Saaristomeren kansallispuiston kirkkain helmi: Jungfruskär

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Kesän venereissulla tutustuin Jungfruskäriin. Olemme veneilleet useasti saaren ohi ja katsoneet ohikulkiessa kovin karulta näyttävää saarta. Vaan kun astuin saarelle ja lähdin kulkemaan sen merkittyä luontopolkua pitkin, koin saaren vihreyden ja runsauden.

Jungfruskär sijaitsee Saaristomerellä keskellä Kihdin aukkoa, monelle veneilijälle tutulla reitillä kohti Ahvenanmaata. Kyseessä on oikeastaan saariryhmä, johon kuuluvat Storlandet, Nölstö ja Hamnö. Metsähallituksen hallinnoimaan Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva 100 hehtaarin alue sijoittuu Storlandetille. Linnuntietä matkaa saarelle on Korppoon Galtbyn satamasta 28 km.

Jungfruskärin sijainti merikartalla.

 
Ajelimme saarelle Korppoon Verkanin vierassatamasta tunnin verran n. 7-8 solmun vauhtia. Kiinnityimme retkisataman laituriin. Lähteiden mukaan saaret ovat toimeet ns. turvasatamana ja pysähdyspaikkana merenkulkijoille jo vuosisatoja. Saaren muinaislöydöt ovat kertoneet tästä omaa tarinaansa. Saarella on myös sotilashistoriaa: sinne perustettiin 1940-luvulla vartiolinnake. Puolustusvoimien käytöstä saari siirtyi metsähallitukselle vuonna 1999 ja toimii nyt virkistyskohteena meidän kaikkien iloksi.

Retkisatama.

Retkisataman laiturin tuntumasta löytyy uimiselle sopiva ranta, tulipaikka ja opastaulut. Laiturilta lähtevä polku vie edelleen puuceen vieritse saaren tutustumiskierrokselle. Kiersimme saaren opastetun luontopolun n. 1,5 tunnissa. Polku kulkee osaksi myös saaren tietä pitkin. Huomioitavaa on, että tälläkin saarella on punkkeja. Kannattaa varustautua ainakin pitkillä lahkeilla ja sulloa ne vielä sukkien sisälle.

Luontopolulla tietä pitkin.

Luontopolku kulkee läpi niittyjen, lehtojen, kallioiden ja rantaakin hipoen. Osa lehdoista on jätetty luonnontilaan - niistä on hyvä havaita miten saarelle kävisi, jos siellä ei tehtäisi mitään. Aika läpipääsemättömästä ryteiköstä olisi kyse. Ympäristön huoltamisesta osaltaan huolehtivat saarella laiduntavat lampaat, joskin omalla kierroksellamme emme niihin törmänneet. Metsähallituksen huoltotoimiin kylläkin.

Haavikkoa, osa luonnon itsensä harventamaa.

Luontopolku on hyvin merkitty.

Saarella on lehdesniittyjä, joilla kasvaa harvakseltaan puita, myös ryhmissä.  Lehdesniitty on syntynyt perinteisen karjanhoidon vaikutuksesta. Lehdesniittyjä on niitetty tai laidunnettu, ja niiden puista on katkottu lehdeksiä karjan rehuksi. Niityillä lajisto on runsasta. Lehdesniittyjä tavataan erityisesti saaristossa. Lehdesniityt näyttivät saarella hyvinkin hoidetuilta.

Lehdesniittyä ruusujen takana.

Kierroksen keskipaikkeilla, keskellä niittyä sijaitsee näkötorni. Tornilta voi katsella rantaniittyä ja saaristoa. Muuttolinnut parkkeeraavat keväisin näille alueille. Käydessämme emme paljon lintuja havainneet, mutta sirkutusta kuului. Lieneekö linnut piiloutuneet, kun saarella oli lisäksemme muitakin - ilmeisesti jollain taideleirillä olevia välineistä päätellen. Eräs heistä luonnosteli juuri alla olevan rantaniityn näkymiä lehtiölleen - toisten taltioidessa samaa kameran kennolle.

Rantaniittyä näkötornilta katsottuna. 

Näkötornilta puhelimella kuvattu pieni videoklippi alla. Kuvan laatu ei ole valitettavasti kovin hyvä.

Näkötornilta kierros jatkuu edelleen niittyjen ja tien kautta nousten loivasti kalliolle, jonne on jätetty sotilasmuistona vanha tykki. Polku jatkuu kalliota pitkin rannalle, josta voi tiirailla ulapalla kauempana kulkevaa ruotsinlaivaa. Rannan tuntumasta löytyy myös neuvostoliittolaisten sotilaiden hautamuistopaikka. Talvisodassa helmikuussa 1940 suomalaiset pudottivat neuvostoliittolaisen pommikoneen Hamnön saaren edustalle. Miehistöstä kaksi kuoli heti ja kolmas ammuttiin. Heidät haudattiin Jungfruskärin eteläosaan.

Muistoja sotilasajoilta.

Rantakivikkoa.

Saarta ei taideta turhaan kutsua Saaristomeren kansallispuiston kirkkaimmaksi helmeksi. Helmen hohde varmasti vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Keväällä saarella on omat värinsä, tuoksunsa ja äänensä, keskikesällä ja syksyllä taas toisenlaista. Talvesta puhumattakaan. Saarelle ei valitettavasti pääse yhteysaluksella, vaan joko omalla veneellä tai tilausveneellä.

Metsähallitus näyttää järjestävän yhteistyössä WWF:n kanssa saarella talkooleirejä. Seuraava onkin jo elokuun lopulla ja silloin on tarkoitus vapaaehtoistyönä raivata pusikkoa ja polttaa nummea. Olisi varmaan mielenkiintoista osallistua ja osallistaa itsensä silläkin tavalla pääsemään osaksi hohtavan helmen tarinaa.




Lähteet/lisätietoa:

Saaristomeren kansallispuisto, luontoon.fi
Lehdesniityt, ymparisto.fi 
WWF:n leirit, Jungfruskär