Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Armonlaakson Vaeltajien ja
Raision Rinkan retkeilijät tekevät tiistaina 15.5.2018 yhteisen iltaretken
Naantalin Luonnonmaalle Haijaisten luontopolulle. Retken lähtöpaikalle
Toimintakeskuksen, Suutarintie 5, pihalle kokoontuu 18 henkilön ryhmä.
Retki alkaa, nostakaa oikeaa jalkaa... |
Aurinko on paistanut koko
päivän, joten lämpöä riittää vielä iltaretkelle. Kello 18 täsmällisesti
puheenjohtaja Hannele Moskajärvi toivottaa kaikki tervetulleiksi patikoimaan.
Kiitostaputusten jälkeen ryhmä lähtee iloisin ja odottavin mielin metsäpolulle
Hannelen jälkeen.
Kalliolle on mukava istahtaa - on juomatauko |
Ohitamme opastaulun, jossa
kerrotaan Naantalin kulttuurimaiseman historiasta. Valitettavasti kartan
tekstit ovat ajan saatossa kuluneet melko näkymättömiksi. Siniset metsäorvokin kukat
erottuvat polun varrella. Pieni kuivumaan päin oleva puro reunustaa polkua, kun
nousemme ylös kalliolle. On juomatauon paikka.
Mustikanvarret mattona ja matka jatkuu |
Matka jatkuu alas kalliolta.
Maastossa pitkospuut vievät tasaisempaan maastoon. Iloisen vihreä
mustikka’matto’ peittää keväisen metsän, kun vaellamme mäntyjen reunustamaa
polkua kohti Nikulan vuorta. Vuorelta on näkymät alas laaksoon sekä läheiselle
Hyypiövuorelle.
Nikulanvuorella ollaan ylhäällä |
Palaamme takaisin lenkille
ja jatkamme kohti Villan tilaa. Matkaa tilalle on opasviitan mukaan 900 metriä.
Metsäinen polku laskeutuu alaspäin, mutta nousee vielä kalliolle ennen kuin
tulemme tilan maille. Tien vieren kasvustosta päätellen meren pinta on ollut
aikanaan tässä.
Mäkeä alas ja kohti valoisuutta |
Auringon paistaessa illan
taivaalta kävelemme rantaan. Meren tuoksu on hurmaavaa. Katselemme ympärillemme
ja kuulemme Jyrkiltä, miten Rinkka on aikanaan isännöinyt näissä maisemissa
Suomen Ladun tapahtumaa.
Villan tilalle vievän tien varrella on kaunista |
Hiljaa ihmetellen palaamme takaisin ’Silmu’
luontopolulle. Aurinko lämmittää. Suopursujen tuoksua ei voi välttää, sillä ne
kukkivat ja levittyvät mattona mäntymetsässä. Huonokuntoisesta opastaulusta voi
juuri ja juuri lukea: Koivu –
naisellisuuden vertauskuva on otsikkona. Suomessa kasvaa kolme koivulajia
raudus-, hies ja vaivaiskoivu. Rauduskoivun oksat riippuvat, sitä kutsutaan
usein riippakoivuksi. Hieskoivun nimi kertoo lajin kasvavan hiesmaalla eli
märemmällä kuin rauduskoivu. Vaivaiskoivu on kääpiökasvuinen, johon sen nimi
viittaa.
Paluumatkalla voi ihailla mäntyjen mutkia. |
Seuraavaksi saavumme
laavun luokse tulipaikalle. Palvelu on valttia, sillä Armonlaakson vaeltajien
joukosta on valtuutettu tulimestari hoitanut hyvän tulen grilliin. Tauolla
kuuluu leppoisa puheensorina. Metsäinen vaellus on rauhoittanut kulkijat ja
evästauko rauhoittaa vatsan.
Laavulla evästauolla |
Laavulta lähtöpaikalle vie leveä polku. Lyhyt, jyrkkä ylämäki saa minut ja Annen juoksemaan ylös. Pitäähän
sitä pikkuisen hengästyä, jotta kunto ei pääse kokonaan rapistumaan.
Naantalin Silmu –
luontopolusta on verkossa seuraava teksti:
Silmu
Luonnonmaa
on vanhinta Naantalia. Asutusta siellä on ollut jo 1100-luvulla. Ihmisen käden
jälki näkyy Silmun varrellakin. Rehevät notkot on raivattu pelloiksi ja metsät
ovat suurelta osin kallioisia mäntymetsiä. Luontoa elävöittävät pienet suot ja
lammet. Silmu-lenkillä tutustut alueen luontoon, eläimiin ja
kulttuurimaisemaan.
Haijaisten
Silmu, jonka lähtöpaikka on entinen koulu, on noin 4 km pitkä polku, joka on
viitoitettu aurinkotunnuksin merkityillä viitoilla sekä punamultamaalilla.
Reitiltä on viitoitus myös Villan tilalle. Matkan varrella voi ihailla
näköalapaikalta maisemia ja välipalan voi nauttia laavulla, jossa on myös
tulentekopaikka.
Valkovuokkojen tervehdys - kiva hetki - tämä iltaretki! |
Kiitos Hannele!
Mukava
reitti, josta tuli ’sportrackeriini’ 6,37 km ja kiva lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti