Lunta ja aurinkoa helmikuussa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Helmikuussa lumi hohtaa ja kimaltelee, kun aurinko paistaa. Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien helmistä, joita syntyy, mikäli suojasään jälkeen pakkanen äkkiä kiristyy. Tänään 2.2. on myös Lumi nimisten henkilöiden nimipäivä. Pakkanen paukkuu -10 asteen lukemissa. Ulkoiluani se ei haittaa. Onneksi tuuli on leppoisaa. Kuljen kohti Raisionjokea, sillä joen rantamaisemat ovat minulle mieluisia. Tänään on liikkeellä muitakin kävelijöitä. Toiset kulkevat pareittain, toiset etenevät yksin. Heillä kaikilla on nopeampi kävelytahti kuin minulla.

Mullin sillan luona joki on melkein kokonaan valkoisen lumen peitossa. Uoman toisessa reunassa vesikasvien lomassa on pieni sulapaikka. Aurinko on aivan metsän tasolla, kun katson sitä sillalta Turun Artukaisten suuntaan. Liikenteen äänet eivät kantaudu tänne. On rauhoittavaa ja kaunista. Jatkan kulkuani Huhkon kartanon suuntaan. Aavaan paikkaan pellon reunaan lumi on tehnyt kauniita aaltomaisia kinoksia. Tulee mieleeni lapsuuden ajan talvet, jolloin kinoksia riitti melkein haitaksi asti, kun käveli aamulla kouluun. Nyt ihailen kinoksia. Niiden muodot kaartavat viehättävinä kävelytien reunassa.

Huhkon kosken luona pitää aina pysähtyä. Tänään näkyy alajuoksulla valkoisia leivoksia eli lumen kuorruttamia kiviä. Kirkas vesi kiertää kivien lomassa vapaana. Tuijotan vettä ja mietin näkyä pienestä kuumasta lähteestä. Tämä ei ole lähde, mutta kierteinen vesi näyttää kivalta. Auringon säteet leikkivät valkoisen lumen peittämillä kivillä. On helmikuinen pakkaspäivä.

Nousen pienen ylämäen pois joen rannasta. Ohitan Huhkon kauniin kartanon ja pian olen kotona. Mukavan ja raikkaan kävelylenkin jälkeen huomasin, miten mustarastas keikutteli itseään takapihan aidalla. Luontoa on kiva seurata eri vuodenaikoina!