Pyöräillen halki Ahvenanmaan

Teksti ja kuvat: Satu Eklund

Tarjolla luontoa ja kulttuuria

Sain nauttia kuusi päivää lomailijan vapautta polkupyörän päällä, kun osallistuin Eräkarkun opintoihini kuuluvalle pyöräretkelle Ahvenanmaalla. Mukanamme kulki koulun auto peräkärryineen matkan ajan huoltoautona. Näin meidän pyöräilijöiden ei tarvinnut kantaa painavia laukkuja mukanamme vaan pikkureppu päivän aikana riitti.

Matkalla Kustavista Brändöön

Matka alkoi Kustavista ja reilun puolen tunnin päästä olimmekin jo Ahvenanmaan puolella, Brändön saarella. Retken ohjelmassa luonto ja kulttuuri ovat pääosassa. Lintuhavaintojen keräys alkoi heti yhteysaluksen lähdettyä Kustavista. Päivän oppaat olivat järjestäneet vierailun Brändön kunnantalolle, jossa saimme kuulla paikallisen luontokartoittajan luontokerrontaa ja kunnanjohtajan informaatiota Brändön kunnasta. Pyöräily jatkui vielä saaren eteläosaan, josta jatkoimme matkaamme vielä Kumlingen saarelle. Kumlingessa teimme paljon lintu- ja kasvihavaintoja ja piipahdimme myös kirkossa. Leirintäalueella kukkui käki. Tuota ääntä olin jo ehtinyt vähän kaipaamaan, sillä en ollut vielä tänä kesänä päässyt kuulemaan käen kukkumista tätä ennen.

Lounas- ja valokuvaustauko

Aamulla ajoimme uudelleen halki Kumlingen saaren. Matkalla lauloi keltasirkku ja monet muut linnut, joista kaikkia en tunnistanut. Rantakalliolla saimme tietoa kivilajeista ja monista rannalla kasvavista kasveista. Yhteysaluksella matkamme jatkui kohti Vårdön saarta. Kävimme Vårdön kirkolla ja saimme kuvattua kasvikokoelmaan uusia lajeja. Päivästä tuli lämmin ja olikin mukava pitää lounastauko ulkona ja keitellä retkikeittimellä ruokaa, kun kirkon lähellä sattui olemaan viihtyisä levähdyspaikka pöytineen ja penkkeineen. Pyöräily jatkui ja lossi vei meidät pääsarelle Sundin kuntaan. Sundissa oli pieni museo, jossa kävimme katsomassa lyhyen videon Bomarsundin linnoituksen historiasta ja sen jälkeen pääsimme linnoitusaluelle.

Bomarsundin linnoitusaluetta Sundissa

Turistin roolista hyppy oppaan rooliin

Kolmas retkipäivä oli minun ja kahden kurssitoverini opastuspäivä. Oli aika unohtaa päivän ajaksi turistin rooli ja opetella olemaan oppaan roolissa ja toimia sen mukaan. Aamun keli ei ollut kovin rohkaiseva ja tiedossa olisi pisin pyöräiltävä matka koko reissun aikana. Olin alkumatkan ajan peränpitäjän roolissa pyöräillessä, kun lähdimme aamun sateessa kohti Kastelholman linnaa. Linnassa meillä oli varattuna opastettu kierros. Ehdimme myös piipahtaa linnan viereisellä mäellä vankilamuseossa. Linnakierroksen jälkeen pidimme sadetta ja lounastimme ravintola Smakbyssä, jonne olimme varanneet pöydän etukäteen. Loppupäivän ajan oli minun vuoroni vetää pyöräilevää letkaa kohti Eckeröä ja leirintäaluetta. Pysähdyimme Taffelin tehtaanmyymälän kohdalla, Uffe på Berget kahvilan ja näkötornin luona ja Hammarlandin kirkolla. Sade antoi kuitenkin myöten ja pitkän matkan polkeminen palkittiin sateettomalla iltapäivällä. Oli mukava päästä saunaan märän päivän jälkeen.

Sadetta, paistetta ja museokäyntejä

Leirielämää polkupyöräillen

Neljäs retkipäivä alkoi Eckerön museotarjontaan tutustuen. Kävimme ensin metsästys- ja kalastusmuseossa, polkaisimme sitten pienen matkan ja kävimme vanhalla posti- ja tullitalolla. Saimme kuulla Ahvenanmaan menneiden aikojen postipolusta.

Matkamme jatkui Eckeröstä kohti Maarianhaminaa. Matkalla satoi pientä suihkupullosumusadetta ja vaihdoin jalkaani valmiiksi märät kengät, jotta ne toiset edes pysyisivät kuivina. Matkalla pysähdyimme Ramsholmenin lehdon luona kaunista luontoa ihailemassa. Illalla kävimme koko porukalla pizzalla Diablossa. Outoa oli, että keskustan kauppa oli mennyt kiinni jo kuudelta ja toisen kaupan etsintään meni ainakin muutama kilometri ylimääräistä polkemista. Toinen kauppa löytyi kuitenkin melko läheltä keskustaa. Teimme naisvoimin pienen iltakävelyn Maarianhaminan lintupuistoon, jossa oli vapaana riikinkukkoja ja olipa siellä häkeissä kanejakin.

Verikuljenpolvi 

Verikurjenpolvet olivat tienvierustalla yleinen näky.

Kohti Kökaria - myrskyluodon saarta

Meitä odotti aikainen herätys, sillä edessämme olisi 30 km polkemista, jotta ehdimme Kökariin lähtevälle yhteysalukselle ajoissa. Lähdimme matkaan seitsemältä ja saimme sadetta niskaan. Matkalla Lemlandin ja Lumparlandin halki ei ollut huoltoasemia eikä kahviloitakaan, joka olisi ollut aamupäivän aikaan auki. Yhdeksän aikaan satoi hetken aivan saavista kaataen ja silloin viimeistään kastuivat niidenkin kengät ja sukat, jotka olivat tähän asti säästyneet. Huoltoauton opas löysi kilometrin sivutieltä poiketen kyläkaupan ja järjesti kaupan väen keittämään meille kahvit. Pääsimme kahvilan sijaan kaupalle juomaan lämmikettä ja ostimme samalla muutakin. Sade piti pientä taukoa tässä vaiheessa. Mietin, että yksin sateessa pyöräily olisi lytännyt mielen maahan, mutta ryhmässä on ihan erilaista. Olemme kaikki aivan yhtä märkiä ja surkeita, vaikka ei tässä pyöräilyssä nyt mitään surkeaa ollut. Maisemia ei tosin tule jäätyä katsomaan. Uusi takkini näytti pitävän oikein hyvin vettä, niinkuin sen kuuluikin.

Kökarin kirkko

Ehdimme hyvin Kökarille lähtevään lauttaan, jossa oli hyvää aikaa syödä. Lauttamatka kun kestää 2,5 tuntia. Aikaisen aamun takia vähän väsytti ja syömisen lisäksi tuli torkuttua ja oltua sisällä. Kökariin päästyämme leirintäalueelle oli enää muutama kilometeri polkemista ja menimmekin pystyttämään teltat saman tien. Sade piti kivasti taukoa telttojen pystyttämisen ajan ja sen ajan, että ehdimme käydä Kökarin kirkolla. Kirkon viereiseen kappeliin ja sen historiatietouteen emme päässeet tänään kurkistamaan, koska siellä oli alkamassa häät. Ehkä sitten huomenna?

Aloitimme päivän oppaiden johdolla kasvitaulun tekemisellä ja ehdimme maalata sitä varten taustapaperin mustikalla. Iltapäivällä sade jatkui, mutta enää ei tarvinnut olla ulkona. Pääsimme saunaan ja sen jälkeen syömään.

Valkolehdokkia kasvoi Kökarin saarella

Minä Kökarin rannassa

Sade oli tauonnut aamuun mennessä ja Kökarin maisema näyttäytyi eilistä hieman lempeämmältä. Koska lautta lähtisi vasta yhden aikaan, ehdimme polkaista vielä uudelleen kirkolla ja pääsimme nyt käymään kappelissa katsomassa sen kokoelmaa ja historian tuulahdusta. 

Valitsimme eilen aloittamaamme kasvitauluun haluamamme kasvit ja teimme taulun valmiiksi. Siitä jäisi nyt erilainen matkamuisto, mitä valokuvista jäisi. Viimein poljimme reissun viimeiset kilometrit lauttasatamaan ja matka kohti Korppoota alkoi. 

Ajokilometrejä pyörän päällä kertyi yhteensä noin 200 km. Ryhmän yhteisiä lintuhavaintoja kerääntyi 90 kpl. Kasveja tuli nähtyä niin monia uusia, ettei niitä tullut edes laskettua, saati kaikista kuvaakaan otettua.