Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Talvi on totta, kun maan peittää valkoinen lumi. Lehdettömät, hennot koivujen oksat kiertyvät ja kevyt lumipeite leikkii oksilla. Puolukan vihreät lehdet pilkottavat lumesta. Puolukan marjoa ei ole näkyvissä.
Raisionjoessa vesi virtaa. Sorsat viihtyvät Mullin sillan luona, sillä sillalta voi saada pullan murusia taikka muuta ravitsevaa – ja ainakin ihailevia katseita. Sorsat ovat vilkkaita. Ne uivat nopeasti edestakaisin aivan sillan tuntumassa.
Sorsat kisailevat Mullin sillan luona
Vanhasta puisesta Raisionjoen ylittävästä sillasta on jäljellä pari aluslankkua. Uusi silta on tyylikäs ja sitä pitkin on turvallista kulkea joen toiselle puolelle.
Puinen vanha silta ylitti joen tästä
Kosken alapuolella kivet ovat saaneet valkoiset lakit. Kivien muodot ja koot vaihtelevat. Pieni virta solisee kivien lomassa. Näkymä on herkän kaunis, vaikka edessä on kovapintaisia kiviä ja taustalla koski valuttaa kohisten vettä.
Kivinen maisema kuvattu 10.1.2021
Pari päivää myöhemmin kivien lakit ovat muuttuneet karvahatuiksi, sillä lunta on pyryttänyt lisää. Kivet eivät enää erotu erillisinä. Nyt ne muodostavat lumen ansiosta yhtenäisen jonon. Kosken alajuoksulla vesi puikkelehtii kivijonojen välissä.
Metsässä lumipeite on kasvanut. Mustikan varvut pilkottavat lumesta. Metsäpolulla tulee vastaan pariskunta. Keskustelemme. He vertaavat metsää Halosen tauluun. Maisema miellyttää ja saa kuvaamaan lumista metsää, nainen kertoo.
Tammikuinen taika verhoaa
metsän, polun ja jokirannan. Lumikengän jälkiä näkyi metsäpolulla. Mukava
huomata, että luminen metsäpolku on useilla tavoilla hyödyllinen. Tulipa
vastaani pieni, pukeutunut koira isäntänsä kanssa. Muhkuraisella polulla koira
pääsi syliin, kun ohitin heidät.
Luminen taideteos metsäpolulla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti