Luolaretket lähiseudun luolilla

Teksti ja kuvat: Satu Eklund

Minä Härmälänrotkon metsikössä

Siitä on aikaa, kun olen osallistunut mihinkään kansalaisopiston kurssille. Nyt löysin tarjonnasta itselleni mukavaa tekemistä neljäksi arki-illaksi. Osallistuin syys-lokakuussa torstai-iltojen luolaretkille, joten tulisi ainakin oltua ulkona oli keli mikä tahansa. Ryhmällämme oli onnea kelien kanssa. Syyskuu oli melko lämmin ja aurinkoinen, eikä torstaisin sattunut sateita vaikka muina päivinä satoikin. Lokakuun puolella saimme myös toisella retkikerralla upean ulkoilusään. Vain viimeisellä retkikerralla satoi, mutta retkikohteemme olikin silloin keskellä kaupunkia ja luolassa olimme pääosin sateelta suojassa.

Luolaretkikohteet sijaitsivat kaikki sopivien ajomatkojen päässä lähikunnissa ja vaikka muutama kohde on aivan lähelläkin ja olen niistä kuullut, en ole niissä tullut koskaan ennen käyneeksi, joten retkipäivät tarjosivat kaikella tavalla uutta nähtävää. Sain olla yhtenä retkeläisenä mukana ryhmässä, sillä emme olleet millään lailla tuttuja ennestään ja niin sain olla "anonyymisti" mukana ilman eräoppaan nimikettä. Seurasin tietysti kaikella mielenkiinnolla, miten vetäjänämme toimiva eräopas retket järjesti. Muilta ammattiosaajiltahan sitä oppii, hyvässä ja pahassa.

Härmälänrotkojen lippaluola

Ensimmäinen retkikohteemme oli Naantalin ja Maskun rajalla sijaitseva Härmälänrotko. Siellä on monina vuosina pidetty muinaistulitapahtuma, mutta tänä vuonna se oli peruutettu. Saimme myös oppia luolan määritelmän. Luolassa tulee olla vähintään yksi seinä ja katto ja sinne tulisi mahtua vähintään kolme ihmistä kunnolla suojaa pitämään. Härmälänrotkoilla olikin selkeä lippaluola, laavun tapainen sadesuoja. Kiipesimme rotkoa pitkin ylös kallion toiselle puolelle. Kallion seinämässä oli paljon koloja ja suuria halkeamia.

Naantalin merinäkymää

Härmälänrotkojen kallioilta näkyy Naantalin kirkontornille saakka. Rotkon vierellä kulkee polku ja sitä ympäröi muinaiselta tuntuva metsä. Muutamat linnut jaksoivat laulella, vaikka useimmat lopettava suurimmat konserttinsa juhannuksen aikaan. Selvitin myöhemmin, että ne taisivat olla hippiäisiä.
Ne laulavat kuorossa vielä näin syksylläkin.

Seuraavina viikkoina luolaretket veivät ryhmämme Maskuun Paltanvuorelle ja Nousiaisiin Kallanvuorelle. Maskussa kävimme parissakin paikassa ja toisesta retkikohteestamme löytyi myös geokätkö, joka on nimeltään Maskun leluaarre. Kallanvuorelta on näkymä Mietoisten kirkontornille ja Mynämäelle saakka. Retkillä kuljimme usein ensin alhaalla luolissa ja kallionviertä pitkin ja sen jälkeen nousimme lopuksi vielä ylös kallioille näköaloja katselemaan. Retket päätettiin yleensä auringolaskun aikaan siinä seitsemän jälkeen, kun alkoi tulla hämärää. Mukanamme oli kuitenkin aina lamput, joita tarvittiin pimeimmissä luolissa.

Maskussa

Nousiaisissa luolaa tutkimassa

Syksyä Nousiaisissa - näkymä Mynämäen suuntaan

Sadepäivän retki-iltamme suuntasi Turkuun Luolavuoren kaupunginosassa sijaitsevaan luolaan. Tällä kerralla oli varauduttava ryömimiseen ja vaatteiden likastumiseen. Oli harmaa sadepäivä ja luolan katosta tippui vettä niskaan. Joku näki lepakonkin. Luolassa sai todentotta ryömiä ja vaatteet olivat pesukunnossa sen jälkeen. 

Täytyy myöntää, että luolassa oli mukavampi käydä ryhmän mukana, kuin jos olisi mennyt sinne yksin tai kaksin. Siellä saattaisi iskeä vaikka ahtaan paikan kammo tai pimeän pelko, jos olisi sellaisessa mielentilassa. Luolan perällä on myös geokätkö, mutta siellä se saa ollakin, en käy etsimässä. Lähellä kätköä jo kävin, luolassa käynti saa riittää. Koko luolan ympäristö oli todella kivistä rinnettä, ei mikään helppokulkuisin kävelyreitti. Onneksi sadekin loppui, kun viimein tulimme luolasta ulos. 

Luolavuoren luolassa

Luolavuoren luolan päällä on suurta kivikkoa