Yhdistystoimijan kynästä: Kun yhdistykset etäkokouksiin digiloikkasivat

Teksti: Tarja Aittala
Kuva: Kuvituskuva, Pixabay (CC0)

Koronapandemian takia on poikkeusoloja eletty jo tovin aikaa. Poikkeusolot ovat muuttaneet jokaisen elämää ja rutiineja varmasti monella tapaa. Latulaisena on ollut ilo havaita, että suomalaiset näyttävät löytäneen uudelleen ulkoilun, lähipolut ovat tulleet jopa ruuhkaisiksi, suosituimmista retkikohdepoluista puhumattakaan. Yhdistyksille poikkeusolot ovat muuttaneet ainakin kokouskäytäntöjä. Kokouksia ei ole nyt pystytty pitämään perinteiseen tapaan sovittuun paikkaan kokoontumalla. Vaihtoehdoksi onkin tullut etäkokoustaminen hyödyntäen erilaisia virtuaalisia ratkaisuja, esimerkiksi Google Hangoutsia tai Hangouts Meetiä. Raision Rinkkakin teki historiallisen digiloikan ja piti historian ensimmäisen johtokunnan etäkokouksen. Kyllähän se kokous onnistuu ruudullakin, mutta vaatii hieman harjoitusta niin tekniikan haltuunoton kuin käytäntöjenkin sisäistämisessä.

Etäkokouksiin valmistautuminen tärkeää

Etäkokousta täytyy suunnitella vähän enemmän kuin perinteistä kokousta. Koollekutsujan on pohdittava muun muassa miten puheenvuorot pyydetään ja osallistujia aktivoidaan – kaikkien ääni kun tulee saada kuuluville. Äänen kuuluvuuden osalta on tärkeää tiedostaa, että käytettävä tekniikka pitää testata hyvissä ajoin ennen aloitusta – osallistuu sitten tietokoneella, älypuhelimella tai tabletilla. Hyvä tapa on tarjota matalan kynnyksen harjoittelumahdollisuutta sopimalla ennen varsinaista kokousta vaikka puolisen tuntia kestävä hetki, jolloin halukkaat voivat kokeilla omaa laitettaan sen toimivuuden varmistamiseksi.  Latualueemme aluetyöryhmäkin on omalla alueellaan tarjonnut pari harjoituskertaa, johon on voinut vapaasti osallistua.

Koollekutsuja varaa kokouksen ja toimittaa sähköpostissa osallistujille kutsulinkin. Kutsulinkin sisältävä sähköpostiviesti kannattaa laittaa talteen, koska kokoukseen liitytään linkkiä napauttaen. Kutsuun on hyvä lisätä ohjeet oman laitteen testaamisesta, mahdollisuudesta osallistua puhelimella soittaen sekä kokousmateriaali. Osallistujan on syytä perehtyä kutsuun, sen ohjeisiin ja mukana tuleviin materiaaleihin hyvissä ajoin. Osallistujan kannattaa myös rauhoittaa itselleen tila, jossa keskittyminen ja etäkokoustaminen onnistuu häiriöttä.

Etäkokouksen aikana on keskityttävä kuuntelemaan – päällekkäin ei saa puhua

Etäkokouksessa osallistujan videokuvan päällä pitäminen lähentää ja poistaa etäisyyden tuntua. Jos kuitenkin ääni alkaa pätkimään, niin videokuva kannattaa laittaa pois päältä. Kuvadata vie nimittäin tietoliikennekaistaa enemmän kuin pelkkä ääni.

Äänen kuuluminen ja aktiivinen kuuntelu on tärkeää. Jos puhutaan päällekkäin, niin siitä ei saa selvää kukaan. Mikrofoneja voi pitää pienen osallistujajoukon kesken auki, mutta kokemus on osoittanut, että suuremmalla joukolla saattaa äänen kiertoa tapahtua. Voi myös käydä niin, että kokouksen aikana jonkun osallistujan lapsi tai lemmikki alkaa pyytämään huomiota tai naapuri alkaa porata taulukoukkua seinään. Kaikki taustaäänet tuppaavat kuulumaan erittäin vahvasti, joten mikrofoni on syytä sulkea ainakin niiden esiintyessä. Omaa keskittymistään ja äänen kuuluvuutta voi parantaa käyttämällä kuuloke-mikrofoni-yhdistelmää tai puhelimen mukana tulleita nappikuulokkeita. Nappikuulokkeiden liitin käy useisiin tietokonemalleihin.

Ennen varsinaisen kokouksen aloittamista on hyvä kertoa pelisäännöt, miten esimerkiksi puheenvuoroja pyydetään ja äänen kuuluvuuden varmistamiseksi käydä pieni juttelukierros. Moni virtuaalinen ratkaisu mahdollistaa pikaviestittelyn eli tsättäämisen kokouksen aikana. Sen käytöstä kannattaa sopia yhteisesti ja myös ennen kokouksen alkua yhdessä testata, että kaikki saavat viestin lähetettyä. Pikaviesteihin on tarkoitus kirjoittaa lyhyesti ja se toimii varajärjestelmänä, jos jonkun osallistujan äänen kuuluvuutta ei saada varmistettua. Tällöin osallistuja voi kirjoittaa kommenttejaan pikaviestein.

Puheenjohtajan ei tarvitse tehdä kaikkea

Jos osallistujajoukossa on kokeneempi etäkokoustaja, voi puheenjohtaja sopia etukäteen hänen kanssaan, että kokouksessa materiaalin näyttää eli jakaa laitteeltaan toinen henkilö kuin puheenjohtaja. Materiaalin näyttäjä voi myös samalla seurata pikaviestittelyä, jolloin puheenjohtaja voi keskittyä olennaiseen eli kokouksen vetämiseen ja osallistujien aktivoimiseen näkemysten esille saamiseksi. Tässä tapauksessa puheenjohtajan on syytä varmistaa, että aineiston näyttäjällä on kaikki tarvittava materiaali hallussaan ennen kokousta.

Jos tekniikka tökkii…

Alla hyväksi havaittuja vinkkejä, jos ääni tai kuva alkaa pätkimään:

• Kytke videokuva pois päältä. Yhteys on kevyempi ilman kuvaa.
• Kokeile vaihtaa huonetta tai tilaa. Tietoliikennekaistasi kuuluvuus saattaa vaihdella eri huoneissa riippuen yhteystyypistäsi. 
• Sulje yhteys kokonaan ja kirjaudu uudelleen. Jos mahdollista, kirjoita tätä ennen pikaviesti ja ilmoita aikeistasi muille. 
• Jos kotonasi joku muu käyttää tietoliikenneyhteyttä, esimerkiksi katselee YouTubea tai Netflixiä, olisiko mahdollista, että katselun voisi keskeyttää etäkokouksesi ajaksi? 
• Kokeile osallistumista puhelimella. Kutsussa on mainittu, jos puhelimella osallistuminen perinteisesti soittaen on mahdollista. Tällöin soitat kutsussa mainittuun numeroon ja kun numerosta pyydetään kokouksen tunnuslukua, näpyttelet sen, odotat hetken ja olet kokouksessa.

Lopuksi muista myös antaa itsellesi ja kokouksen vetäjälle palautetta siitä, miten onnistuttiin ja minkä voisi tehdä toisin. Ole myös itsellesi armollinen – kukaan ei ole seppä syntyissään, ei edes etäkokoustamisessa. Harjoitus saattaa kuitenkin tehdä tässäkin lajissa mestarin!

Onnistuneita etäkokouksia kaikille!




Kirjoittaja toimii Raision Rinkka ry:n verkkoviestinnästä vastaavana ja toimii myös Lounais-Suomen latualueen aluetyöryhmän ja Suomen Ladun järjestötoimikunnan jäsenenä. Kirjoittaja on oman digiloikkansa aiheen osalta ottanut vuosia sitten ja jakaa sen osalta osaamistaan myös kouluttaen etäkokousten ja -koulutusten pitämisestä virtuaalisesti.

Luontopolulla Paimiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Huhtikuisena sunnuntaina teemme perheen kesken retken Paimion Luontopolulle. Koronaviruksen kourissa niin Suomen kuin koko maailman meno on muutoksessa. Pienryhmissä ulkoilua ei ole vielä Suomessa kielletty. Paimio sijaitsee Salon ja Turun noin puolivälissä, joten paikka sopii perheemme yhteiseksi ulkoilukohteeksi.

Luontopoluntie 54:n parkkipaikka pursuaa autoja, kun saavumme sinne. Ulkoiluun sopiva, keväinen sää on saanut ihmiset liikkeelle. Aluksi voi tutustua Suo, piuha ja turve -näyttelyyn, mikä sijaitsee vanhassa konehuoneessa. Opastaulusta löytyy professori Ilkka Kukkosen teksti Preitilänsuon historiasta. Suo on ns. kohosuo, jonka lakitasanne on ympäristöään korkeammalla.

 

Perheretkeläiset luontopolulla

Valkorunkoiset, kapeat ja vielä lehdettömät koivut sekä tuuheat ja vihreät kuuset reunustavat polkua, kun lähdemme askeltamaan luontopolulle. Edessä ei näy ketään, mutta takaa tulee kovaääninen lapsiperhe koiran kanssa. Siirrymme sivuun ja annamme heidän ohittaa. Hetken kuluttua tulee vastaa maastopyöräilijöitä, vaikka polun alussa oli taulu, missä pyöräily ja maastoajoneuvoilla liikkuminen polulla on kielletty. Lukeminen ja luetun ymmärtäminen ei näköjään jokaiselta aikuiselta onnistu taikka kiellon noudattaminen ei koske kaikkia!

Risteyksessä korkealle asetettu viitta näyttää kulkusuunnan. Suopursut, kanervikot sekä vaalean keltaiset heinikot loistavat kapeiden koivujen ja mäntyjen runkojen välistä. Aurinko antaa tänään oman hehkunsa maisemaan. Polun kosteampia kohtia saa kävellä pitkospuita pitkin. Opastauluissa kerrotaan paikan luonnosta. Taulussa 1 on kuvat ja tekstit kihokista, valkopiirtoheinästä ja vesiherneestä.

 

Maisemassa hehkuu..

Suo hehkuu ruskean eri sävyissä myös tiilen punaruskeaa väriä voi havaita. Pienikasvuiset männyt värittävät vielä vaaleaa suota, jonka keskellä loistaa kirkkaana pieni ’suojärvi’. Tervetuloa tutkimusmetsään toivottaa opastaulu. Tutkimusmetsät ovat portti metsäntutkimukseen.

Polku sukeltaa metsään. Kantovanhus lepää rauhallisena kasvustoltaan vielä tummassa ja tiheässä metsässä, johon auringon säteet eivät pääse paistamaan. Järviruoko, ulpukka ja eri sammallajit ovat seuraavan opastaulun sankareita. Kaunis, iso suojärvi saa katsojan ilahtumaan, kun se tulee esiin valkorunkoisen komean koivun takaa.  Opastaulu kertoo 4-vaiheisen tarinan Preitilänjärvi – Preitilänsuo.

Sammaleen vihreäväri nousee kivasti esille ympäristöstä. Pitkospuut kuljettavat retkeilijöitä eteenpäin. Suolammen pinta kelluu vihreänä ja vähemmän miellyttävän näköisenä. Pian tulee opasviitta, mikä osoittaa polun näkötornille. Uusi kävelysilta vie suojärven yli. Vanha silta on vesirajassa aivan vieressä. Kaksilankkuiset pitkospuut auttavat suojaamaan herkkää luontoa, mikäli kulkijat malttavat pysyä puiden ohjaamalla polulla.

 

Uusi kävelysilta, jonka kuljemme varoen

Opettele tuntemaan lintuja kehottaa seuraava opastaulu. Luontopolun alueella pesii kuutisenkymmentä lintulajia, joista 40 voidaan luetella yleisiksi. Ilmakos meidänkin askeleitamme siivittää keväinen lintujen laulu. Polku kulkee välillä aivan veden vieressä. Taustalla kuusimetsä peilaa varjoja veden aurinkoiseen pintaan. Pyöreähkö suosaareke erottuu vedestä kuin pieni lautta. 

 

Suosaareke veden ympäröimänä

Seuraavaksi polku nousee mäntymetsäiseen rinteeseen kohti näkötornia. Polun juurakko on monihaarainen. Vuosien varrella monet kengät ja saappaat ovat kuluttaneet juuret vaaleiksi vain ruskeat neulaset antavat väriä kallion ja juurien välissä. Mäntymetsikön hoidosta löytyy tietoa opastaulusta. Siirrymme pois polulta ja istahdamme evästauolle.

 

Maisemaa näkötornilta katsottuna

Tauon jälkeen odottaa kiipeäminen näkötornille. Tornilla ei ole muita, joten saamme katsella rauhassa avautuvaa maisemaa, mikä levittäytyy vihreän ja ruskean eri sävyissä. Torni on tukeva ja turvallisen tuntuinen. Pian huomaamme, että seuraavat retkeilijät odottavat alhaalla tornin luona. Joten laskeudumme ja annamme tilaa seuraaville.

 

Pirunpelto eli muinaisranta

Ohitamme yleisen taukopaikan ja suuntaamme 200 metrin päässä sijaitsevalle Pirunpellolle. Pirunpelto eli muinaisranta on saanut oman opastaulun, jossa kerrotaan mm., että jääkaudella koko Suomen peitti tuhansia metrejä paksu jäätikkö, jonka painosta maan pinta vaipui alaspäin. Meri peitti suurimman osan Suomea ja Paimion kokonaan. Jään perääntyessä maa kohosi nopeasti jne..

Pyöreät, eri kokoiset kivet ovat vuosien saatossa osaksi peittyneet sammalten suojaan. Kivillä käveleminen on vaarallista – ei suositeltavaa, vaikka muutama lapsi kivien sekaan jo ehtikin.

Leppälintu, helmipöllö ja liito-orava löytyvät kolopesijöistä kertovasta opastaulusta.

Polun varren viitta ilmoittaa 600 metrin päässä sijaitsevasta 2-runkoisesta männystä. Muistan männyn, sillä olen kulkenut polulla aikaisemmin Raision Rinkan järjestämällä retkellä. Metsässä asustavat myös sammaleet kuten seinäsammal, kynsisammal ja poronjäkälä, joista kerrotaan opastaulussa. Suuri, melkein neliönmuotoinen kivi saa meidät pysähtymään. Kivi näyttää yksinäiseltä. Sen läheisyydessä on aluskasvillisuutta kuten varpuja ja sammalta sekä muutama pienempi kivi. Kiersin kiven, sen yhdeltä puolelta voi nähdä painautumista isot, pyörät silmät ja terävän nokan. Matkamme jatkuu. Pysähdymme lukemaan opastaulusta suopursun, tupasvillan ja maariankämmekän esiintymisestä.

Kuusien välissä sinnittelee 6-haarainen koivu. Vaalea jäkälän peittämä kohta ponnahtaa esiin vihreälehtisten varpujen lomasta. Tulee viitta, mikä ohjaa yhteen kasvaneiden mäntyjen luokse. Opastaulu kertoo, miten männyt ovat aikanaan kasvaneet yhteen. Viimeinen tekstin kappale on mielenkiintoinen. Tällä männyllä on TARUN MUKAAN sellaisia ominaisuuksia, että oksan alta kuljettaessa pienet kivut ja murheet haihtuvat ja miehinen kunto paranee.

 

Sininen köysi ohjaa alas kalliolta

Ihmettelyn ja männyn oksan alta kulkemisen jälkeen retki jatkuu. Kalliomäen vähälukuiset asukit taulussa on kuvat ja tekstiä otsikolla; kulorastas, kehrääjä ja kangaskiuru. Pian alkaa laskeutuminen kallion reunaa alaspäin. Kallioon on porattu rautatolppia ja sininen köysi kulkee tolpasta toiseen. Näin kulkija saa köydestä kiinni laskeutuessaan kalliolta. Tänään kallio on kuiva, joten kävely on turvallista. Pakko pysähtyä välillä ihmettelemään, miten korkeat, kiharaoksaiset männyt kasvavat ja kurottautuvat korkeuksiin kallioisessa rinteessä.

 

Suon kauneutta polun varrella

Vielä on edessä hakkuualue. Sen kosteampien kohtien yli on muutamia pitkospuita. Lisäksi askelta pitää pidentää, jotta jalkineet säilyvät kastumatta. Sota-ajan korsusta on rakennuttu kierroksen loppuosaan mukaelma.

Näin kuljimme Paimion Luontopolun ja saimme kokea todeksi luontopolun esitteessä luvatut pitkospuut ja kallion. KIITOS mukava, sunnuntainen retki perheen kesken!