14.5.2017

Kevättä Kangenmiekan kierroksella

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Toukokuinen lauantai enteili hyvää retkipäivää, kun Rinkan kevätretkeläiset kokoontuivat Raision kaupungintalon luokse ja nousivat Linjaliikenne Muurisen linja-autoon. Kuljettaja Terhi ohjasi auton turvallisesti retken lähtöpaikalle.

Nummitien P-paikalla kerroin osallistujille, kuka kulkee edellä ja kuka pitää perää. Kartta reitistä oli jaettu jo autossa. Lisäksi sovimme taukopaikat ja muistutin turvallisuudesta. Metsäojien ylityksissä tulee olla erityisen huolellinen, sillä kapeat kaksi lautaa tekevät sillan ’virkaa’ ylityksissä.
 
Aurinkoista menoa Kangenmiekan kierroksella
Hiekkainen lähtöpaikka jäi taakse, kun 25 henkilön muodostama jono lähti kapuamaan ensimmäisten kivien yli metsäiseen maastoon. Pienen ylämäen jälkeen tuli tasaisempaa metsäpolkua. Aurinko paistoi, mäntyjen pitkät varjot vilahtelivat, kun jono eteni metsän suojassa. Hakkuualueella piti hiljentää menoa, sillä metsäkoneiden tekemät notkelmat vaativat tarkkuutta. Pieni matka tietä pitkin ja taas metsään, kun tulimme Käärmelähteelle, jossa pidimme tauon. Google tietää: ’Lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa maan pinnalla’. ’Käärmeet ovat jalattomia matelijoita’ juttelin tauolla. Vuonna 2010 retkeilijä oli juonut lähteestä eikä ollut sairastunut. Vesi lähteessä oli matalalla, eikä houkutellut maistamaan.
Käärmelähteen penkki ja lähde

Retkemme jatkui metsäpolulla ja välillä metsätiellä. Hyvät Kuhankuonon reitistön, puihin kiinnitetyt oranssinväliset opastenauhat toivat varmuuden, että olemme oikealla reitillä. Muutama mökki – keskellä metsää – antoivat aiheen keskustelulle. Samalla meidän piti kulkea pieni matka autotietä.
 
Autotiellä pieni voi väsyä, onneksi on vaari
Metsäisen osuuden jälkeen tulimme Halkokannisto nimiselle laavulle, jonka luona oli tulipaikka. Majaisäntämme Pentin toimesta meillä oli mukana ’kalikoita’. Makkarat paistuivat ja maistuivat. ’Eväät kruunaavat retken’ – joten pidimme reilun tauon. Ihmettelimme käpyjen paljoutta korkean männyn latvassa ja ihailimme pieniä kuusia – joulupuiksi sopivia.
 
Halkokanniston laavulla tauolla
Matka jatkui metsässä, suuri mänty kasvoi kiinni komeassa kivessä. Viime vuoden syksyllä, kun tutustuimme reittiin, kuljimme pitkospuilla kauniin suon reunaa. Nyt koneet olivat runnelleet maastoa. Kengät taisivat muutamilla kastua, vaikka kulkureitille oli kasattu kaadettujen mäntyjen paksumpia oksia. 
Suon ylitys oli nyt taiteilua.
Tasapainottelua ja tarkkuutta – kaikki selvisivät kostean paikan yli. Metsäisen polun jälkeen tulimme Nummitielle ja retkemme lähtöpaikalle. Pertti näytti Kevätpiipon kasvupaikan. Kevättaskuruohoon hän tutustutti jo 2.5. tiistaikävelyllä.

Kotimatka Raisioon sujui turvallisesti. Kiitos Terhi kuljettajalle!


Kevättaskuruoho -kuvattu Huhkossa 
Kevätpiippo-kotiin kannettuna
Kiitos kaikki reippaat retkeläiset!

10.5.2017

Luontopolkua ja historiaa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen 

Reipas ryhmä Armonlaakson vaeltajia, Naantalista ja Raision Rinkan retkeilijöitä, Raisiosta kokoontui tiistaina 9.5. illalla Littoisten hiekkarannan parkkipaikalle. Edessä odotti kävelyretki järven ympäri. Toukokuinen sää on ollut vaihteleva. Tänäänkin satoi valkoista lunta tuulen mukana vaakasuoraan, kun lähdimme Naantalista ja Raisiosta kimppakyydein. Onneksemme pilvet purjehtivat toisaalle ja aurinko pääsi esille, kun retkemme alkoi.
Retkeilijöitä parkkipaikalla 
Parkkipaikalla toivotin retkeläiset tervetulleiksi YHDESSÄ retkelle. Kerroin, miten retkemme etenee. ’Ensin kuljemme järven pohjoispuolella metsäisessä maastossa, pidämme tauon järven rannalla, jatkamme Verkatehtaan kautta, pidämme toisen tauon, jolloin kerron alueen historiasta’.

Littoistenjärvi kimmelsi auringossa, polun reunoissa loisti valkoinen, juuri satanut lumi, kun reipas 36 henkilön ryhmä lähti luontopolulle. Littoistenjärvi sijaitsee Liedon ja Kaarinan kuntien rajalla. Metsäinen pohjoispuoli, jossa luontopolku kulkee, on Lietoa. Kaarinan puolella on asustusta. Järvi on matala, syvin kohta on vain kolme metriä. Järvi kärsii ravinteiden aiheuttamista ongelmista. Nyt puuhataan jopa kemiallista puhdistusta.

Aurinko ja lumi hellivät kun retki etenee
Sateen jälkeen maa oli kostea, mutta se ei haitannut kulkua. Sisareni Kirstin johdolla etenimme metsäisessä ja monipuolisessa maastossa. Kallion ylittäminenkin sujui kaikilta mallikkaasti. Mustavuoren komeat kalliot reunustivat vasemmalla ja järvi kimmelsi oikealla – iltaretkemme eteni suotuisten tähtien alla.

Porakallion kohdalla laiturin luona pidimme evästauon. Jotkut uskaltautuivat laiturille, kallion kupeelle kiipeili kolme rohkeaa, muut tyytyivät seisten pitämään taukoa. Maa oli liian kostea istuttavaksi.

Aurinko kimmaltaa Littoisten järvellä

Retkeilijät tauolla
Rantapolun kautta nousimme tehdasalueella. Kävelytie kulki mukavasti rakennusten lomassa. Ihmettelemistä ja katsomista riitti molemmin puolin. Pysähdyimme Schnitt’in linnan luona. Kerroin – tehtaan värikkäistä patruunoista, linnasta ja tehtaasta. Verkatehtaan yli 230 vuotta kestänyt taival loppui kannattamattomana 1968.  Museovirasto pelasti 1987 rapistumassa olevan alueen rakennukset luokittelemalla ne kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ympäristökohteiden joukkoon. Nykyisin Verkatehdas on lähes 300 ihmisen koti.

Schnitt 'in linna
Historian mukaan järven läheisyydessä on ollut asutusta jo 1200 luvulla. Tällä retkellä vuonna 2017 kuulimme ja näimme välähdyksen Littoisten Verkatehtaan ympäristöstä, mikä sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Turusta.

Loppumatkan kävelimme kylänraittia kauniiden, koristeellisten talojen lomassa kulkevaa kävelytietä. Pari tuntia raitista kevätilmaa ja olimme lähtöpaikassa.

Kiitos kaikille mukana olleille -  näiden linnan luona kuvaamieni valkovuokkojen keralla.
Kaija, Raision Rinkka
Valkovuokot lumessa