Rinkan kantoa - polkupyörää polkien

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Toukokuu antoi oivan tilaisuuden Raision Rinkan maanantai-iltojen pyöräretkille.  Yhdessä polkaisimme Kerttulasta. Pentti johti joukkoa, minä pidin perää. Turvallisuuden vaatimuksena kaikilla tulee olla pyöräilykypärät, lisäksi keltaiset huomioliivit ainakin edessä ja takana polkevalla.

Kaunis ilta 2. toukokuuta oli saanut paljon muitakin ulkoilijoita liikkeelle. Me suuntasimme Ruissaloon. Siellä kapealla pyörä- ja kävelytiellä puikkelehdimme turvallisesti. Onneksi valkoposkihanhien suuri parvi pysyi pellolla, eikä hyökännyt kimppuumme. Koko kierros sujui kivasti. Juomatauot piristivät ja pyörän mittariin tuli 27 kilometriä.

Suosiollinen sää jatkui, kun seuraavana maanantaina kävimme katsomassa Koroisten ristin ja Halistenkosken.

Maisemaa Koroisten ristiltä.

Ristin luona Koroisissa on infotauluja. Kiehtovat otsikot; Piilossa oleva menneisyys, Viljelysmaaksi vai muinaismuistoalueeksi, Ekumeeninen rauhoittumisen paikka sekä Niittyä ylläpidetään. Kannattaa käydä hiljentymässä ja tutkimassa taulujen tietoja tarkemmin. Pienen tauon jälkeen jatkoimme Halistenkosken kuohujen luokse. Paluumatkalla tien 40 vieritse liikenteen melu vei meidät nopeasti takaisin Kerttulaan.

Halistentenkosken kuohuja.

Turun seudun luontoretkiopas -kirjan (Rönkä, Karhilahti & Rannikko 2015) innoittamana hain keväälle sopivia luontokohteita. Toukokuun 16. päätimme käydä Muhkurinmäen luontoa katsomassa. Kallioketoa, kieloja ja rehevää tammivaltaista lehtoa, jota Ari Karhilahti (kirjassa) vertaa köyhän miehen Ruissaloon.  Mäen korkeus on 26 metriä merenpinnasta. Mäen laki on noussut merestä saareksi noin 4000 vuotta sitten. Historia kiehtoo mielikuvituksen, kun seisoo mäen kalliolla.

Muhkurinmäen lehtoa eli "köyhän miehen Ruissalo".

Pyöräilymme jatkui. Nyt oli vuorossa Hepokullassa sijaitseva Kalmasvuori. Sieltä on komea näköala keskikaupungin suuntaan. Männyn latvojen takaa näkyy Tuomiokirkon torni, vaalea Martinkirkko ja punatiilinen Mikaelinkirkko.

Kalmasvuorelta aukeaa upea näköala.

Komea kelomänty on ollut ahkeran palokärjen koputuspuuna. Silmukaksi kasvanut umpipuu ihmetytti. Puuta pitää halata, sillä entisaikaan sillä on uskottu olevan parantavaa voimaa. Monipuolisen retkemme kruunasimme pyöräilemällä Raisiossa pyöräilijöitä mittaavan tornin ohi kahdesti.

Kiva kevätretkikohde löytyi Hamaronvuorelta, jonne pyöräilimme 23. päivän iltana. Vuori sijaitsee Kristillisen opiston läheisyydessä Turussa.  Vuoren huippu kohoaa 50 metriin meren pinnasta. Pyörät jätimme parkkiin kuntopolun viereen. Kuljimme polkua ja pian oli edessämme hieno, rehevän kasvillisuuden kruunaama lampi.

Keväinen ja rehevä Hamaronvuoren lampi.

Sammakoita emme nähneet, mutta hyttyset olivat hereillä ja verenhimoisia. Valkovuokot kukkivat, joskin sinivuokkojen aika oli jo ohi. Pirteä, lilanpunainen metsäkurjenpolvi pilkisti polun varrella. Lammelta jatkoimme polkua ylös ohi vanhan rakennuksen kivijalan aina korkeimmalle kalliolle asti. Sää oli aivan jäätelön makuinen, joten paluumatkalla pysähdyimme Rinkan tarjoamalle jäätelölle. Perinteiden mukaan kesään siirtyminen kruunataan pienellä tarjoilulla.

Näitä retkiä on kiva muistella ja ehkä käydä taas ensi keväänä katsastamassa, toteaa pyöräilyssä peränpitäjänä toiminut.