Luonnonkukkien päivän tapahtuma Raisiossa ja Maskussa

Kuvat ja teksti Kaija Virtanen

 Luonnonkukkien päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma, jonka tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen ja yhteisten luontokokemusten tarjoaminen.

Vuoden 2019 luonnonkukkien päivää vietetään 16.6. ja teemalajina ovat lumpeet. Lumpeet ovat vesikasveja. niiden maavarsi ja juuristo kasvavat järven tai merenlahden pohjaan hautautuneena.

Lummelampi loistaa ilta auringossa

Raisiosta ei löydy luonnon lumpeita. Muutamia, lumpeita on istutettu Alppiruusupuiston lampeen. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys järjesti 16.6. luonnonkukkien päivän retken puistoon.

Loistan vielä, kun muut jo nuokkuvat....

Alppiruusut komeilevat eri väreissä. Lilan sävyiset näyttävät parhailta. Useiden ruusujen kukinta on jo loppupuolella. Puiston poluille on levitetty kivituhkaa, jotta puistossa kulkijat pysyisivät poluilla ja luonto säilyisi parempana. Oppaat Markku Tuominen ja Auli-Maarit Meriläinen kertovat puiston kasveista ja historiasta.

Alppiruusujen jälkeen siirrymme metsäpolkua Karmelinpuistoon. Lehtomainen puisto muodostuu tasaisesta keskusalueesta ja puuvaltaisista, ympäröivistä maakummuista, joita kiertävät puistokäytävät. Puistoon on istutettu Suomessa luonnonvaraisena kasvavia jaloja lehtipuita mm. kynä- ja vuorijalavaa, metsätammea ja - lehmusta sekä lehtosaarnea ja metsävaahteraa.

Siellä kasvaa myös Ruotsinpihlajaa, punatammia, kapealehtistä pajua, Euroopan pyökkiä. Keväisin puistosta löytyy sipulikasvien värikäs lajisto.

Kurjenmiekat ja koiranputket sulassa sovussa

Keltakukkaiset kurjenmiekat loistavat kuin keväinen aurinko. Niitä näkyy useissa paikoissa, kun kuljemme puiston puiden reunustamaa polkua. Tien varren pitkässä ojassa kasvaa suoraselkäistä, keltakukkaista kurjenmiekkaa ja hentovartista, valkokukkaista koiranputkea.

Kullerot loistavat keltaisina

Löytyy pieni alue, jossa Kulleron keltaiset, pyöreät kukinnot loistavat kuin pienet auringot. Lapin maakuntakukaksi nimetty niittykullero kasvaa luonnonvaraisena kosteilla niityillä ja ojien varsilla. Kullerot eivät viihdy kuivassa ja aurinkoisessa paikassa, missä niiden lehdet kellastuvat ennenaikaisesti.

Sunnuntaisen luonnonkukkien päivän tapahtuman päätteeksi osanottajat saavat lummepostikortin sekä esitteet Suomen luonnonkasvien monimuotoisuus ja Suomen sata yleisintä kasvia, mitkä Suomen luonnonsuojeluliitto on toimittanut ja lähetti tilauksesta.

Osallistujat näyttävät iloisilta ja kiittävät tyytyväisinä tapahtumaan. Muutamat menevät katsomaan lumpeita raisiolaiseen yksityispuutarhaan, johon oppaat ovat pyytäneet tutustumisluvan.

Maanantaina 17.6. lähdemme Maskuun katsomaan luonnon lumpeita ja muuta kasvillisuutta sekä linnustoa. Rivieran parkkipaikalla on tungosta. Kaunis ilta on saanut ihmiset liikkeet. Paikalta löytyy uintipaikka ja frisbeegolfrata. Meidän retkeemme riittää myös osallistujia, vaikka paikalle on hankalampi löytää.  Odotamme – jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.

Polku on leveä ja hyvä kävellä. Polun reunamilta löytyy katsottavaa. Alkukesän kasvit näyttävät parhaat värinsä. Aurinko on myös hurmaavalla tuulella. Läheinen hiekkapohjainen vesi kimmeltää. Täällä on linnuston hyvä elellä. Hanhiperhe uiskentelee rannan tuntumassa. 

Hanhiperhe iltauinnilla

Polku kapenee ja kääntyy metsään. Pian olemme lumpeiden valtaamalla alueella. Kukat pitävät terälehtensä kiinni. Onkohan niillä iltaunen aika? Taikka olemme päivää pari liian aikaisin paikalla. Kaunista on joka tapauksessa.

Lumpeiden 'valtakunta'

Jatkamme kävelyä Karevansuolle. Suopursut kukkivat. Hillan kukkavarsi hurmaa ylväänä lehtien ja muiden kasvien yläpuolella. Suolla on aina oma tuoksunsa. Karevansuo on tyypiltään lounaissuomalainen keidassuo.

Hillan kukka ja lehtiä

Kosteassa puromaisessa ojassa kohtaamme suovehkan, mikä on kosteiden paikkojen hehkuvan vihreä kasvi. Hiirenporras on yleinen saniainen.

Suovehka ja saniainen

Lehtovirmajuuri kasvaa Suomessa luonnonvaraisena ja se kurottautuu puolen metrin korkeuteen. Lehtovirmajuuren viuhkamaisessa kukinnossa kukat ovat valkoiset tai vaaleanpunaiset.

Lehtovirmajuuren pitkä varsi ja valkoinen kukinta

Metsäimarteella on kolmiomaiset lehdet, mitkä muodostuvat kolmesta jokseenkin samanlaisesta osasta eli lehdykästä. Lehtien väri on vaalean vihreä.

Metsäimarteiden vihreyttä 

Isoalvejuuri on suurikokoinen, rehevien ja kosteiden metsien saniainen. Alvejuuri nimitys tulee madosta eli alveesta. Kasvin juurakko on ollut aikoinaan tunnettu rohdos, jota on käytetty mm. lapamadon tuhoamiseksi. Rohdos on voimakas myrkky. 

Kurjenjalka on punakukkainen ja hanhikkien sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Hyönteiset hoitavat kasvin pölytyksen. Kurjenjalka kasvaa 20 – 60 cm korkeaksi.

Kurjenjalka kukki punaisena

Puron varren rehevän kasvillisuuden jälkeen polku kapenee ja vie metsään. Punaiset merkit puissa kertovat, että olemme Kuhankuonon retkeilyreitistöllä. Mustikan- ja puolukanvarvut ja lehdet antavat metsään oman värinsä. Polku vie kallioiden päälle. Täällä kasvillisuus on erilaista. Löytyy pientä jäkälää ja sammalta sekä kallioiden halkeamia ja komeita kiven lohkareita.

Kapeat mäntyjen rungot maalaavat varjoillaan raitoja maisemaan aurinkoisessa illassa. Kanervat viihtyvät kallioiden koloissa. Kuusen, käpyjä täynnä oleva oksa viistää maata.

Kuusi käpyineen kumarsi retkeläislle

Metsän jälkeen siirrymme samalle leveälle polulle, jota kuljimme aikaisemmin. Pirteät päivänkakkarat iskevät silmää. Pitkän huiskeat maitohorsmat tervehtivät lilanpunaisina.  

Me palaamme reippaina lähtöpaikkaan. On kiitosten aika. Niille retkeläisille, ketkä eivät olleet sunnuntain tapahtumassa, annan muistoksi lummepostikortin sekä esitteet Suomen luonnonkasvien monimuotoisuus ja Suomen sata yleisintä kasvia, mitkä Suomen luonnonsuojeluliitto on toimittanut ja lähetti tilauksesta.

Kiitos osallistujat! Kiitos Suomen monipuolinen ja kaunis luonto!