Linnavuori Kaarinan Piikkiössä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Helteinen Juhannuspäivä saa lähtemään metsäiselle retkelle. Ajelemme tyttäreni ja vävyni kanssa Piikkiöön. Tarkoituksena on kulkea Linnavuorelle vieviä polkuja ja katsella sekä kuunnella ympäristöä. Linnavuoren luonnonsuojelualue on perustettu 10.6.2015. Parkkipaikalla sijaitsevasta Tammireitit opastaulusta voi hahmottaa reitistön kokonaisuuden. Kävelyreitti alkaa metsän reunasta ja pujahtaa pian metsän siimekseen. Rehevät metsäimarteet loistavat vihreinä ojassa, polun vieressä.

Opastaulusta voi lukea niin metsäimarteista kuin metsätähdistä, oravanmarjasta ja käenkaalista. Muistoja tulvahtaa mieleeni, sillä Liedosta lapsuuteni metsissä näitä kaikkia kasvoi. Reitin varrelta löytyy muita opastauluja, joissa on ohjeita ja tunnistustehtäviä. Metsän äänet taulussa kysytään. Mitä kuulitte? Humisivatko puut? Kävynheitto taulussa on ohjeita heittojen mestaruustaistoon.

Kalliolle on rakennettu kaunis laavu ja tulipaikka. Laavun ympäristö on siistissä kunnossa. Kallio laavun luona kiiltää auringon paisteessa. Retkeilijät ovat vieneet roskat mukanaan. Katselemme ympärillemme. Emme jää laavulle. Meillä on vain juomaa mukana. Seuraava opastaulu kertoo kallioimarteesta, keto-orvokista, kalliokielosta sekä sianpuolukasta. Matka jatkuu suorina seisovien, kapeiden mäntyjen reunustavaa polkua. Vasemmalla maasto nousee loivasti ylöspäin. Ihastuttavat, sammaleiden peittämät pyöreät kivet antavat pienen ’peikkometsän’ tunteen kulkijalle. Sitten polku nousee ylemmäs ja puut tihenevät ja niiden rungot kapenevat. Puunhalaus taulussa on tietoja puiden iästä sekä puunhalausviikosta, jota vietetään elokuussa viikolla 34. Metsäreunassa havisevat pienet haapapuut sekä ruohovartiset aluskasvit, joiden joukosta pilkottaa keltaisia kukkia. Kosketus luontoon taulu kehottaa koskettelemaan erilaisia pintoja.

Kivisen hautaröykkiön luona on taulu; Pronssikautinen Piikkiö 1300 – 500 eKr. Kun tutustut tekstiin, pääset hetkeksi sisälle historian monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan. Hautaröykkiö on lainsuojaama muinaisjäännös. Polun varrella seisoo suorana vanha kuusi. Sen hopeanharmaat oksat ovat taipuneet alaspäin. Jäkälien muodostamaa harmautta löytyy maasta. Kaksi männyn runkoa makaa pitkin pituuttaan polun varrella. Samalla ne muodostavat kaiteen tai aidan, sillä runkojen toinen pää on koholla kiven päällä ja toinen on ylhäällä juuriston voimalla. Polkua, jota astumme, koristaa monisäikeisesti rönsyilevä eripaksuisten juurien rykelmä. Metsäinen maisema on maaginen. Muinaisranta kyltti näyttää tiheään kasvustoon. ’Muinaisrannoiksi nimetään erilaisia rantavoimien eli aallokon ja jäiden liikkeiden aikaansaamia kerrostumia ja kulutusmuotoja, jotka ovat syntyneet meren tai jään pinnan tason ollessa maanpintaan nähden huomattavasti korkeamaalla.’ tietää Wikipedia. Tämä muinaisranta ja sen kivet ovat rehevän kasvillisuuden peitossa. Pitkospuilla voi täälläkin kulkea ja kopistella. Upeat Maarian kämmekät viihdyttävät pitkospuiden vieressä.

Palaamme pienen matkaa takaisin ja nousemme polkua, mikä on muotoutunut komeiden kallioiden väliin. Polku jatkuu mutkitellen kivien välissä. Pian olemme ylhäällä. Komeat männyt kasvavat kalliolla. Männyt ovat taitavia. Ne kasvavat kalliolla monisäikeisen juuristonsa avulla.

Vuori on komea ja sen laelta näkee kauas. Tuttuja paikkoja on mukava arvuutella. Lämmin sää antaa meille vauhtia jatkamaan retkeä ja palaamaan auton luokse parkkipaikalle.

Kirsi ja Kari, kiitos seurasta ja mukavasta Juhannusretkestä!