tag:blogger.com,1999:blog-6362405851543555782024-03-05T14:06:47.474+02:00Rinkan kannosta ja muustakinRaision Rinkka ry:n blogiin kerätään tarinoita luonnosta, retkeilystä, liikunnasta ja yhdessä tekemisestä. Tekstejä voi kommentoida vapaasti.
Mikäli haluat tekstisi blogiin, ota yhteyttä: raisionrinkka@gmail.comRaision Rinkka ryhttp://www.blogger.com/profile/12486763337767126119noreply@blogger.comBlogger138125tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-91599895136021103992023-06-13T15:55:00.002+03:002023-06-13T15:55:33.844+03:00<p> </p><p class="MsoNormal"><b><span style="font-family: Helvetica, sans-serif; font-size: 24pt;">Luontoluotsien kanssa retkellä<o:p></o:p></span></b></p><p><span style="font-family: arial;"><i>Teksti ja kuvat Nina Stenlund</i></span></p><p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="color: black;"><span style="font-family: arial;">Viime
viikonloppuna vietettiin toista kertaa Suomen Ladun valtakunnallisia
Retkelle-päiviä. Viikonlopun ideana on tutustuttaa ja innostaa ihmisiä
retkeilemään. Tänä vuonna Suomen Ladun jäsenyhdistykset järjestivät yli 80
retkeä ympäri maata. Suurin osa retkistä oli maksuttomia ja tietenkin kaikille
avoimia. Tarjontaa oli polkujuoksusta Aakenustunturin huiputukseen.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: arial;">Raisiossa
tulessa olivat Raision Rinkan keväällä valmistuneet Luontoluotsit. Luotsit ovat
vapaaehtoisia, jotka lähtevät kaveriksi luontoon joko ihan yksittäisille
ihmisille tai pienille ryhmille. Luotseista löytyy niin lintuharrastajia kuin
innokkaita villiyrttien keräilijöitäkin. Jokainen retki on taatusti erilainen,
mutta varmasti hauska. Sen uskallan luvata.</span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj1z3XWcNoY81ZTeYrlrbPLkAUi3jPUhVc-z64hnO4TzJgLKtcn5htv1nyXHCFQJnXWXSTvcRCj-i0M9UwjzJporgAYblyl8UIZg2Fgm-i5Ink7gKmuiPHB5RkUz-Dlun5WBFNsD6SByk1HBDoknqksqLIQHpHR5WOphX4HUAkHRVpX-eterGmPBU5Ig/s2979/Timalipolku%20luontoluotsiretki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1755" data-original-width="2979" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj1z3XWcNoY81ZTeYrlrbPLkAUi3jPUhVc-z64hnO4TzJgLKtcn5htv1nyXHCFQJnXWXSTvcRCj-i0M9UwjzJporgAYblyl8UIZg2Fgm-i5Ink7gKmuiPHB5RkUz-Dlun5WBFNsD6SByk1HBDoknqksqLIQHpHR5WOphX4HUAkHRVpX-eterGmPBU5Ig/s320/Timalipolku%20luontoluotsiretki.jpg" width="320" /></a></div> <span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: arial;"> Kuva Timalipolun retkeltä 10.6.23</span><span style="font-family: arial;"><br /></span></span><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: arial;">Retkeilyn
teemaviikonlopun lauantaina tutustuimme Raision merelliseen helmeen,
Timalipolkuun. Matkalla Kukonpäähän kuuntelimme ja ihmettelimme lintuja,
tutkimme luupeilla kääpiä, opimme uusia kasveja, tasapainoilimme ja
hengittelimme sammakoiden kurnutuksen säestyksellä. Hoppua ei pidetty, vaan
pysähtelimme kaiken ihmeellisen äärelle. Perillä Kukonpäässä nautimme eväät ja
myös tähyilimme kaukana Ruissalon edustalla möllöttävää Kukkarokiveä. Luontoluotseilla
oli kaukoputki mukana ja pieninkin retkeilijä pääsi kurkistamaan putkella
lähemmin tarunhohtoista kiveä. Kuulimme jännän tarinan, kuka ja miksi sen on
Airistolle paiskannut. Tämä järkäle on muuten Suomen suurin selvästi näkyvissä
oleva siirtolohkare. Lopuksi opimme vielä muutaman viittoman ja viittomaope
testasi, miten tarkasti olimme kuunnelleet. Olimme ihan priimuksia ja laitoimme
vielä lopuksi open testiin ja juoksemaan. Takaisin Hahdenniemeen kuljettiin
kahta reittiä - aikuiset jatkoivat Timalipolun kiertoa, lasten kanssa palasimme
samoja jalanjälkiä takaisin lähtöpisteeseen. Ihana päivä ja ihana retki.</span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_tzPy2pJ5mSplr4N-vSakVp5brHjEwrMODnkEqEKnqdsSHSolY7WTqE6JuBXzDxF20OaedS6891TEmvUAxZHQv-4ucoIyIDsnrDsNZPFWWAeYu8THMbqvDHK0btfwp6Hb31N4wa5GcZBO7M_Oq2byILBOBCo0mspaMWW96S2gnxatNSZcoo_b_VUFjw/s3163/P%C3%A4hkin%C3%A4polku%20luontoluotsiretki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2168" data-original-width="3163" height="219" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_tzPy2pJ5mSplr4N-vSakVp5brHjEwrMODnkEqEKnqdsSHSolY7WTqE6JuBXzDxF20OaedS6891TEmvUAxZHQv-4ucoIyIDsnrDsNZPFWWAeYu8THMbqvDHK0btfwp6Hb31N4wa5GcZBO7M_Oq2byILBOBCo0mspaMWW96S2gnxatNSZcoo_b_VUFjw/s320/P%C3%A4hkin%C3%A4polku%20luontoluotsiretki.jpg" width="320" /></a></div> <span style="font-family: arial; font-size: x-small;"> Kuva Pähkinäpolun retkeltä 11.6.23</span><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: Helvetica, sans-serif;">Sunnuntaina
kiersimme hienon Pähkinäpolun. Luotsien opastuksella pysyimme oikealla reitillä
ja kierrokselle tuli mittaa yli 5 km. Metsässä risteilee niin paljon polkuja,
että tarkkaavaisuuden herpaantuessa väärän polun valitseminen ei ole vaikeaa.
Pähkinäpolun varrelle mahtuu kuivaa kangasmetsää, pari juuri nyt ihanasti
kukkivaa suolaikkua, ihan parasta peruskalliota, komeaa kuusikkoa ja polulle
nimen antanut pähkinäpensaslehto. Lehdossa polku ohittaa kaksi ihmisen kaivamaa
kuoppaa, jotka ovat entisiä hiilimiiluja. Taas jotain uutta!
Metsäpalovaroituksen takia me emme sytytelleet tulia, vaan nautimme eväät ihan
vaan istuskellen Pähkinämäen majan pihalla. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi
- täydellistä! Sää todella helli Retkelle-viikonloppua.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: Helvetica, sans-serif;">Ota
yhteyttä luontoluotseihin, kun haluat kaverin luontopolulle, löytää uusia reittejä
ulkoiluun Raisiossa tai vaikka esitellä kotikaupunkimme luontoa vieraillesi.
Palvelu on yksityishenkilöille maksutonta, yhteisöiltä ja yrityksiltä perimme
pienen maksun. Luontoluotseihin saat yhteyden sähköpostitse luontoluotsit@gmail.com.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p><br /><p></p>Armihttp://www.blogger.com/profile/04718784070537294851noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-50726802384174737202022-08-06T20:48:00.000+03:002022-08-06T20:48:14.689+03:00<p><span style="font-family: arial;"> </span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: arial;">ILTA SEIKKAILEVIEN PERHEIDEN
HEIMON VIERAANA </span></span></h3>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial;"> <i>Teksti ja kuvat Nina Stenlund</i></span></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiXVWxIkIjMVIiIjw61Dc0LoKQLtcIMi9P0eH1Lg6y_UPNGuu2RlQI6ik1bi1KEbcTQ_9z8GRl6H8Oq27bdK-qW9SEEqJgVDSIwIyvrXAD5xQu29qLjxWKRcazSG9mbl2mtkEHXd0wXGsRwuZO2mzPBjDGhbY6X9i71V9KAh9EKcKxwwE5jMoSiPThWbg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="640" data-original-width="481" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiXVWxIkIjMVIiIjw61Dc0LoKQLtcIMi9P0eH1Lg6y_UPNGuu2RlQI6ik1bi1KEbcTQ_9z8GRl6H8Oq27bdK-qW9SEEqJgVDSIwIyvrXAD5xQu29qLjxWKRcazSG9mbl2mtkEHXd0wXGsRwuZO2mzPBjDGhbY6X9i71V9KAh9EKcKxwwE5jMoSiPThWbg=w240-h320" width="240" /></a></div><span style="font-family: arial;">Raisiossa on keväästä lähtien kokoontunut kaksi
Seikkailevien perheiden heimoa. Seikkailevat perheet on Suomen Ladun
perheliikunnan toimintamalli, jossa perheet liikkuvat luonnossa yhdessä, sekä
lapset että aikuiset. Näin saadaan uusia ystäviä sekä löydetään lähiluonnosta
ehkä ihka uusia retkipaikkoja ja saadaan ideoita ulkoiluun.<o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: arial;">Lyhykäisyydessän Seikkaileviin perheisiin tarvitaan: seikkailupäällikkö,
joka vastuullisena aikuisena järjestää ja ohjaa heimon toimintaa. Päälliköitä
voi olla vaikka kaksi, jos tehtävän jakaminen tuntuu mielekkäämmältä. Seikkailevat
perheet -heimo, jossa lapset puuhaavat yhdessä oman aikuisensa kanssa mutta
kuitenkin porukassa, jota johtaa seikkailupäällikkö. Yhdistyksestä seikkailukummi,
joka on auttaa seikkailupäällikköä kaikessa mahdollisessa heimon kokoamisesta
mahdollisiin varustetarpeisiin. Toiminta on kaikille avointa eikä edellytä
Suomen Ladun jäsenyyttä.</span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial;">Sain tänään vierailla Minnan ja Ringan heimon metsäretkellä,
jossa heimo keräsi mustikoita ihanassa Mälikkälän metsässä, Raision ja Turun
rajalla. Sen jälkeen heimo suuntasi ihmettelemään jääkauden aikaansaamaa
mahtavaa kivimuodostelmaa, Tapion alttaria. Mustikoista heimo valmisti metsässä
herkullisen paistoksen kaasupolttimella varustetulla Trangialla. Kaikki
osallistuivat innolla paistoksen valmistamiseen ja varsinkin herkutteluun.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiP_93yeKv8WrAu-YZJvCzMgG-mNdvt35EDoahDuDDTLykI0eJY3HIsm-QBQPGj_KTiivttNi4-qok1bZB3LegH_LF5W8wlNn1owZH8nM09EAWKaDXa79b9SbtOGJH6u_wgPkzOjzndabgpAO9RXrl0y-GlmqoTALpBly1mHwHX60mvKdvnzE4LlgNk5Q" style="font-family: arial; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="640" data-original-width="481" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiP_93yeKv8WrAu-YZJvCzMgG-mNdvt35EDoahDuDDTLykI0eJY3HIsm-QBQPGj_KTiivttNi4-qok1bZB3LegH_LF5W8wlNn1owZH8nM09EAWKaDXa79b9SbtOGJH6u_wgPkzOjzndabgpAO9RXrl0y-GlmqoTALpBly1mHwHX60mvKdvnzE4LlgNk5Q=w240-h320" width="240" /></a></div><p class="MsoNormal"></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: arial;">Evästauon jälkeen kiersimme vielä porukalla pienen suon. Popsimme mustikoita
suoraan varvuista, ihmettelimme sieniä ja jutustelimme luonnosta ja luonnossa
liikkumisesta. Kivaa ja rentoa samoilua ainutlaatuisessa lähiluonnossa, joka
Mälikkälän metsä on sekä raisiolaisille että turkulaisille. Retken lopuksi
heimon lapset saivat seikkailupasseihinsa asiankuuluvat tarrat illan
seikkailusta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: arial;">Tällä kertaa mukana oli heimosta viisi lasta ja neljä
aikuista sekä heimon vieraina yhden perheen pohjoisesta kylässä olevat
isovanhemmat sekä minä seikkailukummina. Heimo on kokoontunut nyt jo neljä
kertaa ja suunnitelmissa on tavata vielä ainakin pari kertaa. Seikkailevien
perheiden toivotaan sitoutuvan viiteen kokoontumiskertaan. Minnan ja Ringan
heimo on tutkinut keväistä luontoa, geokätköillyt, retkeillyt kesäisessä
Ruissalossa, muun muassa. Ja joka retki on tietenkin ollut eväsretki! Ja joka
retkellä on myös kerätty roskia luonnosta. Kun kysyi heimon lapsilta, mikä on
ollut tähän asti hauskinta, niin heimonimien keksiminen oli kaikista ollut
mukavaa. Ja niinpä saimme me heimon vieraatkin tänään uudet luontonimet.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial;">Kiitos Minnan ja Ringan heimolle kivasta ja herkullisesta
arki-illan retkestä. Yhteinen hauska retki lähiluonnossa antaa koko viikolle
kultareunuksen.</span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial;"> </span></o:p></p>Armihttp://www.blogger.com/profile/04718784070537294851noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-49125511405098643192022-06-21T14:17:00.000+03:002022-06-21T14:17:48.898+03:00Luonnonkukkien päivän tapahtuma 19.6.2022<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Luonnonkukkien päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma. Vuonna 2022 Luonnonkukaksi on valittu tumman purppurana hehkuva, kohokkikasvien heimoon kuuluva mäkitervakko ’tervakukka’.
Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys järjesti sunnuntai-iltana kasvitapahtuman Raision kaupungintalon läheisyydessä. Tervakukat tervehtivät minua jo matkalla tapahtumaan, sillä Keskitien ja Raisiontien risteyksen tuntumassa on jyrkkä rinne, jota kaunistavat muiden kasvien lisäksi myös tervakukat. Polkupyöräni rullaa mukavasti kevyenliikenteen väylää pitkin Raision kaupungintalolle.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcwWmCr0VNqkn7zEguVDxdmMJi2XN-FJ6P1llsnxQxhYL4e0TxJoO4fFTlnkUG9pM43eaTublicxa2e0pBQNJJwhuRE_Z5JdKbnZLOP1VjozwfjpXKNpo2ts6o2JWhbj3zt8BPfEQNTIN7d0rVXVLCE-qyPh-Uh94m-HnH5x_IJ7bYdEK17CT41DHA/s800/20220619_181638.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcwWmCr0VNqkn7zEguVDxdmMJi2XN-FJ6P1llsnxQxhYL4e0TxJoO4fFTlnkUG9pM43eaTublicxa2e0pBQNJJwhuRE_Z5JdKbnZLOP1VjozwfjpXKNpo2ts6o2JWhbj3zt8BPfEQNTIN7d0rVXVLCE-qyPh-Uh94m-HnH5x_IJ7bYdEK17CT41DHA/s320/20220619_181638.jpg"/></a></div>
Tapahtuma alkaa klo 18. Porukalla lähdemme katsomaan lähialueen kukkatarjontaa. Värikästä ja valloittavaa on joka puolella. Lisäksi muutamat isot kivet tuovat kaikki kasvit kivasti esille ja puuhakkeella päällystetyt polut antavat kulkijalle turvallisen liikkumismahdollisuuden kasvien lomassa.
Kissankäpälät vievät minut hetkeksi lapsuuden kodin pihamaan muistoihin. Kallioisella mäenrinteellä kissankäpälät viihtyvät. Muistaakseni niissä näkyi myös punertavaa hehkua.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIHHYJIeTQz_kQfR4eGdRXfC_Xwa5M1swOHRTbmEU3sPWETM-0K3wmI2et_6OjPaUeDBqmb5LYIu-kIo8yYd48a3QyfAcZDw__wP0yaLtNLTDoloI6z_g8a7I_TrQDaC9Q_eURlQeYKGnoFConzhzr0VDSFVnaQRwjaQylDlR8n5aGKLh6SHAYc4uk/s800/20220619_183703.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIHHYJIeTQz_kQfR4eGdRXfC_Xwa5M1swOHRTbmEU3sPWETM-0K3wmI2et_6OjPaUeDBqmb5LYIu-kIo8yYd48a3QyfAcZDw__wP0yaLtNLTDoloI6z_g8a7I_TrQDaC9Q_eURlQeYKGnoFConzhzr0VDSFVnaQRwjaQylDlR8n5aGKLh6SHAYc4uk/s320/20220619_183703.jpg"/></a></div>
Keltaista hehkuvat leinikit tuovat tänä vuonna mieleen Ukrainan, sillä keltainen ja sininen ovat Ukrainan lipun värit. Venäjän hyökkäysota Ukrainaan on hyvin surullinen asia.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL8oP4Aralq_1XXTy7RqI5O2kAaxPdubE-fbUgVSdsObqxPz0bvysdaUe-Ct5nB5vsKh3BBak42fgyab51MY77MNbJ67ZbUFHvqLla-_NwZhq94Ue3-6zE5XPm7yF9sXk92Y7d4LfwppaJyJQKDgaFIUndAoJh2SFiIsDGKO6j-oL9ZRjiRzX40FPD/s800/20220619_182722.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL8oP4Aralq_1XXTy7RqI5O2kAaxPdubE-fbUgVSdsObqxPz0bvysdaUe-Ct5nB5vsKh3BBak42fgyab51MY77MNbJ67ZbUFHvqLla-_NwZhq94Ue3-6zE5XPm7yF9sXk92Y7d4LfwppaJyJQKDgaFIUndAoJh2SFiIsDGKO6j-oL9ZRjiRzX40FPD/s320/20220619_182722.jpg"/></a></div>
Tämä kauniiden kasvien tapahtuma oli mielenkiintoinen ja hyvää, lempeää oloa tuova. KIITOS kasviasiantuntijoille!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-52263392218259612362022-06-18T17:07:00.000+03:002022-06-18T17:07:30.606+03:00Pienellä pyöräretkellä 17.6.2022<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Aurinko ja kiva kesäkuinen sää houkuttelevat pyöräilemään. Sisareni tulee luokseni ja yhdessä lähdemme polkemaan. Päätämme käydä katsomassa Halistenkoskea ja kävellä lähistön polkuja.
Halistenkosken vuonna 1995 valmistunut kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Halisten padon ohitse Aurajoen yläjuoksulle. Pato on mielenkiintoinen kuvaus- ja katsomiskohde. Tänäänkin useat kamerakännykät on suunnattu kosken kuohuja kohti.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA_NRl5lMfFU0zTBhNo_5R0c4q39Rp4xdwAnNE_4sYiHXTZB2i-lKViT-jSAd1f73hvsYJ8Z7C7g9xKhJjzE6JtH1yTHlXlSG2R_u28MiudMKxHoi4UNjQjS99P7WEImbS3a6TVnwMTVg_ARcs4gPVB4kPO5d99iftqyNUKWkm4FpLNEvQEsdQ5Dah/s4128/20220617_143333.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="320" data-original-height="4128" data-original-width="3096" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA_NRl5lMfFU0zTBhNo_5R0c4q39Rp4xdwAnNE_4sYiHXTZB2i-lKViT-jSAd1f73hvsYJ8Z7C7g9xKhJjzE6JtH1yTHlXlSG2R_u28MiudMKxHoi4UNjQjS99P7WEImbS3a6TVnwMTVg_ARcs4gPVB4kPO5d99iftqyNUKWkm4FpLNEvQEsdQ5Dah/s320/20220617_143333.jpg"/></a></div>
Lähdemme kävelemään Suomen Sydän kulttuurikuntoilureitille. Reitillä on useita opastauluja, joista voi lukea paikan historiasta. Halisten umpipihat -taulussa kerrotaan, että umpipiha on vanhaan maatalouskulttuuriin kuuluva maatilan rakennusten ryhmittelypiha, jossa pihapiiri on ympäröity kokonaan rakennuksilla.
Jatkamme hiekkaista tietä metsän reunaan. Poikkeamme kalliolla, missä on taukopaikaksi tarkoitettu pöytäpenkki yhdistelmä. Ihailemme taukopaikan kasveja. Suolaheinä tuo mieleen lapsuuden kodin kallion, siellä kasvoi myös suolaheinää. Suolaheinät ovat saaneet nimensä siitä, että niiden lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ2Rc5cx-EDc9Odq_I3ezkPjfor6_dvRlyJk2hDn2zd7ZTW0XiBVoZraJPkbS_rppVTBQPLQQfqMuPCPQad7vKMsJtPrzBuVQLd3-LuemFzEgh0R1Pb1ZuVxuKVAdFuEzfEewPwepeXjMnlZgU4d_kwZDnLzSVtRcx7m0qFEIaauXLCbcn0svBAjeo/s800/20220617_145406.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ2Rc5cx-EDc9Odq_I3ezkPjfor6_dvRlyJk2hDn2zd7ZTW0XiBVoZraJPkbS_rppVTBQPLQQfqMuPCPQad7vKMsJtPrzBuVQLd3-LuemFzEgh0R1Pb1ZuVxuKVAdFuEzfEewPwepeXjMnlZgU4d_kwZDnLzSVtRcx7m0qFEIaauXLCbcn0svBAjeo/s320/20220617_145406.jpg"/></a></div>
Kuppikivet löytyvät myös reitin varrelta. Kuppikivet on tulkittu uskontoon, esimerkiksi vainaja- ja hedelmällisyyskulttiin liittyviksi uhrikiviksi. Etsimme kivistä opastaulun ’paikantamia’ kuppeja. Aika on muodostanut kiville sammalta. Kun katsoo tarkkaan ja tunnustelee, löytyy pieniä pyöreitä painaumia.
Nautimme aurinkoisesta kesäpäivästä ja palaamme samaa reittiä takaisin. Valkkimyllynkujan nimikyltin luona mietin, mitähän etuliite valkki tarkoittaa. Google tietää, että kuja on saanut nimensä muistona paikalla sijainneesta villan vanutuslaitoksesta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2hoG1qLm-TKgudNfs05wWdQc3MttDgzzrWIwZEqjNx5IQl-9VynfCcarLn_wK8Tps3Ksg1Bf8P0LOOKmCSGgGBebviSF5c8zUYryqfIhJudzR6_PvXVG9SBEZBn6PK1boxNSmoHTv2DHQNJ9dXucsrXadX0oJE0qhDLgKZCkLoeW1Ou97wcNlOHxb/s4128/20220617_143512.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="3096" data-original-width="4128" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2hoG1qLm-TKgudNfs05wWdQc3MttDgzzrWIwZEqjNx5IQl-9VynfCcarLn_wK8Tps3Ksg1Bf8P0LOOKmCSGgGBebviSF5c8zUYryqfIhJudzR6_PvXVG9SBEZBn6PK1boxNSmoHTv2DHQNJ9dXucsrXadX0oJE0qhDLgKZCkLoeW1Ou97wcNlOHxb/s320/20220617_143512.jpg"/></a></div>
Kosken luona on Myllärintalon Annela -niminen kesäkahvila. Kävelyn kruunuksi sopii jäätelö, joten ostamme jäätelöt ja nautimme ne kahvilan pihalla. Jatkamme pyöräilyä Hämeentielle. Ravattulan risteyksessä tiemme eroavat. Sisareni suuntaa kotiinsa Kaarinaan. Minä jatkan Raisioon. Matkalla poikkean Kärsämäen hautausmaalla sekä Raision kaupungilta vuokraamallani kasvimaalla.
Mukava ja virkistävä retki – ulkoilua – pyöräilyä – yhdessä sisaren kanssa.
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-86302635174112957932022-04-16T16:52:00.000+03:002022-04-16T16:52:56.399+03:00Lankalauantaina kävelyllä<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
</i>
Pitkäperjantain ja pääsiäispäivä väliin jäävää lauantaita kutsutaan lankalauantaiksi. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Sää on muutoinkin miellyttävä, sillä tuuli on leppoisalla mielellä eli on aivan tyyni. Ulkoiluun on mitä parhain sää. Päätän lähteä katsomaan, onko Raisionlahden lintutornilla ’elämää’.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfBUivRHv3VEbduHKgyibotk-fnogh01MwKW3-lYwwSuu74y01JQznFgHs5zPoBFjpbyjLYYrrUcwgdgN8Ri-C0JZSZ1uCsGhRjK4qqFWnd7kyazS_xodPQsGju0NFMcVd7GNT0Q1tEhhGyIlcKIWnPB7-lU-C9I42KT0DvxfoHypOrfsTZHfqI7AY/s800/20220416_105736.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfBUivRHv3VEbduHKgyibotk-fnogh01MwKW3-lYwwSuu74y01JQznFgHs5zPoBFjpbyjLYYrrUcwgdgN8Ri-C0JZSZ1uCsGhRjK4qqFWnd7kyazS_xodPQsGju0NFMcVd7GNT0Q1tEhhGyIlcKIWnPB7-lU-C9I42KT0DvxfoHypOrfsTZHfqI7AY/s320/20220416_105736.jpg"/></a></div>
Näin pääsiäisen aikaan pajujen kukinnat eli pajunkissat ovat parhaimmillaan. Raisiontien varrella pajut kukkivat. Liikenne on vilkasta. Autoja ajaa jonona Raision keskustan suuntaan. Pajut eivät autoista välitä, ne hoitavat oman osuutensa luonnossa.
Raision kaupungintalon edessä loistaa kauniit Mika Natrin suunnittelemat kaaret. Taideteos on mielestä kaunis ja kuvaava. Kaaret yhdistävät, kaaret antavat toinen toisilleen tilaa. Samoin meidän ihmisten kesken on hyvä toimia eli yhdessä ja samalla antaen jokaisen olla oma itsensä.
Jatkan kävelyä Nesteentien viereistä kävelytietä. Luontoon kuulumatonta tavaraa kuten tupakka-askeja ja karamellipapereita on kävelytien vieressä, vaikka roska-astioita on aivan lähellä. Useita pyöräilijöitä ja kävelijöitä on liikkeellä. Nesteentietä huristelee skootteri. Ohjaimissa on tyttö valkoinen kypärä päässään. Lintujen viserrys hukkuu liikenteen meluun. Kesää kohti ollaan Raisiossa menossa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEvkW0cmXRoUy6QnefaZ5vIEVglK5oeB2KCO0-Kc4z9Jlwbis7izk8rCnDm6YQnOGGa_vsuwmDWmESwDc3MlDb0En3it47qkPp_MozYhv8ql4X3RypKJD_tYeG_4Ttqjze7MqTts8N9K1tgdIuzL9qfueD4848fK8Pab39AxUEhF0HXYzLQrP3RPy6/s800/20220416_121251.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEvkW0cmXRoUy6QnefaZ5vIEVglK5oeB2KCO0-Kc4z9Jlwbis7izk8rCnDm6YQnOGGa_vsuwmDWmESwDc3MlDb0En3it47qkPp_MozYhv8ql4X3RypKJD_tYeG_4Ttqjze7MqTts8N9K1tgdIuzL9qfueD4848fK8Pab39AxUEhF0HXYzLQrP3RPy6/s320/20220416_121251.jpg"/></a></div>
Lintutornilla on useita henkilöitä tarkkailemassa lintuja, apuna toisilla on kiikarit tai kaukoputki. Raisionlahti on loistava lintupaikka. Hienoa, että paikalla seisoo vakaa ja avara lintutorni. Kiipeän torniin ja katselen lahdelle. Moniväristä ja kaunista vesimaisemaa, mikä on monien lintujen mieleinen levähdyspaikka.
Paluumatkalla päätän poiketa Alppiruusupuiston kautta. Kukinta-aika on vasta kesäkuun alussa. Nyt on näkyvissä pulleita nuppuja. Puistossa on pieni lampi. Sen pinta on jäässä. Lukion mäellä ei ole elämää näin lauantaina. Muutamia autoja seisoo parkkipaikalla, mutta ihmisiä ei ole näkyvissä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid4NyNyDTmpQoWtMHbXD5xDID5a1_Kn1hl2HHxh0YyvSkk5HixBT5Zz2JT-0PH1tC11X6gHnHhxLSV5OxkMdTubdoiFzcZn57h-dHc2ZLh7OVDQveEKGBE8Tv2VmJqMFEQfJi8uwBYMZAEOJFRvLUlHNtQ8tVLdIRoFnOhtceDdm1lp5T7Deldk5-g/s800/20220416_131515.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid4NyNyDTmpQoWtMHbXD5xDID5a1_Kn1hl2HHxh0YyvSkk5HixBT5Zz2JT-0PH1tC11X6gHnHhxLSV5OxkMdTubdoiFzcZn57h-dHc2ZLh7OVDQveEKGBE8Tv2VmJqMFEQfJi8uwBYMZAEOJFRvLUlHNtQ8tVLdIRoFnOhtceDdm1lp5T7Deldk5-g/s320/20220416_131515.jpg"/></a></div>
Puistosta jatkan seurakuntatalon ja kirkon suuntaan. Sitten kilometrin verran Raisiontien reunaa ja 100 metriä Keskitietä niin olen kotona. Tuli tehtyä mukava lauantainen kävelyretki, jolle kertyi pituutta noin 11 kilometriä.
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-21321333233671268262022-04-16T10:00:00.000+03:002022-04-16T10:00:40.043+03:00Tiirailua Raisionlahden lintutornilla 13.4.2022<i>Teksti ja kuvat Kauko Häkkilä
</i>
Kevään ensimmäinen tiirailuilta saatiin viettää melko mukavassa pilvisessä säässä 5-6 asteen lämpötilassa. Kohtalainen lännenpuoleinen tuuli sai kuitenkin ilman tuntumaan paljon viileämmältä. Lahti oli suurimmaksi osaksi jäässä. Piuhanojan suulta ulottui kapeahko sulan veden alue lahden puoliväliin. Sulaa vettä oli myös Raision keskustan suunnalta laskevan ojan suulla sekä Nesteentien ali johtavan kanavan alueella. Rantaniityt ja lintutornin edustan liete olivat pääosin lumettomia.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfePS5bdnonEPBaYhAb4ADjJqScVHtcRRB_TjvWE32FSKfvwJ2N1CYkuu2uiNfIJVaSFy9BQIWa8aLQIZ9u1m-JOBnBSFEH_Zse9w668F8HLmWxijGTWx2ZaXzof8bL6jYPYDP7YfRR05jvFhQtMcVv7Iy2ayRHVRkxbbmrmZSa6ZKtDfcgAKq3QCv/s2075/2022-04-13%20Harmaasorsa.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="1556" data-original-width="2075" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfePS5bdnonEPBaYhAb4ADjJqScVHtcRRB_TjvWE32FSKfvwJ2N1CYkuu2uiNfIJVaSFy9BQIWa8aLQIZ9u1m-JOBnBSFEH_Zse9w668F8HLmWxijGTWx2ZaXzof8bL6jYPYDP7YfRR05jvFhQtMcVv7Iy2ayRHVRkxbbmrmZSa6ZKtDfcgAKq3QCv/s320/2022-04-13%20Harmaasorsa.jpg"/></a></div>
Vesilintulajisto oli jo melko monipuolinen. Sulapaikoissa nähtiin sinisorsia, taveja, haapanoita, neljä jouhisorsaa, neljä harmaasorsaa, telkkiä, isokoskeloita ja pari nokikanaa. Runsain vesilintu oli tavi, joita arvioitiin alueella olevan ainakin parisataa.
Nesteentien sillan sulassa talvehtinut harvinainen, usein piileskelevä ja vaikeasti havaittava pikku-uikku oli hienosti näkyvissä lahden pohjukan puolelle ulottuvassa sulassa. Kahlaajia edustivat rantaniityllä oleilevat lukuisat töyhtöhyypät, pari hyvin vaikeasti havaittavaa taivaanvuohta sekä neljä jäälle hetkeksi levähtämään laskeutunutta kuovia.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAPYNjLYlB0rJSPNN97fuJyML_MmgDXpbFy0WK9ITZG3yN9uheUXGS8Bp62nFDEVEc07h_h314dZDRalKgRQtT6JyAfQcuKJRV0hpmHj90zN1fZoG5AUQ_t5D1n8ds0joZm7bp6ua8daTa_XmIIK5f-kfoU_5pDSwlFZXj0Yb4-bDTruV-yA0aHORa/s800/2022-04-13%20Pikku-uikku.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAPYNjLYlB0rJSPNN97fuJyML_MmgDXpbFy0WK9ITZG3yN9uheUXGS8Bp62nFDEVEc07h_h314dZDRalKgRQtT6JyAfQcuKJRV0hpmHj90zN1fZoG5AUQ_t5D1n8ds0joZm7bp6ua8daTa_XmIIK5f-kfoU_5pDSwlFZXj0Yb4-bDTruV-yA0aHORa/s320/2022-04-13%20Pikku-uikku.jpg"/></a></div>
Loppuillasta kaksi kurkiparia kävi rantaniityllä esittelemässä tanssi- ja laulutaitojaan. Lisäksi lokkilajisto oli hyvin edustettuna. Kaikki Suomessa pesivät lokkilajit nähtiin pikkulokkia lukuun ottamatta. Kevätmuutolta Suomeen ehtineistä hyönteissyöjistä havaittiin västäräkki, niittykirvinen ja punarinta. Kaikkiaan illan aikana havaittiin 34 lintulajia.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNpn6ytieh2dOCfDuk_jKyZnc3PI8ADUoEIq1rhIi9m_dS8ZKod8e5Wj1n8e9DJnDU13VKH3gclf_5GzrNKeWzIgzQ4mOq0cj3fZfkoOPesoJZ6PKEXR3HiXu_pCxev_imFI7P3DoFkBGWhDqwuIKoJwwXAfD1twSOCJi0QYnHLm5n6CnP6iWQLXrG/s800/2022-04-13%20Tavi.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNpn6ytieh2dOCfDuk_jKyZnc3PI8ADUoEIq1rhIi9m_dS8ZKod8e5Wj1n8e9DJnDU13VKH3gclf_5GzrNKeWzIgzQ4mOq0cj3fZfkoOPesoJZ6PKEXR3HiXu_pCxev_imFI7P3DoFkBGWhDqwuIKoJwwXAfD1twSOCJi0QYnHLm5n6CnP6iWQLXrG/s320/2022-04-13%20Tavi.jpg"/></a></div>
Raisionjokilaakson luonnonsuojelijoiden ja Raision Rinkan järjestämän yhteisen tapahtuman aikana lintutornissa kävi yhteensä 17 henkilöä. Neljä heistä oli kokeneita lintuharrastajia.
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-73394736752532475822022-04-13T13:23:00.000+03:002022-04-13T13:23:19.052+03:00Tiistaikävelijät kierroksella<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Raisiossa on useita mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia kohteita. Yksi on Krookilan Kotiseutukeskus. Krookila on aikanaan ollut tyypillinen talonpoikaistalo. Raision Rinkan tiistainen liikuntavuoro lähti 12.4.2022 aamulla kello 10 Krookilan pihalta. Aurinkoinen sää ja Krookilan komea tuulimylly lähettivät kävelijäporukan kierrokselle.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRGhtH7jcF5ZM1R-5uilUdLqH5I_YRbUuiMOSk0rHfox3ZK9a8JI0PnwnNKyFKOifOyy9EMeAoPSAHYXI1UocPpYTUc2G2QtGnuNfQkNcbrSqo9m_Ez4w0tgK5K1Yf0YdGPqvXvJcGh_EmnzBVGO84lcmwCAxgcXeVu9ee8oFat3vsZij4BxDMRPll/s800/20220412_094052.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRGhtH7jcF5ZM1R-5uilUdLqH5I_YRbUuiMOSk0rHfox3ZK9a8JI0PnwnNKyFKOifOyy9EMeAoPSAHYXI1UocPpYTUc2G2QtGnuNfQkNcbrSqo9m_Ez4w0tgK5K1Yf0YdGPqvXvJcGh_EmnzBVGO84lcmwCAxgcXeVu9ee8oFat3vsZij4BxDMRPll/s320/20220412_094052.jpg"/></a></div>
Kävelyretkemme etenee ja pian pujahdamme Uikkupolun kiehtovaan syleilyyn. Uikkupolku kiertää Raisionlahden rannan tuntumassa. Uikkupolun varrella on useita opastauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta. Esimerkiksi taulu, jonka otsikko on Hajakuormitus, antaa tiedon, mitä hajakuormitus tarkoittaa. ’ Pelloilta, metsistä ja avomailta tulevaa kuormitusta kutsutaan hajakuormitukseksi.’ Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen aktiiveilla on ollut merkittävä panos taulujen tekstien laatimisessa ja taulujen pystyttämisessä yhteistyössä Raision kaupungin henkilöstön kanssa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiumPDdlAdSEDJn_u3lQ5BN8zIYgp_YBZK3wbvRQ7eeAtM93sdTA1jCcH_rd1EH4QLlwuHCBNkMsf3MX6DXF27RcDVSJCncfAUHQYk5ImPp8rW4sUukpRHqFLkv64nMVtREmg8H9DtzZ5ygjK8JuJdMdarInOsTxAKejFG4cILfIFLKSkWAYmte9ewY/s800/20220412_103257.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiumPDdlAdSEDJn_u3lQ5BN8zIYgp_YBZK3wbvRQ7eeAtM93sdTA1jCcH_rd1EH4QLlwuHCBNkMsf3MX6DXF27RcDVSJCncfAUHQYk5ImPp8rW4sUukpRHqFLkv64nMVtREmg8H9DtzZ5ygjK8JuJdMdarInOsTxAKejFG4cILfIFLKSkWAYmte9ewY/s320/20220412_103257.jpg"/></a></div>
Uikkupolkua on mukava kulkea. Välillä polku ylittää kaarevan, puisen sillan avulla puron. Sillalla voi pysähtyä ja ihailla ympäristöä. Korkeat rantaruovikot ovat talviasussa. Kasvien vihreys odottaa kesää. Aurinkoinen kevätsää antaa jo merkkejä tulevasta vuodenajasta.
Uikkupolun pituus on noin 4 kilometriä. Polun reunamilla on runsaslumisen talven muistona näkyvissä lunta. Varsinainen polku on lumeton. Vain muutamissa, varjopuolen paikoissa on pientä kosteutta. Meitä kävelijöitä kostea polku ei haittaa, me olemme varustautuneet tiistain liikuntavuoroille aina sään ja olosuhteiden mukaisesti.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh04MaDLyUedkOH_wZuSN623T6yxzQtnASHgNnNaCMqg7sgFuumqavdKtXRPmjTh_Pj1AkKFGg9ETXFQv0WxxncgsZDUStOpCFJ1V7pX9zn0tlwdQKN_0v8vuKQbEj0LWit3l9J8jwXFhynmnReFqVDCje_7gL6CFaZXd9QYcN3DdY6SKCCwffeSHhw/s800/20220412_103326.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh04MaDLyUedkOH_wZuSN623T6yxzQtnASHgNnNaCMqg7sgFuumqavdKtXRPmjTh_Pj1AkKFGg9ETXFQv0WxxncgsZDUStOpCFJ1V7pX9zn0tlwdQKN_0v8vuKQbEj0LWit3l9J8jwXFhynmnReFqVDCje_7gL6CFaZXd9QYcN3DdY6SKCCwffeSHhw/s320/20220412_103326.jpg"/></a></div>
Uikkupolun varrella voi ihailla myös notkeita valkorunkoisia koivuja. Koivu on kaunis puu niin talvella lehdettömänä kuin kesällä vihreään pukeutuneena ja syksyllä keltaista hehkuvana.
Kierroksemme päättyy samaan paikaan, josta lähdimme. Kevätaurinko antoi kulkijoiden kasvoille säteitään. Yhdessä ja sopuisasti liikkuminen toi mieliin virkeyttä ja sydämiin terveyttä.
Kiitos kaikille!
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb_hGLYZQwoEA4J0PPGOgLcg0jiamCUKLKGZ9tfBcK1ZyZbFeOE-mv-LTca5ixrvxD3EgxQ1k6xpfsUNzplFyObs92dFPh_eK5sCa3qEMAfem24DmHiYjimwkBdzgli_RfGOOu0UkvEIk7NZ9tHoklOZV-uHonpxM5izTBha3sixcc-6Y7cI58k_5q/s800/20220412_103939.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb_hGLYZQwoEA4J0PPGOgLcg0jiamCUKLKGZ9tfBcK1ZyZbFeOE-mv-LTca5ixrvxD3EgxQ1k6xpfsUNzplFyObs92dFPh_eK5sCa3qEMAfem24DmHiYjimwkBdzgli_RfGOOu0UkvEIk7NZ9tHoklOZV-uHonpxM5izTBha3sixcc-6Y7cI58k_5q/s320/20220412_103939.jpg"/></a></div>Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-15381423123684264262022-04-08T16:58:00.000+03:002022-04-08T16:58:58.933+03:00Linnuille pönttöjä<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Linnunpönttöjen tekeminen on hauskaa ja hyödyllistä puuhaa. Kololinnuilla on pulaa pesimäpaikoista. Pakkasyönä pönttö voi pelastaa linnun hengen.
Pöntön rakentamisessa pitää huomioida mm. lentoaukon koko ja pöntön sisäosan läpimitta eli lautapöntössä lyhyemmän sisäosan läpimitta. Esimerkiksi, pienten tiaisten pesimismahdollisuuksien varmistamiseksi pöntön lentoaukko ei saa ylittää 2.8 senttimetriä. Kuusitiaista varten aukko voi olla vain 2.6 senttimetriä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNj2c4p22y2tC5z96DnclGs0FScSQLIVRFFqzm1FcqIqJ7pS8-8bZrUC6pNRZ6PSGwg6IqRxRtU3n-IcccmmIeibTjN5YZnP2PCKjh2UnVp-wShIsyE6Xg1KOYdODwCeL8dwetKq92t62_ErcgbyWcOA-zfdthpKKALGZ1PDVjJA3W5X81Jsh9Y2Xf/s800/20220330_183632.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNj2c4p22y2tC5z96DnclGs0FScSQLIVRFFqzm1FcqIqJ7pS8-8bZrUC6pNRZ6PSGwg6IqRxRtU3n-IcccmmIeibTjN5YZnP2PCKjh2UnVp-wShIsyE6Xg1KOYdODwCeL8dwetKq92t62_ErcgbyWcOA-zfdthpKKALGZ1PDVjJA3W5X81Jsh9Y2Xf/s320/20220330_183632.jpg"/></a></div>
Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys on 40-vuotisen historiansa aikana järjestänyt useita pönttötalkoita. Talkoissa yhdistys on tarjonnut opastuksen ja rakennusmateriaalit. Talkoihin osallistuvalla on hyvä olla mukana omat työvälineet, kuten saha ja vasara.
Tänä keväänä yhdistyksen aktiivit Kauko ja Kari saivat mukavasti ’asiakkaita’, kun Friisilän verstaiden pihapiirissä rakennettiin linnuille ’koteja’.
Luontoretkinäyttely Pajupillin tiloissa oli mahdollisuus tutustua eri linnuille sopiviin, rakennettuihin pönttöihin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBsc0OvRsH5fs_-By94-Bw3f_KUMD_ETjHTC2LKAtirGtUGTICqZ1Qn_eD_tpWn20wUTT9dqlFqn9IK6hRfnQPbv4l1MCqdXj12gyGnPMw81qArolU-Y2D2dKAnzAiaCZ9z6teW0EaUL8sUspDb_DG4mtSGELs4AavIuAfTvTjlQ5mDmQL-qjI7vO8/s800/20220330_181920.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBsc0OvRsH5fs_-By94-Bw3f_KUMD_ETjHTC2LKAtirGtUGTICqZ1Qn_eD_tpWn20wUTT9dqlFqn9IK6hRfnQPbv4l1MCqdXj12gyGnPMw81qArolU-Y2D2dKAnzAiaCZ9z6teW0EaUL8sUspDb_DG4mtSGELs4AavIuAfTvTjlQ5mDmQL-qjI7vO8/s320/20220330_181920.jpg"/></a></div>
Ilta kului mukavasti. Kuului käsisahan suhinaa, kun talkoolainen sahasi lautaa pöntön materiaaliksi. Vasarat naputtivat nauloilla lautaosat pöntöiksi. Ohjaajat Kauko ja Kari auttoivat talkoolaisia rakennuspuuhassa. Esillä oli myös kirjallista materiaalia, joten oli mahdollisuus katsoa tekemisen eri vaiheita myös esitteistä.
Kiitos kaikille! Kun pari tuntinen tapahtuma päättyi, monta iloista ja kiitollista osallistujaa lähti ’pönttö’ kainalossa kotiinsa.
Näin toimimme tällä kertaa luonnon ja ympäristön hyväksi. Samalla saimme aikaan hyvän mielen talkoolaisille ja linnuille rakentui mukavia, uusia, puhtaita pönttöjä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuoBv4XNs-odKL3UQRcNWNlViI0qc7A3Vnf3eN1BfZIo62_dNI3Az2kxgX9iA-F2MKxoE4PrZJML6L0UXzFzIAR4jWobbdzJuoUMkMFUbtfVidaN3TQQ-Elq7IZyNvUo1zW5O2VbdWEwwgILX_1NxwVkemNwGUl1dC7RkOJtiCvJ-ESJ9nKdJWGlEm/s1067/20220330_185035.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="320" data-original-height="1067" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuoBv4XNs-odKL3UQRcNWNlViI0qc7A3Vnf3eN1BfZIo62_dNI3Az2kxgX9iA-F2MKxoE4PrZJML6L0UXzFzIAR4jWobbdzJuoUMkMFUbtfVidaN3TQQ-Elq7IZyNvUo1zW5O2VbdWEwwgILX_1NxwVkemNwGUl1dC7RkOJtiCvJ-ESJ9nKdJWGlEm/s320/20220330_185035.jpg"/></a></div>
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-79896965391394432062022-02-12T16:42:00.000+02:002022-02-12T16:42:52.932+02:00Raisionjoen tuntumassa<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Aurinkoinen perjantai antaa vauhtia ulkoiluun. Pieni pakkanen tekee talviset polut liukkaiksi suojasään jälkeen. Rento askel, hyvät jalkineet ja kävelysauvat varmistavat turvallisen kävelyretken. Kasvot kohti aurinkoa aloitan retkeni. Pian huomaan, että valinta on oikea, sillä leppoisa ja takaa puhaltava tuuli keventää kulkemista. Lumi hohtaa valkoisena maisemassa – on talvinen helmikuu.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFarwDM4NnnvPIVzKl28RhkAEq80t9Xbgl_ZhiIWINI_hclJeCO4CPTbxpkXkvetL7EhaCthxaxBz7zwMSTcIty5WWCQJ1lMR9xAWn8gZIR2dnS0bEFHtNH_Tk0gd5Bjwl7Io1knXWsgn80-kbi6yJV8UnCzWGkE8litwnGOLRuVCG8rljIom4LYic=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFarwDM4NnnvPIVzKl28RhkAEq80t9Xbgl_ZhiIWINI_hclJeCO4CPTbxpkXkvetL7EhaCthxaxBz7zwMSTcIty5WWCQJ1lMR9xAWn8gZIR2dnS0bEFHtNH_Tk0gd5Bjwl7Io1knXWsgn80-kbi6yJV8UnCzWGkE8litwnGOLRuVCG8rljIom4LYic=s320"/></a></div>
Pysähdyn katsomaan Huhkon koskea ja sen alajuoksun kivoja pyörteitä ja lumen peittämiä kiviä. Tämä on paikka, jota pitää aina kunnioittavasti ihailla ja samalla voi antaa mielikuvituksen lentää. Viivähdän pienen ajan kosken äärellä. Olen yksin, muut kulkevat kauempana.
Jatkan kulkuani kohti Mullin siltaa. En pidä kiirettä. Nautin kauniista aurinkoisesta päivästä. Vilkaisen välillä joen uomaan. Valkoinen lumi peittää jäisen joen. Muutamia talven tummentamia heinäkasveja pistää esiin joen rannalta. Kauempana joen toisella puolella on peltoa ja rakennuksia.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPe3yhVjEc-iBPHfgaeqnOqR8Hnl7fwUdFrSB5lLE8Qz94ZAifhsbtd0y014F5bXbRVuJ2B-AQaXT6V1nzhQMm7F85bo-A-oaBLPNrOBKTzqL7MKQ6w0M57L3GDIoOIDZKbTtaaYW3EUNnL-iUU_hMi3e_YrlHcpwQYg4CgbBouzQ5VturaJ-Si_Ut=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPe3yhVjEc-iBPHfgaeqnOqR8Hnl7fwUdFrSB5lLE8Qz94ZAifhsbtd0y014F5bXbRVuJ2B-AQaXT6V1nzhQMm7F85bo-A-oaBLPNrOBKTzqL7MKQ6w0M57L3GDIoOIDZKbTtaaYW3EUNnL-iUU_hMi3e_YrlHcpwQYg4CgbBouzQ5VturaJ-Si_Ut=s320"/></a></div>
Tulen Mullin sillalle. Joki on jäässä, mutta sillan alla vesi virtaa vapaana. Sorsia ei ole näkyvissä. Ainoastaan yksi varis tepastelee jäällä. Tummiin pukeutunut pariskunta ohittaa paikan. En pidä kiirettä. Luonto on kaunista katseltavaa. Lumikiteet kiiltävät auringonsäteiden voimasta. Talitinttien titityy kuuluu, vaikka lintuja ei näy. Jatkan kierrostani.
Raisionjoki virtaa oikealla, kun etenen Jokirannankatua pitkin. Kävellen pääsee kulkemaan myös pienempiä teitä ja polkuja, joita ei voi ajaa autoilla. Muutaman mutkan jälkeen ajoväylä suurenee ja omakotitalot ’kehystävät’ tietä. Kuljen täällä usein ja tiedän mukavia sivupolkuja, joita pitkin pääsen takaisin joen rantaan.
Papinkallio on historiaa huokuva paikka. Siellä on tehty kaivauksia. En poikkea tällä kertaa Papinkalliolle. Luminen maasto, jossa ei ole polkua, ei houkuttele. Kuljen Rauman valtatien alikulkutunneliin ja sieltä Raisionjoen ylittävälle sillalle. Pysähdyn katsomaan joen lumista pintaa. Valkoisessa lumessa näkyy eläinten jälkiä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwWYuL3Bmsfi0mHfGxopViHoU8AZnmpRS2EZzS1Uuzuff7440N0beoZM7_gkOcqJcGE6tsb6UkK-470gspY9aEMUQCWevSea9kqn4zluAS8Jn6hVQPQOC4DLcQujDKEH9rL6yyIiNYBfpKlOuml7Oatw5oeYzXcb4Tt1sjV6i_NiqjHoieeHxQzY87=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwWYuL3Bmsfi0mHfGxopViHoU8AZnmpRS2EZzS1Uuzuff7440N0beoZM7_gkOcqJcGE6tsb6UkK-470gspY9aEMUQCWevSea9kqn4zluAS8Jn6hVQPQOC4DLcQujDKEH9rL6yyIiNYBfpKlOuml7Oatw5oeYzXcb4Tt1sjV6i_NiqjHoieeHxQzY87=s320"/></a></div>
Taivas on kirkkaan sininen. Pilvet ovat purjehtineet muualle, vain hentoinen kuun sirppi loistaa pilvettömällä taivaalla. Raisiontien varrella muutama pajunkissa - pajun pehmeä kukinto – on avautumassa. Ne enteilevät jo kevään merkkejä. Suomen neljä vuoden aikaa antavat monipuoliset mahdollisuudet luonnon seuraamisen ja luonnossa liikkumiseen.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgENzCRofZz9yBCtybGZ03HvR7F4SGsxg_MRMd57YlvV3R022nOJbuQm62JidQH2xAHn3pxyShwWXSVAnAXswTVbhGhzPlQa-6frosh2Q92A0z-1x28ohDtLTYwxxRV0rHtYie_GzCq1AJ_c8oB0aSDzr7DXeqLVNTlz8e7ywTHTemqqikn1bQZYfeo=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="320" data-original-height="800" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgENzCRofZz9yBCtybGZ03HvR7F4SGsxg_MRMd57YlvV3R022nOJbuQm62JidQH2xAHn3pxyShwWXSVAnAXswTVbhGhzPlQa-6frosh2Q92A0z-1x28ohDtLTYwxxRV0rHtYie_GzCq1AJ_c8oB0aSDzr7DXeqLVNTlz8e7ywTHTemqqikn1bQZYfeo=s320"/></a></div>
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-31895675313376839072022-02-04T19:15:00.000+02:002022-02-04T19:15:15.245+02:00Kävelyllä Raisiossa<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
On perjantai. Iltapäivällä sataa lunta, kertoo säätiedotus. Hyvä tehdä kierros ennen lumisadetta. Tuuli on seuranani, kun lähden kävelemään. Raisiossa on useita vaihtoehtoja kävelyreitin valintaan. Tänään suunnistan mutkien kautta Alppiruusupuistoon Lukion mäelle. Jatkan sieltä Karmelin puiston kivilabyrintin kautta kotiin.
Raisionjoen ylittävältä sillalta katselen joen talvista pintaa. Kaikki kasvit ovat vielä ’talviasussa’. Kevät herättää kasvien väriloiston eloon. Jertan ahteen suojasta jatkan kävelytielle Raisiontien reunaan. Lumet on aurattu tien sivuun. Hiekka tekee kulkemisen turvalliseksi. Komeat kalliot hautausmaan kohdalla suojaavat tuulelta. Käännyn vasemmalle ja kuljen alikulkutunnelin kautta Lukion mäelle. Näin perjantaina on muitakin kävelijöitä reippailemassa. Toisilla on mukana koiria, toiset rientävät vauhdikkaasti yksin taikka kaksin eteenpäin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEisg_oHxYAHJ6-aanH1-s0CKlI_mAUEj2OZN3XW2pt6jr4yTogDZN6M1mNg-s90uYq7RTgvPTr_cWZSdbgo6sq4Q87Y-EuuvonD53XJKYgqcRXb5sWaysALK8RoH555GDhpnWTAYfHTYk13nt6qQTHUtFvCHtLozsyJEl3AREPeD-7o8nuDZVn-j4Pw=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEisg_oHxYAHJ6-aanH1-s0CKlI_mAUEj2OZN3XW2pt6jr4yTogDZN6M1mNg-s90uYq7RTgvPTr_cWZSdbgo6sq4Q87Y-EuuvonD53XJKYgqcRXb5sWaysALK8RoH555GDhpnWTAYfHTYk13nt6qQTHUtFvCHtLozsyJEl3AREPeD-7o8nuDZVn-j4Pw=s320"/></a></div>
Lumi pitää vielä Alppiruusupuiston penkit otteessaan, mutta kesän tullen penkit tarjoavat kulkijoille oivan levähdyspaikan. Puistossa on myös aurattu polku, joten talvijalkineilla on hyvä kulkea. Ihailen pensaiden ja puiden muotoja. Kallioinen kumpuileva ja luminen maasto tuovat kasvit kauniisti esille. Istutusten pohjana on hyvä suunnitelma. Raisiossa on taitavat vihersuunnittelijat ja suunnitelmien toteuttajat. Suoraryhtiset männyt, kiehkuraiset katajat ja koko metsä suojaa hienosti alppiruusuja.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1Uw8v_sd2PqHcKKwyFGJxp-_l9GPH5d23lmmhlw_1iItITy1OMDVJtwaDmEfxNssQ6QX5Diupx-rLUBhu7ZyNXgE9qo8_n3NAjLkjfsvAssz6ofzr2Nd5vTY9fEgIBzcdsDONKMzO7nQRTJACYTrEcgqVR6ZQC4QyILiW2x0k7W_PkkntL9febrsW=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1Uw8v_sd2PqHcKKwyFGJxp-_l9GPH5d23lmmhlw_1iItITy1OMDVJtwaDmEfxNssQ6QX5Diupx-rLUBhu7ZyNXgE9qo8_n3NAjLkjfsvAssz6ofzr2Nd5vTY9fEgIBzcdsDONKMzO7nQRTJACYTrEcgqVR6ZQC4QyILiW2x0k7W_PkkntL9febrsW=s320"/></a></div>
Laskeudun mäeltä alas. Jatkan kohti Karmelin puistoa ja sen kivilabyrinttia. Ohitan ison kuusen, minkä oksien alle voisi majoittua. Kesällä kuusen suojaan voisi kyyristyä, mutta nyt kannattaa jatkaa matkaa. Hiihtolatu kiertelee puistossa. Kenkien jäljet ovat tehneet pienen polun ladun viereen. Paikalla on ollut myös pulkkailijoita. Jäljistä päätellen täällä on harrastettu monipuolista ulkoilua koko perheen voimin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-CFtKGTuJOC81l0icSbU4oLXBs2zeNNdY0AKY2sIbiBQ9GgWgvVOkoBNbvYyqpCow-WJu18zA4sPx8mSFumPpQ2vSCqGoQBAs9zDiGSmu3JmazeukX2xS5p0A7t0c_pnltLxIa4_iQd9_ooV9qDPYnKohPH75x0fjWqlYeF1_NWw-jWyUi0s8cyZY=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-CFtKGTuJOC81l0icSbU4oLXBs2zeNNdY0AKY2sIbiBQ9GgWgvVOkoBNbvYyqpCow-WJu18zA4sPx8mSFumPpQ2vSCqGoQBAs9zDiGSmu3JmazeukX2xS5p0A7t0c_pnltLxIa4_iQd9_ooV9qDPYnKohPH75x0fjWqlYeF1_NWw-jWyUi0s8cyZY=s320"/></a></div>
Suuri, ruskean punertava vaahteran lehti on jostain lentänyt kävelytielle. Ruskeat tammenlehdet pitävät tiukasti kiinni oksissa. Pensaikosta kuuluu iloista viserrystä ja hetkessä lintuparvi lehahtaa lentoon, kun ohitan paikan. Kevättä on ilmassa, vaikka tuisku ja tuuli yltyvät. Päätän lyhentää ulkoilulenkkiäni. Pysähdyn keskustelemaan tuttavien kanssa. Pieni keskustelutuokio piristää. Tauon jälkeen kiihdytän askelrytmiäni, sillä tuiskuinen tuuli yltyy. Ohitan Papinkallion. Jatkan suorinta reittiä kohti kotia. Pyrystä ja tuulesta huolimatta olen tyytyväinen, että lähdin ulkoilemaan.
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-70003248130338880482022-02-03T14:58:00.000+02:002022-02-03T14:58:35.967+02:00Lunta ja aurinkoa helmikuussa<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Helmikuussa lumi hohtaa ja kimaltelee, kun aurinko paistaa. Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien helmistä, joita syntyy, mikäli suojasään jälkeen pakkanen äkkiä kiristyy. Tänään 2.2. on myös Lumi nimisten henkilöiden nimipäivä.
Pakkanen paukkuu -10 asteen lukemissa. Ulkoiluani se ei haittaa. Onneksi tuuli on leppoisaa. Kuljen kohti Raisionjokea, sillä joen rantamaisemat ovat minulle mieluisia. Tänään on liikkeellä muitakin kävelijöitä. Toiset kulkevat pareittain, toiset etenevät yksin. Heillä kaikilla on nopeampi kävelytahti kuin minulla.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjkzHgfipEXX_u2XHlmrSeA4TNjdLMkMaO-6frFrcbTUIz5L2e0VdRoEde01rD90kFrOKCqELvyLzK375Be-R9hqJ2hhiMuvB2I_YwtGvAS80WXndtve1hGYkDRJrK_J_DR1zEfFfK6RhAnTjYh_nDxkgrBzlCoygelF3k6SCTHHNtr9sBgw2L9ypCU=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjkzHgfipEXX_u2XHlmrSeA4TNjdLMkMaO-6frFrcbTUIz5L2e0VdRoEde01rD90kFrOKCqELvyLzK375Be-R9hqJ2hhiMuvB2I_YwtGvAS80WXndtve1hGYkDRJrK_J_DR1zEfFfK6RhAnTjYh_nDxkgrBzlCoygelF3k6SCTHHNtr9sBgw2L9ypCU=s320"/></a></div>
Mullin sillan luona joki on melkein kokonaan valkoisen lumen peitossa. Uoman toisessa reunassa vesikasvien lomassa on pieni sulapaikka. Aurinko on aivan metsän tasolla, kun katson sitä sillalta Turun Artukaisten suuntaan. Liikenteen äänet eivät kantaudu tänne. On rauhoittavaa ja kaunista.
Jatkan kulkuani Huhkon kartanon suuntaan. Aavaan paikkaan pellon reunaan lumi on tehnyt kauniita aaltomaisia kinoksia. Tulee mieleeni lapsuuden ajan talvet, jolloin kinoksia riitti melkein haitaksi asti, kun käveli aamulla kouluun. Nyt ihailen kinoksia. Niiden muodot kaartavat viehättävinä kävelytien reunassa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiC_ABrE8oMxBxGlih2XK-prl8nE5G12taDDl3vuTRLHjzvoSCBxkBzGi-5F4j_DmUuRSfmvi2OYiQ0QXliVEhcbm1M75NpWQX6BpWYmQu9ZqGUzAgc7Xlda7luRx0Awp_2q1vcw2vHXQdhCLBAlixbz9F333LN__9_BDS073_zMT74oq7EX6DAPaVF=s600" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiC_ABrE8oMxBxGlih2XK-prl8nE5G12taDDl3vuTRLHjzvoSCBxkBzGi-5F4j_DmUuRSfmvi2OYiQ0QXliVEhcbm1M75NpWQX6BpWYmQu9ZqGUzAgc7Xlda7luRx0Awp_2q1vcw2vHXQdhCLBAlixbz9F333LN__9_BDS073_zMT74oq7EX6DAPaVF=s320"/></a></div>
Huhkon kosken luona pitää aina pysähtyä. Tänään näkyy alajuoksulla valkoisia leivoksia eli lumen kuorruttamia kiviä. Kirkas vesi kiertää kivien lomassa vapaana. Tuijotan vettä ja mietin näkyä pienestä kuumasta lähteestä. Tämä ei ole lähde, mutta kierteinen vesi näyttää kivalta. Auringon säteet leikkivät valkoisen lumen peittämillä kivillä. On helmikuinen pakkaspäivä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh1_tJxnhLvL8BshZ4ugPNfTt4Zx9g7LizGAQUJN16O_EYiCVbTTgH-qYa4V9W6s4DHzkYHJ334Z2_NAG7u3mT1Q29ZWE-OFGWYfqbwxwBVvundZoP4DGXsORzbPeDHbhimKRC-QFVnn7gt-AbtVnnoAYvkVJl6CRX8gSGgqYcBo46-5SCXxQV0cR4t=s600" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh1_tJxnhLvL8BshZ4ugPNfTt4Zx9g7LizGAQUJN16O_EYiCVbTTgH-qYa4V9W6s4DHzkYHJ334Z2_NAG7u3mT1Q29ZWE-OFGWYfqbwxwBVvundZoP4DGXsORzbPeDHbhimKRC-QFVnn7gt-AbtVnnoAYvkVJl6CRX8gSGgqYcBo46-5SCXxQV0cR4t=s320"/></a></div>
Nousen pienen ylämäen pois joen rannasta. Ohitan Huhkon kauniin kartanon ja pian olen kotona. Mukavan ja raikkaan kävelylenkin jälkeen huomasin, miten mustarastas keikutteli itseään takapihan aidalla. Luontoa on kiva seurata eri vuodenaikoina!
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEimTTZJ0ZiX11Tf4XoSeSG0TMy_K6tx2wOR1Djc82hTuEYu80_a2elJcYx2cdwVYFWN7yUk3oksxDDpxZLhMcgj5D5BEf2T46uKSppn2npC_i416W4pyzH-Sq2_LQxmHqYjIKuzRhBZAUK6XoNdZuu5tdIJFnW2zU3BtqbZYC89DuVtNaGXy9jYm4-d=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEimTTZJ0ZiX11Tf4XoSeSG0TMy_K6tx2wOR1Djc82hTuEYu80_a2elJcYx2cdwVYFWN7yUk3oksxDDpxZLhMcgj5D5BEf2T46uKSppn2npC_i416W4pyzH-Sq2_LQxmHqYjIKuzRhBZAUK6XoNdZuu5tdIJFnW2zU3BtqbZYC89DuVtNaGXy9jYm4-d=s320"/></a></div>Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-28358757131737491132022-01-26T15:37:00.000+02:002022-01-26T15:37:58.402+02:00Talvinen Tuulilanketo ja Friisilän pihapiiri<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Aamupäivällä lähden kävelemään ja samalla katsomaan, miltä talvinen Friisilän pihapiiri ja Tuulilanketo näyttävät. Lumi valkaisee maiseman ja pilvistä putoilee pisaroita. Pieni tuuli antaa potkua kulkemiseen. Varovaisuus on valttia, sillä sivutiet ja polut ovat liukkaita.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZhUwarzSskYvU9LcnHZI1CPZkCJ6rHo_91QcMDhSG4azCa7jkl6Ht2tShNknj-vIQfLBFNB1zP7W-lXdSy9kynlqsdRtSiJCD5lJxUlvod_dgxUZi4pfAplxVf2Vf4cxjtXj0LkavyxUBgsyQ-S3--ArgzKZBsvDRzirO2hQRy8guHS9Wh7DpZCX2=s600" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZhUwarzSskYvU9LcnHZI1CPZkCJ6rHo_91QcMDhSG4azCa7jkl6Ht2tShNknj-vIQfLBFNB1zP7W-lXdSy9kynlqsdRtSiJCD5lJxUlvod_dgxUZi4pfAplxVf2Vf4cxjtXj0LkavyxUBgsyQ-S3--ArgzKZBsvDRzirO2hQRy8guHS9Wh7DpZCX2=s320"/></a></div>
Tammikuu päättyy pian ja tulevana sunnuntaina 30. päivänä on valtakunnallinen BirdLife Suomen järjestämä lintujen bongaus päivä. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys osallistuu kyseiseen tapahtumaan. Lintuja tarkkaillaan Friisilässä tunnin ajan klo 10 – 11. Havaitut lintulajit ja yksilömäärät kirjataan ylös. Tapahtuman päätteeksi tiedot ilmoitetaan BirdLife Suomeen.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggJYtQirABgUlzRNFNQuOUD5qO6NIwiGJ8m_B4tPRq4ks543B-la0-jCAg1Eu2PwA50pIh1Bs64Qj1YCDpmFxE2OVKA7fpBQDizuo4ToTXMKFKfXsTE2SRH45npo-r2aBQOaUH2DiNrUxwhl8QmkSQVGtjFJE_ZYJOGBD34aWYwiSn8rszfoT4kZtD=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggJYtQirABgUlzRNFNQuOUD5qO6NIwiGJ8m_B4tPRq4ks543B-la0-jCAg1Eu2PwA50pIh1Bs64Qj1YCDpmFxE2OVKA7fpBQDizuo4ToTXMKFKfXsTE2SRH45npo-r2aBQOaUH2DiNrUxwhl8QmkSQVGtjFJE_ZYJOGBD34aWYwiSn8rszfoT4kZtD=s320"/></a></div>
Friisilän piha on seesteinen. Luontoretkinäyttely Pajupillin nurkan takana muutama pieni oksakasa muistuttaa vielä Friisilän alueen kasvuston karsimis- ja siistimisoperaatiosta. Luonnonsuojeluyhdistyksen hoidossa olevat lintulaudat ja pöntöt ovat paikoillaan. Komean koivun latvustossa on menossa konsertti – lintujen laulukonsertti.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhS6PS1gdg8Ty97jdn7vWdbz7mQ0b1GQrhkIPpjMZ637HA-8ux-pdyanrawAKvShXlD6psKZl0eiMw7fYZFvFsXBmAjC3tivBoNO-BnUPjZFACllscWlYWviI_TJL1uskDtelGHMVhtPWzXZ-d1gqlcmqXACCb0IrkXoJ2ojCG-33icaL85CC6mv41T=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhS6PS1gdg8Ty97jdn7vWdbz7mQ0b1GQrhkIPpjMZ637HA-8ux-pdyanrawAKvShXlD6psKZl0eiMw7fYZFvFsXBmAjC3tivBoNO-BnUPjZFACllscWlYWviI_TJL1uskDtelGHMVhtPWzXZ-d1gqlcmqXACCb0IrkXoJ2ojCG-33icaL85CC6mv41T=s320"/></a></div>
Käyn Tuulilankedon puolella. Orava ylittää polun edestäni. Kaveri on kiireinen ja vauhdikas. Tuulilanketo lepää valkoisen lumen alla. Kevään ja kesän tullen keto herää eloon. Silloin erilaiset kasvit ja hyönteiset valtaavat kedon.
Friisilän pihapiirissä ja Tuulilankedolla voi aistia myös historian ’havinaa’, kun pysähtyy ja antaa mielikuvituksen lentää. Ilman historiaa ei ole tätä päivää.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgvsBDiVqRPwxHDYB0q2QNH8d0_1NG-1itVpaJaNSbQ8Z75lwNwPzyGeIjS80aU-sIgMkXuGlLv-dJ8Uc0dOyjlBU9ETgl3AvrUDt0GpK3qM6YYdzkqlkSLyFUG6cPf98xsh0BgAuOFt6eWBBlJmrhevbFizg--qR9fiXiq5fYVcRD5BSTcp6LZPB1e=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgvsBDiVqRPwxHDYB0q2QNH8d0_1NG-1itVpaJaNSbQ8Z75lwNwPzyGeIjS80aU-sIgMkXuGlLv-dJ8Uc0dOyjlBU9ETgl3AvrUDt0GpK3qM6YYdzkqlkSLyFUG6cPf98xsh0BgAuOFt6eWBBlJmrhevbFizg--qR9fiXiq5fYVcRD5BSTcp6LZPB1e=s320"/></a></div>Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-72212771510989145352022-01-23T18:44:00.000+02:002022-01-23T18:44:12.706+02:00Raisiossa päiväkävelyllä<i>Kuvat ja teksti Kaija Virtanen</i>
Aurinko kultaa lumisen maiseman. On sunnuntai ja historiallinen ensimmäisten aluevaalien äänestyspäivä. Näissä vaaleissa äänestetään ehdokasta paikalliselle hyvinvointialueelle. Lähden liikkeelle leppoisan letkeästi kävelysauvat turvana. Keskitien varrella kävely-, pyörätie on aurattu ja hiekkaakin löytyy, kun tarkkaan katsoo.
Äänestyspaikka on Kuloisten koulussa. Turvallisuus ja kaikki vastuullisuus on nyt koronapandemian aikana asiallisesti hoidettu. Kun äänestämisen velvollisuus on täytetty, jatkan ulkoilua. Sää on suotuisa ja tuuli pysyy leppoisana. Jatkan kävelyäni kohti Raisionjoen rantaa. Matkan varrella näkyy lumessa erilaisia jälkiä. Kevyt hankikanto on antanut hiihtäjille mahdollisuuden sujuttaa suksia eteenpäin, vaikka ei ole ajettuja latuja.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnYg0Oo4-c7uqL7D49l9EOcHb3Mn2LwHdJ77r-FdWC1YqNVM7OcL4hfdl1gTsByVmopMyMfzJ_Dol5_DnikcXs5CehYQGl3BVcjTdkn7b4WBDWkSVnOiCdc3_Hy4R74SzSuomxZRdpgcAdxBOiWO7wU0O1poUkSXEVMSjBPOf9pS8hruCSuPEWWSBx=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnYg0Oo4-c7uqL7D49l9EOcHb3Mn2LwHdJ77r-FdWC1YqNVM7OcL4hfdl1gTsByVmopMyMfzJ_Dol5_DnikcXs5CehYQGl3BVcjTdkn7b4WBDWkSVnOiCdc3_Hy4R74SzSuomxZRdpgcAdxBOiWO7wU0O1poUkSXEVMSjBPOf9pS8hruCSuPEWWSBx=s320"/></a></div>
Kuulen lintujen ääniä. Linnut ovat korkealla puiden ja pensaiden latvustoissa. Kun tulen lähemmäksi, lintuparvi vaihtaa paikkaa. Mustavalkoinen harakka liitelee kauempana. Valkoinen lumi on hieno tausta kaikille kuvioille. Täällä on paljon jälkiä. On hentoja eläinten varpaiden, pyöreitä tassujen sekä ihmisen kenkien ja saappaiden jättämiä jälkiä. Talvipyöräilijäkin on polkenut tätä polkua pitkin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjxHfCXLHAYibOMmo3_ZZYUIn-zFBAFUGGzQYk8KgDE06yZ7lIuFyuZ_Xv-1z9u4VDCFsgKdAgWWVa7gEMubyKeDhq8X0aqolu2aO_QaoV8NYWvOtGg0jl8r_lPAHQYfWxCjELOS5z4gL0pyFGnss2I5TEBJXxBfWDfSNt1iej0YnNSAs8xX5_pBzZf=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjxHfCXLHAYibOMmo3_ZZYUIn-zFBAFUGGzQYk8KgDE06yZ7lIuFyuZ_Xv-1z9u4VDCFsgKdAgWWVa7gEMubyKeDhq8X0aqolu2aO_QaoV8NYWvOtGg0jl8r_lPAHQYfWxCjELOS5z4gL0pyFGnss2I5TEBJXxBfWDfSNt1iej0YnNSAs8xX5_pBzZf=s320"/></a></div>
Ohitan kasvimaapalstat, joita Raision kaupunki vuokraa. Kerros valkoista lunta peittää maapalstat. Viereisen Raisionjoen pinnalla on kevyt luminen jääpeite. Kohti aurinkoa on kiva kulkea, joten jatkan rauhallisesti eteenpäin. Siirryn Raisiontien toiselle puolelle. Pysähdyn joen ylittävällä sillalla. On mukava katsoa sillan molemmille puolille jokea pitkin. Olen tarkkana, että kävelysauvat pysyvät tallessa. Viimeksi toinen sauvoista tipahti sillalta jokeen, joten piti käydä ostamassa uudet sauvat.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhv9eR_gSM6TgRr2CsNiAbxyMiSncp8Gy_OJyi2XRAY-4vFWk2S6knZNxq7AIQGz8WI6qtu4cpsIRN88rXdED7HS2_KU7W1SrWH9_rYYxs3SJdSDo6nHmYpJnixCZ6UsBeBRCAGYh8TmKBvu3HtdHnjiP8GREcPzMVobkkpojye4v3_crw8lKmzbP2F=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhv9eR_gSM6TgRr2CsNiAbxyMiSncp8Gy_OJyi2XRAY-4vFWk2S6knZNxq7AIQGz8WI6qtu4cpsIRN88rXdED7HS2_KU7W1SrWH9_rYYxs3SJdSDo6nHmYpJnixCZ6UsBeBRCAGYh8TmKBvu3HtdHnjiP8GREcPzMVobkkpojye4v3_crw8lKmzbP2F=s320"/></a></div>
Pilviä purjehtii kohti aurinkoa, mutta aurinko pilkistää kirkkaana pilvistä huolimatta. Joen rannassa kulkeva kävely- ja pyörätie on aurattu ja hyvä kulkea. Hohtava lumi valaisee ja erilaiset talviset heinä- sekä muut korret seisovat suorina odottamassa kevättä.
Kuljen Huhkon koskelle. Koski on komeaa katseltavaa kaikkina vuoden aikoina. Tänään vesi virtaa vuolaana. Alempana kivien lomassa joen vesi muodostaa herkän kierteisen kuvion – luonnon tekemää taidetta!
Aamulla radiossa Juha Blomberg kertoi jään muodostamista kuvioista ja jään rakenteista. Tällä kävelyretkelläni sain kuvattua myös ’jäätaidetta’. Kiitos suomalainen luonto!
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhvxr2Md6TYzR6WsvH7tLjj7D_tMQIu8xDJxWAcexhUByfmtsIx1eDhr-rl_oHp11lujkEd2nfTn3i_J5A1jEpGgdxU7TuKO2dWA_5CBZeZTSUgiW1pe4n4AUiS3mptoX7clnxv-M5gJmVmwkHHEtHDXxv45nR2yPKE8tKSp8AaJy1zpi41PG5c3koe=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhvxr2Md6TYzR6WsvH7tLjj7D_tMQIu8xDJxWAcexhUByfmtsIx1eDhr-rl_oHp11lujkEd2nfTn3i_J5A1jEpGgdxU7TuKO2dWA_5CBZeZTSUgiW1pe4n4AUiS3mptoX7clnxv-M5gJmVmwkHHEtHDXxv45nR2yPKE8tKSp8AaJy1zpi41PG5c3koe=s320"/></a></div>
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-33383106264785949472022-01-23T09:17:00.000+02:002022-01-23T09:17:22.410+02:00Talvipyöräilyä<p><span style="font-family: arial;"> </span><i>Teksti ja kuva Armi Laamanen</i></p><p class="MsoNormal"><i><o:p></o:p></i></p><p class="MsoNormal"></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Joko olet kokeillut
talvipyöräilyä? Minä olen aloittanut talvipyöräilyn uudelleen tänä talvena. Kiitos
sisareni, tyttäreni ja työkaverini Annen. Viimeksi olen pyöräillyt talvella joskus teininä - siitä on hetki aikaa. :D Kesäpyöräilyn aloitin pitkän tauon
jälkeen kolme vuotta sitten ja nyt tulee kesän aikana noin 2000 kilometriä polkupyörän
mittariin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Pitkään haaveilin
talvipyöräilystä, mutta rohkeus aloittaa puuttui. Sisareni pyöräili aikoinaan
kesät talvet töihin ja sanoi pysyvänsä talvella paremmin pystyssä polkupyörällä
kuin kävellen. Työkaverini Anne vakuutti, ettei se ole vaikeaa, pitää vaan
oppia ajamaan eri tavalla kuin kesällä. En siis voi olla niin pelokas!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Myös isoäitini pyöräili koko
ikänsä kesät talvet, eikä silloin ollut nastarenkaita ja kypärää. Tosin hänelle
84-vuotiaana kävi kevättalvella vahinko ja kaatui jäätiköllä - meni solisluu
poikki. Mummo joutui ensimmäistä kertaa elämässään lääkäriin. (Oli hänellä kyllä
yhdeksän lasta, mutta ei niitä lääkäristä oltu haettu.)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Keräsin syksyn rohkeutta ja
lopulta sain vaihdatettua nastat toiseen polkupyörääni. Mielestäni on helpompaa,
että on kaksi pyörää: toinen talvea varten ja toinen kesäpyöräilyyn. Ei
tarvitse vaihdattaa renkaita, kun en osaa itse niitä vaihtaa. Eikä talvipyöräillessä
tarvitse niin paljon vaihteita kuin kesällä. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDkNbXAx6ztSIa1qLH_0-bko56dMaf96hPV9C1e0dymJO7m-keFvBJAJFCZl9AFvOqzCcwgJ0XwpqGz6PajFgXqFLYyuxdN_O_CmfNL9XNfXKYW7B6qh9DliI44QKyDpMbP5x7vTl7rheuX2V_16bFd2rsmqWcQmUDyjleIJmRl1w3hFmPpwU0HjQ7PQ=s617" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="617" data-original-width="424" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDkNbXAx6ztSIa1qLH_0-bko56dMaf96hPV9C1e0dymJO7m-keFvBJAJFCZl9AFvOqzCcwgJ0XwpqGz6PajFgXqFLYyuxdN_O_CmfNL9XNfXKYW7B6qh9DliI44QKyDpMbP5x7vTl7rheuX2V_16bFd2rsmqWcQmUDyjleIJmRl1w3hFmPpwU0HjQ7PQ=s320" width="220" /></a></div><br /><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Olen nyt siis harjoitellut vajaat
sata kilometriä lumessa ja jäässä sekä hurahtanut täysillä talvipyöräilyyn. Ei
se niin vaikeaa ole! Tärkeää on maltti ja kunnon polkupyörä, jossa on
nastarenkaat. Sopivat lämpimät vaatteet ja pyöräilyrukkaset, jotka pitävät
kädet lämpiminä. Kun on sopivat varusteet -10 astetta pakkasta ei haittaa
mitään. Alussa pyöräillessäni puin liikaa päälleni ja olin aina hiestä märkä jo
vähän matkan kuluttua, mutta nyt osaan pukeutua niin kuin kaverini Marja neuvoi:
alkumatkasta pitää olla vähän viileä niin sitten kohta on jo sopivan lämmin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Olen tällä lyhyellä talvipyöräilykokemuksellani
huomannut, että meillä Raisiossa (ja Turussa) on oikein hyvät mahdollisuudet
talvipyöräilyyn, pyörätiet ovat olleet hyvin auratut ja hiekoitetut. Nastat
alla on pärjännyt hyvin, vaikka välillä olen ajellut jäätiköllä. Hankalimpia
kohtia ovat oikeastaan olleet vain risteykset, joissa on paksulti sohjoa, mutta
ne kohdat voi tarvittaessa taluttaa pyörää.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: verdana;">Talvipyöräilyssä on sekin
ihanuus, että pitää keskittyä, katsoa tarkasti eteensä tien pintaa ja ajaa
rauhallisesti. Voisin jopa sanoa sen olevan rauhallisen meditatiivista. - Hyvää
harjoitusta nykyajan ihmiselle. Pyöräillessäni en ole uhkarohkea, olen varovainen
ja pyöräilen osaamiseni rajoissa. Minulla on nastat, valot, huomioliivi ja
kypärä. En ota riskejä ja kuvittele pärjääväni risteyksissä autoille vaan
varmistan aina, että auto on varmasti pysähtymässä, jos aion ylittää tien. Oppiminen oli lapsena hauskaa, miksei se olisi
vanhanakin niin. Terveisin uusi innokas talvipyöräilijä 62 v.</span><span style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></p><br /><p></p>Armihttp://www.blogger.com/profile/04718784070537294851noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-63624816525873464812021-12-30T12:53:00.001+02:002021-12-30T12:53:32.767+02:00Lumen lumoa ja talven taikaa<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Eletään vuoden 2021 viimeisiä päiviä. Luonto on saanut hohtavan valkoisen lumipeitteen. Pieni pakkanen antaa lumelle lisää valkoista hehkua. Metsän takaa loistaa auringon säteitä siniselle taivaalle. Marraskuinen pimeys on siirtynyt syrjään ja tilalle on tullut talvea ennustava luminen luonto – monine mahdollisuuksineen.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJvU7WfmEOmL3pk3RovCosxq-boIarNJ8-03ZwaFZ7GKc3kQe84Xs_sY_JLMPHCOIMVUSVrQr3XAt6npnejxI1ie_Ov3c22jNKmxY8uz6f4DXudvuFJgQgN3oo2uUnupcVGIeKjcDo14ZALnfR6jUAU1ydsAAKjWxjvsKRFK8FpiSO2HGyGvrE5bi4=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJvU7WfmEOmL3pk3RovCosxq-boIarNJ8-03ZwaFZ7GKc3kQe84Xs_sY_JLMPHCOIMVUSVrQr3XAt6npnejxI1ie_Ov3c22jNKmxY8uz6f4DXudvuFJgQgN3oo2uUnupcVGIeKjcDo14ZALnfR6jUAU1ydsAAKjWxjvsKRFK8FpiSO2HGyGvrE5bi4=s320"/></a></div>
Kuljen kevyenliikenteen väylää Raision keskustaa kohti. Ylitän Raisionjoen. Katselen sillalta lumen ja jään peittämää jokea. Sillan kaiteeseen on tarrautunut useita erimuotoisia lumimuodostelmia. Ihailen luonnon luomaa talvista taidetta.
Pakkanen on sopivan leutoa eikä tuuli tuiverra. Jatkan kulkua Raision Lukion mäelle ja poikkean Alppiruusupuiston poluille. Metsä suojaa liikenteen melulta. On rentouttavaa ja hiljaista. Muita ulkoilijoita ei ole näköpiirissä. Kuljen ’taikametsässä.’
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhBfyyqCM_PpkAZr1nDs9-NdE_f3q-32EOc8A_jbxg5qlxfcrzXiGs1YbN8q27ghN85_U1Wtz_-tgwkIqa-RJpN2A_jAYWeG5ymOv4-9ireF_ryvFlc9BghajNeHwi-XITnJeAkWdU_lkxNa6vD4uuz20__iFS6V_fmfbmnd6EPT02w5UWqlF1asmSU=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhBfyyqCM_PpkAZr1nDs9-NdE_f3q-32EOc8A_jbxg5qlxfcrzXiGs1YbN8q27ghN85_U1Wtz_-tgwkIqa-RJpN2A_jAYWeG5ymOv4-9ireF_ryvFlc9BghajNeHwi-XITnJeAkWdU_lkxNa6vD4uuz20__iFS6V_fmfbmnd6EPT02w5UWqlF1asmSU=s320"/></a></div>
Poistun metsästä ja poikkean Karmelinpuistoon. Puiston komea kivilabyrintti saa minut hyvälle tuulelle. On mukava kuvitella piiloleikkejä labyrintin kiemuroissa. Jätän leikit nuoremmille ja keskityn kuvaamaan lumista ´kraniittiluomusta’.
Koskematon valkoinen lumi antaa mahdollisuuden nähdä erilaisia jälkiä niin eläinten jättämiä kuin ihmisen tekemiä. Pupujussi on hypähdellyt puiston reunassa. Sen jäljet havaitsen lumessa. Lapset ovat tehneet muutamia ’enkelinkuvioita’ lumeen. Mielen sopukoista putkahtaa esiin muistoja lapsuuden lumisista talvista. Enkelinkuvioita tein silloin itsekin ja välillä koulumatka kesti tavallista kauemmin, kun valkoinen lumi houkutteli alakoululaista kotimatkalla.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjU12roYjn9QlmR6i3tAEcVNZOFD8-6ww1dATFiNTUFDUbaNdrYRbmes6H2TT0dTbdIxugLxeHPto36f9t4C53Ly9DbznsilYv_Kiudo8eBuUa3pPR3a2S8Zts0c2W3v4W7-pJm9ekDdfXbPpD-iuuGdmVXskxw_aUWxLSVE9PDb2kdUQuOtIm4gXcP=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjU12roYjn9QlmR6i3tAEcVNZOFD8-6ww1dATFiNTUFDUbaNdrYRbmes6H2TT0dTbdIxugLxeHPto36f9t4C53Ly9DbznsilYv_Kiudo8eBuUa3pPR3a2S8Zts0c2W3v4W7-pJm9ekDdfXbPpD-iuuGdmVXskxw_aUWxLSVE9PDb2kdUQuOtIm4gXcP=s320"/></a></div>
Puistosta jatkan kohti Raisionjokea ja Mullin siltaa. Sorsia ei tällä kertaa ole näkyvissä. Vesi on alhaalla. Kasvien vaalean ruskeat varret kiiltävät kirkkaina auringon säteiden voimasta. Lumista joen pintaa on jäljistä päätellen käytetty kulkureittinä. Jäljet ovat eläimen – onneksi ei ihmisen.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg4Sk5JsC-HB9w68_8yum00jp_UmRQZGJ0zm2dmmP1RnQ4Di8Xjy5nRTTHbb4kV72Z1LyLdcnMA-q8D3iIkoBrDYMCctvEyUmhpaVQ1xusR_gPev2bnnxX4u_CO76THQSp7JUoYLHdwOic0bmO7VXnoiAJC9DS5N23JPPC2c67lmhMbNI3GDY8a2hEj=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg4Sk5JsC-HB9w68_8yum00jp_UmRQZGJ0zm2dmmP1RnQ4Di8Xjy5nRTTHbb4kV72Z1LyLdcnMA-q8D3iIkoBrDYMCctvEyUmhpaVQ1xusR_gPev2bnnxX4u_CO76THQSp7JUoYLHdwOic0bmO7VXnoiAJC9DS5N23JPPC2c67lmhMbNI3GDY8a2hEj=s320"/></a></div>
Raisionjoen rantaa myötäilevää polkua pitkin saa nyt kävellä, sillä reitille ei ole ajettu hiihtolatua. Muutamina talvina on reitillä ollut hiihtolatu ja luisteluhiihtäjille oma baana. Olen latua pitkin hiihtänyt perinteisellä tyylillä. Silloin oli luminen talvi vuonna 2013.
Huhkon koski tulee vastaan, kun jatkan kävelyäni joenrannan läheisyydessä kulkevaa reittiä. Siirryn lähelle koskea ja kuvaan lumen peittämää alajuoksua sekä kalaportaiden muodostamia pieniä virtauksia. Tätä näkymää ei kyllästy katsomaan.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEghL27Ab4vnk9viaXTRYaBLDX-mwTYJnH3RLRnPq9DMzEmplNXBlGjKp6VOQbfgq9AV4iISijwZscHPZX9uC36J8hdA05AzO_oUNR7sjR-X2IOk6NmmsHuK6urcjgCcU6MURDi9gA4OGk1-_HPLX1vWvedfXLfwXJGOHzf-f-waFqYpWqSMmqlqHb1b=s800" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEghL27Ab4vnk9viaXTRYaBLDX-mwTYJnH3RLRnPq9DMzEmplNXBlGjKp6VOQbfgq9AV4iISijwZscHPZX9uC36J8hdA05AzO_oUNR7sjR-X2IOk6NmmsHuK6urcjgCcU6MURDi9gA4OGk1-_HPLX1vWvedfXLfwXJGOHzf-f-waFqYpWqSMmqlqHb1b=s320"/></a></div>
Lumen hohtoinen sekä talvista taikaa antava kierrokseni päättyy. Ihailen Huhkon komean kartanon profiilia, kun jatkan retkeäni kartanon ohi kohti kotia. Kiitos talvinen luonto!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-23034599165536540092021-10-08T17:08:00.000+03:002021-10-08T17:08:33.457+03:00Päiväkotilasten (5v) kanssa Haunisten altaalla<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Tehtäväni oli kertoa lapsille luonnosta retkien aikana. Toimin tehtävässä Raision Rinkan edustajana. Lapset kulkivat kierroksella hoitajien vastuulla. Lapset hoitajineen tulivat eri päiväkodeista. Minulle tuli yhteensä yhdeksän (9) kierrosta. Oli mukava seurata lasten reagointia. Muutamat heistä olivat kulkeneet aikaisemmin polulla vanhempiensa kanssa.
Kierroksella kuljimme rauhallisesti ja pysähdyimme useita kertoja tutkimaan ja tunnistamaan luontoa. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla kasvoi koivuja ja haapoja. Katsoimme yhdessä puiden lehtiä. Samalla tutkimme, miten niiden muodot eroavat toisistaan. Koivun lehti muistuttaa sydänkuviota. Haavan lehti on melkein pyöreä. Olimme hetken aivan hiljaa ja kuuntelimme haapojen lehtien havinaa, se oli aivan kuin herkkää luonnon sinfoniaa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPdQ1F8eD30zLVmBnUZD9DrloqK4koam8B9IkNrbVCLQvvja3IXTLaUtwLmJ2XodtDI97thoSlcCqCq47VC5lEbIQkQvBLbDDLmH7XQUhdXqVFmSNp3WWJEuXjU9QtUM_W-U87W_pTmTc/s800/20210922_111546.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPdQ1F8eD30zLVmBnUZD9DrloqK4koam8B9IkNrbVCLQvvja3IXTLaUtwLmJ2XodtDI97thoSlcCqCq47VC5lEbIQkQvBLbDDLmH7XQUhdXqVFmSNp3WWJEuXjU9QtUM_W-U87W_pTmTc/s320/20210922_111546.jpg"/></a></div>
Katajan luona tutkimme, löytyykö pieniä marjoa. Tällä kertaa ei marjoa näkynyt. Kerroin, että marjoa voi käyttää mausteena. Selvitin myös, että kataja on Raision nimikkokasvi ja mustarastas on Raision nimikkolintu. Polkujen risteyksessä kyselin, kumpaa polkua jatkamme. Oikeita vastauksia tuli ja niihin jatkoin kysymällä, miksi? Lapsilla oli silmät pyöreinä, taisivat ajatella enkö tiedä. Kerroin, että olemme kiertämässä allasta, joten valitsemme sitä lähempänä kulkevan polun.
Valkoiset koivun rungot mahdollistivat pysähtymisen ja samalla laskutehtävän. Montako runkoa? Tämä on mukava kohta polulla, kun katsoo määrätystä kulmasta, näkyy neljä runkoa, mutta jos pikkuisen siirtyy, runkoja onkin viisi. Lapset saivat kiertää koivun ja katsoa runkoja. Kerroin myös, että koivua vai halata, sillä siitä ei lähde pihkaa vaatteisiin. Kuusipuuta ei kannata halata, se on pihkainen puu.
Polun varrella on useita pitkospuita. Niiden nimi oli muutamien tiedossa. Kun pitkospuut oli kuljettu, pysähdyimme ja kyselin, miksi metsään on tuotu kyseiset puut. Vastausta ei kuulunut, joten kerroin puiden merkityksestä kostean sään aikana. Polun varrella näimme myös komeita kärpässieniä. Painotin lapsille, että sieniin ei saa koskea, ellei ole varma mikä sieni on kyseessä. Sanoin myös, että kärpässieni on kovin myrkyllinen.
Pysähdyimme ison kiven luona. Kivi näyttää siltä kuin siitä olisi leikattu pala pois. Pienen matkan päässä on toinen kivi, jonka pinta on rapean rosoinen. Näin tuli esille, että luonnossa paljon erilaisia kivilajeja. Lapsille on mahdollista näyttää tuleva grillipaikka, kun menee varovasti aivan altaan reunaan, paikka on pieni ja sitä reunustaa iso kivi. Pienille ryhmille näytin paikan ja lapset tulivat kanssani yksitellen katsomaan. Huomasin, että väsyneemmät lapset saivat tästä uutta virtaa jatkaa kierrosta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLnXvhz6CQ1eVwB3GPS-IgFnl0tOvs-tL6MxCTxcoNvjXDY6-dxaam1X_U8QTPVzfmV63DRvyIZqCZwr1OXXEOwMN4tmedge6uUOL8D0M-RIedNi0Al-iZBWhli8xXZw8qdgehJzIcbU4/s800/20210922_111327.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLnXvhz6CQ1eVwB3GPS-IgFnl0tOvs-tL6MxCTxcoNvjXDY6-dxaam1X_U8QTPVzfmV63DRvyIZqCZwr1OXXEOwMN4tmedge6uUOL8D0M-RIedNi0Al-iZBWhli8xXZw8qdgehJzIcbU4/s320/20210922_111327.jpg"/></a></div>
Muurahaisten kekoja löytyy useita, joten niiden luona on mukava pysähtyä ja tutkia näkyykö elämää. Näkyi siellä muutamia ahkeroimassa. Pientä jännitystä saimme, kun kallion reunasta laskeutuminen oli vaativaa. Menin itse edellä ja olin sivulla niin, että laskeutuessaan lapset saivat ottaa kädestäni tukea. Hyvin selvitimme jokaisen ryhmän kanssa tämän extreme – paikan.
Ylitimme pienen sillan, kun kaikki olivat ylittäneet, kysyin mikä juoksee sillan alla. Muutamille sana puro oli vieras. Kerroin heille purosta ja sillasta. Seuraavaksi huomiomme sai suuri kaatunut puu, minkä juuret sojottivat pystyssä. Puun rungossa oli eka kerroilla kääpiä, mutta ne oli potkittu pois, kun tulimme puun luokse viimeisellä kerralla. Miksi isolle puulle oli näin huonosti käynyt, oli ihmetyksemme aiheena. Olikohan kaatunut vanhuuttaan vaiko myrskytuulen kaatamana. Puun jälkeen katsoimme opastaulua ja luimme taulun otsikon. Metsäpolun jälkeen tulimme leveämmälle kulkuväylälle melkein kuin tielle. Samalla tuli mukava näkymä altaalle. Siellä näkyi lintuja. Joutsen perhe oli kauempana ja pikkuiset uikut sukeltelivat lähempänä.
Luontopainotteinen kierros päättyi grillipaikalle, jossa lapset asettuivat retkieväiden kanssa istumaan. Grillissä oli paistettu makkarat, joita hoitajat veivät lapsille. Lapsilla oli omat juomat mukana. Leipäpaketit he saivat grilliltä. Eväsreppuja ei kannettu kierroksella, Reput tulivat grillinhoitajan autossa.
Päiväkotien 4-vuotiaat lapset kulkivat grillille, missä heillä oli omat leikit ja ruokailut. Ruokatauon jälkeen kuljimme kaikki yhdessä parkkipaikalle, josta lapset ja hoitajat vietiin linja-autolla takaisin päiväkoteihin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQh6A_SfN3ZH3ozPriO-RLk2_54XDqsG3HkBSAyb6-cXy5TmbJfO9GrI6t5hv7WYkIIafugHEVbAngYEDXckMMKL1ViWnvwsOcNfRQQ8d_bOovkGXsSl2rdi5ulY6NW5dgwzOYoqJohIo/s800/20210920_113449.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQh6A_SfN3ZH3ozPriO-RLk2_54XDqsG3HkBSAyb6-cXy5TmbJfO9GrI6t5hv7WYkIIafugHEVbAngYEDXckMMKL1ViWnvwsOcNfRQQ8d_bOovkGXsSl2rdi5ulY6NW5dgwzOYoqJohIo/s320/20210920_113449.jpg"/></a></div>
Näin toimien sain useita kertoja alkuesittelyssä sanoa Raision Rinkan nimen omani lisäksi. Retken jälkeen oli aina kiitoksen paikka. Raisiossa on hyvä meininki usean tahon kanssa yhdessä toimien.
KIITOS!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-32604212893413363992021-09-18T16:27:00.000+03:002021-09-18T16:27:13.797+03:00Sieniretkellä Parmaharjulla Liedossa<i>Kuvat ja teksti Kaija Virtanen</i>
Sää suosii ja aurinko hellii, kun Rinkka järjestää sieniretken. Retken aikana on tarkoitus kerätä sieniä ja tunnistaa niitä. Oppaina kulkevat reippaat ja taitavat ’sienimartat’. He ovat ammattilaisia sienien tunnistamisessa sekä sienien hyötykäytössä mm. säilöntään, lankojen värjäämiseen sekä monipuolisiin sieniruokiin.
Kimppakyydein kiiruhdamme autoillen Raisiosta Lietoon. Retkikohteessa Parmaharjun kupeessa kasvaa kaunis ja monipuolinen Ahteenmetsä. Metsään kuljemme sienien kuvat silmissä. Hetken kestää, että silmät löytävät sieniä maastosta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1TH4D8eJu1cdOHdd4r6RS23_QMCdZ9QgbFixnwSCJlsvH2UE_qIGzI3HeH65W5Oswkuk2nI-7ok0Qbr7vC3XQmzfRmaAc2HZQQe2OFMzQcSjd9SvuuA7pK7AlkPiym8LlqdNsDi9Ywx8/s1888/20210918_110516.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="1409" data-original-width="1888" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1TH4D8eJu1cdOHdd4r6RS23_QMCdZ9QgbFixnwSCJlsvH2UE_qIGzI3HeH65W5Oswkuk2nI-7ok0Qbr7vC3XQmzfRmaAc2HZQQe2OFMzQcSjd9SvuuA7pK7AlkPiym8LlqdNsDi9Ywx8/s320/20210918_110516.jpg"/></a></div>
Polulta poistumme metsän puolelle ja hajaannumme etsimään sieniä. Maasto on sienille sopivaa kasvu alustaa. Löytyy tuttuja keltavahveroita eli kanttarelleja sekä suppilovahveroita. Keräämme koreihin löytämämme sienet. Punaisia puolukoita pitää myös maistaa, sillä niin ovat herkullisen punaposkisia ja kypsiä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibmGKTCSy6q5o2HoYUUESd4RGNHlaqiD8Dsn8iNZAqZO_00fnVWvnzUcskhA2QBZdqvJyR-mRDuuInlphTFQAomGyI5JSR_rK2I4XVizJdScKS7iYmoSiBKGOrFtwX3uBRe44IVeBlVko/s2048/20210918_103816.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="1635" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibmGKTCSy6q5o2HoYUUESd4RGNHlaqiD8Dsn8iNZAqZO_00fnVWvnzUcskhA2QBZdqvJyR-mRDuuInlphTFQAomGyI5JSR_rK2I4XVizJdScKS7iYmoSiBKGOrFtwX3uBRe44IVeBlVko/s320/20210918_103816.jpg"/></a></div>
Koreihin kerääntyy sieniä. Tauolla oppaat tunnistavat ne ja kertovat eri tunnistusmerkit. Sienten tunnistamisessa pitää olla tarkkana. Lajeja on paljon ja vain pienet tuntomerkit erottavat syötäväksi kelpaavan sienen myrkyllisestä pikaisesti katsottuna samanlaisesta sienestä. Paras tapa on, että opettele varmasti tunnistamaan sienen ennen kuin valmistaa siitä ruokaa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7dsJRuRvhyphenhyphenMRyHB4stp0UKxE514bk7JGUOou0ksn20rL572KMLkOMJp2SHPX7hl1cBrnzj5O7F7leiYqc0AD4s9U7eoYEZcvz2R3IvSlw6QYyuJ2nvbqxN0-5tY5cgdph7nSzM3yRfyE/s2048/20210918_105339.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="320" data-original-height="2048" data-original-width="1666" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7dsJRuRvhyphenhyphenMRyHB4stp0UKxE514bk7JGUOou0ksn20rL572KMLkOMJp2SHPX7hl1cBrnzj5O7F7leiYqc0AD4s9U7eoYEZcvz2R3IvSlw6QYyuJ2nvbqxN0-5tY5cgdph7nSzM3yRfyE/s320/20210918_105339.jpg"/></a></div>
Alussa kannatta keskittyä ja tutustua seikkaperäisesti muutamaan sieneen. Kun ne on oppinut, voi laajentaa sienivalikoimaa. Esimerkiksi oppaiden vetämät retket ja kurssit ovat hyvä tapa laajentaa omaa sienituntemustaan.
Retkeläiset saivat oppailta vihkosen’ Koko Suomi sienestää; Suupaloja seitsemästä sienestä – Vinkkejä sieniruokiin ja säilöntään’. Innostus sienien maailmaan kasvaa, kun tutustuu oppaan vinkkeihin ja ohjeisiin. Kiitos!
Pieni evästauko aurinkoisessa rinteessä kruunasi kivan sieniretkemme!
<b>Suuri kiitos asiantunteville oppaille ja retkeläisille! </b>
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-16540215815355353012021-09-13T09:53:00.000+03:002021-09-13T09:53:02.632+03:00Iltaretki Huhkon koskelle ja lähialueelle
<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtane</i>n
Aamusumuinen sunnuntai 12.9. kirkastuu päivän aikana. Iltapäivällä on jo kirkas ja suotuisa sää, kun Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä retki veden äärelle alkaa.
Hymyileviä ja reippaita osallistujia kokoontuu hyvissä ajoin Huhkon kartanon p-paikalle. Tapaamisessa kuuluu hyväntuulista keskustelua; täällä en ole aikoihin käynyt, mukava nähdä, miltä uusi koski kalaportaineen näyttää.
Aluksi katsomme parkkipaikan infotaulut. Toisen taulun teksti kalastuksen sallimisesta herättää keskustelua. Teksti ei taida olla aivan ajan tasalla! Ihmettelyn jälkeen astelemme polkua alas kohti koskea. Moottoritien alikulkutunneli on tällä kertaa melkein puhdas ’maalauksista’. Tunnelin seinissä on ollut aikaisemmin sekä taidetta että törkyjä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSL6R2IWbVQqJkYjsLJtfS1Z8mZioZJI6711gv1_nCu12ooOrkZ8tAZ70LTisyINkbviWGklgrBsHq0H1uDxVEbzxQwhUGsWxKtDJ82QX7I3JAQcCDzsxRTLrkONz8ZgbImqAyIrhE4Gw/s800/20210912_170910.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSL6R2IWbVQqJkYjsLJtfS1Z8mZioZJI6711gv1_nCu12ooOrkZ8tAZ70LTisyINkbviWGklgrBsHq0H1uDxVEbzxQwhUGsWxKtDJ82QX7I3JAQcCDzsxRTLrkONz8ZgbImqAyIrhE4Gw/s320/20210912_170910.jpg"/></a></div>
Kosken alapuolella puhuttaa pyöreiden kivien suurimäärä. Hyvä polku – melkein kuin tie – ohjaa kulkijan veden vierelle. Kun katsoo tulosuuntaan, näky on kaunis ja samalla luontoa kunnioittava.
Jatkamme joen rantatietä kohti Mullin siltaa. Entinen sorapolku on nyt asfaltoitu mm. pyöräilijöiden iloksi. Meidän pitää olla tarkkoina, sillä kuuluu vain pieni ’hurahdus’, kun äänettömästi etenevä pyöräilijä ohittaa ryhmämme vauhdilla.
Kasvit kiinnostavat. On mukava testata, toimiiko kasvien tunnistusohjelma kännykässä oikein.
Ainakin pietaryrtin kohdalla tunnistus menee oikein, vaikka keltaiset kukat ovat jo tummuneet ruskeiksi. Useita mielenkiintoisia kasveja löytyy matkalta ennen Mullin siltaa. Raisionjoessa on tässä kohdassa hyvin vähän vettä, mutta rannoilla rehottaa niin heinäkasveja kuin puitakin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRbXLpk-qt1WqTRdyWMmlbW7rLMzjsRqE5o0Rek89H1dSA94XW8QMfmdgAjr25L4PCI0jkf_bmqiB0Mwe627bltIOzk8-zDclqzXit5F_2X-Wf_YLRlIRj8t92y9qQjxTg7gsQVKkfGvk/s800/20210912_174017.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRbXLpk-qt1WqTRdyWMmlbW7rLMzjsRqE5o0Rek89H1dSA94XW8QMfmdgAjr25L4PCI0jkf_bmqiB0Mwe627bltIOzk8-zDclqzXit5F_2X-Wf_YLRlIRj8t92y9qQjxTg7gsQVKkfGvk/s320/20210912_174017.jpg"/></a></div>
Mullin sillalla ihmettelemme veden vähyyttä. Juuri ja juuri vesi välkkyy kasvuston välissä. Asiantuntijat kertovat sillan luona näkyvistä kasveista. Pienen ihmettelyn ja keskustelun jälkeen käännymme takaisin. Yleensä maisema on erilainen, kun kulkee samaa polkua toiseen suuntaan. Poikkeamme yläpolulle, mikä vie kartanon pihan kautta parkkipaikalle. Polun varrella kasvaa sieniä, joten niitä pitää myös tutkistella. Iloisen punaisen kärpässienen tuntee jokainen, mutta ruskehtava vaaleita pilkkuja kantava ’rusokas’ on vieraampi.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD66wJvxZ3jHJ-C4e_mJ6InMqXMSKsCjxmF-ZsqTuQq2zgNN-QVPmtU5ayVFeIXeSzKzTdfL2Sfwkuln_ohiskOhtplu74cyFAtn5KkRqlXwnv9G2RFntvVGtP0RknktEU6_R8IzsnAjw/s800/20210912_175536.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD66wJvxZ3jHJ-C4e_mJ6InMqXMSKsCjxmF-ZsqTuQq2zgNN-QVPmtU5ayVFeIXeSzKzTdfL2Sfwkuln_ohiskOhtplu74cyFAtn5KkRqlXwnv9G2RFntvVGtP0RknktEU6_R8IzsnAjw/s320/20210912_175536.jpg"/></a></div>
Kartanon läheisyydessä mahtavat, hyvin iäkkäät puut ja etenkin ihmeellisiä kuvioita muodosta rungot saavat meidät hämmästymään. Kartanon pihalla ruska on jo pukenut vaahteran latvan punaiseen syksyasuun. Voihan luonto ja sen monimuotoisuus!
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrVtG6RGT84xTL05FRsrTkQ4rD45dyZoXojh0AvHlcpvxqDekpNRizNwflWMiqBjiabF-fcxPDNC84lPCqkbGNbUH6xwezKvOFEfWrSrxyMhw-NvCEtYxHTRpZzn_-rebDIK2U7syw4nY/s800/20210912_181257.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrVtG6RGT84xTL05FRsrTkQ4rD45dyZoXojh0AvHlcpvxqDekpNRizNwflWMiqBjiabF-fcxPDNC84lPCqkbGNbUH6xwezKvOFEfWrSrxyMhw-NvCEtYxHTRpZzn_-rebDIK2U7syw4nY/s320/20210912_181257.jpg"/></a></div>
Mukava iltaretki saa jokaisen hyvälle mielelle ja hymyn huulille, kun on kiitosten ja kotiin paluun aika. Syksyä enteilevä iltaretki tarjosi monipuolisen matkan joen rantamaisemassa ja metsänpolun reunassa, jossa kasvillisuuden lisäksi kauniit kallioiden kaaret täydensivät näkemäämme. KIITOS osallistujat sekä raisiolainen luonto!
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibxNwoha-X2uylfOod6twjvRuLBFKxgAaLTRUj-hnqdUCI-jq6q8vCYPOfnRXrL9urqZtg8iIYL_w8qEGJL5zzA2gbaRlm3DqIQxiPhimO1pcMJLprIIPbDxrUdD5bXcwoKuIKMkJ47L4/s800/20210912_190627.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibxNwoha-X2uylfOod6twjvRuLBFKxgAaLTRUj-hnqdUCI-jq6q8vCYPOfnRXrL9urqZtg8iIYL_w8qEGJL5zzA2gbaRlm3DqIQxiPhimO1pcMJLprIIPbDxrUdD5bXcwoKuIKMkJ47L4/s320/20210912_190627.jpg"/></a></div>Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-16372381855762891742021-09-06T09:14:00.000+03:002021-09-06T09:14:43.510+03:00Kävelyllä Liedossa<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Lieto kutsuu käymään, sillä siellä ovat juureni. Minulla on sisareni kanssa usein yhteinen kävelykierros Liedossa. Tapaamme Liedon Pyhän Pietarin kirkon luona. Käymme ensin hoitamassa hautausmaalla lepäävien lähiomaistemme kuten isän, äidin, veljen sekä isovanhempien hautojen kukat syyskuntoon.
Hautausmaalla käynnin jälkeen päätämme kävellä Hämeen Härkätien suuntaan. Ylitämme Aurajoen kevyen liikenteen vaijerisiltaa pitkin. Muistelemme, näillä main oli joskus matonpesijöille tynnyripaikat Aurajoessa. Siitä on tosin jo melkein ’valovuosi’ aikaa. Moinen homma ei ole enää edes sallittua.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm7Du7jGkKnXJFBRSb5snS-WceiYsqa5sot0rMCT6t7uEZkuFDxuFC-2JsSHP4K5OgafDshaaiXehyphenhyphenCx0qfD97zVb23EelmKm9p9WT89a71kZt7YFSr4GZ8D8I33LliYHsCQYWxnmdY8k/s800/20210904_140016.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm7Du7jGkKnXJFBRSb5snS-WceiYsqa5sot0rMCT6t7uEZkuFDxuFC-2JsSHP4K5OgafDshaaiXehyphenhyphenCx0qfD97zVb23EelmKm9p9WT89a71kZt7YFSr4GZ8D8I33LliYHsCQYWxnmdY8k/s320/20210904_140016.jpg"/></a></div>
Silta tuntuu vakaalta ja vahvalta. Juuri ja juuri huomaa, että kävelee riippusillalla, kun oikein töppää tomerasti jalan sillan pintaan. Aurajoen vesi muistuttaa väriltään maitokahvia. Aurinko kimmeltää veden pintaan. Tuuli jaksaa puhaltaa. Pilvet purjehtivat vauhdilla. Kävelemme pienen matkaa polkua eteenpäin.
Tuttuja rakennuksia näkyy joen toiselle puolella Hämeentien varrella. Kännykän kameraan tallentuu Reino Lehtisen isämme veljen perheen entinen kotitalo. Viereinen ’Sirotädin’ vaalea ja korkea talo erottuu paremmin. Monia muistoja tulee mieleen, kun katsoo nyt vaalean vihertävän talon suuntaan. Siellä on serkkujen kanssa leikitty ja vietetty moni mukavia hetkiä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Ia21aZFN638TARpOnkYDlK-ID_d-WA5xvPyKc0V7TDd9rbumWMkezFuJqNk9LBN8CwN_NPlLeTPil4EFddUg43_YiO3xOz_RrdVrX9JtLStgAm1T8JayF9-VkL5RjC9Tl9PUXO98GfQ/s800/20210904_140537.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Ia21aZFN638TARpOnkYDlK-ID_d-WA5xvPyKc0V7TDd9rbumWMkezFuJqNk9LBN8CwN_NPlLeTPil4EFddUg43_YiO3xOz_RrdVrX9JtLStgAm1T8JayF9-VkL5RjC9Tl9PUXO98GfQ/s320/20210904_140537.jpg"/></a></div>
Tuuli käy tuimana. Käännymme takaisin ja jatkamme Hämeentien toiselle puolelle. Meitä kiinnostaa miltä vanha Maamiesseurantalo eli ’Manttaali’ näyttää nykyisin. Rakennus on nykyisin pitkä ja vaalea. Keskiosan ikkunat ovat vanhan rakennuksen ikkunoiden mukaiset.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSAKys4XI1mUurVA_GMFsv2r89MojGiiTC7tEZhXScGW5BIdiPRgq9cXdjC9I6os1oW9HkvYkpDyFzDpcF3ebCrWOZAmRagqYRr67lXBiRgIgjbBC79jKssJM4qN-C5xgyO68Wr-nDbH0/s800/20210904_150703.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSAKys4XI1mUurVA_GMFsv2r89MojGiiTC7tEZhXScGW5BIdiPRgq9cXdjC9I6os1oW9HkvYkpDyFzDpcF3ebCrWOZAmRagqYRr67lXBiRgIgjbBC79jKssJM4qN-C5xgyO68Wr-nDbH0/s320/20210904_150703.jpg"/></a></div>
Urheilukenttä hohtaa ehostettuna paikallaan. Siellä olen joskus kilpaillut Liedon Lujan urheilijana.
Taatilan koulu on seuraava ihmettelymme kohde. Nykyisin koulu on nimeltään koulu eikä mikään ala- ja yläaste. Järki on palauttanut nimet oikeiksi. Koulun läheisyydessä huomamme hienon Amfiteatterin. Tulee mieleeni matka Roomaan. Siellä kävelin vastaavassa rakennelmassa.
<i>Amfiteatteri (lat. amphitheatrum < m.kreik. amfi + theatron, 'molemmin puolin' + 'teatteri') on rakennustyyppi, joka koostuu pyöreästä tai soikeasta näyttämöstä tai muusta esityspaikasta, jota ympäröi portaittain nouseva katsomo. Nykyään amfiteatterista puhutaan usein riippumatta siitä, onko katsomo puoliympyrän vai kokoympyrän muotoinen, Tietää Wikipedia</i>.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4WwqrszO1K40WetS2byBaTzl6VqtbBTjzCTJcPKa4x-oVbuz67UzwOR-qzak_zwjPIagtlxu8QNtqoid229pt1tnfFs8gsU4E1S8S_2zd3vSgcfsUK3PrX5CRj5225mTG339VtIC9q2s/s800/20210904_145206.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4WwqrszO1K40WetS2byBaTzl6VqtbBTjzCTJcPKa4x-oVbuz67UzwOR-qzak_zwjPIagtlxu8QNtqoid229pt1tnfFs8gsU4E1S8S_2zd3vSgcfsUK3PrX5CRj5225mTG339VtIC9q2s/s320/20210904_145206.jpg"/></a></div>
Koulun ja teatterin lumoista selviydyttyämme käännymme takaisin. Matkalla ihailemme alkavaa ruskaa. Pihlajassa punertaa, kävelytien reunassa on voimakkaita vihreän, keltaisen ja punaisen sävyjä. Puiden juurien peitekasvit ovat piristävän punavihreitä. Kaunis kivien muodostama kaari suojaa rinnettä.
Olipa mukava ja piristävä kävely entisen kotikunnan Liedon keskustan tuntumassa. Kiitos sisareni!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-55539661093766483212021-09-01T10:23:00.000+03:002021-09-01T10:23:17.230+03:00Retki sammalten maailmaan Friisilässä<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Elokuinen sunnuntai tarjoaa hyvän sään ja Friisilän pihapiirin lähialueen maasto hienon ympäristön sammalten maailmaan tutustumiseen. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämällä retkellä oppaina toimivat biologit Tuija Häkkilä ja Kati Pihlaja.
Tiedonhaluinen, sammaleista kiinnostunut joukko kokoontuu Friisilän verstaiden pihalle klo 16. Aluksi Tuija kertoo retken tarkoituksesta ja antaa muutamia tunnistusvinkkejä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLFeWSUtt6J-Pa3nZmUUZMORynM3iGCdql5jBE-E15Am5VZYk8VJ9PpwlRjTSyjbcDbzce44sFpqFgup_nwv4HPY0bThg7cCXn7qzdOHnHf7OjG_mKW-cLPysDfgyn3Ksp5zugYhx3UlY/s800/20210829_160056.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLFeWSUtt6J-Pa3nZmUUZMORynM3iGCdql5jBE-E15Am5VZYk8VJ9PpwlRjTSyjbcDbzce44sFpqFgup_nwv4HPY0bThg7cCXn7qzdOHnHf7OjG_mKW-cLPysDfgyn3Ksp5zugYhx3UlY/s320/20210829_160056.jpg"/></a></div>
Luupit ja suurennuslasit mukana lähdemme yhdessä oppaiden mukaan. Tuulilankedon reunamilta löytyy ensimmäiset sammaleet. Keskustelun ja kysymysten jälkeen Tuija kerää pienet näytteet sammalista koriinsa.
Tuulilankedon reunoilla punaiset pihlajanmarjat hehkuvat ja keto loistaa kauniina kunnostustalkoiden jälkeen. Kuljemme kedon poikki, kun retkemme etenee metsän puolelle.
Suomessa elää useita satoja sammallajeja erilaisissa ympäristöissä aina vetisitä puroista ja soista kuiviin pintoihin asti. Näin ollen myös kivillä ja puiden rungoilla voi elää erilaisia sammaleita.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxjC3a8lfYpJ4bUk1lk1tYpwc8DxDGiMKjDBX2R4Jd6QFhvlfKzmDrOZLbzBfUAJB8wXAVrzQ-rtAxns_vSmW8lEUxpnkekxBPioMHrdbT2Us8Uhnx61RGgJsZrGwxGlyrzoOlOP3QIF4/s800/20210829_165052.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxjC3a8lfYpJ4bUk1lk1tYpwc8DxDGiMKjDBX2R4Jd6QFhvlfKzmDrOZLbzBfUAJB8wXAVrzQ-rtAxns_vSmW8lEUxpnkekxBPioMHrdbT2Us8Uhnx61RGgJsZrGwxGlyrzoOlOP3QIF4/s320/20210829_165052.jpg"/></a></div>
Syksy tuo luontoon monipuolisen värimaailman. Löytyy ruskean eri sävyjä, vihreän vivahteita sekä sienien ja marjojen kirkkaita värejä. Retkemme keskittyy sammaleihin, joten kannattaa olla kuulo tarkkana ja katse kohti sammaleita.
Metsäkävelyn jälkeen oppaat panevat löydetyt sammalnäytteet esille Friisilän pihapöydälle. Ekolautasten reunaan Tuija kirjoittaa sammaleen nimen. Sillä aikaa retkeilijät tutustuvat Luontoretkinäyttely Pajupilliin ja nauttivat mehu, pipari sekä omena tarjoilusta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPtGOdfh6A3Q-rdMzbbqvshJpQKLM8b51rKnrH_R4_ITE3i4a6HPHGUHbzhnIZhJ4MW70PEvZrh_rQahWplDHd47eMZQ-nAmrz-vKvu4nnvgxPmIg-o7sV0Cuv8RJ6XHNZjp85CsYQx58/s800/20210829_174344.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPtGOdfh6A3Q-rdMzbbqvshJpQKLM8b51rKnrH_R4_ITE3i4a6HPHGUHbzhnIZhJ4MW70PEvZrh_rQahWplDHd47eMZQ-nAmrz-vKvu4nnvgxPmIg-o7sV0Cuv8RJ6XHNZjp85CsYQx58/s320/20210829_174344.jpg"/></a></div>
Lautasille löytyy useita erilaisia sammaleita. Tarkemman tutkistelun jälkeen sammaleissa on selviä eroja, vaikka metsässä ne näyttäytyivät vihreänsävyisenä ’mattona’.
Kiitos! Erinomainen retki ja hyvät oppaat. Suomen luonto tarjoaa paljon katsottavaa ja kuunneltavaa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd5OY9VcMD34hyMWj73ivYWuyPZLmtooC4U_5Drgpzh__bEIqKp2SI8dcdhXOHYKQuMaYkjiZ6odv9h6PrcAiaoDj_QCAl1P6Vu-WK4DSZI8V_JMEc_No0t2uptRiJ1V0_ygrCAQVgvI0/s800/20210829_182104.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd5OY9VcMD34hyMWj73ivYWuyPZLmtooC4U_5Drgpzh__bEIqKp2SI8dcdhXOHYKQuMaYkjiZ6odv9h6PrcAiaoDj_QCAl1P6Vu-WK4DSZI8V_JMEc_No0t2uptRiJ1V0_ygrCAQVgvI0/s320/20210829_182104.jpg"/></a></div>
Retkemme lopuksi komea Suruvaippa perhonen tuli tervehtimään ja nauttimaan Kaukon asettamasta ruokailusta. Friisilässä luonto on lähellä!
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgToairmHpJV9GEkRPfszVnLJbB-rCBK7-MfsohwH_vS5KGkCQ4uFvDA4w3Ol_fCMtC3ygdEQX81HxoGOX_ioti-FaiCBtgYvfbq4_CMOS4X_oC8ukc_m9vSHRYMJ203_tgmMCB2tA0BJ8/s800/20210829_185839.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="320" data-original-height="800" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgToairmHpJV9GEkRPfszVnLJbB-rCBK7-MfsohwH_vS5KGkCQ4uFvDA4w3Ol_fCMtC3ygdEQX81HxoGOX_ioti-FaiCBtgYvfbq4_CMOS4X_oC8ukc_m9vSHRYMJ203_tgmMCB2tA0BJ8/s320/20210829_185839.jpg"/></a></div>Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-42273216574336955162021-08-30T15:48:00.000+03:002021-08-30T15:48:26.510+03:00Raisio-päivät Friisilässä<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Raisio-päiviä vietetään perinteisesti elokuun viimeisenä viikon loppuna. Ohjelmaa riittää perjantaista sunnuntaihin. Lauantaina 28.8.2021 Friisilän pihapiirissä oli useita myyntikojuja sekä erilaisia tuote-esittelyjä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFezIVKdHDBHXHn6fAU3rE3qgk6ONAWVe0xwZiDZ03gnK8d_lFTiYMuqvBWF1jdWHEFB9HLxtfBqa6CgxsktDZ0ya2kSCLmsktA8E6zU8z-kBSYWouot8wf-d-_Y_U7UIRlQWKlCjuyIY/s800/20210828_101632.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFezIVKdHDBHXHn6fAU3rE3qgk6ONAWVe0xwZiDZ03gnK8d_lFTiYMuqvBWF1jdWHEFB9HLxtfBqa6CgxsktDZ0ya2kSCLmsktA8E6zU8z-kBSYWouot8wf-d-_Y_U7UIRlQWKlCjuyIY/s320/20210828_101632.jpg"/></a></div>
Raision Rinkka sekä Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys esittelivät toimintaansa pihapiirissä sijaitsevan Luontoretkinäyttely Pajupillin tiloissa. Pajupilli on syntynyt kyseisten yhdistysten ahkerien talkoolaisten yhteisvoimin sekä Raision kaupungin ansiokkaalla avustuksella.
Talkoita tehtiin ajalla 13.2.1993 – 25.9.1994. Talkoista on julkaistu 30.8.2010 talkoopäiväkirja. Kirja perustuu Pekka Sundholmin tarkkoihin muistiinpanoihin tehdyistä töistä ja tunneista. Jyrki Aaltonen on koonnut asiat talkoopäiväkirjaksi. Kirjan alussa on teksti: Taustaa tapahtumille. Kyseisen kirjoituksen loppulause on seuraava: Nyt, kun aloitteesta on kulunut 20 vuotta, voimme vain nauttia talkootyön tuloksista ja toivoa, että luontoretkinäyttely Pajupilli säilyttää paikkansa kaikkien raisiolaisten merkittävänä ja hyödyllisenä tutustumiskohteena.
Näin hyvän ja hyödyllisen aloitteen lopputuloksena raisiolaiset saivat oivan paikan tuoda tutuksi tuleville sukupolville raisiolaisia tapahtumia niin liikunnan kuin luonnonkin parissa.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4kFpbpBljAIw8-_uKhaSuYCY8p4j5o9D11axPZz5rAphmzvGykTBZfg-LB9SeaaqikOAxSkACWqeXxUKnLbmU4ggsoDwhknAou65Q0Pkg9PcC9bJwV9VjmHehprT8x-mTG6AoEOIunDY/s800/20210828_125420.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4kFpbpBljAIw8-_uKhaSuYCY8p4j5o9D11axPZz5rAphmzvGykTBZfg-LB9SeaaqikOAxSkACWqeXxUKnLbmU4ggsoDwhknAou65Q0Pkg9PcC9bJwV9VjmHehprT8x-mTG6AoEOIunDY/s320/20210828_125420.jpg"/></a></div>
Vuosien varrella näyttelytilaa ja esineitä sekä täytettyjä eläimiä on yhdistysten vapaaehtoisten voimin hoidettu parhaan taidon ja tietämyksen mukaisesti. Seiniä on ’tapetoitu’ ajankohtaisten tapahtumien mainoksilla ja muilla tiedotteilla. Kuvia linnuista on ripustettu näkyviin. Kuvat ovat laminoituja, joten saavat ilahduttaa kävijöitä myös kylmän ja kostean sään aikana.
Lisäksi Pajupillin tiloihin tuodaan kesäksi esille kehystettyjä kuvia Mälikkälän luonnonsuojelualueelta. Kuvat olivat ensin esillä Tavaratalo Ikean eteistilan näyttelyssä. Ikea kehysti kuvat tauluiksi. Eteistiloista oli helppo näyttää, missä kyseinen alue sijaitsee. Luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivit olivat vuorovahdissa muiden lähialueen luonnonsuojeluyhdistysten aktiivien kanssa. Samalla lähiluonto sai kuvien kertomaa mainosta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrf4DLyFyM8EY3tMWSVr83V_94nOxeScujdxIc_jh5Zny0LXSNc-NR67BiVdmZIV7y_3uGVcBIGXWddYf_fYYHTmgjAenZj2OZpMhHMM9SDL307CzARMwP1jWnmuwdLmFdLuX-RZ7DdzI/s800/20210828_140027.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrf4DLyFyM8EY3tMWSVr83V_94nOxeScujdxIc_jh5Zny0LXSNc-NR67BiVdmZIV7y_3uGVcBIGXWddYf_fYYHTmgjAenZj2OZpMhHMM9SDL307CzARMwP1jWnmuwdLmFdLuX-RZ7DdzI/s320/20210828_140027.jpg"/></a></div>
Luontoretkinäyttely on avoinna tapahtumien aikana sekä erikseen pyydettäessä. Yhdistysten aktiivit tulevat esittelemän näyttelyä. Olen ollut paikalla, kun päiväkotilapset retkeilivät Friisilässä.
Yläkerran tiloissa oleva täytetty liito-orava sekä alakerran vitriinien täytetyt eläimet olivat mielenkiintoisia. Etenkin punatulkun kaunis väri ja liito-oravan näkeminen viehättivät lapsia.
Raisio-päivillä lauantaina ainakin osa talkoopäiväkirjan kokooja Jyrkin toiveesta toteutui. sillä noin 80 henkilöä tutustui Raisio-päivien aikana Pajupilliin.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8T6QMt3lZaGtJuDHhCZ52Y6WE-Ey3biiZvxrIcDg-1BDKC72BFn_Klcl78rguZfrd15o1Oi6N6pk2lneV5rZrIZLbNIJKb3XZeO2k114EFpvAVBHM4uuHMck07go3a6XT1QMlEx2ccD4/s800/IMG-20210828-WA0000.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="600" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8T6QMt3lZaGtJuDHhCZ52Y6WE-Ey3biiZvxrIcDg-1BDKC72BFn_Klcl78rguZfrd15o1Oi6N6pk2lneV5rZrIZLbNIJKb3XZeO2k114EFpvAVBHM4uuHMck07go3a6XT1QMlEx2ccD4/s320/IMG-20210828-WA0000.jpg"/></a></div>
Ilman historiaa ei ole nykypäivää!
Kiitos ahkerille talkoolaisille ja suopeille kaupungin päättäjille!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-37692670170905433242021-07-29T19:02:00.004+03:002021-07-30T09:23:28.624+03:00Satakunnan polkuja: Pinkjärven luonnonsuojelualueelle on helppo poiketa<p><i>Teksti ja kuvat: Tarja Aittala </i><br /></p><p>Ajelen säännöllisesti Raisiosta Porin suuntaan ja olen monesti ohittanut Eurajoen ja Luvian välillä olevan Pinkjärven ulkoilualueen. Eräänä heinäkuun lopun aamuna päätin olla ajamatta ohi ja käydä kokemassa ulkoilualue omin jaloin.</p><p>Pinkjärven ulkoilualue on itse asiassa osa Pinkjärven luonnonsuojelualuetta. Pinkjärven metsä suojeltiin vuonna 1997 ja se on osa Natura 2000 -verkostoa. Ennallistamistoimia siellä on tehty jo 1990-luvulla ja lähteiden mukaan osa tehdyistä toimista on onnistunutkin. Alue on erämainen, sieltä löytyy vanhojen metsien lajistoa, joskin aiemmin tehdyt intensiiviset metsänhoitotoimet näkyvät edelleen. Pinkjärven on todettu olevan Satakunnan luontomatkailuohjelmassa tärkeä, luontomatkailupotentiaalia omaava kohde. Ja kyllähän alue näytti vetäneen luontomatkailijoita ainakin oman havaintoni perusteella. </p><h3 style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYMgci0KfgYdmh6Fq7DfiKS0xpahCaYJEWCcW_jAqbVVmotNRT8Yqg76jPTQrYsS-5NJ2GrDiYf43fPzbUiF_jGAG9uOupLUk1boD7aqOkauXF4F7U6rR6Ht4vjr-jNZtyTB5tQog4PnY/s2048/kartta.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1633" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYMgci0KfgYdmh6Fq7DfiKS0xpahCaYJEWCcW_jAqbVVmotNRT8Yqg76jPTQrYsS-5NJ2GrDiYf43fPzbUiF_jGAG9uOupLUk1boD7aqOkauXF4F7U6rR6Ht4vjr-jNZtyTB5tQog4PnY/s320/kartta.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pinkjärven luonnonsuojelualue (kuvaleike opastaulusta).<br /></td></tr></tbody></table><b><br /></b></h3><h3 style="text-align: left;"><b>Näin saavut kohteeseen</b></h3><p>Pinkjärven luonnonsuojelualue sijaitsee Eurajoen kunnassa, E8-tien varrella. Turun suunnasta tultaessa Eurajoen jälkeen on hyvä ottaa suuntima Eurajoen mastosta ja Irjanne-kyltin kohdalta käännytään oikealle. Heti käännöksen jälkeen tulee ulkoilureitin opaste, jolta käännytään vasemmalle vievälle soratielle. Sitten tarkkana: valtatie 8:lla on tehty tietöitä ja niiden seurauksena uusi soratie, joka kulkee valtatien vieressä. Pinkjärvelle kaartaa soratie tältä uudelta tieltä edelleen oikealle. Soratietä ajellaan 5-6 km, jonka jälkeen löytyy pysäköintialue reittiopasteineen. Google Mapsiin Pinkjärven pysäköintialueen osoitteeksi on merkitty Saukonniementie 390 376, 27110 Eurajoki.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmMl2gla7b82mjiFGIdiD0FlYe9Gazy0hmXXUNxtneAgereAMAe73RdQBg1EfbkJyJmHDB3PBBzRlDrQR5m5pz21l2q3rFn7e5PP_6cIdI8CFwYQUB14dCK8_HAdYVsosXtEXB7dBPZW0/s2048/opasteet.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmMl2gla7b82mjiFGIdiD0FlYe9Gazy0hmXXUNxtneAgereAMAe73RdQBg1EfbkJyJmHDB3PBBzRlDrQR5m5pz21l2q3rFn7e5PP_6cIdI8CFwYQUB14dCK8_HAdYVsosXtEXB7dBPZW0/s320/opasteet.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pysäköintipaikan opasteet reiteille.<br /><br /></td></tr></tbody></table><p></p><br /><p></p><h3 style="text-align: left;">Ensin Vuotavan tuplalaavuille</h3><div>Pysäköintialueelta kävellään tovin verran soratietä, jolta haarautuu reitti Vuotavan suuntaan. Käveltävä polku on kulunut, juuria ja kiviäkin on paikoin näkyvissä, joten tarkkana astuessa kannattaa olla. Noin vartin kävelyn jälkeen alkaa järvi jo pilkottaa puiden takana.<br /></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMe34Zc-a991fGh-cGwb8-_TfqWej_Kl_-G6g3md67ZaHirMrIltJzRiSekTnXeYrsdlVZGqPs7wpIz9COJkHRXmLQ5vs5fXPDbwAfHj62ZDTYB8zn3NIQiHaa8Xzzk_OCng3r6FbP8zw/s2048/juurakot.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMe34Zc-a991fGh-cGwb8-_TfqWej_Kl_-G6g3md67ZaHirMrIltJzRiSekTnXeYrsdlVZGqPs7wpIz9COJkHRXmLQ5vs5fXPDbwAfHj62ZDTYB8zn3NIQiHaa8Xzzk_OCng3r6FbP8zw/s320/juurakot.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Polku on paikoin erittäin kulunut.</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_frHJG1E6HC4rGGShZYAe4NOCLS1-lGfAd-wHQWG76X56Q4Cl6U2HPZyni1L8tgmzp6Yu2BAnRHN0C4JUl1KeNFp9xM6mEyWZJIJHVDShMVFe8OFiYdAr_0ZqEhvjWlN_U8t0JCRM_MI/s2048/rannalta.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_frHJG1E6HC4rGGShZYAe4NOCLS1-lGfAd-wHQWG76X56Q4Cl6U2HPZyni1L8tgmzp6Yu2BAnRHN0C4JUl1KeNFp9xM6mEyWZJIJHVDShMVFe8OFiYdAr_0ZqEhvjWlN_U8t0JCRM_MI/s320/rannalta.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pinkjärvi hohtaa sinisenä.</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Vuotavan laavulle tai oikeastaan laavuille saavuttaessa huomaan sinne majoittuneen retkeilyväen alkaneen heräämään uuteen aamuun. Kello on varttia vaille 10 aamupäivällä ja itse olen tarmoa täynnä: eikun reppueväät ja kahvit esille! Vuotavan laavut ovat sikäli erikoisia, että niitä on kaksi ja ne sijaitsevat toisiaan vastakkain. Räpsin puhelimella muutaman kuvan, enempiä en arvaa ottaa, koska laavussa nukkuu joku. Alueella näkyy olevan muutamia telttoja, fillareita, jokunen nauttii pöydän ääressä aamun apetta ja kaksi lasta kirmaa hiekkarannalla väsyneen näköisen isän tarkkaillessa tilannetta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6BJoHiV38WFfXIgxxTu4FVmMvSe4rdZRALNmSHgXsh85h2mqToh-i8H8HFxAr6apJGgPBtPM7VHh2ea4uEwKWg-B9B0rPMWJKJwhmA9TbZif7yg6JSLI4tSILa3ZlBiPAZJeCHSDG9EM/s2048/tuplalaavut.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6BJoHiV38WFfXIgxxTu4FVmMvSe4rdZRALNmSHgXsh85h2mqToh-i8H8HFxAr6apJGgPBtPM7VHh2ea4uEwKWg-B9B0rPMWJKJwhmA9TbZif7yg6JSLI4tSILa3ZlBiPAZJeCHSDG9EM/s320/tuplalaavut.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuotavan tuplalaavut ja tulipaikka.</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Vuotavan alue näyttää olevan retkeilyyn ja yöpymiseen luotu: hiekkarantainen uimapaikka on vieressä, huussi, pöytäryhmä, tulipaikka ja klapejakin löytyy. Alueelle pääsee vaivatta myös pyörällä; senkun poikkeaa soratieltä sopivassa kohden, käännöspaikan havaitsee kyllä helposti. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP06nFVcp-9xWS9Zi5dTb1on0pe552yYay1jE1pDnJDBbAr6JaGvQqg28Q_Jcj5t84RfaTC3SmUJ2S3SPL97DbOfBgP1pMvmPhNICEn2IZVU3Fj154ub_G7NR3Sjc7H4C50AWXFHHhyeY/s2048/mustalahdenbiitsi.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1532" data-original-width="2048" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP06nFVcp-9xWS9Zi5dTb1on0pe552yYay1jE1pDnJDBbAr6JaGvQqg28Q_Jcj5t84RfaTC3SmUJ2S3SPL97DbOfBgP1pMvmPhNICEn2IZVU3Fj154ub_G7NR3Sjc7H4C50AWXFHHhyeY/s320/mustalahdenbiitsi.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuotavan rannan hiekkabiitsi.</td></tr></tbody></table><p>Tulipaikka jää tällä kertaa testaamatta. Maasto on rutikuiva, hellettä on piisannut ja metsäpalovaroitus vallitsee. Hörpin kahvini, jätän uinnin toiseen kertaan ja jatkan rannan tuntumassa kulkevaa, helppokulkuista polkua eteenpäin Mustalahden laavulle. Maasto on todella kuiva, yksi sammakko on eksynyt polulle ja loikkaa pois, kun hätistelen sitä järven suuntaan. <br /></p><h3 style="text-align: left;">Vuotavalta Mustalahden laavulle <br /></h3><p>Mustalahden laavu sijaitsee pienen törmän päällä ja myös täällä ollaan heräämässä uuteen päivään. Ajattelen ensin kulkea ohi, kunnes laavulta huudetaan, että kyllä sinne voi tulla. Päätän kuitenkin pitää juomatauon - päivästä on tulossa helteinen ja vettä pitää tankata vähän enemmän kuin yleensä. Laavulla on yöpynyt äiti teini-ikäiseltä näyttävän tyttärensä ja kolmen koiran kanssa. Rauhallista on kertoman mukaan ollut ja laavulla ollaan nukuttu hyvin, itikoitta. Myös Mustalahden laavulla löytyy kaikki retkeilijän tarvitsema, joskin hiekkarantaa ei tällä kohtaa ole. Teen tuttavuutta koirien kanssa, vaihdetaan retkeilykuulumiset ja jatkan matkaani eteenpäin. </p><p>Mustalahden laavun jälkeen voipi sitten sanoa heipat järvinäkymille. Polku sukeltaa metsään ja oikeastaan nyt alkaa mielestäni mukava metsävaellusvaihe. Korkeana hongat kurottavat taivaisiin ja kohta onkin sitten ympyrä sulkeutunut. Saavun samaan kohtaan soratielle, josta lähdin toiseen suuntaan Vuotavan laavua kohti. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrqb0kxIeQCurkEVtvMBDcANc1hV-sOboKiS1UKbzt1eJRVtQ3GpVBJiOuy0ZGQ9CQUjh84UuLNzzx1FP2XDt5T9hq05Fop9gUjZv3HHlsRShe37g9uz2bM1df0CH_az4niq8X5ka3DBo/s2048/ikihongat.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrqb0kxIeQCurkEVtvMBDcANc1hV-sOboKiS1UKbzt1eJRVtQ3GpVBJiOuy0ZGQ9CQUjh84UuLNzzx1FP2XDt5T9hq05Fop9gUjZv3HHlsRShe37g9uz2bM1df0CH_az4niq8X5ka3DBo/s320/ikihongat.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näetkö metsän puilta?</td></tr></tbody></table><p>Astelen jo tuttua soratietä pysäköintipaikalle ja onnittelen itseäni, että kannattipa poiketa täälläkin. Kun kaikki kiva ei näy ohikulkijoille. Omaan mittariini kierroksesta tuli vähän vajaa 5 km. Lupaan itselleni tulla uudelleen syksymmällä kokemaan, millaiset värit ja sävyt Pinkjärven erämainen alue tarjoaa tuolloin. <br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGigHOrduKu1UwlUsyRgkPQoHRDumNtalDp2uqB2Sbt7HPqjNLKOSYQ08E3oGytqNbdW5cyo8bWBAvSa356BJKOXEG_8tOumvYIdApahZTBfqFOW2B6GRGb1HYx3dRznCISz8nr_TSsbA/s2048/jarvellemerkki.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGigHOrduKu1UwlUsyRgkPQoHRDumNtalDp2uqB2Sbt7HPqjNLKOSYQ08E3oGytqNbdW5cyo8bWBAvSa356BJKOXEG_8tOumvYIdApahZTBfqFOW2B6GRGb1HYx3dRznCISz8nr_TSsbA/s320/jarvellemerkki.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pinkjärven reitti on merkitty punaisin vinoneliöin.</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Lisätietoa:</h4><br />Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisu: <a href="https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2017/12/pinkjarvi_hks_lausunnolle-1.pdf" target="_blank">Pinkjärven ja Lastensuon hoito- ja käyttönottosuunnitelma 2016</a><br /><p></p>Pinkjärvi, <a href="https://www.luontoon.fi/pinkjarvi" target="_blank">luontoon.fi -palvelussa</a><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Aittalan Tarjahttp://www.blogger.com/profile/14884938942602065636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-79093608254937003982021-07-19T11:44:00.002+03:002021-07-19T11:46:51.100+03:00Kävelyllä kosken, joen ja metsän reunamilla<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxaT7WKlysRa9UES9H9DoH9QBoQPPD9T_VqCHi_qvq3h0Hz0rbzT_BuC7PC5vcev26LhkyYhUoXDLXJT8f5MEEP-0OVj4UPlydyX0h8Xia0nXlKCOY4r4VR4Y5Rp0ecSOWPGk9JHTFfBk/s800/20210718_135611.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxaT7WKlysRa9UES9H9DoH9QBoQPPD9T_VqCHi_qvq3h0Hz0rbzT_BuC7PC5vcev26LhkyYhUoXDLXJT8f5MEEP-0OVj4UPlydyX0h8Xia0nXlKCOY4r4VR4Y5Rp0ecSOWPGk9JHTFfBk/s320/20210718_135611.jpg"/></a></div></i>
Heinäkuinen, sunnuntain aurinkoinen sää saa minut ulkoilemaan. Tällä kertaa kutsuu läheinen Huhkon koski ja Raisionjoen rantabulevardi. Koskea on kunnostettu vuoden 2020 aikana pohjapadoksi ja kivikkomaiseksi tekokoskeksi, mikä muistuttaa luonnonkoskea. Lisäksi kalaportailla on parannettu joen ekologista tilaa. Samalla Raisionjoen rannan kevyenliikenteen väylää on parannettu sekä maisemoitu mm. istuttamalla useita metsätammia.
Kivet kosken luona ovat kiehtovan kauniita. Muodoltaan kivet ovat etupäässä pyöreitä. Värien maailma on valloittanut myös kivet, sillä monivärinen kirjo kohtaa kulkijan, kun kiviä tarkkailee pienen matkan päästä. Keltasilmäinen, hento pihasaunio on löytänyt kasvupaikan kivien lomasta.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5oICg-h1fy4Vz3SqlGuvt8QEq770g3ti3hxPq6kJZqA7smS7FXPBo8Bq5Yc_abDcfw9lXVwwygYDtEbbs0DpxctrEOMk2jFZ9ugoXSWwnOj9VqFFzBXnkyGbtrS4MjVUwz3WV36T9C04/s800/20210718_142312.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5oICg-h1fy4Vz3SqlGuvt8QEq770g3ti3hxPq6kJZqA7smS7FXPBo8Bq5Yc_abDcfw9lXVwwygYDtEbbs0DpxctrEOMk2jFZ9ugoXSWwnOj9VqFFzBXnkyGbtrS4MjVUwz3WV36T9C04/s320/20210718_142312.jpg"/></a></div>
Jatkan rantaa eteenpäin Turun suuntaan. Pietaryrttien keltainen kasvusto on houkutellut monta neitoperhosta kukilleen. Neitoperhonen viihtyy kulttuuriympäristössä, kertoo wikipedia. Kaunista ja monipuolista kulttuurimaisemaa olen minäkin kokemassa. Perhoset ovat vikkeliä, niiden siivet pysyvät vain hetken auki, joten perhosen kuvaamisessa on haastetta. Reitillä ei ole nyt muita kulkijoita, joten saan rauhassa katsella ja kuvata.
Katselen Konsan sillan luona, ovatko sorsat uintipuuhissa. Vesi on alhaalla, eikä lintuja näy. Käännyn takaisin ja poikkean rannasta ylöspäin kohti Huhkon kartanoa. Tämä sivupolku on hiekkainen. Komeat kalliot ja korkeat lehtipuut, joukossa muutama mänty, reunustavat polkua. Polulla edelläni tepastelee mustarastas. Kaveri on niin vikkelä, että en ehdi sitä kuvaamaan.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdB8q55jhorE3_5n5MZPgq7y-99GI-22Ds90ja9YnnxMKng1jL_W5QWDKTji4iiwLzZFsGFCEUk2h8phes1dIxaUuWqzGM0wLmpb_bTTIk7G6DWR07z6wAxDuWl1UBhJYR6VCGJlqXTWs/s800/20210718_143336.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdB8q55jhorE3_5n5MZPgq7y-99GI-22Ds90ja9YnnxMKng1jL_W5QWDKTji4iiwLzZFsGFCEUk2h8phes1dIxaUuWqzGM0wLmpb_bTTIk7G6DWR07z6wAxDuWl1UBhJYR6VCGJlqXTWs/s320/20210718_143336.jpg"/></a></div>
Pysähdyn, mitä ihmettä! Heleän punaisia ahomansikoita pilkottaa pitkien ruohokasvien lomasta. On kuvaamisen ja muistelemisen paikka! Lapsuus tulee mieleeni aina ahomansikoista, sillä niitä löytyi Liedosta kotimaisemista ja miten niiden maku tuli taaskin mieleeni. En kuitenkaan poiminut ja maistanut näitä polun varrella kasvavia mansikoita. Wigipedia tietää metsä- eli ahomansikan viihtyvän kulttuuriympäristössä aukean, kuivahkon paikan kasvina.
Rauhallinen, lämmin ja kesäistä kulttuuria kiehtova kävelyretkeni lopuksi kuljen kauniin, keltaiseksi ehostetun Huhkon kartanon pihapiirin kautta kotiin.
Kiitos luonto ja kosken maisemointi – on mielenkiintoista kulkea Raisionjoen rantamilla!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-74281921645569721582021-07-14T21:09:00.001+03:002021-07-14T21:09:39.006+03:00Pyöräretki Yläneelle<p><span style="font-family: arial;"> </span></p><p class="MsoNormal"><i><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Teksti ja kuvat Armi Laamanen</span></span></i></p><p class="MsoNormal"><i><span style="font-family: arial;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkr_u_IxQV6CbVEGj5yZiYgrkovFLlUI362Hnu3Hp6GxZnddoeYktYA_-CGo8JzHBoyVd6UYLRjzI45X1PDFzXtVwp6ach15HWQDfZq_SOV2xJX0XZfeFzL6Q6iic3jGo-pPlDPkwKpcV7/s577/Yl%25C3%25A4ne+teltta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="577" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkr_u_IxQV6CbVEGj5yZiYgrkovFLlUI362Hnu3Hp6GxZnddoeYktYA_-CGo8JzHBoyVd6UYLRjzI45X1PDFzXtVwp6ach15HWQDfZq_SOV2xJX0XZfeFzL6Q6iic3jGo-pPlDPkwKpcV7/s320/Yl%25C3%25A4ne+teltta.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: arial;"><br /><span lang="FI"><br /></span></span></i><p></p><p class="MsoNormal"></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Olen haaveillut pyöräileväni Yläneen
Valasrantaan kauniin Pyhäjärven rannalle. Matkaa sinne tulee vähän yli 60
kilometriä. Suunnittelin matkaa jo viime kesänä, mutten vielä silloin tullut
lähteneeksi vai sanoisinko en uskaltanut lähteä.<o:p></o:p></span></span></p><i><span style="font-family: arial;"><span lang="FI"></span></span></i><p></p><p class="MsoNormal">
</p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Menomatka sujui suunnitelmien mukaisesti 26
asteen helteessä Raisiosta Paattisten kautta Savojärvelle. Siellä ruoka ja uimatauko,
jonka jälkeen matka jatkui Yläneen keskustaan, ostokset iltaa varten ja siitä
leirintäalueelle Valasrantaan: yhteensä 69 km. Matkan aikana olin kuitenkin
juonut vettä liian vähän ja päänsärky alkoi vaivata. Helteessä ja hikoillessa
nestetakkauksen määrää ei voi millään normaalilla parilla litralla päivässä
täyttää ja pääparkani kyllä ilmoittaa, milloin nesteytys on jäänyt vajaaksi.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghxARjrP2uvDubqttjUYg86RpBYhjrhv6mZVKLwXTAGlzlWif4G7uhom-o8xmhWpszC5WK9PnkLJaaYgk-k_xwKy88OvjZLzLcUiCHLUp3RK15mk0JPHlLfLiuYPL3w7rSNRqLIyhin2Gr/s731/Valasranta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: arial;"><img border="0" data-original-height="341" data-original-width="731" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghxARjrP2uvDubqttjUYg86RpBYhjrhv6mZVKLwXTAGlzlWif4G7uhom-o8xmhWpszC5WK9PnkLJaaYgk-k_xwKy88OvjZLzLcUiCHLUp3RK15mk0JPHlLfLiuYPL3w7rSNRqLIyhin2Gr/s320/Valasranta.jpg" width="320" /></span></a></div><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><span style="font-family: arial;">Valasrannassa oli upea ilta, järvi oli
peilityyni ja lämpöä riitti. Ei hyttysiä, ei paarmoja eikä mäkäräisiä.
Täydellistä. Mukavia ihmisiä, avulias henkilökunta, siisti leirintäalue ja
kaikki toimi hyvin. Hiljaisuus alkoi kello 23 ja sitä todella noudatettiin.
Tosin linnut eivät olleet lukeneet alueen sääntöjä ja aloittivat laulunsa jo kello
neljältä.</span><p></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI">
</span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Aamulla aamukahvin ja evästelyn jälkeen
pakkasin teltan, matkatavarat ja kotimatka alkoi. Olin suunnitellut palaavani
takaisin toista kautta eli Raasinkorven, Rantapihan, Vahdon ja Ruskon kautta
kotiin. Aurinko alkoi jo aamupäivällä porottaa kuumasti ja otin mukaan reilusti
juotavaa. Matka metsätietä pitkin keskellä susikorpea oli mielenkiintoinen.
Poikaystävälle olin lähtiessäni toivotellut, että nähdään joskus, jos susi ei
syö. Susia en nähnyt, sen sijaan en ole eläessäni nähnyt niin paljon kauniita
päiväperhosia kuin siellä metsäteiden varsilla. Ihanaa, että vielä on perhosia,
kaupungissa niitä näkee vähemmän. Yhtään ainoata autoa en metsäteitä
polkiessani nähnyt, sen sijaan vastaan tuli polkupyörällä toinenkin retkeilijä.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Navigaattorini paapatti selkärepussa ja neuvoi
Y-risteyksessä jatkamaan eteenpäin Lautsaarentietä, mutta eihän siellä keskellä
metsää ollut katukylttejä, jotka olisivat kertoneet, kumpi on Lautsaarentie.
Joten pari kertaa valitsin väärän tien, mutta onneksi navigaattori alkoi pian
ehdotella U-käännöstä. 38 kilometriä sorateitä oli kyllä sellainen kokemus,
etten suosittele ajamaan ilman läskipyörää, ei ainakaan kapeilla renkailla. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Rantapihalla kävin uimassa ja viilentymässä,
täytin vesipullot ja suunnittelin seuraavan etapin Falkinkoskelle. Siellä taas
uinti, pään kastelu ja märät uikkarit shortsien ja T-paidan alle viilentämään
helteessä. Kioski oli kiinni, joten en saanut vesivarastoani täydennettyä vaan
piti yrittää pärjätä seuraavalle tauolle asti sillä mitä oli. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Matka Falkinkoskelta Nousiaisiin on vain vajaat
10 kilometriä ja vihdoinkin asfalttia, jee! Enpä ole muistaakseni aikaisemmin
elämässäni asfalttia kaivannutkaan. Taisi lähteä matkavauhti lapasesta, sillä
ajoin vauhdilla ohi Vahdon tienhaaran. Paahtava aurinko paistoi suoraan
kasvoihin ja käsivarsiin. Aurinkosuoja oli 50, mutta silti tuntui, että käsivarret
ja poskipäät alkavat palaa poltteessa ja päässäni kiehuu pyöräilykypärän alla.
Päästyäni Nousiaisiin menin ensimmäiseen kauppaan viilentymään, täydentämään
vesivarastoa ja ostamaan jäätelöä. Katsoin säätiedotusta, helle jatkuu illalla
kello 23 asti, joten jos aion odottaa viileämpää ilmaa, saan odottaa aamuyöhön.
Tuntui jo hetken siltä, että pitäisikö jättää pyörä ja hakea huomenna? <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Tunnin verran jäähdyttelin varjossa. Toinen
pyöräilijä meni ohitseni ja sanoi, että kyllä tämä 32 astetta alkaa olla jo
vähän liikaa. Vastasin: tosiaan! Mietin, että minulla on enää vajaat 20
kilometriä matkaa jäljellä, eihän se ole paljon mitään, mutta tuo auringon
paahde. Kukaan hullukaan ei ole enää tällä ilmalla auringossa, muuta kuin
vilvoittavan veden ääressä. Nyt ymmärrän, miksi etelän maissa vietetään
siestaa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Nousiaisista Maskuun aurinko alkoi jo paistaa
hieman takaviistosta, mutta lämpöä oli edelleen se 32 astetta varjossa, joten auringossa?
Paljon! <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Seuraavan tauon suunnittelin
Maskun hiekkakuopille, jossa pääsisi kolmannen kerran pulahtamaan vilvoittavaan
veteen ja kastelemaan hyöryävän päänsä. Eikun matkaan.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Maskun keskustan kohdalla suunnitelma kuitenkin
muuttui, sillä auringon edelleen paahtaessa pilvettömältä taivaalta mietin
miten voisi ajaa edes vähän varjossa. Metsämatkaa Yläneeltä Rantapihalle oli
auttanut se, että ympärillä oli korkeat puut, jotka suojasivat paahteelta.
Siispä käännös oikealle Maskun keskustaan, kirkon ohi Tokmannille vielä kerran
täyttämään vesivarastot, käymään vessassa ja kastelemaan pää. Ei haittaa, jos
ihmiset katsoo, mulla on hiki. Loppumatka Piuhan kautta metsän suojassa
Raisioon. Paluumatka 72 km helvetillisessä helteessä, en suosittele. Silti,
upea reissu. </span></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Ensi vuonna uudestaan. : )<o:p></o:p></span></span></p><br /><p></p>Armihttp://www.blogger.com/profile/04718784070537294851noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-636240585154355578.post-2265685498360259132021-06-28T20:09:00.000+03:002021-06-28T20:09:29.148+03:00Linnavuori Kaarinan Piikkiössä<i>Teksti ja kuvat Kaija Virtanen</i>
Helteinen Juhannuspäivä saa lähtemään metsäiselle retkelle. Ajelemme tyttäreni ja vävyni kanssa Piikkiöön. Tarkoituksena on kulkea Linnavuorelle vieviä polkuja ja katsella sekä kuunnella ympäristöä.
Linnavuoren luonnonsuojelualue on perustettu 10.6.2015. Parkkipaikalla sijaitsevasta Tammireitit opastaulusta voi hahmottaa reitistön kokonaisuuden. Kävelyreitti alkaa metsän reunasta ja pujahtaa pian metsän siimekseen. Rehevät metsäimarteet loistavat vihreinä ojassa, polun vieressä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi945J1DPlfeimigwjApn2igcDaOmjUs3lAOAiJD4DDZTjMa_etV_QN3LMBO37O066xPKUXjTT9SRtyO_g6C34wy4R_5F9VwiTQBttwBi2m9oVq8jcYjQYri9C6mT237g1frce0tUyM-lQ/s800/20210627_105815.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi945J1DPlfeimigwjApn2igcDaOmjUs3lAOAiJD4DDZTjMa_etV_QN3LMBO37O066xPKUXjTT9SRtyO_g6C34wy4R_5F9VwiTQBttwBi2m9oVq8jcYjQYri9C6mT237g1frce0tUyM-lQ/s320/20210627_105815.jpg"/></a></div>
Opastaulusta voi lukea niin metsäimarteista kuin metsätähdistä, oravanmarjasta ja käenkaalista. Muistoja tulvahtaa mieleeni, sillä Liedosta lapsuuteni metsissä näitä kaikkia kasvoi.
Reitin varrelta löytyy muita opastauluja, joissa on ohjeita ja tunnistustehtäviä. Metsän äänet taulussa kysytään. Mitä kuulitte? Humisivatko puut? Kävynheitto taulussa on ohjeita heittojen mestaruustaistoon.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihBpwTRCHuN0QQM0m_PX0rFvxF0AJ9z3Mm_wDvfo-tLnzgddjK03xkH5M69mnXL7RNJqxbWxXtw16kjsdQiImnes32ud5r5EY0JjCJQTzifzQdHxx620n2A4fwxUz327WEZdqpMMIoP_g/s800/20210627_110315.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihBpwTRCHuN0QQM0m_PX0rFvxF0AJ9z3Mm_wDvfo-tLnzgddjK03xkH5M69mnXL7RNJqxbWxXtw16kjsdQiImnes32ud5r5EY0JjCJQTzifzQdHxx620n2A4fwxUz327WEZdqpMMIoP_g/s320/20210627_110315.jpg"/></a></div>
Kalliolle on rakennettu kaunis laavu ja tulipaikka. Laavun ympäristö on siistissä kunnossa. Kallio laavun luona kiiltää auringon paisteessa. Retkeilijät ovat vieneet roskat mukanaan. Katselemme ympärillemme. Emme jää laavulle. Meillä on vain juomaa mukana.
Seuraava opastaulu kertoo kallioimarteesta, keto-orvokista, kalliokielosta sekä sianpuolukasta. Matka jatkuu suorina seisovien, kapeiden mäntyjen reunustavaa polkua. Vasemmalla maasto nousee loivasti ylöspäin. Ihastuttavat, sammaleiden peittämät pyöreät kivet antavat pienen ’peikkometsän’ tunteen kulkijalle.
Sitten polku nousee ylemmäs ja puut tihenevät ja niiden rungot kapenevat. Puunhalaus taulussa on tietoja puiden iästä sekä puunhalausviikosta, jota vietetään elokuussa viikolla 34.
Metsäreunassa havisevat pienet haapapuut sekä ruohovartiset aluskasvit, joiden joukosta pilkottaa keltaisia kukkia. Kosketus luontoon taulu kehottaa koskettelemaan erilaisia pintoja.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeKuOPwB5dfNiSMIqyWXaAP1RICLiWwop1RMc6Ri2dZ2Oesl8yGAfY2zptuTAGe5XjT87Wz28avUvZ-O5B2AND0BWJPnpNUSlB2iNjjaG9QCB7HEOKh8whAvtRBWkTwvrciUI8bOVVmkM/s800/20210627_112813.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeKuOPwB5dfNiSMIqyWXaAP1RICLiWwop1RMc6Ri2dZ2Oesl8yGAfY2zptuTAGe5XjT87Wz28avUvZ-O5B2AND0BWJPnpNUSlB2iNjjaG9QCB7HEOKh8whAvtRBWkTwvrciUI8bOVVmkM/s320/20210627_112813.jpg"/></a></div>
Kivisen hautaröykkiön luona on taulu; Pronssikautinen Piikkiö 1300 – 500 eKr. Kun tutustut tekstiin, pääset hetkeksi sisälle historian monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan. Hautaröykkiö on lainsuojaama muinaisjäännös.
Polun varrella seisoo suorana vanha kuusi. Sen hopeanharmaat oksat ovat taipuneet alaspäin. Jäkälien muodostamaa harmautta löytyy maasta. Kaksi männyn runkoa makaa pitkin pituuttaan polun varrella. Samalla ne muodostavat kaiteen tai aidan, sillä runkojen toinen pää on koholla kiven päällä ja toinen on ylhäällä juuriston voimalla. Polkua, jota astumme, koristaa monisäikeisesti rönsyilevä eripaksuisten juurien rykelmä. Metsäinen maisema on maaginen.
Muinaisranta kyltti näyttää tiheään kasvustoon. ’Muinaisrannoiksi nimetään erilaisia rantavoimien eli aallokon ja jäiden liikkeiden aikaansaamia kerrostumia ja kulutusmuotoja, jotka ovat syntyneet meren tai jään pinnan tason ollessa maanpintaan nähden huomattavasti korkeamaalla.’ tietää Wikipedia. Tämä muinaisranta ja sen kivet ovat rehevän kasvillisuuden peitossa. Pitkospuilla voi täälläkin kulkea ja kopistella. Upeat Maarian kämmekät viihdyttävät pitkospuiden vieressä.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCtng0STdfEpxZeT3uvCtEtbxn6FIPtK8W8-EMcCE9UuoMKJ89Ssf_NnpXE45rKfr3kmQJfg5eIzkGjR-RZALxvAD7HBS9jGz1gWRKtSy3WLkGoxPTz50PbuN4eYh7a_4K1If10TEIx5o/s923/20210627_114611.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="320" data-original-height="923" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCtng0STdfEpxZeT3uvCtEtbxn6FIPtK8W8-EMcCE9UuoMKJ89Ssf_NnpXE45rKfr3kmQJfg5eIzkGjR-RZALxvAD7HBS9jGz1gWRKtSy3WLkGoxPTz50PbuN4eYh7a_4K1If10TEIx5o/s320/20210627_114611.jpg"/></a></div>
Palaamme pienen matkaa takaisin ja nousemme polkua, mikä on muotoutunut komeiden kallioiden väliin. Polku jatkuu mutkitellen kivien välissä. Pian olemme ylhäällä. Komeat männyt kasvavat kalliolla. Männyt ovat taitavia. Ne kasvavat kalliolla monisäikeisen juuristonsa avulla.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJUtUSW0AIUEEVfH088zMjfepof5trQyKkPw1n49FHHb57DtbJp-endTNQUiuVQpWVPb5j2vEdQZpZIO8Ii_XHdMWu45PxlIT2QI2AwtnhheBqasttUJT_uOY7kDRoG3YTSvtGidk1hKs/s800/20210627_124937.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJUtUSW0AIUEEVfH088zMjfepof5trQyKkPw1n49FHHb57DtbJp-endTNQUiuVQpWVPb5j2vEdQZpZIO8Ii_XHdMWu45PxlIT2QI2AwtnhheBqasttUJT_uOY7kDRoG3YTSvtGidk1hKs/s320/20210627_124937.jpg"/></a></div>
Vuori on komea ja sen laelta näkee kauas. Tuttuja paikkoja on mukava arvuutella. Lämmin sää antaa meille vauhtia jatkamaan retkeä ja palaamaan auton luokse parkkipaikalle.
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpjSluqfq7byc1beE6TE0HfW4dXRi9A6sUcZomyq_JnwVU6DM9ZoviF6WdAO4gZA-fzRXTTHB-unjf-52FKWx346snR39g4aurB6_GORbQASUHtoZo1mtAt2WoZ4XYKTIxpfR3IjuKaOY/s800/20210627_125343.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="450" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpjSluqfq7byc1beE6TE0HfW4dXRi9A6sUcZomyq_JnwVU6DM9ZoviF6WdAO4gZA-fzRXTTHB-unjf-52FKWx346snR39g4aurB6_GORbQASUHtoZo1mtAt2WoZ4XYKTIxpfR3IjuKaOY/s320/20210627_125343.jpg"/></a></div>
Kirsi ja Kari, kiitos seurasta ja mukavasta Juhannusretkestä!
Kaijahttp://www.blogger.com/profile/07952266010683108713noreply@blogger.com0