Kävelyretki Littoistenjärvelle

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Littoistenjärven luontopolku kiertää noin puolet Littoistenjärvestä. Polku on merkitty maastoon keltaisilla merkeillä ja se kulkee pääosin polkuja, mutta osittain myös hiekkatietä.

Sunnuntaina 3 maaliskuuta ryhmä rinkkalaisia kokoontuu Littoisten hiekkarannan p-paikalla. Sää on suotuisa. Öinen pakkanen jatkuu vielä päivällä. Pilvet ovat antaneet tilaa auringolle.  Luontopolku kutsuu kulkemaan – retki alkaa sovitusti klo 13.

 

Kohti luontopolkua ...

Polku on osittain paljas, mutta jäisiä paikkoja löytyy. Polun keltaiset merkit ovat huonossa kunnossa. Onneksi on tullut kuljettua täällä ennenkin. Vieressä loistaa valkoisena jääpeitteinen järvi. Retkiluistelijoita etenee vauhdikkaasti järvellä. Jää näyttää kestävän.

 

Lintutorni kohoaa mäenrinteessä

Lumi hohtaa valkoisena, kun nousemme polkua ylös hennon koivikon suojassa. Lintutorni jää vasemmalle. Emme poikkea tornille. Jatkamme hiekkatietä, jota komeat kuuset reunustavat. Tie on liukas. Onneksi tien reunassa pystyy helpommin etenemään. Liukkauteen olemme varautuneet sopivilla ’jääkelin’ jalkineilla.

Tienreunoissa turvallisempaa...

Luontopolun taulut kaipaisivat restaurointia. Yhdessä taulussa on joukko lintuja, sinitiainen, talitiainen, mustarastas, naakka, huuhkaja, varis, viirupöllö ja tilhi. Luontopolku -taulujen ’olet tässä’ – merkintä on kohdallaan.  Tolpissa keltaiset nuolet ohjaavat kulkijan tieltä polulle metsään.

Tolpan keltaiset nuolet ohjaavat polulle

Metsässä edessä kulkevat pysähtyvät kuuntelemaan. Palokärki antaa kuusikossa ääninäytteen ja lentää nopeasti ylitsemme polun toisen puolen metsikköön. Hienoa – metsässä kulkeminen tuo eteen luonnon moninaisuuden. Metsä rauhoittaa. Tällä retkellä pitää myös keskittyä, jotta pysyy liukkaalla polulla pystyssä.

Edessä pilkottaa järvi...

Ohitamme komeat tukkipinot – metsää on harvennettu. Pian näkyy valkoisen jään peittämä järvi. Polku kulkee lähellä järveä. Pitkospuita löytyy pieni pätkä. – Pidän pitkoispuilla kulkemisesta.

 

Polku puikkelehtii järven rannalla..

Polku jatkuu ylös metsään, mutta me kurvaamme jäälle. Ihana tunne – siitä on aikaa, kun olen saanut tuntea järvenjään kenkieni alla. Pieniä paukkeita – jää varoittaa. Aurinko heittää säteitään sunnuntaiseen iltapäivään Littoistenjärvelle. Vasemmalla metsä kohoaa kallioisena järven reunoilta. Hienoa katsella järven perspektiivistä.

Jäällä etenemme varoen..

 Etenemme rauhallisesti jään silloin tällöin paukahtaessa. Luistelijoita liikkuu sulavasti jäällä. Tulemme Kuovinluodon luonnonsuojelualueelle, Opastaulu kertoo: Kuovinluoto on Littoistenjärveen työntyvä kallioinen moreeniniemi. Lintuharrastajat kokoontuvat usein täällä.

Kuovinluodosta retki jatkuu jäätä pitkin..

Ylitämme niemen ja jatkamme jäälle. Aurinko tekee kimaltavan polun jäälle – tulee mieleen öinen kuunsilta. Lähtöpaikkamme hiekkarannan p-paikka loistaa järven toisella rannalla. Sitä kohti kuljemme ja pieni takatuuli antaa vauhtia. Pysähdyimme ja seisoimme aika lähekkäin. Siitä jää ei pitänyt. Se antoi ritiseviä paukkuja. Onneksi jää ei vielä halkeillut. Hyvillä mielin ja ehjinä pääsimme takaisin lähtöpaikalle.

Pitkin auringon siltaa...

Sunnuntain suotuisa sää kruunasi tämän retkemme. Lisäksi Sports Tracker muodosti sydänkuvion askeltemme etenemisestä. Loistava Laskiaissunnuntai, vaikka emme laskeneet mäkeä!

Kohti lähtöpaikkaa...metsän reunaan.