Suomen luonnon päivä - elokuussa

Kuvat ja teksti Kaija Virtanen

Suomen luonnon päivä on luonnon oma juhlapäivä, jota vietetään aina elokuun viimeisenä lauantaina. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys järjesti retken luontoon elokuun viimeisenä torstaina – pari päivää ennen virallista juhlapäivää.

Retki alkaa Friisilästä Luontoretkinäyttely Pajupillin edestä. Sää suosii retkeä ja lähtöpaikalle tulee mukavasti osallistujia. Yhdessä lähdemme kulkemaan Kerttulan luontopolkua. Tuulilankedon äskettäin hoidettu perinnemaisema toivottaa kulkijat luonnon helmaan. Ikivehreät katajat kohoavat kedon, metsän ja kallion lomasta ja antavat samalla ryhtiä niityn levolliselle ruohikolle. 

Tuulilankedolla katajat vartioivat

Komeat saniaiset ovat vallannet niitystä oman alueen. Talkoissa annoimme niiden kasvaa. Kun ympäristö on hoidettu, erottuvat kotkansiipi – saniaisten ryppäät niityn kasvillisuudesta.

Kotkansiipi -saniainen 

Polku nousee niityn jälkeen kallioiden kautta metsään. Sitten edessä on kolhitun näköinen korkea ja teräväreunainen kivi. Kuljemme aivan kiven reunassa kulkevaa polkua. Tarkkasilmäiset huomaavat edessä pilkottavat kuntoportaat. Luontopolku ohjaa meidät pois metsästä ennen portaita. Tulemme Kerttulan urheilukeskuksen hiihto- ja kävelyreitille. Pian näkyy viita Luontopolku. Viitan ohjaamina pujahdamme polulle ja metsään. 

Kulmikas kivi on kuin timantti!

Kaunis, pieni suo on saanut paikan aivan polun tuntumasta. Samassa kohdassa toisella puolella kasvaa korkeita mäntyjä sekä niiden lomassa mustikka kannattelee vielä marjojaan. Tämä vuosi on ollut satoisa mustikan poimijoille. Puolukoissa on jo havaittavista punaisuutta – pian niidenkin marjat valmistuvat. Syksyä kohti – olemme menossa! 

Luontopolun opastauluissa on 'paikallista asiaa'

Luontopolulla on useita opastauluja. Pysähdymme taulujen luona ja keskustelemme tekstien kertomasta. Mikäli jokin luontoon liittyvä asia mietityttää, voimme kysyä asiaa retkellä mukana olevalta, biologi Kauko Häkkilältä. Hän on luontoon liittyvien asioiden taitaja. 

Kaunis kelo monine 'varpaineen'

Paljaana seisova kelottunut puu kiinnittää huomiomme. Keskustelemme, mistä tietää, mikä puu on kyseessä. Juuret ovat näkyvissä ja pitkällä maata myötäillen. Ainakin juurista voi päätellä, että puu on kuusi. Männyn juuret kaivautuvat syvälle maahan. Mänty pystyy elämään kallioiden koloissa, sillä sen juuristo kietoutuu syvälle maahan.    

Alavassa maastossa mustikan lehdet ovat jo pukeutuneet syysväriin. Puihin on ripustettu linnuille pönttöjä. Kuuset, koivut ja männyt kasvavat sulassa sovussa. Korkea kallio suojaa niitä. Vihreyttä hehkuva pensas loistaa polun reunassa. Se on pähkinäpensas. Pähkinöitä emme näe, vaikka katsomme tarkkaan. 

Pähkinäpensas 

Ruohikkoisessa kohdassa pitkät heinäkasvit kaartuvat vaaleina muiden yläpuolella. Aivan kuin ne haluaisivat suojata matalampaa kasvustoa. Katseemme kääntyy korkealle koivuun. Tumma läikkä näyttää pakurikäävältä. Kauko kiikaroi ja varmistaa näkemämme. 

Korkealla koivussa pakurikääpä 

Pian polku nousee ylös metsään. Taulu ilmoittaa korkeuden, missä meren pinta on ollut 1300 vuotta ennen Kristuksen aikaa. Muinaisranta taulun luona on paljon pyöreitä, täysin sammaleen peittämiä, suuria kiviä. Muinaisrannat ovat syntyneet merivirtausten ja rantavoimien eli aallokon ja talvisten jäiden tuloksena. Emme jää haikailemaan menneitä, vaan jatkamme ylös Kuuanvuorelle. Vuoren paljas kalliolaki on nykyisin 52 metrin korkeudella meren pinnasta. Vuorta on arveltu esihistorialliseksi vartiotulipaikaksi. Krimin sodan aikana paikalla oli venäläisen sotaväen optinen telegrafiasema. 

Kuuanvuoren laki lähenee

Me annamme historian olla rauhassa, sillä pidämme vuorella evästauon. Yhdistys tarjoaa osallistujille hedelmiä. Juomaa on kaikilla omassa repussa. Banaanit ja mandariinit maistuvat. Kuoret ja muut jätteet keräämme mukaamme. Luontoon emme jätä mitään, mikä ei sinne kuulu. Joku hyväkäs on kuljettanut polun varteen Kullaanpolkua koskevan opasteen. Jyrki ottaa sen mukaansa ja vie ’korjaamolle’.

Tyytyväisin mielin laskeudumme Kuuanvuoren lumoista ja jatkamme kohti Friisilää. Hyvä sää siivittää menoamme. Kuivat kalliot mahdollistavat onnistuneen paluun lähtöpaikkaan.

Kiitos osallistujille sekä Kerttulan luontopolun monipuoliselle maastolle ja historialle!

Lumpeita lammikossa Friisilässä