15.8.2018

Pyrähdys pyörällä rannikko-Ruotsin eli Roslagenin maisemissa

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Ruotsi on pyöräilymaa. Lounaisessa Suomessa asustavana sinne on luonteva siirtyä pyöräilemään ainakin siinä vaiheessa, kun saaristotiekierrokset alkavat tuntua liian ruuhkaisilta ja Ahvenanmaan saaristokin lienee jokseenkin koluttu. Muutamiakin kertoja Ruotsin rannikolla pyöräilleenä, voin todeta pyöräretkeilyn onnistuvan siellä ihan yhtä hyvin kuin koti-Suomessakin. Joku voi toki todeta pakollisen laivamatkan hankaluudeksi, mutta kun siihen suhtautuu vain hieman pidempänä lossimatkana, voi se muodostua mukavaksikin lisukkeeksi ja vaihteluksi pyöräilylle.

Tässä bloggauksessa kerron minkälaisen kierroksen ehtii hyvin tekemään viidessä päivässä sen enempiä kilometrejä "suorittamatta" peruspyöräilykunnolla. Tähän kierrokseen sisältyy pyrähdys myös Ahvenanmaan pääsaarelle Fasta-Ålandiin. Kierrosta on mahdollista pidentää sekä Ruotsin että Ahvenanmaan puolilla maun mukaan. Pyörämatkoillani yövyn aina kuivien lakanoiden väleissä ja tästä kertomuksesta löydät muutaman esimerkin B&B-tyyppisistä yöpymispaikoista Roslagenin alueella.

Reittini kulki Raisiosta Naantalin satamaan, josta siirryin Finnlinesin uudella ropax-aluksella Kapellskäriin. Kapellskäristä jatkoin Norrtäljeen, sieltä Väddön saaren eteläosaan Björkölle. Kierros sieltä jatkui edelleen Grisslehamniin, josta lautalla Ahvenanmaan Eckeröön. Eckeröstä pyöräilin Maarianhaminaan ja "ruotsinlaivalla" Turkuun. Lopuksi pyöräilin Turusta kotiin. Yhteensä siis pyöräilyä viitenä päivänä ja neljä yöpymistä. Sää vaihteli kesäkuun lopulle ajoittuneesta reissusta puolipilvisestä aurinkoiseen, myrskyyn, kohtalaiseen tuuleen ja osuipa ajankohtaan myös erittäin helteistäkin ajokeliä. Sadevermeet olivat mukana, mutta niille käyttöä ei nyt ollut.

Reittini Ruotsin puolella.


Roslagen on Tukholman saaristoa

Roslagenin alue käsittää Tukholman saariston Ahvenanmeren puoleisen rannikon.  Roslagen kattaa neljä saaristokuntaa: Vaxholmin, Österråkerin, Norrtäljen ja Östhammarin. Alueen pienempiä paikkakuntia ovat mm. Öregrund, Österbybruk ja Grisslehamn. Roslagen on kesäasukkaiden suosimaa aluetta. Sieltä löytyy niin idyllistä maaseutua kuin rikkonaisia saariakin.

Alueen pyöräilyreittikartta kannattaa ehdottomasti hankkia. Karttoja myy esimerkiksi Sweden by bike ja tämän reissun alue sijoittuu kartalle Norra Roslagen. Olen Ruotsin pyöräilykarttani hankkinut em. nettikaupasta ja saanut ne aina luotettavasti kotiini.

Kustlinjen-pyöräreitti kulkee pitkin Roslagenia.



Lisätietoja:  Visit Roslagen Pyöräilykarttoja: Sweden by Bike    Startti: Naantalin satama - Kapellskär - Norrtälje (35 km)  Naantalin satamassa pitää olla hyvissä ajoin, koska lähtöselvitys sulkeutuu jo tuntia ennen laivan lähtöä. Satamassa oli enimmäkseen rekkoja, muutamia henkilöautoja ja yksi motoristi kahden pyöräilijän lisäksi. Pääsimme laivaan ennen rekkoja ja autokannella oli opastaja paikalla. Hyvä niin, koska tällä autokannella ei ollut mitään erityispaikkoja pyörille. Autokannet lastattiin myöhemmin tupaten täyteen - pääasiassa rekkoja.  
Odottelua Naantalin satamassa.
   Pyörät kannattaa aina kiinnittää kiinteästi johonkin soveltuvaan paikkaan autokannella. Pyörän pysymiseen paikoillaan pelkän jalan varassa ei kannata luottaa. Matka Naantalista Ahvenanmaan Långnäsin kautta Kapellskäriin kestää n. 8 tuntia. Olin varannut matkan ajaksi pienen hytin, joten siellä oli hyvä säilyttää pyörälaukut ja vaihtaa pyöräilyhousujen tilalle muunlaiset pöksyt. Rahtilaivalla matkan hintaan kuuluu aina ruokailu ja tällä aamupäivän lähdöllä syötiin niin lounasta kuin päivällistäkin. 
Rekkojen lastaaminen laivaan vei aikaa sen verran, että matkaan päästiin vasta noin tunti laivan alkuperäisestä lähtöajasta poiketen. Saavuimme kuitenkin aikataulun mukaan illansuussa Kapellskäriin ja täältä pyöräilimme Norrtäljeen ensimmäiseen majapaikkaamme n. 20 km. Menimme suoraa reittiä, mikä tarkoittaa E18-tien pientareella pyöräilyä. Reitti oli aika turvaton, koska tietä parannellaan ja menossa olevat tietyöt olivat kaventaneet kaistoja melko lailla. Rekkoja tuntui pyyhältävän ohitsemme aivan tajuton määrä, välissä lähes hihansuuta hipoen. E18-tien reunaan näyttää rakentuvan pyörätie ja toivottavasti seuraavan kerran ajelen sitä pitkin.  E18-tie muuttuu moottoriliikennetieksi n. 7-8 km ennen Norrtäljeä. Moottoriliikennetiellä ei saa pyöräillä ja pyöräreitti ohjaakin juuri ennen tien muuttumista vähän hiljaisemmalle reitille maalaismaisemaan.   Norrtäljessä majapaikkana oli Sven Fredriksson B&B,  jonka olen jo aiemmin havainnut hyväksi hinta-laatusuhteeltaan.  Kyseessä on 2-tasoinen rivitalohuoneisto, jonka alakerrassa isäntä itse asustaa. Sijainti on lyhyen kävelymatkan päästä keskustan alueelta. Jos majapaikkaan saapuu iltasella ja mielii vielä kaupungille syömään, kannattaa tarkistaa ravintoloiden aukioloajat. Olin juhannuksen jälkeisellä viikolla liikenteessä ja suurin osa varteenotettavista kuppiloista näytti menevän kiinni jo klo 22.00.   Norrtäljessä kannattaa ehdottomasti tehdä kaupunkikierros ja käydä turisti-infossa katsomassa löytyisikö matkaan soveltuvia karttoja, muita esitteitä tai kysellä reitin varrelle osuvista kohteista. Norrtäljessä löytyy niin vanhaa kuin uuttakin. Kaupunki perustettiin jo vuonna 1622. Vanha keskusta on rauhoitettu autoilta.  Turisti-info löytyy joen varrelta osoitteesta Lilla Brogatan 3B.  
Norrtäljen torilta löytyy vanha raatihuone.
  Lisätietoja:  
Finnlines, matkavaraukset Norrtäljen kunta Wikipediassa Norrtälje, Visitroslagen   Norrtälje - Gåsvik - Björkö, Väddö (45 km)    Kaupunkikierroksen jälkeen matka jatkui maaseutua pitkin kohti Gåsvikia, jossa ruokatauko ja sieltä seuraavaan majapaikkaan Väddön saaren eteläiseen osaan. Gåsvikissa sijaitsee Edbladin tehtaanmyymälä ja ainakin naisväki saattaa tuntea Edbladin korut. Tehtaanmyymälän yhteydessä on hyvä ravintola, jossa voi nauttia lounasta. Pyöräreittien varrelta kannattaa muutenkin tarkistaa etukäteen sopivat ruokapaikat, koska maaseudulla niitä ei kovin tiheässä ole. Jos sopivaa ruokapaikkaa ei ennen majapaikkaa löydy, niin Norrtäljessä kannattaa käydä ICA-kaupassa ostamassa evästä mukaan. 
Seuraava yö vietettiin Salnö Gårdissa, joka on vanha kartano ja toimii B&B-tyyppisenä majapaikkana ja tilauksesta juhla/kokouspaikkana. Reitille osui Barnens Ö - "lasten saari", joka on tunnettu lasten kesäleiripaikkana. Varoituskylttejä näkyi tien varrella "Barn koloni" ja itse askarreltuja liikennemerkkejä 50-aluerajoituksista.   Tämä pyöräetappi halkoi päällystettyjä kiemuraisia maaseututeitä. Väddön saarelle siirryttyä tie kulkee osin Väddön kanavan reunaa ja peltomaisemien sijaan vaihteluksi on mukava ihastella kimaltavaa vettäkin. Reitin varrelta aivan tien vierestä löytyy pieni satama-kahvila, jossa voi hetken hengähtää ja ihmetellä kanavan liikennettä. Salnö Gårdissa oli mukavan rauhallista. Alueelta löytyy luontopolku, jonka voi kiertää vaihteluksi pyöräilylle. Mikäli majoittuva haluaa iltasella ruokaa, kannattaa sitä tiedustella etukäteen. Tiloista löytyy toimiva keittiö, joten iltasyömistä on mahdollisuus myös itse puuhata. 
Salnö Gård -kartanon B&B-majoitus.
   Lisätietoja:  Edblad, tehtaanmyymälä ja ravintola Gåsvikissa Salnö Gård Barnens Ö
Björkö, Väddö - Älmsta - Grisslehamn (32 km)
Salnö Gårdilla syödyn aamupalan jälkeen laukut pyörien päälle ja menoksi kohti Grisslehamnin "kalastajakylää". Reitin alku poljettiin muutamia kilometrejä samaa reittiä mistä kohteeseen saavuttiinkin: ohi Barnens Ö:n, lasten kesäleirien ja vilkasta menoa näytti pihoilla aamupäivän aikaan jo olevankin. Älmstan kylässä voi pitää taukoa ja jäädä odottamaan vaikka Älmstaa halkovan Väddön kanavan läppäsillan avautumista. Kanavan lähituntumasta löytyy käymiskokemuksen arvoinen kreikkalainen ravintola Zorbas ja ICA-kauppakin pienen matkan päästä ohi Zorbas-ravintolan. 
Väddön kanava, Älmstan avattava läppäsilta.

Kanavalla vietetyn pienen tauon jälkeen jatkoimme kohti Grisslehamnia vievää reittiä. Älmstasta vähän matkaa Grisslehamnin suuntaan löytyy Väddö Gårdsmejeri, jossa voi nauttia vaikka jäätelöllä täytettyjä lettuja. Tällä kertaa tosin saimme letut ilman jäätelöä, mutta hillon ja kermavaahdon ryydittäminä ne menivät vauhdilla alas. 
 
Heja Sverige! Herkutteluhetkiä tauolla.
 
Pyöräreitteinä Älmstasta Grisslehamniin voi polkea pitkulaisen Väddön kanavan molemmin puolin. Kummallakin puolella kanavaa on näkymät omanlaisensa. Tällä kertaa poljettiin Väddön kanavan itäistä puolta. Siinäkin on kaksi vaihtoehtoa: toinen kulkee hiekkaisia pikkuteitä pitkin ja toinen päällystettyä ja vilkasliikenteistä tienpiennarta. Valitsimme päällystetyn vaihtoehdon lähinnä sen vuoksi, että saapuisimme Grisslehamniin ajoissa. Ajopäivälle osui myös helteinen keli, aamupäivän aikana lämpötila alkoi nopeasti kivuta kohti 28 asteeseen. Seuraavan päivän aamuna oli tarkoitus siirtyä lautalla Ahvenanmaalle ja pitihän sitä ehtiä nauttimaan kalastajakylän tunnelmasta.Päällystetty reittimme kulki Väddön kanavan myötäisesti ja aukeimmilla paikoilla kanavalta puhaltava kohtalainen tuuli antoi hieman apuja takasivusuunnasta matkantekoon.   Grisslehamniin saavuttiin alkuiltapäivästä ja poikkesimme ennen majapaikkaan menoa satamassa lounastamassa. Satama on kesäaikaan vilkas, erityisesti Eckerö Linjenin laivan saapuessa ja lähtiessä. Satamasta löytyy niin jäätelöä, kalatuotteita kuin lounastakin. Grisslehamnin ehkä pakollinen nähtävyys on myös taiteilija Albert Engströmin ateljee-museo, joka löytyy tien varrelta vähän ennen Grisslehamnin keskustaa. Käymisen arvoinen, ehdottomasti. 
Kalastusaluksia Grisslehamnin satamassa.
   Majapaikka Grisslehamnissa oli Pensionat Solgården, joka löytyy keskeiseltä paikalta, läheltä ICA-kauppaa. Vanhasta päärakennuksesta löytyy vanhaa kunnioittaen sisustettuja persoonallisia huoneita ja pihapiiristä myös yöpymismökkejä. Paikka tuntui olevan melko suosittu, johtuen varmaan osaksi siitä, että kylän toinen pensionaatti oli jostain syystä suljettu.  
Pensionat Solgården Grisslehamnissa.
   Lisätietoja:   Älmsta Wikipediassa Restaurang Zorbas ÄlmstaVäddö Gårdsmejeri Albert Engström atelje Pensionat Solgården   Grisslehamn - Eckerö, Fasta-Åland - Maarianhamina (40 km)  Aamupalan jälkeen taas laukut pyörien päälle ja lyhyt pyöräily satamaan. Edeltävänä päivänä puhaltanut tuuli oli aamuyön aikana yltynyt myrskyksi ja vettäkin tihutteli hieman. Eckerö Linjenin m/s Rospiggen aluksella olikin tuulen johdosta pienoisia haasteita kiinnittyä laituriin. Laivaan ajettaessa autokannella ohjeistettiin heti kiinnittämään pyörät laivan kylkiin, koska tiedossa oli kovaa sivutuulta ja keinuttelua parisen tuntia kestävän merimatkan aikana. Tuuli puhalsi puuskissa lähes 19 m/s sivuttain, joten kyllähän se jonkin verran keikuttelikin.   
Eckerö Linjenin m/s Rospiggen vihdoin laiturissa.
  Eckeröön saavuttiin myrskystä huolimatta ongelmitta ja siitä matka jatkui kohti Maarianhaminaa. Eckeröstä Maarianhaminaan voi polkea kahta eri reittiä: merkittyä kiemurtelevaa pyöräreittiä maaseutumaisemissa tai sitten suorinta tietä 1-tien piennarta. Tällä kertaa valitsimme suorimman reitin: tuuli puhalsi edelleen kovaa milloin sivusta vastaan ja milloin taas takasivusta myötäiseen. Onneksi ei satanut.   Maarianhaminaan saavuttiin myöhemmin iltapäivällä. Maarianhaminassa on paljon nähtävää ja tekemistä. Käymisen arvoisena pidän ainakin Pommern-laivaa ja Ahvenanmaan merimuseota, jotka  löytyvät läntisen sataman (se minne ruotsinlaivat saapuvat) kupeesta. Jos ei museolle ole aikaa, kannattaa pyöräillä itäsataman puolelle merikortteliin nauttimaan jäätelöä ja nuuhkimaan tunnelmia siellä. Majapaikkana oli hotelli Esplanadin pihapiiristä löytyvä huoneisto (apartment), jonka pesukoneessa puhdistuivat kätevästi hikiset pyöräilyvarusteet.  
Kappeli Maarianhaminan merikorttelissa.
   Lisätietoja:   Ahvenanmaan tiekartta 
Ahvenanmaan merenkulkumuseoAhvenanmaan merikortteli, Sjökvarteret Eckerö Linjen Ahvenanmaa, varaukset   Ympyrä sulkeutuu: Maarianhamina - Turku - Raisio (14 km)  Laivat lähtevät Maarianhaminasta Turkua kohti iltapäivällä, joten kaupunkia on aikaa tutkia vielä aamupäivä. Jos ei ole ennen maistanut Ahvenanmaan pannukakkua, Ålands pannkakaa, kannattaa se käydä nauttimassa esimerkiksi idyllisessä leipomo-kahvila Bagarstuganissa (Ekonomiegatan 2). Myrskytuuli oli nyt lientynyt kohtalaiseksi ja laivat pääsivät ongelmitta Maarianhaminaan. Olimme ajoissa satamassa ja pääsimme seuraamaan kahden eri varustamon kahden eri laivan saapumis- ja lähtöseremonioita. Turkuun saavuttiin illansuussa ja reissu alkoi olla sitä myötä taputeltu.    Reitin pidennysmahdollisuuksia  Ruotsin puolella voisi pyöräreitin ohjailla menemään eteläistä Roslagenia mm. kesäkaupunki Vaxholmin kautta Tukholmaan. Tukholmassa onnistuu pyöräily hyvin ja itse olen siellä ottanut kohteeksi Djurgårdenin saaren, missä liikenne ei ehkä ole niin hektistä kuin itse ytimessä. Djurgårdenin saarelta löytyy käymisen arvoisina paikkoina mm. Abba-museo, Vasa-laivamuseo ja Skansen. Koko saari on mahdollista pyöräillä ympäri. Museokierroksen jälkeen voi yöpyä jossain mukavassa paikassa ja lähteä aamu-/iltalaivalla kohti Turkua. Tukholman saaristossa on erittäin kattava yhteysalusverkko ja aluksiin otetaan mukaan myös polkupyöriä. Jos vaikka epäilyttää ajo Tukholman keskustaan, niin esimerkiksi Vaxholmista voi hypätä yhteysaluksen kyytiin pyörän kanssa ja näinkin pääsee keskelle Tukholmaa kätevästi.  Ahvenanmaalla voisi Eckeröstä polkea saaren pohjoispuolelle Getaan, sieltä Kastelholmaan ja Långnäsiin. Långnäsistä voi hypätä sitten vaikka Naantaliin matkaavan rahtilaivan kyytiin. Getassa on nähtävyydet lähinnä luonnossa: kallioita ja luolia, Kastelholmassa linna ja sen läheisyydestä löytyvässä vierassatamassa voi käydä nauttimassa pullakahvit ja katsella veneitä. Noin esimerkiksi ja kuka mistäkin pitää.   Kiitos, jos luit tähän asti. Jos et ole ennen kokeillut miltä aktiivilomailu pyörän selässä tuntuu, toivottavasti sait kipinän ja hyppäät satulaan.   
Kissakaverit kiittävät, kun ajellaan varovaisesti. Myös pyörällä.
  Lisätietoja:  Pyöräily Tukholmassa, kaupungin verkkosivutPyörätiekarttaTukholman pohjoisosa
Pyörätiekartta Tukholman eteläosa 
   



   

        



29.7.2018

Pyöräilyretki heinäkuun helteessä vuonna 2018


Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Suunnitelma: Kuninkaantietä Saloon, sieltä rannikkoreittiä Kemiön kautta Kasnäsiin, Rosalaan, Hiittisiin, josta paluu Kasnäsiin, edelleen Mathildedal, Teijo ja Salon kautta kotipuoleen. Retki kestää 9 vuorokautta. Sisareni Kirsti varasi majoitukset ajoissa, sillä päätimme tällä kertaa nukkua lakanoiden välissä.
Keskiviikkona 11.7. lähden Raisiosta klo 8 aamulla Kaarinaan Kirstin luokse. Lämmintä on jo aamulla. Yhdessä jatkamme osaksi Kuninkaantietä Paimioon. Käymme kaupassa, ostamme juomaa ja jäätelöä. Pienen etsimisen jälkeen löydämme Kuninkaantien, mikä on oikein vanhaa Turuntietä. Keltamatarat, puna-apilat ja kissankellot värittävät tien reunaa. Tulee lapsuuden ajan tienpientareet mieleen. Yhtäkkiä tienreunassa seisoo vanha, ruskea rakennus. Poljemme pienen matkan ohi, mutta päätämme palata katsomaan tarkemmin.
Trömbergin kestikievari 
Rakennus on Trömbergin kestikievari – kesäkahvila ja museo. Onneksemme se on auki. Juomme kahvit kera banaanikakun. Nuori tyttö ja poika palvelevat ja toimivat oppaina museoon. Me kurkistamme ovesta museon puolelle. Tuvassa oli rukki, keinutuoli, reikäleipiä katossa kuivumassa, juustokehä uunin päällä ja tietysti raidalliset räsymatot lattialla. Tontin reunassa heinät oli korjattu siisti vanhaan malliin seipäille.
Jätämme kartan ehdottamat Halikon ja Meritalon museot katsomatta. 
Hotelli Saloran lähellä - hieno auto!
Jatkamme suoraan Saloon, sillä Hotelli Salorasta on varattu yösija. Olemme hyvissä ajoin perillä. Viemme pyörälaukut huoneeseen ja lähdemme kaupungille ruokailemaan. Meille ei maistu pizza, päädymme Hotelli Rikalan terassille. Ahvenet ja olut maistuvat. Hyvillä mielin palaamme Muotikatua pitkin Hotelli Saloraan.
Rikalan terassilla..
Torstaina 12.7. – onnea esikoiseni – lämmintä riittää! Monipuolisen aamupalan jälkeen retki jatkuu. Poljemme 110 tien reunaa takaisin Turun suuntaan. Valkoiset koiranputket ja sinipunaiset rantakukat tervehtivät tien reunassa. On kesä! Käännymme Angelniemen tielle kohti Kemiötä.
Vartsalan työväentalo
Ohitamme Vartsalan kauniin punaisen työväentalon, rakennettu jo 1916. Käymme katsomassa rannassa. Meillä ei ole venettä, joten käännymme takaisin. Tien varrella seisoo radalla pieni tukkeja kuljettava vaunu – kukkasilla koristettuna. Se on muistomerkki vuosina 1883 -1964 toimineesta sahalaitoksesta ja talotehtaasta. Leena Lander’in v.2010 julkaiseman romaanin Liekin lapset tapahtumat sijoittuvat Vartsalan sahan ympäristöön 1900 luvun alkupuolelle.
Lossia odotellessa...
Rannikkoreitti jatkuu tietä 1835 Kokkilan lossille, josta ruskea ’Kunstrutten’ merkki ohjaa Kemiön tielle. Täällä viitoissa on ensin ruotsia. Kemiönsaaren tie kulkee melkein kuin Itä-Suomessa – mäkiä ylös ja alas – muutama talo siellä täällä. Välillä pitkärivi postilaatikoita eli taloja ja mökkejä on piilossa maantieltä. Kemiön komeaa, keskiaikaista Pyhän Andreaksen kivikirkkoa ihailemme pyörätieltä autotien toiselta puolelta.

Etsitään Hotel Galaxy, josta on varattu yösija. Siisti huone ja kaunis kylpyhuone löytyvät toisesta kerroksesta. Pientä huokailua ja reippaasia pyörälaukut huoneeseen. Ruoka maistuu hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Pieni iltakävely ja kauppareissu. Hienon pyöräilypäivän kruunaa Seinäjoen tangomarkkinoiden miesten semifinaalin katsominen TV:stä! 
Sagalundin sonni - kasvihuoneessa!
Perjantai 13.7. – emme ole taikauskoisia – jatkamme iloisin mielin Kasnäsin suuntaan. Kurvaamme Sagalundin museon pihalle. Sagalundgården ei ole vielä auki. Katselemme pihapiirin kukkia ja ihmettelemme kasvihuoneessa olevaa ’sonnia’. Sagalundin Lastenkulttuurikeskus vaalii kulttuuriperintö- ja ympäristökasvatusta hauskalla tavalla.
Seuraavaksi kutsuvat Söderlångvikgård ja Cafe Vivan. Niinpä käännymme Amos Andersson tielle. Miljöö näyttää tutulta vuosien takaiselta Vakuutusyhdistyksen retkeltä. Cafe Vivanissa on lounasaika. Nautimme ulkoterassilla monipuolisen, raikkaan ja maistuvan lounaan. Täällä on paljon muita lounastajia. Tuttuja ei näy. Hauska yksityiskohta on naistenhuoneen ’kultareunainen’ peili.
Ruokapaikka Cafe Vivan
Kävelemme vielä kartanon pihapiiriin. Söderlångvikin kartano oli päätoimittaja, liikemies ja taidemesenaatti Amos Anderssonin (1878-1961) kesäparatiisi vuodesta 1927 aina hänen kuolemaansa asti.
Lövön komea silta
Hetki pyöräilyä ja tulemme korkealle, vuonna 2011 rakennetulle Lövön sillalle. Sillalta aukeaa hienot maisemat kauniiseen saaristoon. Helteinen pyöräily jatkuu kapean ja mäkirikkaan tien reunassa. Maitohorsmat ovat jo kuihtumassa, mutta sinikukkaiset kellot ja keltaiset matarat jaksavat viihdyttää väreillään. Runsaan tunnin kuluttua saavumme Kasnäsin satamaan, josta matka jatkuu yhteysalukselle Rosalaan.
Viikinkikeskuksen pihaa...
Viikinkikylään on satamasta muutama kilometri. Pihapiiri huokuu vanhaa aikaa. Tavaran ja rakennelmien väliin jää sopivasti tilaa. Paikka saa hymyn huulille. Hymy vaihtuu nauruksi, kun majoitumme meille varattuun huoneeseen. Rakennus muistuttaa ulkopuolelta vanhaa lautaseinäistä makasiinia. Huoneen kulmassa on kaksi korkeaa kerrossänkyä. Meille ’lyhytjalkaisille’ tuottaa ongelmia nousta alakerran sängylle. Onnistumme kuitenkin!
Takana päällikön halli - majapaikkamme 
Tämä ulkoa makasiinimainen rakennus on päällikön halli Rodeborg. Hallissa vietetään illalla juhlia – viikinkipitoja -, joten me siirrymme häiritsemästä nauruinemme pihalle. Rosalassa tehdään olutta, sitä pitää maistaa – ainakin on hiivaa käytetty – mutta hyvin luiskahtaa kurkusta alas.
Maistellaan Rosalan olutta
Saunomme pihan perällä olevassa nykyaikaisessa saunassa. Aurinko paistaa ja hellii hienoa pyörämatkaamme.
Saunan kuistilla - aurinkoa!
Lauantai 14.7. – Syömme aamupalan ja katsomme videoesityksen, jossa kerrotaan kivikauden asioista ja mm. Rosalan synnystä. Tarkastelemme uudelleen pihapiirin rakennelmia, kuljemme läheiselle kalliolle vievän muinaispolun. Polun varrelta löytyy vanhoja, viikinkiaikaa mukailevia rakennuksia mm. Helga kappeli, mikä edustaa viikinkiaikaista kristillistä kappelia roomalaiskatoliselta ajalta. Rosalaan kappeli on rakennettu vuosina 1995-96.
Jatulintarha Viikinkikeskuksen pihalla
Saamme kahvilan omistajalta vinkkejä, mitä kautta kannattaa pyöräillä Hiittisiin. Mukavan reitin hän meille neuvoi. Reitin varrella näimme mm. pienoismallin paikalla sijainneesta leipomosta ja olutpanimon rakennuksia.
Hiittisten punainen ristikirkko seisoo kauniilla mäellä. Andreaksen kirkko on rakennettu vuosina 1685-86. Sen pystytti Josef Byggmäster. Nimensä kirkko sai silloisen Kemiön kirkkopitäjän kirkkoherran Andreas Pryzin mukaan. Kirkossa on kolme votiivilaivaa, fregatti Leionstierna, nelimastoinen Amor ja kolmimastoinen laiva, jolla ei ole nimeä. Lisäksi löytyy kalastustroolarin pienoismalli. Minua kiehtovat saariston kirkot, eikä tämä kirkko tuottanut pettymystä. Kun menee kirkkoon, kannattaa istahtaa penkille ja antaa mielikuvituksen ’lentää’.
Hiittisten kirkon 'kattolaivoja'
Kirkon jälkeen pysähdymme Cafe Kardemummassa. Punainen talo, jota koristaa valkoiset ikkunakarmit ja nurkat, toimii kahvilana. Reippaat lapset myyvät meille jäätelöä ja juomaa. 
Varpaat vedessä yhteysalusta odotellessa
Hyvillä mielin jatkamme satamaan, josta pääsemme yhteysaluksella Kasnäsiin.
Majoitumme hotelliin, käymme uimassa kylpylän sisätiloissa – levä on valloittanut uimarannat. Illalla päätämme pyöräillä (ilman pyörälaukkuja) katsomaan Högsåran kauneudestaan kuuluisaa saarta. Tiehaaraan on 3 km ja pikkutietä lauttarantaan toiset 3. On lauantai, lautta kulkee harvakseen. Ihmettelemme saareen pyrkijöiden määrää. Perillä selviää syy, kylässä on soittajia esiintymässä ja menossa reippaat ruoka- ja juomajuhlat. Eipä sitten muuta kuin pyörät parkkiin ja juhlijoiden sekaan. Musiikki on menevää ja juoma maistuvaa! Muilta osin saari jäi tällä kertaa katsomatta. Onneksi huomioimme, milloin lautta vie takaisin.
Ilta päättyy ruokailuun Kasnäsin ravintolassa. Lämmintä keliä riittää, mittarissa 29 astetta plussaa, vaikka on myöhäinen ilta.

Sunnuntai 15.7. ravitsevan aamuruokailun jälkeen retkemme jatkuu Öröön. Ms Sissel lähtee satamasta klo 10. Pyörät pääsevät laivaan. Merimatka kestää 45 min. Örön rannassa on kiva vastaanotto. Nuori mies lupautuu viemään laukut hotellin vastaanottoon. Huone vapautuu vasta klo 15, annamme pyörälaukut ilomielin mönkijä-peräkärry-kuljetukseen. Tiedustelen maksua. Tämä on ilmaista, kuuluu hotellin palveluun, on vastaus. Mukava yllätys!

Hotelli Örö
Pyöräilemme Örö hotellin ohi. Jatkamme Lyhyt Ikävä aina Pitkä Ikävä risteykseen. Tosi kuvaavat nimet kulkuväylille, jolloin linnakesaarella marssivat sotamiehet. Saari avattiin yleisölle vuonna 2015. Metsähallituksen luontopalvelut hallinnoi ja hoitaa Örötä osana Saaristomeren kansallispuistoa. Raision Rinkka teki kevätretken Orön saarelle 21.5.2016.
Risteyksessä - takana Pitkä Ikävä tie
Jatkamme polkemista Pitkä Ikävä -tietä saaren aikanaan innoitettuun pohjoiskärkeen. Siellä on veneiden kiinnityslaituri ja näkymä kauas merelle. Punaisilla salmiakkikuvioilla merkitty polku jatkuu metsään. Talutamme pyöriä, sillä kivinen ja juuria sekä välillä hienoa hiekkaa täynnä oleva polku ei kutsu polkemaan. Kuljemme vanhan ampumaradan reunaa. Opastaulu kertoo. Aseet ovat vaiennet tällä kivääriampumaradalla ja kasvillisuus levittäytyy alueelle. Avoimen ja paahteisen hiekkamaan tyyppilajeja ovat matalakasvuinen kangasajuruoho ja hietikkosara. Perhosille paikka on suotuisa, sillä niitä lentelee matalalla kasvien tasolla. Pian myös pyörien taluttaminen käy hankalaksi, kun polku jatkuu rantakalliota myötäillen. Meidän on palattava Pitkä Ikävä tielle.
Pitkällä ikävällä nupukiviä - salmiakkimerkit!
Saamme hotellista huoneen ja pyörälaukut löytyvät ’respan’ säilytyksestä. Alkaa olla nälkä, menemme ravintolaan lounaalle. Parempaakin ruokaa on tällä reissulla syöty – makua ei juurikaan, liekö kuumuus ongelmana - ulkona +30! 
Sauna sijaitsee laivarantaan vievän tien varrella. Onhan meillä menopelit – ei hätää. Uimaan täällä ei ole asiaa – levä on vallannut rantaveden. Respan yhteydessä on pieni kauppa. Käymme juomaostoksille. Pienen lepohetken jälkeen lähdemme iltakävelylle, läheisille kalioille. ’Kukkakärpäsiä’ lentelee sankoin joukoin, mutta ne eivät tykkää ihmisistä, kertoi yksi retkeilijä.
Maanantai 16.7. aurinko jaksaa paistaa. Meillä on tavoitteena eteläinen, sinisellä merkitty reitti. Aamuruokailun jälkeen luovutamme hotellihuoneen ja viemme pyörälaukut säilöön. Tutustumme pihapiirissä suureen halliin kerättyyn näyttelyyn. Opastauluissa on tietoja, harvinaisten kasvien hiekkarannasta, miten Örön luontoa hoidetaan, ulkosaariston rakennustyömaasta, rakennuksista ja hiekkarantojen harvinaisista kasveista sekä uhanalaisista perhosista ja tietysti linnuista.
Uutta polkua eteläisellä reitillä..
Eteläiselle reitille mennään ensin Lyhyt Ikävä tietä, joten pyöräilemme alkumatkan. Nyt jätämme sovinnolla pyörät tienviereen ja jatkamme kävellen. Polku vie rantaan. Hiekka, hienoa kuin sokeri, hohtaa auringossa. Eri kokoiset kivet tuovat ryhtiä maisemaan, kun taustalla välkehtii meri. Merikaali, meriheinä, kangasajuruoho ja muut kasvit antavat perhosille ja muille, pienille ’lentäville’ hyvän peuhupaikan.
Merikaali rannalla
Osa polusta on minulle tuttua Rinkan retkeltä. Kuljemme Kranaatinheitin kukkulalla ja Krapulakalliolla, jossa on ollut valvontatoimintaa. Kaukana horisontissa näkyy Bengtkärin majakka. 6-tuuman patterista on taulu. 
Tästä näkyi Bengtskäin majakka...
Toisesta taulusta voi lukea. Hiekka liikkuu, ranta muuttuu. On uutta polkua ja mm. rotkon ylittävä riippusilta. Maasto ja ympäristö ovat kauniimpia ja matkat lyhyempiä kuin pohjoisen reitillä. Hieno paikka, ei voi muuta sanoa.
Uusi silta ylittää rotkon
Haemme laukut säilöstä ja menemme rantaravintolaan syömään ja odottamaan laivakuljetusta Kasnäsiin. Miranda aluksessa on pyörille huonompi paikka kuin Sissel laivassa tulomatkalla. Pyörät ja laukut säilyvät ehjinä, vaikka niiden paikka merimatkalla ihmetytti. Yöksi on varattu majoitus Kasnäsistä. Nyt saamme eri huoneen kuin aikaisemmin.
Örön satamassa 
Tiistai 17.7. Tavarat kasaan ja laukkuihin, aamiaiselle ja sitten polkemista kohti seuraavaa majapaikkaa eli Teijossa sijaitsevaa Hoitola ja Majoitus Sypressiä. 
Alkumatka sujuu hienosti. Lövön sillalla kävellään ja ihaillaan maisemia kuten tulomatkalla. 
Risteyksessä on hyvä tarkistaa reitti
Tullaan risteykseen. Pitää valita, jotta mennään suunniteltua reittiä. Taalintehdas 4 km on sopiva matka. Kello on ehtinyt jo melkein puoleen päivään, joten Taalintehtaalla on kahvitauon ja jaloittelun paikka.
Pikkuteitä ja teiden risteyksiä riittää tällä reitillä, mikä kartan mukaan kulkee meren lähellä – mutta todellisuus on toisenlainen. Puut peittävät merimaiseman. Välillä tuntuu, että reitin merkit on käännetty tai poistettu kokonaan. Merkit ohjaavat välillä metsätielle, mikä päättyy asunnon pihalle. Kartoista ja googlesta pitää tarkistaa tilanne.
Kioski Strömman kanavan luona
Seikkailua riittää. Strömman kanava löytyy ja sen jälkeen pieni kioski. Ostamme Laitilan virvoitusjuomatehtaan Limenttilimonaadia. Juomassa on sitruunainen maku. Aivot ja kroppa kiittävät. Polkemista riittää vielä ennen kuin olemme Matildedalin Sypressissä. Matkalla Kasnäsistä Matildedaliin pyöräni mittariin tuli 81 km – ihmekös, kun kierrettiin muutamat metsätiet siinä sivussa!
Hoitola & Majoitus Sypressi Matildedalissa
Sypressissä saimme lämpimän vastaanoton. Huone yläkerrasta, joten laukut kainaloon ja portaita ylös. Ruokaa pyytää vatsa. Ruokapaikka löytyy – Matildan Marina, Ruukinrannasta ja vatsa kiittää broilersalaatista ja oluesta!    
Keskiviikko 18.7. Maittavan aamiaisin jälkeen jatkamme matkaa – seuraavaksi Salo – sanoisi junankuuluttaja.
Teijo kyläkauppa ja keltainen auto!

Teijon kyläkaupan luona pidämme jäätelötauon. Keltainen, erikoisen pieni auto ajaa kaupan edestä, kun otan kuvan. Tapaamme auton ja kuljettajan myöhemmin tien varrella. Kuljettajalla on duuni siistiä tienvarsia, jotta liikenne- ja muut merkit näkyvät. Pysähdymme
ihmettelemään Teijon Masuunin ja Kirjakkalan ruukkikylän rakennuksia ja ympäristöä. Teijon kirkon annamme seistä rauhassa korkealla mäellä.
Näitä reittimerkkejä seurattiin myös
Salo-Teijo-Strömma reitillä on erilaiset merkit. Seuraamme merkkejä Teijosta Saloon, mutta kaikissa risteyksissä niitä ei ole. Tulee mieleeni Aaltosen Jyrkin opetus Karevan kierron merkitsemisestä. Täällä ei ole noudatettu Jyrkin opastamaa periaatetta.
Hotelli Salora löytyy. Majoitumme ja lähdemme kävellen kaupungille. Osamme jo tien Rikalan ruokapaikkaan ja takaisin hotelliin.
Torstai 19.7. Aamupalan jälkeen reippain mielin 110 tielle suuntana Turku. Tien reuna on onneksi aikaleveä. Isoja rekkoja ajaa vain muutamia, henkilöautoja kuitenkin riittää. Turvallisesti pääsemme kotipuoleen, Kirsti Kaarinaan ja minä Raisioon. Pyöräni mittari näytti kotona retken pituudeksi 384 kilometriä.
Näin pyöräretki tuli tehtyä helteen hellimässä heinäkuussa 2018!
KIITOS KIRSTI suunnittelusta, opastuksesta ja matkaseurasta!
Kukkaloistoa riitti teiden varsilla

8.7.2018

Polkupyöräretki kohteina Uusikaupunki ja Velhoveden reitti


Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Armonlaakson Vaeltajat järjestää kesäkuussa 2018 pyöräretken, johon osallistun yhdistyksen jäsenenä. Yhteislähtö tapahtuu Naantalin Aurinkoisen pihalta Nuhjalasta kello 9 aamulla. Sää enteilee sopivaa keliä pyöräretkelle. Hannelen johdolla lähdemme ajelemaan. Alussa pääsemme puikkelehtimaan pienempiä teitä. Kustavin tielle tultaessa autoja kulkee jonona. Onneksi pyöräilijöiden kaista on leveä.

Valtaväylältä käännymme Mynämäelle ja edelleen Vehmaalle. Retkemme jatkuu reippaasti, pidämme kuitenkin pieniä juomataukoja ja etujoukko odottelee perässä tulijoita. Maisemat lienevät osalle porukasta tuttuja tai ne eivät jokaista kiinnosta.
Vehmaan museon luona tauolla
Vehmaalla pidämme pitemmän paussin museon läheisyydessä. Museo ei ole auki. Meille riittää pieni kävely. Vehmaalla tutustumme Pyhän Margareetan keskiaikaiseen kivikirkkoon. Kirkko on todennäköisesti rakennettu vuosina 1425 – 1440. Tietää google. Komeat on sisätilat totta vie!
Pyhän Margareetan kivikirkon sisätiloja
Ahkerat ammattilaiset Hahmopelto Uudenkaupungin kaupungin kaupungintalon lähellä saa meidät pysähtymään, ihmettelemään ja hymyilemään. Alue on laaja, kierrämme vain pienen osan alueesta. Hiljaisia ammattilaisia työasennoissa - mm. auton korjaajia, heinäpellolla ahertajia, rakennusmiehiä ja jopa tanssiva pari.
Ahkerat ammattilaiset Hahmopelto 
Santtiorannan leirintäalueelta on meille varattu yösijat mökkeihin. Majoittumisen jälkeen lähdemme ruokailemaan Captain’s Makasiiniin Aittarantaan. Matka taittuu pyörällä, sillä leirintäalueelta on matkaa kaupungin keskustaan. Tällä retkellä jokainen hoitaa itse ruokailut. Retken hinta sisälsi vain majoittumisen.
Mökki, jossa nukuin, ilta-auringossa
Illaksi on varattu yhdistyksen maksamat saunavuorot. Leirintäalueen sauna sijaitsee 150 metrin päässä mökeistä, joten siellä on sopiva ’saunarauha’. Uskaltaudun mereen, vaikka laituri ja sen portaat ovat heikonlaiset.

Nukutun yön jälkeen on edessä Velhoveden rengastie. Mainos reitistä kertoo. ’Kappale Suomen kauneinta saaristoa on ulottuvillasi ilman venettä tai huolta lautta-aikatauluista. Hurauta 50 kilometrin mittainen reitti yhtä soittoa tai nautiskele saariston tunnelmasta pitkän kaavan mukaan.’
Maisema Velhoveden reitiltä 
Näin jälkeen päin voin todeta, että tosiaan hurautimme vauhdilla paikka paikoin huonokuntoisen rengastien. Välillä tuntui, että pyörästä lähtee osia irti ’nimismiehen kiharaisella’ tiellä. Pyörä ja polkija suoriutuvat tällä kertaa haavereitta.

Reitin kruunuksi onneksi Pyhämaalta löytyy mukava kauppa. Juhannuskoivut ovat kauniita kaupan edessä. Kauppa toimii myös kahvilana. Leppoisan hauska kesäinen pysähdys Pyhämaan Valinta nimisen kaupan tuntumassa piristää.
Pyhämaan Valinta - 'keidas' retkellämme!
Polkemista, polkemista ja noin kello 16 kierros on tehty. Jäämme kaupungilla ruokailemaan. Aittarannan Bistro Bay valikoituu paikaksi. Hyvää ruokaa ja juomaa sekä oikein mukavaa seuraa. Matkalla leirintäalueelle osa meistä poikkeaa kuuluisassa Alina kenkäkaupassa. Kaupan luona kadun ylle on tehty värikäs tunnelma sateenvarjoista. Asialla on ollut kenkäkauppias.
Sateenvarjoja Alina kenkäkaupan luona
Toinen yö nukutaan Santtion leirintä alueella. Aamusiivouksen jälkeen lähdemme kotimatkalle. Mukavasti vetäjät ovat valinneet mahdollisuuksien mukaan toisen reitin. Näemme mm. ’kuuluisan’ Uudenkaupungin autotehtaan sekä sen työntekijöiden parakkiasuntoja.
Vehmaalla valmistaudumme lounaalle 
Vehmaalla pysähdymme lounaalle Torpparin Tupa – nimiseen paikkaan. Keittolounas maistuu ja on edullista. Sopiva pyöräilysää siivittää retkeämme. Juomatauot ovat sopivissa paikoissa – etenkin reipasnousuisen mäen päällä on tarpeen juoda.
Kotimatkalla - tauolla
Muu ryhmä jatkaa Naantaliin. Minä polkaisen suorinta tietä Raisioon. Pyöräni mittariin tuli 225 kilometriä kolmen päivän aikana. Kiitos Hannele ja muut retkeläiset!