Yhdessä Ylläksen lumilla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Armonlaakson Vaeltajat Naantalista ja Raision Rinkka Raisiosta lähtivät viikolla 12 YHDESSÄ jo perinteiselle hiihtomatkalle Ylläkselle. Järjestelyistä vastasi tällä kertaa Armonlaakson Vaeltajat. Majoitus oli varattu vuosi sitten Tunturimotelli Raitismajasta, mikä sijaitsee Nilivaarassa, Ollintie 2, Äkäslompolo.

Retkelle lähdimme perjantai-iltana tilavalla ja nykyaikaisella Taivassalon Auto Oy:n linja-autolla. Matka eteni yön tunteina leppoisasti torkahdelle. Kuljettaja vaihtui Närpiössä. Ajon aikana pidimme sopivasti taukoja. Puolen päivän jälkeen tulimme Raitismajalle. Siellä meitä odotti lämmin ja maukas lohikeitto sekä iloinen ja palveleva henkilökunta. Huoneiden numerot ja kämppäkaverien nimet Hannele, retkenvetäjä kertoi jo automatkalla. Näin ruokailun jälkeen voimme sujuvasti majoittautua, sukset alakerran suksihuoneeseen ja retkeläiset laukkuineen huoneisiin.  – Ulkona valkoiset hanget ja luistavat ladut kutsuivat hiihtämään. – Innokkaimmat lähtivät kokeilemaan heti, vaikka ilmassa leijaili hiutaleita.

Sunnuntaiaamun aurinko ja 10 asteen pakkanen nostattivat toiveita mukavasta hiihto- ja ulkoilusäästä. Monipuolisen ja maittavan aamiaisen yhteydessä saimme tehdä retkieväät, lämmintä juomaa pulloon ja leivät sekä hedelmiä kylkiäisiksi. Suksien voitelua ja muuta suksihoitoa varten suksihuoneessa oli hyvät telineet, vain voiteet piti olla itsellä.

Hiihto- ja ulkoiluporukat muodostuivat kuin itsestään. Ensikertalaiset löysivät sopivan ulkoilutavan ja -seuran. Ylläksen laduilla on monia vaihtoehtoja, on tasaista ja mäkisempää maastoa, löytyy lyhyempää ja pitempää reittiä. – Valinnan vapautta oli niin reittien kuin hiihtoseurankin suhteen. – Polkukelkkailua unohtamatta!

Latumajoila on hyvät suksitelineet 

Seurueen, jossa olin mukana, ensimmäisen päivän hiihtoreitti suuntautui Kotamajalle, sieltä Hangaskurulle, Latvamajan kautta Kesängin keitaalle ja järveä pitkin takaisin Nilivaaraan Raitismajalle. Muita hiihtäjiä oli paljon ladulla, toiset etenivät vauhdikkaasti luistelutyylillä, me hiihdimme perinteistä. Valkoisena hohtava lumi teki maisemasta kauniin. Metsän puilla oli hattujuhlat, sillä lunta oli kasaantunut korkeiksi muodostelmiksi puiden latvoihin. Pienen männyn hattu oli veikeästi vinossa, komea, monikerroksinen koppalakki puki isompaa kuusta, kannon päässä näytti olevan sievä lippalakki.

Talvipyöräiljät  suostuivat kuvaan 

Kotamajan luona tapasimme talvipyöräilijöitä. Pyöräilijöille ja lumikenkäilijöille on merkitty omat reitit. Kuukkelit lentelivät Latvamajan luona. Kesängin jäällä riitti menijöitä. Hieno reitti, alkumatka nousuvoittoinen, ei liian suuria mäkiä, välillä pitkä alava lasku ja sopivasti taukoja. Nautimme talvista, raikasta ulkoilmaa viisi ja puolituntia ja hiihdimme 25 kilometriä.

Majapaikassa odotti klo 15 alkaen lämmin sauna ja klo 17 maukas päivällinen - näin sunnuntaina saimme poronkäristystä. Illalla kokoonnuimme YHDESSÄ alakerran takkahuoneeseen venyttelemään. Musiikin soidessa Soilen johdolla teimme 10 liikettä toistaen yhtä 10 kertaa- näin Suomi 100 vuonna, siinä lämpeni koko kroppa kuin huomaamatta. Hannelen ohjeiden mukaan jatkoimme reisien, pohkeiden, selän, käsien ja kylkien venyttelyä. Kiitos, notkeina ja iloisin mielin kohti tulevaa! Vastaavat saunomiset, ruokailut ja venyttelyt vetreyttivät ja ravitsivat meitä joka ilta.

YHDESSÄ laduille

Maanantaina aurinko paistoi, pakkasta oli vain 3 astetta, kun lähdimme pienen porukan kanssa kiertämään Yllästunturia. Ensin noustiin Luontokeskus Kellokkaan luokse, jatkettiin Tunturijärven laavulle, sitten Aurinkotuvan kautta Kahvikeitaan laavulle, josta Latvamajan suuntaan ja risteyksestä Kesängin kautta Nilivaaraan. Tällä reitillä viihdyimme 7 tuntia ja kilometrejä kertyi 34. Pidimme matkalla pieniä taukoja, sillä vauhti on vaaraksi - ei matkan pituus. 

Jorma hoitaa suksia Aurinkotuvalla

Hiihtäjiä Aurinkotuvalla

Aurinkotuvalla oli tehty lapsille oma latu ja mäenlasku paikka. Tuvan luona porot viettivät päivää aitauksessa. Kahvilasta annettiin lapsille jäkälää, jota he syöttivät poroille. Monipuolista palvelua!

Aurinko jaksoi paistaa tiistaina, kun sukset kainalossa riensimme mäkeä alas laduille. Sauvat lykkien sukset etenivät kohti Kesängin Keidasta, sieltä Latvamajalle ja Hangaskurun laavun kautta Karilan navetalle. Monipuolista maastoa löytyi tällekin reitille. Etenkin loppumatkan pitkässä laskussa vauhti kiihtyi, mutta pysyimme pystyssä. Karilan Navetan mukit todettiin tähän mennessä parhaiksi. 

Hiihtoretkillä on tapana ostaa latukahviloista munkit ja juomat. Navetan seinillä on taidetta mm. kuva kortista, jonka tekstinä on ” Ei se vauhti, vaan äkkipysähdys”. Kuvassa huivipäinen nainen on pyllähtänyt hankeen. Lauseessa kiteytyy lappilaista huumoria ja retkeläisten toisinaan toteama todellisuus.

YHDESSÄ menossa Lainion lumikylään

Keskiviikko on yleensä myllyhiihtopäivä. Silloin hiihtäjät käyvät Äkäsmyllyn luona joko edestakaisin tai linja-auto vie myllylle, josta hiihdetään n. 20 kilometriä Äkäslompoloon. Tällä kertaa meidän porukka ei mennyt huonon hiihtosään vuoksi myllyhiihtoon. 

Me teimme YHDESSÄ retken Lainion lumikylään. ”Lumikylä on taianomainen yhdistelmä jäätä ja lunta. Vuosittain lumikylän rakentamiseen käytetään n. 20 miljoonaa kiloa lunta ja n. 350 000 kiloa kristallin kirkasta luonnon jäätä. Joka vuosi eri teemalla toteutettu lumikylä kattaa n. 20 000 neliökilometriä ja koostuu lumihotellista, jääravintolasta ja – baarista, jääkappelista sekä liukumäestä” tietää google.

Lumikylän sisällä riitti kuvaamista

Lämpimästi pukeutuneina istuimme linja-autoon, mikä vei meidät Snow Village -kylään. Siellä riitti ihmettelemistä. Oli eri värisin lampuin valaistuja käytäviä, joiden varrelta pääsi katsomaan majoitushuoneita. Huoneita koristi jääveistokset, oli ruusuja, puita, haltijatar, kasvoja – hienoa jäätaidetta kaikki. 

Lisäksi erillisessä jäägalleriassa katsoimme jääveistoksia, jotka kuvasivat mm. Kolmen Sepän Patsasta Helsingissä ja Lyhdynkantajat – Emil Wikström tekemää veistosta, mikä vartioi Helsingin rautatieasemaa.

 Pysyvä erillinen pieni kappeli ja kellotapuli seisoivat lumikylän takana. Kiva kokemus. Retken jälkeen osa kävi hiihtämässä ja muutamat jäivät ostoksille kylään.

Komea seinätaulu

Kolmen Sepän patsas

Ulkokappeli sisältä

Kerttu käytävällä

Ulkokappeli ja kellotapuli

Meidän porukkaa..

Torstaina oli taas YHTEISEN retken vuoro. Nyt linja-auto kuljetti halukkaat Totovaaraan. Parkkipaikalta lähdimme loivaa nousua kohti Haavepaloa. Haavepalolle nousu kannattaa, sieltä näkyvät Ylläs, Kesänki, Lainio, Pyhätunturi ja Aakenus. Totovaaralta johtaa pitkä alamäki Villen Kämpälle, josta pääsee useita latuja pitkin Äkäslompoloon. Toinen mahdollisuus on palata takaisin pari kilometriä ja kääntyä vasemmalle ladulle, joka johtaa Tammituvalle, sieltä edelleen Karhukodan ja Latvamajan kautta Kesängille. Totovaaralla puhalsi tuuli, joten pikaiset katselut maisemaan ja kuvia kameraan. Sitten retki jatkui, valitsin tällä kertaa Tammituvan kautta kulkevan reitin, josta tuli Nilivaaraan hiihtokilometrejä 27.

Esimerkki hattujuhlista

Perjantaina sää suosi hiihtämistä ja ulkoilua. Lähdin Pirkon kanssa uudelleen kiertämään Yllästä. Kivassa seurassa ja sopivassa kelissä oli mukava edetä ladulla niin mäkiä ylös kuin lasketella alas sekä tehdä havaintoja maisemasta. Tätä valkoisuutta ja talven tuoksua ei tänä vuonna ole juurikaan löytynyt kotiseudulta.

Illalla oli vielä mahdollisuus mennä YHDESSÄ Ylläksen Pyhän Laurin kappeliin. Siellä Korsuorkesteri piti korsuhartauskonsertin. Hartaus sisälsi 18 laulua, joista Veteraanin iltahuuto laulettiin yhdessä seisten Suomi 100 vuoden ja veteraanien kunniaksi.

Maiseman moninaisuus ja opasteet 

Kulkijoita Kesängillä

Ylläksellä ilmestyy Kuukkeli niminen lehti – Asiaa ja ajanvietettä Ylläksen ystäville ja vuodesta 1989. Lehdestä löytyy helposti niin Ylläsjärven kuin Äkäslompolon viihde- ja muu tarjonta. Esimerkiksi Äkäshotellissa eli ’Pirtukirkossa’ oli tänäkin vuonna hyviä esiintyjä eli Jorma Kääriäinen, Kyösti Mäkimattila, Lauri Tähkä, Neljän Suora ja Korsuorkesteri. 

Riemuliiterissä tanssittiin niin päivällä kuin illallakin. Molemmat paikat saivat tanssijoita myös meidän porukasta.

Lauantaina jätimme jäähyväiset talven hiihdoille ja – riennoille Ylläksellä. Aamuruokailun jälkeen Taivassalon Auto Jyrki kuljettaja ohjaimissa starttasi kohti Raisiota ja Naantalia.

Koskikaran kotivesi

Kuukkeli oksalla

Kaunista ja herkkää!

Lumitaidetta 'kotimäessä'

YHDESSÄ me tehtiin taas mukava matka! KIITOS Hannele, Ulla ja kaikki retkeläiset!