Kevätretken kierrokset Hämeen järviylängöllä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Retkikohteena on Hämeen järviylängöllä Räyskälän kylässä sijaitsevan Iso-Melkutin järven sekä Saaren Kansapuiston Suujärven kiertävät reitit. Retki alkaa aurinkoisena lauantaina 19.5. kello 8.30, kun retkeläiset tulevat Raisio kaupungintalon luokse ja asettuvat linja-autoon. Kuljettaja Terhi ohjaa auton Salon ja Someron kautta Iso-Melkutin järven P-paikalle Tauluntie 146, Loppi. Mukavan tasainen puheensorina kuuluu matkan aikana, kun 40 retkeläistä vaihtavat kuulumisia.

Ilvesreitillä on hyvät opasteet

P-paikalta järven rantaan vievä polku on osa pitkää Ilves-reittiä. Järven ympäri kulkeva reitti on merkitty sinisin merkein. Kirkasvetinen, sukeltajien suosima Iso-Melkutin järvi on syntynyt kangasmaastossa olevaan suppaan, jota kapea harjulaakso on muotoillut, tietää google. Maasto on helppokulkuista kangasmetsää. Matkan varrella on merkitty paikka, jossa kasvaa rauhoitettu Hämeenkylmänkukka – Kanta-Hämeen maakuntakasvi. Ryhmä sukeltajia on tänäänkin paikalla, kun etenemme kohti taukopaikkaa.

Hämeenkylmänkukka on rauhoitettu

Puita ei kannettu mukanamme turhaan, sillä makkaran paistaminen ja niiden nauttiminen antavat monelle retkelle täysosuman. Istumapenkit ovat vähissä. Tämä joukko uskaltaa istua myös maassa. Luonto hellii meitä. Aurinkoista ilmaa viilentää keväinen leuto tuuli. Suorassa seisovat männyt luovat komeat varjot taukopaikalle.Tulipaikka sijaitsee kumpuilevan harjumaaston notkelmassa.

..ja niin makkarat paistuvat ja maistuvat..

Taukopaikka varjoisassa notkelmassa

Kierros jatkuu. Kapea polku kuljettaa eteenpäin aivan lähellä rantaa. Näkyy selvästi kirkasvetisen järven pohja. Rannan tuntumassa järvi ei ole syvä. Ylitämme kauniin puisen sillan, jonka Lopen Samoojat ovat 7.10.2006 pystyttäneet. Vähä-Melkutin järvi jää oikealle. Ilman siltaa olisi hankala jatkaa Iso-Melkutin järven kierrosta.

Sillan jälkeen matka jatkuu..

Sillan jälkeen polku siirtyy pois rannasta ylemmäs metsään. Sitten yllättäin kapeassa koivun rungossa loistaa ’pahkura’. Siirryn lähemmäs kuvaamaan. Pienellä mielikuvituksella ’pahkurasta’ saa esille ’sykkivän sydämen’.

Sydämmellistä retkeä!

Aurinko lämmittää selkäpuolta, kun jatkamme sinisten merkkien viitoittamaan reittiä eteenpäin. Ennen P-paikalle saapumista nopea nainen ehtii jopa käydä uimassa Iso-Melkutin järvessä. Rinkkalaiset ovat monipuolisia ja nopeita käänteissään – ainakin osa meistä!

.. jos metsään hauat mennä nyt, ehkäpä yllätyt.. 

Järvi kierretty, käännytään loppusuoralle. 

Sitten siirrymme linja-autolla Saaren kansanpuistoon. Täältä löytyy linja-autolle parempi P-paikka.  Saaren kansanpuisto sijaitsee Hämeen järviylängöllä maisemallisesti ja geologisesti arvokkaalla Kaukolanharjun harjualueella. Alueella on lukuisia suppakuoppia, jotka syntyivät, kun jääkuopasta irronnut valtava lohkare jäi maa-aineksen alle. Myöhemmin lohkare suli romauttaen maan kuopan päälle. Kirkasvetinen Suujärvi on harjusuppajärvi, kuten monet muut alueen järvet, tietää google.

Tauolla Saaren kansanpuistossa

Lähdemme reitille, mikä kiertää Suujärven. Aluksi on kuitenkin tauon paikka. Nyt pysähdymme uimapaikan tuntumassa. Kaksi reipasta haluaa uida ja toiset nauttivat eväitään ja lepäilevät.

Nousua Raanpäänharjulle

Reitin alussa on nousua Raanpäänharjulle. Opastaulun mukaan Raanpäänharju nousee jyrkkänä seinämänä Suujärvestä ja muodostaa järven itärannalle 30 metriä korkean selänteen, jonka tasainen laki on paikoitellen 20 metriä leveä.

Harju kapenee Suujärvenharjulla

Järvi pilkottaa korkeiden mäntyjen takaa ja polkua on hyvä kävellä. Sinikukkainen metsäorvokki tervehtii polun varrella. Mustikan kukat hehkuvat vihreiden lehtien lomasta, kun katsoo tarkkaan. Tulemme risteykseen, josta jatkamme Suujärvenharjulle. Kuljemme myös täällä pitkin Ilves-reittiä. Harjun tasanne kapenee, reunojen jyrkkyys tulee paremmin näkyviin.

Näkymä reitin varrelta

Opastaulu kertoo, että Suujärven ja Määrlammin vesien väliin ahtautunutta, alueella tyypillistä pitkittäisharjua kutsutaan Suujärvenharjuksi eli Järväharjuksi.  Muodostelma on likipitäen samanlaista koko matkan korkeata, kapealakista ja jyrkkäseinämäistä. Vuorotellen se laskee ja nousee, muodostaa kumpuja ja mutkittelee runsaasti. Harju kohoaa paikoitellen 20 metriin järvestä. Opastaulun kuvaus toteutuu, kun kuljemme eteenpäin. Hieno juttu!

Tukkien ylivetouoma

Polku laskeutuu ja taulusta voimme lukea. Tämä on tukkien ylivetouoma. Aluetta ympäröiviä vesistöjä pitkin on tukkeja voitu helposti uittaa, paitsi vaikeakulkuisten harjujen takia. Sen vuoksi matalampaan kohtaan on tehty kapea uoma, jota pitkin puutavaraa on voitu siirtää vesistöjen välillä.

Suurjärven kiertävä reitti laskeutuu tielle. Kulkua voi jatkaa joko järven rantaa pitkin tai maantien reunaa. Rannassa kulkeva reitti on kivinen, joten mm. luontoon.fi sivuilla suositellaan kulkemaan maantien reunaa.  Meistä toiset kulkevat polkua, toiset maantien reunaa. Kaikki saapuvat samanaikaisesti linja-auton luokse. Väsyneinä, mutta toivottavasti onnellisina, kotimatkamme alkaa. Ajelemme Forssan kautta 10-tietä Turkuun päin. Matkalla pidämme vielä pienen tauon Kahvikeitaan luona. Raisiossa olemme klo 17, joten retkipäivään tulee pituutta 8 ja puoli tuntia.

Kiitos ja kumarrus kaikille retkeläisille ja erityisesti sisarelleni Kirstille. Hänen ansiotaan on, että tämä retki toteutui turvallisesti ja hyvien ’tapojen’ mukaisesti.

Retkeläiset etenevät - mitähän kukakin miettii?