Kevättä Kangenmiekan kierroksella

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Toukokuinen lauantai enteili hyvää retkipäivää, kun Rinkan kevätretkeläiset kokoontuivat Raision kaupungintalon luokse ja nousivat Linjaliikenne Muurisen linja-autoon. Kuljettaja Terhi ohjasi auton turvallisesti retken lähtöpaikalle.

Nummitien P-paikalla kerroin osallistujille, kuka kulkee edellä ja kuka pitää perää. Kartta reitistä oli jaettu jo autossa. Lisäksi sovimme taukopaikat ja muistutin turvallisuudesta. Metsäojien ylityksissä tulee olla erityisen huolellinen, sillä kapeat kaksi lautaa tekevät sillan ’virkaa’ ylityksissä.

 

Aurinkoista menoa Kangenmiekan kierroksella

Hiekkainen lähtöpaikka jäi taakse, kun 25 henkilön muodostama jono lähti kapuamaan ensimmäisten kivien yli metsäiseen maastoon. Pienen ylämäen jälkeen tuli tasaisempaa metsäpolkua. Aurinko paistoi, mäntyjen pitkät varjot vilahtelivat, kun jono eteni metsän suojassa. Hakkuualueella piti hiljentää menoa, sillä metsäkoneiden tekemät notkelmat vaativat tarkkuutta. Pieni matka tietä pitkin ja taas metsään, kun tulimme Käärmelähteelle, jossa pidimme tauon. Google tietää: ’Lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa maan pinnalla’. ’Käärmeet ovat jalattomia matelijoita’ juttelin tauolla. Vuonna 2010 retkeilijä oli juonut lähteestä eikä ollut sairastunut. Vesi lähteessä oli matalalla, eikä houkutellut maistamaan.

Käärmelähteen penkki ja lähde

Retkemme jatkui metsäpolulla ja välillä metsätiellä. Hyvät Kuhankuonon reitistön, puihin kiinnitetyt oranssinväliset opastenauhat toivat varmuuden, että olemme oikealla reitillä. Muutama mökki – keskellä metsää – antoivat aiheen keskustelulle. Samalla meidän piti kulkea pieni matka autotietä.

 

Autotiellä pieni voi väsyä, onneksi on vaari

Metsäisen osuuden jälkeen tulimme Halkokannisto nimiselle laavulle, jonka luona oli tulipaikka. Majaisäntämme Pentin toimesta meillä oli mukana ’kalikoita’. Makkarat paistuivat ja maistuivat. ’Eväät kruunaavat retken’ – joten pidimme reilun tauon. Ihmettelimme käpyjen paljoutta korkean männyn latvassa ja ihailimme pieniä kuusia – joulupuiksi sopivia.

 

Halkokanniston laavulla tauolla

Matka jatkui metsässä, suuri mänty kasvoi kiinni komeassa kivessä. Viime vuoden syksyllä, kun tutustuimme reittiin, kuljimme pitkospuilla kauniin suon reunaa. Nyt koneet olivat runnelleet maastoa. Kengät taisivat muutamilla kastua, vaikka kulkureitille oli kasattu kaadettujen mäntyjen paksumpia oksia. 

Suon ylitys oli nyt taiteilua.

Tasapainottelua ja tarkkuutta – kaikki selvisivät kostean paikan yli. Metsäisen polun jälkeen tulimme Nummitielle ja retkemme lähtöpaikalle. Pertti näytti Kevätpiipon kasvupaikan. Kevättaskuruohoon hän tutustutti jo 2.5. tiistaikävelyllä.

Kotimatka Raisioon sujui turvallisesti. Kiitos Terhi kuljettajalle!

Kevättaskuruoho -kuvattu Huhkossa 

Kevätpiippo-kotiin kannettuna

Kiitos kaikki reippaat retkeläiset!