9.5.2020

Pihojen taistosta lähimetsään

Kuvat ja testi: Satu Eklund

Joka vuosi Birdlife Suomi järjestää lintutornien välisen lajientunnistuskisan. Tänä vuonna "Tornien taiston" sijaan olikin "Pihojen taisto" jossa kisaajat tekivät lintuhavaintoja kotipihastaan käsin. Olin jotain tämän kaltaista ajatellut jo aikaisemmin keväällä pohtiessani mitä tekemistä voisi keksiä aivan kotinurkilla. Oli mukava osallistua satojen muiden kanssa samana päivänä ja samalla kellonlyömällä tähän leikkimieliseen kisaan.

Kirjosieppo

Pysähdyin kuuntelemaan ja katselemaan sitä, mitä kaikkea omalta takapihaltani näkyykään. Sain reilun tunnin aikana listaani 10 lintuhavaintoa, joista osa tosin laulun perusteella tunnistettuja ja sen lisäksi näin kolme oravaa ja nokkosperhosen. Monia niitä lintujalajeja, jotka pihalla tavallisesti vierailevat, eivät näyttäytyneet juuri tämän virallisen havainnointiajan sisällä. Tänään sain listaani seuraavat linnut: Kirjosieppo, sepelkyyhky, talitiainen, naurulokki, viherpeippo, peippo, mustarastas, räkättirastas, västäräkki ja keltasirkku. Muita usein nähtyjä lintuja tässä ovat harakka, varis, punarinta, tiltaltti, käpytikka, sinitiainen ja varpunen. Ja silloin tällöin tässä pääsee näkemään myös närhiä, pikkuvarpusia, urpiaisia ja tietysti niitä, joita ei ole päässyt tunnistamaan.


Västäräkki
Vaikka asun alueella, jossa on tiheästi pientaloja ja omakotitaloja, tästä ei ole kovinkaan pitkä matka metsään. Linnut ja oravat asuvat aivan pihapiirin puissa. Muita eläinhavaintoja, joita tässä on tämän kevään aikana päässyt tekemään olivat muutama viikko sitten kaksi leikkisää kettua aamuvarhaisella. Ne eivät selvästikään tienneet, että niitä katseltiin ja niiden telmimistä ehti seurata hyvän tovin. Tässä käy paljon rusakoita syömässä ja ne voivat hetken lepuuttaa ja piileskellä juuri meidän pihallamme, joka tarjoaa kesäisin apilaa syötäväksi ja suojaisan paikan oleskella. Viimeksi eilen pihalla vilahti myös metsähiiri, joita pääsee silloin tällöin näkemään. Ne löytävät selvästi lintujen ruokintapaikoilta pudonneita siemeniä syötäväkseen.

Orava
Takapihaltamme on moneen suuntaan katsottuna puita ja yksi puu on kuivunut pystyyn. Tuo puu näyttää olevan suuressa suosiossa oravien keskuudessa, sillä rungon ympäri pyöri tänäänkin kaksi oravaa ja se kolmas hyppäsi siitä juuri naapurikuuseen.

Kun Pihojen taiston aika alkoi tulla päätökseen, ajattelin että olisi mukava vielä pyöräillä lähimetsän polun alkuun ja patikoida vielä hetki lähimetsässä. Minulle lähin polku on Raision Pähkinäpolku, 3km pitkä kierros, jonka varrella on myös Raision Rinkan ylläpitämä maja.


Lähimetsään on aina mukava palata uudelleen ja näkemään eri vuodenaikoja. Polku on vaihteleva, koska se kulkee toisaalla avarilla avokallioilla ja toisaalta se sulkeltaa välillä synkempään kuusivaltaiseen metsikköön, jossa on kosteaa ja maa on märkä siellä kiemurtelevien pienten purojen  takia. Reitin toinen reuna kulkee korkeiden ja jyrkkien kallioiden viertä joka on enemmän lehtipuiden valtaamaa aluetta.


Pähkinäpolku kulkee välillä avokallioilla
Reitin varrella on myös pieni avohakkuualue, jonne on jätetty pystyyn muutama puu kuivumaan. Täällä metsässä olen nähnyt useammankin kerran ketun. Metsää hyödyntävät kävelijöiden lisäksi koirien ulkoiluttajat, maastopyöräilijät ja polkujuoksijat. Tänäänkin vastaan tuli usempi kulkija koirien kanssa, muutamat pyöräilivät polun leveämpää osuutta ja matkalla oli myös yksi polkujuoksija, joka täydensi vesivarastoaan majan luona olevalla kaivolla.

Majan pihamaalla on parhaillaan suuri määrä pölkkyjä odottamassa pilkkomista pienemmäksi. Muutama retkeilijä oli majan tulipaikan tuntumassa syömässä eväitä.


Sinivuokkoja

Valkovuokkoja




Polulla vihertää jo toukokuussa
Pähkinäpolusta löytyy myös pdf-muotoinen kartta https://www.raisio.fi/sites/default/files/media/file/P%C3%A4hkin%C3%A4polku.pdf vaikka polkuja kulkee merkityn reitin lisäksi ristiin rastiin muutenkin. Polulle voi lähteä useasta paikasta ja merkityn rengasreitin ulkopuolelle jääkin Kallastenkadun ja Kallastenmutkan parkkipaikan lähtöpaikka, josta on matkaa Pähkinämäen majalle 1,5km. Polku kulkee ensin peltojen keskellä ja saavuttaa viimein rengasreitin. Reitin punaiset maalimerkit oli vasta äskettäin vahvistettu. 

Jos en aamupäivällä Pihojen taistossa saanutkaan napattua kaikkia lintulajeja, joita pihalla yleensä vierailee, kuului Pähkinäpolun varrella usemmankin kerran tuttu tiltaltin laulu. Polun vierellä ja majan luona kukkivat leskenlehdet, sinivuokot ja valkovuokot. 

Keväisessä metsässä on paljon nähtävää ja kuultavaa.



Bilbon matkalaulu

"Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin sitä joudun seuraamaan
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en."

(Taru Sormusten Herrasta, 19. painos, sivut 44 ja 76.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti