Rinkkalaiset retkellä Hevonlinnan poluilla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

On syyskyinen lauantai. Reipas joukko retkeläisiä asettuu Muurisen linja-autoon ja retki alkaa. Lämmin, tasainen puheensorina kuuluu auton sisältä, kun Terhi ohjaa linja-auton Koskelle.

Retkeläiset kuuntelevat Johanna Oraksen äidin esitystä.

Pirjo on järjestänyt retkemme alkuun pienen yllätyksen. Pääsemme tutustumaan Johanna Oraksen ateljeehen. Paikalla on aikanaan toiminut Kankaan koulu. Retkellä on mukana kolme henkilöä, joilla on muistoja kyseisestä koulusta. Entisen koulurakennuksen sisätilat eivät enää näytä koululta, vaan tyylikkäältä kartanolta. Johannan äiti kertoo meille Johannan opiskeluista ja rakennuksen historiasta. Ateljee sijaitsee erillisessä rakennuksessa – entisessä alakoulussa. Pihapiirissä on myös yksityinen kirkko, johon pääsemme sisälle. Kaunista katseltavaa on niin rakennuksissa sisällä kuin pihapiirissä. Kiitos Pirjolle kulttuuripläjäyksestä!

Maastoon muodostuu pitkä jono, kun 40 retkeläistä nousee mäkeä ylös harjulle. Alussa on metsäinen kapea polku. Vilkaisu sivulle varmistaa näkymän harjusta. Kauempana loistavat koskelaisten pellot. Pidämme pienen tauon tulipaikan luona. Meillä on puita mukana paluumatkan makkaranpaistoa varten.

Hiekkainen kapea polku ennen leveää metsäpolkua

Harjulta on aikanaan viety hiekkaa muun muassa 10- tien rakennustyömaalle, joten polun reunamat viettävät jyrkästi alaspäin. Etenemme sopuisasti ja turvallisesti jonossa, kun hiekkainen polku laskeutuu harjulta metsäisempään maastoon.

Hevonlinnan syvä järvi

Pysähdymme Hevonlinnan järven tuntumassa. Järvi on syvä, jääkauden sulamisvaiheen aikana muodostunut painanne. Se syntyy, kun soraan tai hiekkaan hautautunut jäätikön sulamisvirtojen kuljettama suuri jäälohkare sulaa ja lohkareen yläpuolella oleva maa-aines romahtaa. Täällä on järjestetty ennen kuin Turun Ruisrokkia ja muita festareita oli keksittykään KoskisRock. Se oli koko Suomen ensimmäinen rokkifestivaali. Järven rannat olivat tupaten täynnä väkeä läheltä ja kauempaa. Nyt ei soi rokki, eikä olla festareilla – jatkamme eteenpäin.

Polku on leveää. Talvella täällä on hiihtolatuja. Alueella on myös frisbeegolfrata, muutamia koreja on polun tuntumassa. Kierrämme järven ja nousemme pehmeää hiekkaista mäkeä ylös harjulle tulipaikan ja näkötornin läheisyyteen.

Makkarat paistuivat grillin lämmössä

Pidämme reilun tauon. Sen aikana ehtii paistaa makkaraa ja syödä eväitä sekä kiivetä läheiseen näkötorniin. Vankkarakenteinen torni on 25 metriä korkea ja se nousee 130 metriin merenpinnasta. Tällä kertaa emme pidä kiirettä, vaan nautimme syksyisestä, lämpimästä säästä. Lisäksi olemme historiallisessa paikassa, sillä Hevonlinna on jääkauden lopulla yli 9000 vuotta sitten syntynyt pitkittäisharju, joka on muodostunut sulavan jäätikön sisällä virranneen joen pohjaan kerrostuneesta maa-aineksesta. Harjulla on vuosituhannen alkupuolella sijainnut linnavarustus. Harjun nykyinen lakitasanne on noin 124 metriä merenpinnan yläpuolella.

Leena vilkuttaa tornin toiseksi ylimmällä kerroksella.

Kotimatka kohti Raisiota on vielä edessä, joten jätämme harjun ja kuljemme metsäisen polun suojassa linja-auton luokse. Muutamia sieniä löytyi retkeläisten matkaan. Metsä oli antoisalla tuulella!

Paluumatkalla pitkin harjua 

 Kiitos mielenkiintoisesta ja yllätyksellisestä retkestä Pirjolle!