa. Nauvon torilla joimme kahvit ja katselimme torivilinää. Siirryimme hyvissä ajoin satamaan, koska ounastelin pientä ruuhkaa m/s Östernille. Alus kulkee kesän ajan Nauvosta Seilin kautta Hankaan. Pyöräilijöitä oli tähän alukseen eniten tähän asti ja Seilin retkeilijöitä runsaasti. Ounasteluni ruuhkameiningistä pitivät jokseenkin paikkansa. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin ja olisi alukseen vielä mahtunut muutama autokin. Matka Nauvosta Hankaan maksoi 6 € ja pyörä 4 €.

Pyörät niputettuina m/s Östernillä.

Seilin saari tunnetaan erityisesti spitaalisistaan, mutta saari kätkee sisäänsä muutakin. Eli kannattaa ehdottomasti poiketa. Saarella on pitkään toiminut Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, mutta tänä vuonna on satsattu matkailuun uudella tavalla. Emme jääneet saarelle, koska siellä on muutama vuosi sitten tullut käytyä. Saaren rannassa kannattaa tarkistaa, saako pyörällä edetä saaren toisella puolella olevalle kirkolle. Muutama vuosi sitten pieni kyltti Seilin rantarakennuksen seinällä kehotti jättämään polkupyörät rantaan ja kulkemaan polkuja kävellen. – Kyltti oli sen verran pieni, että tuolloin luin sen vasta sen jälkeen, kun pyörillä oli saari jo kierretty. Kukaan ei tullut tästä sakottamaan, mutta mainitsen tästä nyt kuitenkin. Saaristoluonto on hauras, kuten tiedämme. Leave only footprints jne.

Hankaan tultiin aikataulun mukaisesti ja sitten alkoikin tämän pyöräretken kumpuilevin osuus, kovalla ja puuskittaisella vastatuulella höystettynä. Lähdimme satamasta ensimmäisinä pyöräilijöinä liikkeelle aika reippaasti ja ehdimme Hämmärönsalmen lossille. Odottelimme lossilla lähtöä ja muitakin pyöräilijöitä ehti kyytiin. Airismaa antoi esimakua kukkuloistaan heti kättelyssä, kun rannasta lähti todella jyrkässä kulmassa ylämäki, joka pisti puuskuttamaan melko lailla noin 12 kilon kuorma takana lisämausteensa antaen. Aaslaluodon saaren kautta poljettiin Kirveenrauman pitkää siltaa pitkin Rymättylän Röölään. Matkan varrelta löytyy mm. Pentti Oskari Kankaan perustama Herrankukkaro, joka tarjoaa omanlaisia saaristoelämyksiään lähinnä ryhmille.

Ruokatauko pidettiin Röölän rantaravintolassa. Vierestä löytyy kauppa ja vanhan sillitehtaan uumeniin perustettu kuohuviinitehdas. Kuplat jäivät saamatta eli tehtaanmyymälässä ei tullut käytyä. Sen sijaan piti keskittyä polkemiseen vastatuulisessa ja tihkusadettakin tarjoavassa säässä kotia kohti. Rymättylän keskustasta Naantaliin pitää polkea suurimmaksi osaksi tien reunassa. Pyörätietä ei löydy reitiltä kovinkaan montaa kilometriä. Tällä kertaa reitti oli aika ruuhkainen, taisiko työhönpaluuliikenne osua samaan aikaan, kun siellä liikuttiin. Taidettiin havaita jopa liikenneraivoa, kun edellä kulkevien ”perhepyöräilijöiden” kohdalla joutui joku autoilija hetkeksi hellittämään nopeuttaan jarruvaloja vilkuttaen, niin jovain talla pohjassa kohta jatkoi matkaansa eteenpäin. Kovin mainostettu ja suosittu rengasreitti on paikkapaikoin toteaisinko hieman liikenneturvaton. Pyöräilijän kannattaa tiedostaa tämä ja panostaa ainakin näkyvyyteen.

Särkänsalmen sillalta siirryttiin Luonnonmaalle ja sillalta voipi sitten vilkuttaa heipat saaristolle. Sillan kupeesta vasemmalta löytyy Särkänsalmen grilli, jossa voi hoidella vaikka kahvi- ja wc-tarpeensa. Nähtävyyksiä löytyy sitten enemmän Naantalista ja löytyyhän Luonnonmaalta presidenttimme kesäkotikin. 

Heippa saaristo!

Tälle kierrokselle tuli pyörään asennettuun mittariini yhteensä 227 km. Puhelimen gps-sovellusta en pitänyt päällä, koska halusin säästää puhelimen akkua mahdollista elintärkeämpää tarkoitusta varten. Vinkkaankin lopuksi, että yhteysaluksilla saarilta toiselle siirryttäessä kannattaa älypuhelin siirtää lentotilaan. Tukiasemia ei saaristossa ole samalla tavalla kuin mantereella ja kun puhelin yrittää katvealueilla epätoivoisesti saada yhteyksiä, kuluttaa se myös akkua. 

Ukko-Pekan sillat, näkymä Naantalin kuparivuorelta. Toinen silloista toimii pyörätienä.

Reissu onnistui hyvin. Sää suosi viimeisen pyöräilypäivän vastatuulta ja tihkusadetta lukuunottamatta. Toisaalta mukana kulkeneelle sadevarustuksellekin tuli käyttöä. Olin ensimmäistä kertaa korkea-sesongin aikana pyöräreissussa. Tulipa sekin koettua. Pienoista ruuhkaa paikoittain oli, mutta vähemmän Ahvenanmaan saarilla.
Jos jaksoit lukea tähän asti, niin toivottavasti sait kipinän. Tervemenoa nauttimaan saaristosta!


Lisätietoja


m/s Östern, aikataulut
Seili/Själö, Visitseili, mm. ravintola, majoitus
Seilin saaren historia, Luontoon.fi
Hämmärönsalmen lossi
Rymättylän Röölä


















































Tein omatoimisen pyöräretken Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristossa heinäkuussa. Olen jäänyt ”koukkuun” näihin saaristopyöräilyihin. Tutuksi on eri reissuilla Turunmaan ja Ahvenanmaan saariston reittien lisäksi tullut myös osa Ruotsin rannikkoa. Saaristokokemustani on kartuttanut myös veneily. Veneillessäkin mukana on kulkenut pyörä, jolla on saanut venereissullekin uusia ulottuvuuksia.



Kirjoitan toteutuneesta reissusta ajatuksella antaa vinkkejä niille, jotka suunnittelevat omatoimista pyöräretkeä saaristoon tai miettivät reittivaihtoehtoja. Saariston hyvä yhteysalusliikenne ja lossit mahdollistavat lyhyenkin ajan puitteissa toteutettavan pyöräretken. Majoituksessakin löytyy reiteillä vaihtoehtoja maun mukaan. Omilla reissuillani majoitun mieluusti paikkoihin, jotka tarjoavat yösijan ja puhtaiden liinavaatteiden lisäksi aamiaista. Näin saa vähemmän kuljetettua tavaraa mukana ja voi keskittyä itse asiaan. Olen maininnut tällä reissulla käyttämäni majoitus- ja ruokailupaikat.

Retket ajan 21-vaihteisella hybridipyörällä, joka on minua usean vuoden jo palvellut ja soveltuu mielestäni hyvin niin retki-, kaupunki- kuin lenkkipyöräksi. Keskinopeus pyöräreissuilla on vaihdellut 16-20 km/h:n välillä. Taakkaa on mukana ollut takalaukuissa 10-12 kg. Hyvää matkaseuraa ei sovi unohtaa, eli mukana on polkenut myös pyöräilystä ja saaristosta kiinnostunut matkatoveri.

Reitti kokonaisuudessaan: Raisio -Naantali – Kustavi – Brändö – Vårdö – Jomala – Långnäs – Kökar – Korppoo – Nauvo – Rymättylä – Naantali – Raisio.

1. päivä: Ympyrä avautuu: Raisiosta Brändön Björnholmaan. Majoitus hotelli Gullvivanissa.
Reitillä vesibussi, lossi ja yhteysalus. Pyöräilyä 45,5 km.

Retki starttasi varhain tavoitteena ehtiä Naantalista aamulla lähtevään vesibussiin. Vesibussi m/s Aavatar liikennöi jo kolmatta kesää Naantalista Kustavin Kivimaan laiturille saakka. Vesibussi pysähtyy Merimaskussa, Velkuan Teersalossa, Taivassalon Hakkeenpäässä ja Kustavin Parattulassa. Pyörällä kulkijan kannattaa varata paikka ja etappi etukäteen, koska veneen takaosa on pyöriä varten aika rajoitettu. Osan matkaa halusin mennä vesibussilla, jotta ehdin iltaan mennessä Brändön saarelle. (Eräällä aiemmalla reissullani olen polkenut kotoa Kustaviin, jossa sitten myös yövyin.) Vesibussin yksi reittiväli maksoi 5 € ja pyörästä meni saman verran 5 €. Parattulaan asti matka kustansi 25 €.

KUVA



Vesibussimatka sujui hyvin aurinkoisessa säässä. Aluksella oli myynnissä kylmiä ja kuumia juomia, myös wc löytyi. Kyytistä poistuin Parattulan laiturissa. Sen läheisyydessä sijaitsee Peterzenin vierassatama, jossa mm. kahvila ja tuotemyyntiä. Parattulasta pääsee Kustavin keskustaan kahta reittiä. Oma reittini kulki aluksi hiljaisempaa tietä maalaismaisemia ihaillen. Viitisen kilometriä piti ajaa vilkkaamman Kustaviin vievän ”päätien” reunassa.



Kustavin keskustassa oli vilskettä, kun ajankohtaan osui Volter Kilpi -viikko. Olin varannut aikaa lounaalle ennen siirtymistä lossilla Vartsalan saarelle. Onneksi oli aikaa, koska lounasannoksen odottaminen keskustan suositussa the Grill-ravintolassa kesti tunnin verran! ”Pitkästä lounaasta” johtuen vähemmän jäi aikaa sitten keskustan menon ihmettelylle.

Lounaan jälkeen matka jatkui Vartsalan lossille. Lossirantaan on keskustasta lyhyt matka, noin vartin pyöräily. Lossin aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen huomioiden jatkoyhteys. Ja mielellään valita se aikaisemmin lähtevä lossi. Lossi tuli täyteen eikä kaikki autot edes mahtuneet kyytiin. Pyöräilijöitä ei tullut lossille muita meidän kahden lisäksi.



Vartsalan saarelta poljettiin rauhallista tietä pitkin Vuosnaisiiin, josta matka jatkui yhteysaluksella Ahvenanmaan Brändön saarelle Åvaan. Vuosnaisista löytyy mm. Vuosnaisten Meriasema, jossa kahvila ja ruokaakin tarjolla. Lauttarantaan kannattaa siirtyä hyvissä ajoin. Yhteysalukselta havaitaan pyöräilijät ja rahastaja tulee perimään maksun. Matkustajamaksu oli 3 € ja pyörä saman verran 3 €. Maksu maksetaan siirryttäessä ja poistuttaessa Ahvenanmaalla. Takavuosina pyörämatkailija maksoi könttäsumman ja sai eräänlaisen ”festarirannekkeen”. Tämä oikeutti käyttämään Ahvenanmaan yhteysaluksia koko kauden ajan. Toiset ovat käytännöt nykyään.



Maksun jälkeen siirryttiin yhteysalukseen. Yleensä pyörät sijoitetaan yhteysaluksen reunoille. Henkilökunta kertoo tarkemmin minne, mutta parempi varmistaa jos on epävarma mihin pyöränsä voi laittaa. Mukaan kannattaa ottaa kiinnitysliina tai vastaava, jolla pyörän saa pysymään paikoillaan. Autot tulevat pyörän välittömään läheisyyteen. Matka saattaa olla ”kuoppainen”, joten pyörän paikallaan pysymiseen ilman kiinnitystä ei kannata luottaa. Joissakin yhteysaluksissa on kiinnitysliinoja paikoillaan, mutta ei välttämättä kaikissa.



Vuosnaisten ja Åvan reitillä kulkeva yhteysalus m/s Viggen on melko iso ja siellä on kahvila. Matka Brändön Åvaan sujui reippaasti. Yhteysalukselta poistuvat yleensä ensin autot ja viimeisenä pyöräilijät. Pyöräiljän kannattaa muutenkin odottaa sen verran, että poistumisruuhka on satamasta rauhoittunut. Åvasta jatkettiin Björnholmaan. Tien varrella on alussa muutama kilometri metsää, mutta kohta jo aukeaa merimaisena ja kulku sujuu pengerteitä pitkin maisemia ihaillen.


KUVA



Illansuussa saavuttiin ensimmäiseen majapaikkaan Björnholmassa. Hotelli Gullvivanissa on huoneissa minikeittiö, joten tarvittaessa saa itse tehtyä iltasyömistä. Illastimme kuitenkin hotellin ravintolassa. Annoksen odottamiseen meni täälläkin reilun tunnin verran. Ravintolassa oli kohtuupaljon asiakkaita, mutta yksi tarjoilija-vastaanottovirkailija-monitoiminainen. Ruoka maistui, kun se vihdoin tuli. Hinta-laatusuhdekin oli kohdallaan. Harmitti kuitenkin, että ympäristöön tutustumiselle ei jäänyt aikaa. Seuraavana päivänä kun odotti aikainen herätys ja lähtö eteenpäin.



Lisätiedot: ms Aavatar http://vesibussiaavatar.fi/fi
Kustavi, nähtävyydet http://www.kustavi.fi/matkailu/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet


Peterzens, vierasvenesatama ym. http://peterzens.fi/
Vartsalan lossin aikataulut http://www.finferries.fi/lauttaliikenne/lauttapaikat-ja-aikataulut/vartsala.html



Vuosnaisten Meriasema, kahvila, majoitusta ym. https://www.vuosnaistenmeriasema.com/


Ålandstrafiken, Pohjoinen linja Osnäs (Vuosnainen) – Åva http://www.alandstrafiken.ax/sites/www.alandstrafiken.ax/files/osnas-ava_2.pdf






2. päivä: Brändön Björnholmasta Hummelvikiin Vårdössä ja sieltä Jomalaan. Majoitus Brobacka Gästhemissä. Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 48,5 km.

Hyvin nukutun yön ja hotellin tarjoaman maittavan aamupalan jälkeen laukut paikoilleen ja kohti Brändön Torsholman lauttasatamaa. Tämä reitti on mielestäni Brändön saariston parhaimmistoa ja paras hetki sen ajamiseen ehdottomasti aikainen aamu. Aurinko alkaa luomaan lämmittäviä säteitä, lokit kirkuvat ja meri tuoksuu. Merimaisemaan en ainakaan itse tunnu koskaan kyllästyvän ja tällä reitillä siitä saa nauttia. Kannattaa varata vähän extra-aikaa, jotta ehtii myös pysähtyä ottamaan kuvamuistoja.

Torsholman lauttasatamassa siirryttiin yhteysalus m/s Knipaniin. Alus pysähtyy mm. Brändön kuntaan kuuluvan Lappon saarella. Yhteysaluksen henkilökunta kysyi mihin on matkalla ja neuvoi minne pyörät laitetaan. Maksua ei tässä otettu, koska se oli jo edeltävänä päivänä maksettu. Yhteysalus m/s Knipan ei ole kovin iso eikä siellä ole kahviota. Automaatista voi ostaa kuumia ja kylmiä juomia, eli kolikoita kannattaa varata. Teilin ylitys sujui maisemia katsellen ja kokemuksia vaihtaen Torsholmasta mukaan tulleen pyöräretkeläisen kanssa. Hän oli yöpynyt leirintäalueella, joten sellainenkin Brändön saarelta löytyy. Vårdön Hummelvikissa jälleen satulaan ja reissu jatkui Vårdön kirkon kautta kohti Töftön saarta ja seuraavaa lossia. Hummelvikistä voi suunnata myös Myrskyluodon Maijan maisemien saarelle Simskälaan. Simskälalle ja sieltä pois vie oma lauttansa.

Pysähdyimme Vårdön kirkolla ja kävimme katsomassa vanhaa saaristokirkkoa. Saaristokirkot ovat vähän erilaisia kuin mantereen kirkot, niitä kannattaa poiketa katsomassa. Kirkkoa oli ihmettelemässä muitakin pyöräilijöitä ja autolla kulkijoita. Kirkolta taas satulaan ja kumpuilevaa maaseutua katsellen kohti Töftön lossia. Lossilla siirryttiin Bomarsundin puolelle.

KUVA POSTLAATIKKOTAIDETTA Vårdön Vargatan kylässä.

Sundin Bomarsundilla on paljon Krimin sodan aikaista nähtävää, mm. linnoituksen raunioita, tykkejä, usean uskontokunnan hautausmaa. Emme pysähtyneet tällä kertaa katsomaan näitä, koska ne on jo useamman kerran otettu haltuun. Ehkä mieleenjäävin noista paikoista on ollut usean uskontokunnan hautausmaa, jonne on haudattu Krimin sodassa kaatuneita. Hautausmaalle on opastus ennen Bomarsundille vievää siltaa tien oikealla puolella, joten kannattaa seurata viittoja.

Bomarsund on hyvä taukopaikka ja yllättäen siellä oivaa thai-ruokaa tarjoilee päätien vieressä, vähän linnoitusraunioista eteenpäin Furulunds Garden. Bomarsundilta löytyy myös Putte’s Camping, jossa jollain vastaavalla reissulla yövyttiin pienessä yöpymismökissä.
Tauon jälkeen pyöräilimme 2-tien reunaa ja sen vieressä olevaa pyörätietä pitkin kohti Kastelholmaa. Pyörätie on ollut hyvä ratkaisu, koska pyöräilijöitä saarella suhahtelee melko paljon. Olen pari kertaa polkenut reitin ilman sitä ja nyt tuntui meno kyllä paljon turvallisemmalta. Kastelholmalla kannattaa pysähtyä. Nähtävyyksistä täältä löytyy Kastelholman linnan lisäksi kotiseutumuseo Jan Karlsgården lampaineen, vankilamuseo ja julkkiskokki XX:n ravintola Smakbyn. Jos haluaa katsella veneitä, niin voi pyöräillä lähistöltä löytyvään Kastelholman vierassatamaan. Satamassa on pieni kahvila ja hyvällä tuurilla voi ostaa savukalaakin. Tällä pysähdyksellä tyydyttiin jäätelön nauttimiseen, koska nämäkin kohteet ovat tulleet tutuiksi jo aiemmin. Suosittelen Kastelholman linnan opastettua (myös suomeksi) kierrosta, jolloin alueesta kuulee vähän muutakin tietoa ja oppaalta kannattaa aina kysellä lisää – älä unohda kysyä Ahvenanmaan noitavainoista, jos opas ei siitä kerro.


Kastelholman jälkeen kohti Godbyn kylää, reitille osuu Färjsundetin ylittävä siltä ja sen jälkeen hikinen nousu kohti Uffe på Bergetiä. Kukkulan päällä kannattaa pysähtyä ja pyöräilyn vastapainoksi voi kavuta näkötorniin 2 €:n maksua vastaan. Ilman torniakin näköalat ovat hulppeat.
Godbyn keskustassa pysähdyttin kauppaan hakemaan illaksi vähän syömistä. Godbystä löytyy hyvin varustettu ”monitoimikauppa” Mattssons. Keskustassa on myös huoltamo, jossa voi tarkistaa vaikka pyörän ilmanpaineet.

Yöpymispaikkaan ei Godbystä ollut enää kuin muutama kilometri ja kerrankin saavuttiin paikkaan ajoissa. Majoituspaikkamme Brobacka Gästhem on toiminut parisen vuotta ja on ehdottomasti käymisen arvoinen! Sieltä löytyy myös kahvila ja pieni sisustuspuoti. Huomioitavaa on, että kahvila on auki klo 18 asti, joten iltaruokaa sieltä ei saa. Rakennus on sisustettu kodikkaasti ja vanhalle talolle sopivaan tyyliin, yhteiset tilat ovat valoiset ja siistit. Rakennuksen takana on puutarha, grillatakin voi ja käydä vaikka soutelemassa. Huone sijaitsi yläkerrassa, joten vähän kipuamista ja kantamista vaihteeksi. Huoneen hintaan sisältyi myös itselämmitettävä sauna, joka on ehdottomasti luksusta pyöräilijälle. Olimme ensimmäiset saunojat, joten saunan lämmitys osui kohdalle. Lämmitykseen meni lähes tunti, mutta saunakokemus oli sen arvoinen. Seuraavana aamuna oli taas aikainen lähtö ja vaikka aamupala ei ollut täysin valmiina ilmoitettuun klo-aikaan mennessä, annan ehdottomat suositukset tälle majoituspaikalle.



KUVIA

Lisätietoa
Ålandstrafiken, Pohjoinen linja Hummelvik-Torsholma http://www.alandstrafiken.ax/sites/www.alandstrafiken.ax/files/hummelvik-torsholma_1.pdf
Vårdö, Simskäla http://www.alandstrafiken.ax/fi/kohteet/vardo


Bomarsundin linnoitus http://www.visitaland.com/fi/services/bomarsunds-fastningsruiner/

Bomarsundin linnoitus, Retkipaikka http://retkipaikka.fi/vapaa/bomarsundin-linnoitus-oli-ahvenanmaan-suurin-rakennus/




Furulundsgården cafe och restaurang http://furulundsgarden.ax/
Uffe på Berget, kahvila, Facebook: https://www.facebook.com/cafeuffe/

Brobacka Gästhem http://www.brobacka.ax/







3. päivä: Jomalaby – Önningeby – Långnäs – Kökar. Majoitus Anton’s Gästhem.
Reitillä avattava silta ja yhteysalus. Pyöräilyä 49 km.

Brobacka Gästhem sijaitsee pyöräreitin varrella, josta matkaa voi edetä Långnäsiä kohti joko Nya Godbyvägenin kautta tai hiljaisempaa reittiä Jomalaby-Önningebyn kautta. Valitsimme hiljaisemman ja suorimman reitin edetäksemme kohti Långnäsin lauttasatamaa. Poljimme hyväkuntoisella ja rauhallisella reitillä maalaismaisemassa. Önningeby on ”taiteilijakylä”, jonka keskustasta löytyy myös museo. Poljimme kylän ohi sen verran aikaisin, ettei museo ollut vielä auki. Tämä oli mukava reitti ennen siirtymistä taas isommalle 3-tielle. Maarianhaminasta Lemströmin kanavalle johtavan 3-tien vieressä kulkee pyörätie. Lemströmin kanavan ylittävä siltä on tasatunnein auki 10 min, jotta korkeammilla mastoilla varustetut veneet pääsevät siirtymään kanavaa pitkin. Kanavalla kannattaa pitää tauko, katsella kanavaa pitkin lipuvia veneitä ja tutustua kanavan historiasta kertoviin opastauluihin.

Kanavalta siirryimme Lemlandin kunnan puolelta Lumparlandin puolelle pyöräillen nyt 3-tien reunassa. Pellasin laivanvarustajan kotimuseossa Granbodassa kannattaa poiketa, jos on aikaa. Olen aiemmin siellä käynyt, viihtyisä paikka, pihapiirissä myös kirpputori ja pieni kahvila. Reitin varrelta löytyy myös Amalian B&B:n pihasta viime vuonna toimintansa aloittanut Amalian limonaditehdas. Pitihän siinä pysähtyä maistamaan paikallista limpparia! Valikoimassa löytyy. Raparperi-seljankukkalimonadi pirskahteli suussa mukavan raikkaasti ilman sokerishokkia. Ennen Långnäsin lauttasatamaa voi poiketa Klemetsbyssä kirkolle ja kauppaan, jos aika antaa myöden.

Långnäs on kohtuuiso lauttasatama, jossa pysähtyvät myös isommat laivat. Hyvien opasteiden avulla löytää oman ramppinsa helposti. Kökariin kuljetti m/s Skiftet, joka on taas vähän isompia aluksia, mm. kahvila löytyy. Alus pysähtyy aika monella saarella, esimerkiksi Överössä, josta voi siirtyä pyöräilemään Föglön saarille – tämän reitin olen aiemmin pyöräillyt ja on mielestäni sekin mukava vaihtoehto.

Kökarin lauttarannasta siirryimme reilun 3 km:n päässä sijaitsevaan Antons Gästhemiin. Paikka täyttyi iltaan mennessä. Antons ei tarjoa aamupalaa. Tiloista löytyy yhteiskeittiö, jossa aamupalaa voi kokata itse. Aamiaista tarjoaa myös lähistöltä löytyvä Sandvik Gästhamn & Camping, keskustassa Karlbyssä sijaitseva hotelli Brudhäll ja sen välittömästä läheisyydestä löytyvä saaristolaisleipomo-kahvila Skärgårdsbröd. Leipomossa saa myös lounasta, suosittelen poikkeamaan. Antons Gästhem on suosittu paikka ja perustettu jo 1980-luvun puolivälissä. Paikka on siisti, mutta kaipaisi ainakin jonkun rakennuksen osalta pientä saneerausta. En voi suositella paikkaa astmaatikoille tai muuten hengitysongelmia/nuhaa herkästi saaville.

Kökarissa on pienestä koostaan huolimatta paljon nähtävää. Hamnössä sijaitsevassa Pyhän Annan kirkossa ja sen kupeessa olevassa fransiskaanikappelissa kannattaa käydä. Karlbyn keskustasta voi jatkaa saaren toiseen reunaan Hellsölle ja matkalla voi pysähtyä ihmettelemään saaren sähkötuotannosta vastaavaa tuulimyllyä. Löytyypä matkan varrelta myös pieni museokin. Hellsössä on vierasvenesatama, muutamia yöpymismökkejä ja ravintola Havspaviljongen. Täällä käynnistäni on jonkun verran aikaa, mutta veneessä ja yöpymismökissäkin on tullut siellä yövyttyä. Karlbystä tehdään retkiä Källskäriin, ”kreivin saarelle”, josta löytyy mielenkiintoinen luonnonmuodostelma Källskärin kannu. Retkeä voi tiedustella esimerkiksi hotelli Brudhällistä. Saarelle pääsee vain suotuisen sään vallitessa. Kovin tuulisella kelillä sinne ei lähdetä. Jos mielii historian havinaan luontopoluille, Antons Gästhemin läheisyydestä lähtee Kalenin luontopolku. Polun varrella kipuat saaren korkeimpaan kohtaan ja havaitset muinaisjäännöksiä. Poluista on tehty kartta, jota voi tiedustella paikallisista yrityksistä tai kunnan toimistosta.

Illastimme hotelli Brudhällin ravintolassa. Ravintolassa oli luonnollisesti ruuhkaa, hotellin yhteydessä kiinteästi sijaitseva vierasvenesatama toi sinne asiakkaita. Näkyipä hotellin pihassa tilausbussikin. Pienen odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin aterioimaan. Hinnat olivat muutaman vuoden takaisesta käynnistä nousseet. Ruokalista ei järin pitkä ollut eikä muuntelua annoksiin saanut, koska tarjoilijan mukaan kokit olivat kovin, kovin kiireisiä.

Lisätietoa

Ålandstrafiken, Eteläinen linja Långnäs-Galtby http://www.alandstrafiken.ax/sites/www.alandstrafiken.ax/files/sodralinjen.pdf



Önningebyn taiteilijasiirtokunta, Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96nningebyn_taiteilijasiirtokunta

Skeppargården Pellas, laivanvarustajan kotimuseo, Lemlandin Granboda http://www.skeppargardenpellas.ax/

Amalias Limonadfabrik https://limonad.ax/

Antons Gästhem http://visitkokar.com/fi/tervetuloa

Hotel Brudhäll http://www.brudhall.com/

Skärgårdsbröd, leipomo ja kahvila http://www.saaristoleipa.fi/

Kökarin kunta http://kokar.ax/fi-fi/

Kökarin Pyhän Annan kirkko, Wikipedia https://sv.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6kars_kyrka

Kökarin luontopolut http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/elamykset/luonto/kavele-vaella-ja-nauti

Källskär, Kreivin saari http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kallskarin-saari



Sandvik Gästhamn och Camping http://www.sandvik.ax/fi

4. päivä: Kökar – Korppoo, Galtby – Nauvo, Grännäs. Majoitus Grännäs B&B.
Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 31 km.

Kökarin lauttarannasta jatkettiin yhteysaluksella Korppoon Galtbyhyn. Sinne kuljetti m/s Gudingen, joka on m/s Skiftetin sisaralus. Merimaisemia ihaillessa tuli taivaanrannassa myös nähtyä melkoinen sadepilvi ja trombiputki siitä alas. Onneksi ei osunut kohdalle. Kuvaa en ehtinyt napata.
Alus saapui aikataulussa Galtbyhyn, josta jatkoimme Grännäsiä kohti. Galtbysta on lyhyt matka Korppoon keskustaan, jossa voi pitää ruokataukoa ennen keskustaa sijaisevan vierasvenesatama Verkanin yhteydessä sijaitsevassa Restaurang Buffalossa tai keskustassa olevassa Hjalmars-ravintolassa. Molemmista saa hyvää ruokaa, Buffalo on erityisesti tunnettu hyvistä ribseistään. Keskustassa löytyy myös hyvä kauppa. Kirkossa kannattaa myös poiketa, jos aika antaa myöden.


Jätimme tällä kertaa Korppoossa käynnin. Ehdimme sopivasti Nauvon lossille ja matkaseuraksi saimme 6-henkisen maantiepyörillä liikkeellä olevan joukkueen. Joku heistä hihkui onnesta, kun myötäisen tuulen saattamana oli nopeus heillä ollut jopa 30 km/tunti. Toista se on meillä retkipyöräläisillä. No, matkahan ei tapa, vaan se vauhti – tavataan sanoa.



Grännäs B&B sijaitsee sopivasti reitin varrella, vajaa pari kilometriä päätieltä ja sukelletaan maalaisidylliin. Grännäsiin ohjaa päätieltä parikin kylttiä: toinen vie Camping-paikkaan ja toinen hotellille/B&B-paikkaan. B&B on osa hotelli Stallbackenia, joka on rakennettu vanhaan kivinavettaan. Pihapiirissä olevassa Pehtoorin talossa sijaisee ”peti ja puuro” -huoneita sekä ylä- että alakerrassa. Hotellin yhteydessä toimii ravintola, jossa voi nautiskella jälleen kerran hyvästä ruoasta. Mikäli aika antaa myöden, kannattaa kokeilla hintaan kuuluvaa saunaa – sieltä löytyy ”aitokiuas”. Uimarannalle pitää kävellä saunalta lähtevää polkua ja vähän matkaa pyöräiltyä soratietä pitkin. Vinkkaan myös, että herkkäunisten kannattaa varustautua korvatulpilla, koska vanhan talon äänieristys ei ole sieltä parhaimmasta päästä.

Ålandstrafiken
Ravintola Buffalo ja vierasvenesatama Verkan http://www.ravintolabuffalo.com/
Hjalmar’s restaurant och pub http://www.hjalmars.fi/welcome/Hjalmars.html
Korppoon nähtävyydet, Paraisten kaupunki http://www.parainen.fi/web/kommunerna/korpo/sevardheter/fi_FI/sevardheter/
Hotel Stallbacken ja Grännäs B&B http://hotelstallbacken.fi/hotel-stallbacken





5. päivä, ympyrä sulkeutuu: Grännäs – Nauvo – Hanka – Airismaa – Aaslaluoto – Rymättylä – Luonnonmaa – Naantali – Raisio.
Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 53 km.

Viimeinen etappi alkoi Grännäsistä viitisen kilometriä Nauvon keskustaan polkien. Ja koska Nauvon kirkossa ei ole tullut käytyä, piti myös siellä poiketa. Nauvon torilla joimme kahvit ja katselimme torivilinää. Siirryimme hyvissä ajoin satamaan, koska ounastelin pientä ruuhkaa m/s Östernille. Alus kulkee kesän ajan Nauvosta Seilin kautta Hankaan. Pyöräilijöitä oli tähän alukseen eniten tähän asti ja Seilin retkeilijöitä runsaasti. Ounasteluni ruuhkameiningistä pitivät jokseenkin paikkansa. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin ja olisi alukseen vielä mahtunut muutama autokin. Matka Nauvosta Hankaan maksoi 6 € ja pyörä 4 €.

Seilin saari tunnetaan erityisesti spitaalisistaan, mutta saari kätkee sisäänsä muutakin. Eli kannattaa ehdottomasti poiketa. Saarella on pitkään toiminut Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, mutta tänä vuonna on satsattu matkailuun uudella tavalla. Emme jääneet saarelle, koska siellä on muutama vuosi sitten tullut käytyä. Saaren rannassa muuten kannattaa tarkistaa, saako pyörällä edetä saaren toisella puolella olevalle kirkolle. Muutama vuosi sitten pieni kyltti Seilin rantarakennuksen seinällä kehotti jättämään polkupyörät rantaan ja kulkemaan polkuja kävellen. – Kyltti oli sen verran pieni, että tuolloin luin sen vasta sen jälkeen, kun pyörillä oli saari jo kierretty. Kukaan ei tullut tästä sakottamaan, mutta mainitsen tästä nyt kuitenkin.



Hankaan tultiin aikataulun mukaisesti ja sitten alkoikin tämän pyöräretken kumpuilevin osuus, vastatuulella maustettuna. Lähdimme satamasta ensimmäisinä pyöräilijöinä liikkeelle aika reippaasti ja ehdimme Hämmärönsalmen lossille. Odottelimme lossilla lähtöä ja muitakin pyöräilijöitä sai lossipaikan. Airismaa antoi esimakua kukkuloistaan heti kättelyssä, kun rannasta lähti todella jyrkässä kulmassa ylämäki, joka pisti puuskuttamaan melko lailla noin 12 kilon kuorma takana lisämausteensa antaen. Aaslaluodon saaren kautta Kirveenrauman pitkää siltaa pitkin Rymättylän Röölään. Matkan varrelta löytyy mm. Pentti Oskari Kankaan perustama Herrankukkaro, joka tarjoaa omanlaisia saaristoelämyksiään lähinnä ryhmille.



Ruokatauko pidettiin Röölän rantaravintolassa. Vierestä löytyy kauppa ja vanhan sillitehtaan uumeniin perustettu kuohuviinitehdas. Kuplat jäivät saamatta eli tehtaanmyymälässä ei ollut poikettua. Sen sijaan piti keskittyä polkemiseen vastatuulisessa ja tihkusadettakin tarjoavassa säässä kotia Raisiota kohti. Rymättylän keskustasta Naantaliin pitää polkea suurimmaksi osaksi tien reunassa. Pyörätietä ei löydy reitiltä kovinkaan montaa kilometriä. Tällä kertaa reitti oli aika ruuhkainen, taisiko työhönpaluuliikenne osua samaan aikaan, kun siellä liikuttiin. Taidettiin havaita jopa liikenneraivoa, kun edellä kulkevien ”perhepyöräilijöiden” kohdalla joutui joku autoilija hetkeksi hellittämään nopeuttaan, niin jovain talla pohjassa kohta jatkoi matkaansa eteenpäin. Kovin mainostettu ja suosittu rengasreitti on paikkapaikoin toteaisinko hieman liikenneturvaton. Pyöräilijän kannattaa tiedostaa tämä ja panostaa näkyvyyteen.


Särkänsalmen sillalta siirrytään Luonnonmaalle ja sillalta voipi sitten vilkuttaa heipat saaristolle.

Nähtävyyksiä löytyy sitten enemmän Naantalista ja löytyyhän Luonnonmaalta presidenttimme kesäkotikin.

Tälle kierrokselle tuli pyörämittariini yhteensä 227 km. Kilometrimäärät ovat noin-määriä. Pyörään asennettu pyörämittari kun voi antaa eri arvoja gps-laitteeseen verrattuna. Gps-laitetta en pitänyt päällä, koska halusin säästää puhelimen akkua mahdollista elintärkeämpää tarkoitusta varten. Vinkkaan vielä lopuksi, että yhteysaluksilla saarilta toiselle siirryttäessä kannattaa älypuhelin siirtää lentotilaan. Tukiasemia ei saaristossa ole samalla tavalla kuin mantereella ja kun puhelin yrittää katvealueilla epätoivoisesti saada yhteyksiä, kuluttaa se myös akkua.









Lisätietoja

m/s Östern http://www.ostern.fi/aikataulu

Seili/Själö, Visitseili, mm. ravintola, majoitus http://visitseili.fi/fi/historia/

Seilin saaren historia, Luontoon.fi http://www.luontoon.fi/seili/historia

Hämmärönsalmen lossi http://www.finferries.fi/lauttaliikenne/lauttapaikat-ja-aikataulut/hammaronsalmi.html

Rymättylän Röölä http://roola.fi/Roola/Roola,_Rymattyla.html







Tein omatoimisen pyöräretken Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristossa heinäkuussa. Olen jäänyt ”koukkuun” näihin saaristopyöräilyihin. Tutuksi on eri reissuilla Turunmaan ja Ahvenanmaan saariston reittien lisäksi tullut myös osa Ruotsin rannikkoa. Saaristokokemustani on kartuttanut myös veneily. Veneillessäkin mukana on kulkenut pyörä, jolla on saanut venereissullekin uusia ulottuvuuksia.



Kirjoitan toteutuneesta reissusta ajatuksella antaa vinkkejä niille, jotka suunnittelevat omatoimista pyöräretkeä saaristoon tai miettivät reittivaihtoehtoja. Saariston hyvä yhteysalusliikenne ja lossit mahdollistavat lyhyenkin ajan puitteissa toteutettavan pyöräretken. Majoituksessakin löytyy reiteillä vaihtoehtoja maun mukaan. Omilla reissuillani majoitun mieluusti paikkoihin, jotka tarjoavat yösijan ja puhtaiden liinavaatteiden lisäksi aamiaista. Näin saa vähemmän kuljetettua tavaraa mukana ja voi keskittyä itse asiaan. Olen maininnut tällä reissulla käyttämäni majoitus- ja ruokailupaikat.

Retket ajan 21-vaihteisella hybridipyörällä, joka on minua usean vuoden jo palvellut ja soveltuu mielestäni hyvin niin retki-, kaupunki- kuin lenkkipyöräksi. Keskinopeus pyöräreissuilla on vaihdellut 16-20 km/h:n välillä. Taakkaa on mukana ollut takalaukuissa 10-12 kg. Hyvää matkaseuraa ei sovi unohtaa, eli mukana on polkenut myös pyöräilystä ja saaristosta kiinnostunut matkatoveri.

Reitti kokonaisuudessaan: Raisio -Naantali – Kustavi – Brändö – Vårdö – Jomala – Långnäs – Kökar – Korppoo – Nauvo – Rymättylä – Naantali – Raisio.

1. päivä: Ympyrä avautuu: Raisiosta Brändön Björnholmaan. Majoitus hotelli Gullvivanissa.
Reitillä vesibussi, lossi ja yhteysalus. Pyöräilyä 45,5 km.

Retki starttasi varhain tavoitteena ehtiä Naantalista aamulla lähtevään vesibussiin. Vesibussi m/s Aavatar liikennöi jo kolmatta kesää Naantalista Kustavin Kivimaan laiturille saakka. Vesibussi pysähtyy Merimaskussa, Velkuan Teersalossa, Taivassalon Hakkeenpäässä ja Kustavin Parattulassa. Pyörällä kulkijan kannattaa varata paikka ja etappi etukäteen, koska veneen takaosa on pyöriä varten aika rajoitettu. Osan matkaa halusin mennä vesibussilla, jotta ehdin iltaan mennessä Brändön saarelle. (Eräällä aiemmalla reissullani olen polkenut kotoa Kustaviin, jossa sitten myös yövyin.) Vesibussin yksi reittiväli maksoi 5 € ja pyörästä meni saman verran 5 €. Parattulaan asti matka kustansi 25 €.

KUVA



Vesibussimatka sujui hyvin aurinkoisessa säässä. Aluksella oli myynnissä kylmiä ja kuumia juomia, myös wc löytyi. Kyytistä poistuin Parattulan laiturissa. Sen läheisyydessä sijaitsee Peterzenin vierassatama, jossa mm. kahvila ja tuotemyyntiä. Parattulasta pääsee Kustavin keskustaan kahta reittiä. Oma reittini kulki aluksi hiljaisempaa tietä maalaismaisemia ihaillen. Viitisen kilometriä piti ajaa vilkkaamman Kustaviin vievän ”päätien” reunassa.



Kustavin keskustassa oli vilskettä, kun ajankohtaan osui Volter Kilpi -viikko. Olin varannut aikaa lounaalle ennen siirtymistä lossilla Vartsalan saarelle. Onneksi oli aikaa, koska lounasannoksen odottaminen keskustan suositussa the Grill-ravintolassa kesti tunnin verran! ”Pitkästä lounaasta” johtuen vähemmän jäi aikaa sitten keskustan menon ihmettelylle.

Lounaan jälkeen matka jatkui Vartsalan lossille. Lossirantaan on keskustasta lyhyt matka, noin vartin pyöräily. Lossin aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen huomioiden jatkoyhteys. Ja mielellään valita se aikaisemmin lähtevä lossi. Lossi tuli täyteen eikä kaikki autot edes mahtuneet kyytiin. Pyöräilijöitä ei tullut lossille muita meidän kahden lisäksi.



Vartsalan saarelta poljettiin rauhallista tietä pitkin Vuosnaisiiin, josta matka jatkui yhteysaluksella Ahvenanmaan Brändön saarelle Åvaan. Vuosnaisista löytyy mm. Vuosnaisten Meriasema, jossa kahvila ja ruokaakin tarjolla. Lauttarantaan kannattaa siirtyä hyvissä ajoin. Yhteysalukselta havaitaan pyöräilijät ja rahastaja tulee perimään maksun. Matkustajamaksu oli 3 € ja pyörä saman verran 3 €. Maksu maksetaan siirryttäessä ja poistuttaessa Ahvenanmaalla. Takavuosina pyörämatkailija maksoi könttäsumman ja sai eräänlaisen ”festarirannekkeen”. Tämä oikeutti käyttämään Ahvenanmaan yhteysaluksia koko kauden ajan. Toiset ovat käytännöt nykyään.



Maksun jälkeen siirryttiin yhteysalukseen. Yleensä pyörät sijoitetaan yhteysaluksen reunoille. Henkilökunta kertoo tarkemmin minne, mutta parempi varmistaa jos on epävarma mihin pyöränsä voi laittaa. Mukaan kannattaa ottaa kiinnitysliina tai vastaava, jolla pyörän saa pysymään paikoillaan. Autot tulevat pyörän välittömään läheisyyteen. Matka saattaa olla ”kuoppainen”, joten pyörän paikallaan pysymiseen ilman kiinnitystä ei kannata luottaa. Joissakin yhteysaluksissa on kiinnitysliinoja paikoillaan, mutta ei välttämättä kaikissa.



Vuosnaisten ja Åvan reitillä kulkeva yhteysalus m/s Viggen on melko iso ja siellä on kahvila. Matka Brändön Åvaan sujui reippaasti. Yhteysalukselta poistuvat yleensä ensin autot ja viimeisenä pyöräilijät. Pyöräiljän kannattaa muutenkin odottaa sen verran, että poistumisruuhka on satamasta rauhoittunut. Åvasta jatkettiin Björnholmaan. Tien varrella on alussa muutama kilometri metsää, mutta kohta jo aukeaa merimaisena ja kulku sujuu pengerteitä pitkin maisemia ihaillen.


KUVA



Illansuussa saavuttiin ensimmäiseen majapaikkaan Björnholmassa. Hotelli Gullvivanissa on huoneissa minikeittiö, joten tarvittaessa saa itse tehtyä iltasyömistä. Illastimme kuitenkin hotellin ravintolassa. Annoksen odottamiseen meni täälläkin reilun tunnin verran. Ravintolassa oli kohtuupaljon asiakkaita, mutta yksi tarjoilija-vastaanottovirkailija-monitoiminainen. Ruoka maistui, kun se vihdoin tuli. Hinta-laatusuhdekin oli kohdallaan. Harmitti kuitenkin, että ympäristöön tutustumiselle ei jäänyt aikaa. Seuraavana päivänä kun odotti aikainen herätys ja lähtö eteenpäin.



Lisätiedot: ms Aavatar http://vesibussiaavatar.fi/fi
Kustavi, nähtävyydet http://www.kustavi.fi/matkailu/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet


Peterzens, vierasvenesatama ym. http://peterzens.fi/
Vartsalan lossin aikataulut http://www.finferries.fi/lauttaliikenne/lauttapaikat-ja-aikataulut/vartsala.html



Vuosnaisten Meriasema, kahvila, majoitusta ym. https://www.vuosnaistenmeriasema.com/


Ålandstrafiken, Pohjoinen linja Osnäs (Vuosnainen) – Åva http://www.alandstrafiken.ax/sites/www.alandstrafiken.ax/files/osnas-ava_2.pdf






2. päivä: Brändön Björnholmasta Hummelvikiin Vårdössä ja sieltä Jomalaan. Majoitus Brobacka Gästhemissä. Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 48,5 km.

Hyvin nukutun yön ja hotellin tarjoaman maittavan aamupalan jälkeen laukut paikoilleen ja kohti Brändön Torsholman lauttasatamaa. Tämä reitti on mielestäni Brändön saariston parhaimmistoa ja paras hetki sen ajamiseen ehdottomasti aikainen aamu. Aurinko alkaa luomaan lämmittäviä säteitä, lokit kirkuvat ja meri tuoksuu. Merimaisemaan en ainakaan itse tunnu koskaan kyllästyvän ja tällä reitillä siitä saa nauttia. Kannattaa varata vähän extra-aikaa, jotta ehtii myös pysähtyä ottamaan kuvamuistoja.

Torsholman lauttasatamassa siirryttiin yhteysalus m/s Knipaniin. Alus pysähtyy mm. Brändön kuntaan kuuluvan Lappon saarella. Yhteysaluksen henkilökunta kysyi mihin on matkalla ja neuvoi minne pyörät laitetaan. Maksua ei tässä otettu, koska se oli jo edeltävänä päivänä maksettu. Yhteysalus m/s Knipan ei ole kovin iso eikä siellä ole kahviota. Automaatista voi ostaa kuumia ja kylmiä juomia, eli kolikoita kannattaa varata. Teilin ylitys sujui maisemia katsellen ja kokemuksia vaihtaen Torsholmasta mukaan tulleen pyöräretkeläisen kanssa. Hän oli yöpynyt leirintäalueella, joten sellainenkin Brändön saarelta löytyy. Vårdön Hummelvikissa jälleen satulaan ja reissu jatkui Vårdön kirkon kautta kohti Töftön saarta ja seuraavaa lossia. Hummelvikistä voi suunnata myös Myrskyluodon Maijan maisemien saarelle Simskälaan. Simskälalle ja sieltä pois vie oma lauttansa.

Pysähdyimme Vårdön kirkolla ja kävimme katsomassa vanhaa saaristokirkkoa. Saaristokirkot ovat vähän erilaisia kuin mantereen kirkot, niitä kannattaa poiketa katsomassa. Kirkkoa oli ihmettelemässä muitakin pyöräilijöitä ja autolla kulkijoita. Kirkolta taas satulaan ja kumpuilevaa maaseutua katsellen kohti Töftön lossia. Lossilla siirryttiin Bomarsundin puolelle.

KUVA POSTLAATIKKOTAIDETTA Vårdön Vargatan kylässä.

Sundin Bomarsundilla on paljon Krimin sodan aikaista nähtävää, mm. linnoituksen raunioita, tykkejä, usean uskontokunnan hautausmaa. Emme pysähtyneet tällä kertaa katsomaan näitä, koska ne on jo useamman kerran otettu haltuun. Ehkä mieleenjäävin noista paikoista on ollut usean uskontokunnan hautausmaa, jonne on haudattu Krimin sodassa kaatuneita. Hautausmaalle on opastus ennen Bomarsundille vievää siltaa tien oikealla puolella, joten kannattaa seurata viittoja.

Bomarsund on hyvä taukopaikka ja yllättäen siellä oivaa thai-ruokaa tarjoilee päätien vieressä, vähän linnoitusraunioista eteenpäin Furulunds Garden. Bomarsundilta löytyy myös Putte’s Camping, jossa jollain vastaavalla reissulla yövyttiin pienessä yöpymismökissä.
Tauon jälkeen pyöräilimme 2-tien reunaa ja sen vieressä olevaa pyörätietä pitkin kohti Kastelholmaa. Pyörätie on ollut hyvä ratkaisu, koska pyöräilijöitä saarella suhahtelee melko paljon. Olen pari kertaa polkenut reitin ilman sitä ja nyt tuntui meno kyllä paljon turvallisemmalta. Kastelholmalla kannattaa pysähtyä. Nähtävyyksistä täältä löytyy Kastelholman linnan lisäksi kotiseutumuseo Jan Karlsgården lampaineen, vankilamuseo ja julkkiskokki XX:n ravintola Smakbyn. Jos haluaa katsella veneitä, niin voi pyöräillä lähistöltä löytyvään Kastelholman vierassatamaan. Satamassa on pieni kahvila ja hyvällä tuurilla voi ostaa savukalaakin. Tällä pysähdyksellä tyydyttiin jäätelön nauttimiseen, koska nämäkin kohteet ovat tulleet tutuiksi jo aiemmin. Suosittelen Kastelholman linnan opastettua (myös suomeksi) kierrosta, jolloin alueesta kuulee vähän muutakin tietoa ja oppaalta kannattaa aina kysellä lisää – älä unohda kysyä Ahvenanmaan noitavainoista, jos opas ei siitä kerro.


Kastelholman jälkeen kohti Godbyn kylää, reitille osuu Färjsundetin ylittävä siltä ja sen jälkeen hikinen nousu kohti Uffe på Bergetiä. Kukkulan päällä kannattaa pysähtyä ja pyöräilyn vastapainoksi voi kavuta näkötorniin 2 €:n maksua vastaan. Ilman torniakin näköalat ovat hulppeat.
Godbyn keskustassa pysähdyttin kauppaan hakemaan illaksi vähän syömistä. Godbystä löytyy hyvin varustettu ”monitoimikauppa” Mattssons. Keskustassa on myös huoltamo, jossa voi tarkistaa vaikka pyörän ilmanpaineet.

Yöpymispaikkaan ei Godbystä ollut enää kuin muutama kilometri ja kerrankin saavuttiin paikkaan ajoissa. Majoituspaikkamme Brobacka Gästhem on toiminut parisen vuotta ja on ehdottomasti käymisen arvoinen! Sieltä löytyy myös kahvila ja pieni sisustuspuoti. Huomioitavaa on, että kahvila on auki klo 18 asti, joten iltaruokaa sieltä ei saa. Rakennus on sisustettu kodikkaasti ja vanhalle talolle sopivaan tyyliin, yhteiset tilat ovat valoiset ja siistit. Rakennuksen takana on puutarha, grillatakin voi ja käydä vaikka soutelemassa. Huone sijaitsi yläkerrassa, joten vähän kipuamista ja kantamista vaihteeksi. Huoneen hintaan sisältyi myös itselämmitettävä sauna, joka on ehdottomasti luksusta pyöräilijälle. Olimme ensimmäiset saunojat, joten saunan lämmitys osui kohdalle. Lämmitykseen meni lähes tunti, mutta saunakokemus oli sen arvoinen. Seuraavana aamuna oli taas aikainen lähtö ja vaikka aamupala ei ollut täysin valmiina ilmoitettuun klo-aikaan mennessä, annan ehdottomat suositukset tälle majoituspaikalle.



KUVIA

Lisätietoa
Ålandstrafiken, Pohjoinen linja Hummelvik-Torsholma http://www.alandstrafiken.ax/sites/www.alandstrafiken.ax/files/hummelvik-torsholma_1.pdf
Vårdö, Simskäla http://www.alandstrafiken.ax/fi/kohteet/vardo


Bomarsundin linnoitus http://www.visitaland.com/fi/services/bomarsunds-fastningsruiner/

Bomarsundin linnoitus, Retkipaikka http://retkipaikka.fi/vapaa/bomarsundin-linnoitus-oli-ahvenanmaan-suurin-rakennus/




Furulundsgården cafe och restaurang http://furulundsgarden.ax/
Uffe på Berget, kahvila, Facebook: https://www.facebook.com/cafeuffe/

Brobacka Gästhem http://www.brobacka.ax/







3. päivä: Jomalaby – Önningeby – Långnäs – Kökar. Majoitus Anton’s Gästhem.
Reitillä avattava silta ja yhteysalus. Pyöräilyä 49 km.

Brobacka Gästhem sijaitsee pyöräreitin varrella, josta matkaa voi edetä Långnäsiä kohti joko Nya Godbyvägenin kautta tai hiljaisempaa reittiä Jomalaby-Önningebyn kautta. Valitsimme hiljaisemman ja suorimman reitin edetäksemme kohti Långnäsin lauttasatamaa. Poljimme hyväkuntoisella ja rauhallisella reitillä maalaismaisemassa. Önningeby on ”taiteilijakylä”, jonka keskustasta löytyy myös museo. Poljimme kylän ohi sen verran aikaisin, ettei museo ollut vielä auki. Tämä oli mukava reitti ennen siirtymistä taas isommalle 3-tielle. Maarianhaminasta Lemströmin kanavalle johtavan 3-tien vieressä kulkee pyörätie. Lemströmin kanavan ylittävä siltä on tasatunnein auki 10 min, jotta korkeammilla mastoilla varustetut veneet pääsevät siirtymään kanavaa pitkin. Kanavalla kannattaa pitää tauko, katsella kanavaa pitkin lipuvia veneitä ja tutustua kanavan historiasta kertoviin opastauluihin.

Kanavalta siirryimme Lemlandin kunnan puolelta Lumparlandin puolelle pyöräillen nyt 3-tien reunassa. Pellasin laivanvarustajan kotimuseossa Granbodassa kannattaa poiketa, jos on aikaa. Olen aiemmin siellä käynyt, viihtyisä paikka, pihapiirissä myös kirpputori ja pieni kahvila. Reitin varrelta löytyy myös Amalian B&B:n pihasta viime vuonna toimintansa aloittanut Amalian limonaditehdas. Pitihän siinä pysähtyä maistamaan paikallista limpparia! Valikoimassa löytyy. Raparperi-seljankukkalimonadi pirskahteli suussa mukavan raikkaasti ilman sokerishokkia. Ennen Långnäsin lauttasatamaa voi poiketa Klemetsbyssä kirkolle ja kauppaan, jos aika antaa myöden.

Långnäs on kohtuuiso lauttasatama, jossa pysähtyvät myös isommat laivat. Hyvien opasteiden avulla löytää oman ramppinsa helposti. Kökariin kuljetti m/s Skiftet, joka on taas vähän isompia aluksia, mm. kahvila löytyy. Alus pysähtyy aika monella saarella, esimerkiksi Överössä, josta voi siirtyä pyöräilemään Föglön saarille – tämän reitin olen aiemmin pyöräillyt ja on mielestäni sekin mukava vaihtoehto.

Kökarin lauttarannasta siirryimme reilun 3 km:n päässä sijaitsevaan Antons Gästhemiin. Paikka täyttyi iltaan mennessä. Antons ei tarjoa aamupalaa. Tiloista löytyy yhteiskeittiö, jossa aamupalaa voi kokata itse. Aamiaista tarjoaa myös lähistöltä löytyvä Sandvik Gästhamn & Camping, keskustassa Karlbyssä sijaitseva hotelli Brudhäll ja sen välittömästä läheisyydestä löytyvä saaristolaisleipomo-kahvila Skärgårdsbröd. Leipomossa saa myös lounasta, suosittelen poikkeamaan. Antons Gästhem on suosittu paikka ja perustettu jo 1980-luvun puolivälissä. Paikka on siisti, mutta kaipaisi ainakin jonkun rakennuksen osalta pientä saneerausta. En voi suositella paikkaa astmaatikoille tai muuten hengitysongelmia/nuhaa herkästi saaville.

Kökarissa on pienestä koostaan huolimatta paljon nähtävää. Hamnössä sijaitsevassa Pyhän Annan kirkossa ja sen kupeessa olevassa fransiskaanikappelissa kannattaa käydä. Karlbyn keskustasta voi jatkaa saaren toiseen reunaan Hellsölle ja matkalla voi pysähtyä ihmettelemään saaren sähkötuotannosta vastaavaa tuulimyllyä. Löytyypä matkan varrelta myös pieni museokin. Hellsössä on vierasvenesatama, muutamia yöpymismökkejä ja ravintola Havspaviljongen. Täällä käynnistäni on jonkun verran aikaa, mutta veneessä ja yöpymismökissäkin on tullut siellä yövyttyä. Karlbystä tehdään retkiä Källskäriin, ”kreivin saarelle”, josta löytyy mielenkiintoinen luonnonmuodostelma Källskärin kannu. Retkeä voi tiedustella esimerkiksi hotelli Brudhällistä. Saarelle pääsee vain suotuisen sään vallitessa. Kovin tuulisella kelillä sinne ei lähdetä. Jos mielii historian havinaan luontopoluille, Antons Gästhemin läheisyydestä lähtee Kalenin luontopolku. Polun varrella kipuat saaren korkeimpaan kohtaan ja havaitset muinaisjäännöksiä. Poluista on tehty kartta, jota voi tiedustella paikallisista yrityksistä tai kunnan toimistosta.

Illastimme hotelli Brudhällin ravintolassa. Ravintolassa oli luonnollisesti ruuhkaa, hotellin yhteydessä kiinteästi sijaitseva vierasvenesatama toi sinne asiakkaita. Näkyipä hotellin pihassa tilausbussikin. Pienen odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin aterioimaan. Hinnat olivat muutaman vuoden takaisesta käynnistä nousseet. Ruokalista ei järin pitkä ollut eikä muuntelua annoksiin saanut, koska tarjoilijan mukaan kokit olivat kovin, kovin kiireisiä.

Lisätietoa

Ålandstrafiken, Eteläinen linja Långnäs-Galtby http://www.alandstrafiken.ax/sites/www.alandstrafiken.ax/files/sodralinjen.pdf



Önningebyn taiteilijasiirtokunta, Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96nningebyn_taiteilijasiirtokunta

Skeppargården Pellas, laivanvarustajan kotimuseo, Lemlandin Granboda http://www.skeppargardenpellas.ax/

Amalias Limonadfabrik https://limonad.ax/

Antons Gästhem http://visitkokar.com/fi/tervetuloa

Hotel Brudhäll http://www.brudhall.com/

Skärgårdsbröd, leipomo ja kahvila http://www.saaristoleipa.fi/

Kökarin kunta http://kokar.ax/fi-fi/

Kökarin Pyhän Annan kirkko, Wikipedia https://sv.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6kars_kyrka

Kökarin luontopolut http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/elamykset/luonto/kavele-vaella-ja-nauti

Källskär, Kreivin saari http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kallskarin-saari



Sandvik Gästhamn och Camping http://www.sandvik.ax/fi

4. päivä: Kökar – Korppoo, Galtby – Nauvo, Grännäs. Majoitus Grännäs B&B.
Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 31 km.

Kökarin lauttarannasta jatkettiin yhteysaluksella Korppoon Galtbyhyn. Sinne kuljetti m/s Gudingen, joka on m/s Skiftetin sisaralus. Merimaisemia ihaillessa tuli taivaanrannassa myös nähtyä melkoinen sadepilvi ja trombiputki siitä alas. Onneksi ei osunut kohdalle. Kuvaa en ehtinyt napata.
Alus saapui aikataulussa Galtbyhyn, josta jatkoimme Grännäsiä kohti. Galtbysta on lyhyt matka Korppoon keskustaan, jossa voi pitää ruokataukoa ennen keskustaa sijaisevan vierasvenesatama Verkanin yhteydessä sijaitsevassa Restaurang Buffalossa tai keskustassa olevassa Hjalmars-ravintolassa. Molemmista saa hyvää ruokaa, Buffalo on erityisesti tunnettu hyvistä ribseistään. Keskustassa löytyy myös hyvä kauppa. Kirkossa kannattaa myös poiketa, jos aika antaa myöden.


Jätimme tällä kertaa Korppoossa käynnin. Ehdimme sopivasti Nauvon lossille ja matkaseuraksi saimme 6-henkisen maantiepyörillä liikkeellä olevan joukkueen. Joku heistä hihkui onnesta, kun myötäisen tuulen saattamana oli nopeus heillä ollut jopa 30 km/tunti. Toista se on meillä retkipyöräläisillä. No, matkahan ei tapa, vaan se vauhti – tavataan sanoa.



Grännäs B&B sijaitsee sopivasti reitin varrella, vajaa pari kilometriä päätieltä ja sukelletaan maalaisidylliin. Grännäsiin ohjaa päätieltä parikin kylttiä: toinen vie Camping-paikkaan ja toinen hotellille/B&B-paikkaan. B&B on osa hotelli Stallbackenia, joka on rakennettu vanhaan kivinavettaan. Pihapiirissä olevassa Pehtoorin talossa sijaisee ”peti ja puuro” -huoneita sekä ylä- että alakerrassa. Hotellin yhteydessä toimii ravintola, jossa voi nautiskella jälleen kerran hyvästä ruoasta. Mikäli aika antaa myöden, kannattaa kokeilla hintaan kuuluvaa saunaa – sieltä löytyy ”aitokiuas”. Uimarannalle pitää kävellä saunalta lähtevää polkua ja vähän matkaa pyöräiltyä soratietä pitkin. Vinkkaan myös, että herkkäunisten kannattaa varustautua korvatulpilla, koska vanhan talon äänieristys ei ole sieltä parhaimmasta päästä.

Ålandstrafiken
Ravintola Buffalo ja vierasvenesatama Verkan http://www.ravintolabuffalo.com/
Hjalmar’s restaurant och pub http://www.hjalmars.fi/welcome/Hjalmars.html
Korppoon nähtävyydet, Paraisten kaupunki http://www.parainen.fi/web/kommunerna/korpo/sevardheter/fi_FI/sevardheter/
Hotel Stallbacken ja Grännäs B&B http://hotelstallbacken.fi/hotel-stallbacken





5. päivä, ympyrä sulkeutuu: Grännäs – Nauvo – Hanka – Airismaa – Aaslaluoto – Rymättylä – Luonnonmaa – Naantali – Raisio.
Reitillä yhteysalus ja lossi. Pyöräilyä 53 km.

Viimeinen etappi alkoi Grännäsistä viitisen kilometriä Nauvon keskustaan polkien. Ja koska Nauvon kirkossa ei ole tullut käytyä, piti myös siellä poiketa. Nauvon torilla joimme kahvit ja katselimme torivilinää. Siirryimme hyvissä ajoin satamaan, koska ounastelin pientä ruuhkaa m/s Östernille. Alus kulkee kesän ajan Nauvosta Seilin kautta Hankaan. Pyöräilijöitä oli tähän alukseen eniten tähän asti ja Seilin retkeilijöitä runsaasti. Ounasteluni ruuhkameiningistä pitivät jokseenkin paikkansa. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin ja olisi alukseen vielä mahtunut muutama autokin. Matka Nauvosta Hankaan maksoi 6 € ja pyörä 4 €.

Seilin saari tunnetaan erityisesti spitaalisistaan, mutta saari kätkee sisäänsä muutakin. Eli kannattaa ehdottomasti poiketa. Saarella on pitkään toiminut Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, mutta tänä vuonna on satsattu matkailuun uudella tavalla. Emme jääneet saarelle, koska siellä on muutama vuosi sitten tullut käytyä. Saaren rannassa muuten kannattaa tarkistaa, saako pyörällä edetä saaren toisella puolella olevalle kirkolle. Muutama vuosi sitten pieni kyltti Seilin rantarakennuksen seinällä kehotti jättämään polkupyörät rantaan ja kulkemaan polkuja kävellen. – Kyltti oli sen verran pieni, että tuolloin luin sen vasta sen jälkeen, kun pyörillä oli saari jo kierretty. Kukaan ei tullut tästä sakottamaan, mutta mainitsen tästä nyt kuitenkin.



Hankaan tultiin aikataulun mukaisesti ja sitten alkoikin tämän pyöräretken kumpuilevin osuus, vastatuulella maustettuna. Lähdimme satamasta ensimmäisinä pyöräilijöinä liikkeelle aika reippaasti ja ehdimme Hämmärönsalmen lossille. Odottelimme lossilla lähtöä ja muitakin pyöräilijöitä sai lossipaikan. Airismaa antoi esimakua kukkuloistaan heti kättelyssä, kun rannasta lähti todella jyrkässä kulmassa ylämäki, joka pisti puuskuttamaan melko lailla noin 12 kilon kuorma takana lisämausteensa antaen. Aaslaluodon saaren kautta Kirveenrauman pitkää siltaa pitkin Rymättylän Röölään. Matkan varrelta löytyy mm. Pentti Oskari Kankaan perustama Herrankukkaro, joka tarjoaa omanlaisia saaristoelämyksiään lähinnä ryhmille.



Ruokatauko pidettiin Röölän rantaravintolassa. Vierestä löytyy kauppa ja vanhan sillitehtaan uumeniin perustettu kuohuviinitehdas. Kuplat jäivät saamatta eli tehtaanmyymälässä ei ollut poikettua. Sen sijaan piti keskittyä polkemiseen vastatuulisessa ja tihkusadettakin tarjoavassa säässä kotia Raisiota kohti. Rymättylän keskustasta Naantaliin pitää polkea suurimmaksi osaksi tien reunassa. Pyörätietä ei löydy reitiltä kovinkaan montaa kilometriä. Tällä kertaa reitti oli aika ruuhkainen, taisiko työhönpaluuliikenne osua samaan aikaan, kun siellä liikuttiin. Taidettiin havaita jopa liikenneraivoa, kun edellä kulkevien ”perhepyöräilijöiden” kohdalla joutui joku autoilija hetkeksi hellittämään nopeuttaan, niin jovain talla pohjassa kohta jatkoi matkaansa eteenpäin. Kovin mainostettu ja suosittu rengasreitti on paikkapaikoin toteaisinko hieman liikenneturvaton. Pyöräilijän kannattaa tiedostaa tämä ja panostaa näkyvyyteen.


Särkänsalmen sillalta siirrytään Luonnonmaalle ja sillalta voipi sitten vilkuttaa heipat saaristolle.

Nähtävyyksiä löytyy sitten enemmän Naantalista ja löytyyhän Luonnonmaalta presidenttimme kesäkotikin.

Tälle kierrokselle tuli pyörämittariini yhteensä 227 km. Kilometrimäärät ovat noin-määriä. Pyörään asennettu pyörämittari kun voi antaa eri arvoja gps-laitteeseen verrattuna. Gps-laitetta en pitänyt päällä, koska halusin säästää puhelimen akkua mahdollista elintärkeämpää tarkoitusta varten. Vinkkaan vielä lopuksi, että yhteysaluksilla saarilta toiselle siirryttäessä kannattaa älypuhelin siirtää lentotilaan. Tukiasemia ei saaristossa ole samalla tavalla kuin mantereella ja kun puhelin yrittää katvealueilla epätoivoisesti saada yhteyksiä, kuluttaa se myös akkua.









Lisätietoja

m/s Östern http://www.ostern.fi/aikataulu

Seili/Själö, Visitseili, mm. ravintola, majoitus http://visitseili.fi/fi/historia/

Seilin saaren historia, Luontoon.fi http://www.luontoon.fi/seili/historia

Hämmärönsalmen lossi http://www.finferries.fi/lauttaliikenne/lauttapaikat-ja-aikataulut/hammaronsalmi.html

Rymättylän Röölä http://roola.fi/Roola/Roola,_Rymattyla.html