Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Länsikeskus on Turun
länsiosassa, Mälikkälän kaupunginosassa sijaitseva kaupallinen keskus. Kuloinen on Raision
kaupunginosa. Suurin osa asutuksesta on omakoti- ja rivitaloja. Ympäristö on puistomainen.
Kauppakeskus Mylly sijaitsee Kuloisissa.
Retkeni metsän suojassa
alkaa, kun kuljen Kuninkojan tien alittavasta tunnelista. Tästä olen lumisina
talvina laskenut Länsikeskuksen suuntaan, kiivennyt laskun jälkeen takaisin
ladulle ja hiihdellyt kotiin Kuloisiin. Tänä talvena sään valtias ei ole suonut
lunta tänne lounaaseen. Nyt voi kulkea jalkapatikassa lumettomia polkuja.
Suomen 100 v synttärien
kunniaksi polkua ja samalla latupohjaa on parannettu. Äkkiä katsottuna polku
näyttää enemmän tieltä. Reitti on ulkoilijoiden suosiossa. Kaksi juoksevaa ja
samalla keskustelevaa naista sekä koiria talutusremmissä ohittavat ja muutamia
ulkoilijoita astelee reippaasti vastaan, kun etenen polulla.
Pysähdyn
Metsäkylän-Kuninkojan luonnonsuojelu taulun luona. Tulee mieleeni
Mälikkälä-Kuninkojan ikimetsä luonnonsuojelualueeksi hankkeen hyväksi viime
aikoina tehty työ niin Rinkan kuin Raisionjokilaakson luonnonsuojelijoiden
nimissä.
Komea männyn runko seisoo
vakaana metsän reunassa, vaikka sen ulkokuori on muhkurainen ja halkeillut. Rungon ympärysmittaa en ottanut, mutta ainakin
kaksi tai kolme henkilöä tarvitaan ketjuun rungon ympärille, jotta kädet
koskettavat toisiaan.
Toisella puolella polkua pienten
kuusien ja tammen oksien takaa loistaa keltaisena niittynä hevosten kesäinen
laidun. Viime kesänä ainakin kolme hevosta ja varsaa käyskenteli aidan takana.
Suomi 100 juhlavuonna 2017 polun varteen on tuotu isokivi ja muistolaatta.
Valitettavasti laatan teksti on kulunut, sen sanoma jää epäselväksi.
Muurahainen kuin musta
helmi – taulu kertoo muurahaisten elämästä. Polun varrella on useita
muurahaisia kuvaavia tauluja. Kuljen ’muurahaispolulla’. Tumman vihreä sammal
peittää eri kokoisten ja – muotoisten kivien pintoja. Kivet kohoavat limittäin
kohti korkeuksia kallion reunassa. Sää on tänään harmaan utuinen. Kallioiden
reunustamissa suojaisissa kohdissa iltapäivä näyttäytyy melkein mustana.
Polkujen risteyksessä
seisoo useita kuntolaitteita ilman kuntoilijoita. Laitteet ovat vahvaa tekoa,
ne kestävät riuskatkin repäisyt. Kun Rinkan tiistaikävelijöiden liikuntavuoro
lähtee Huhkon kartanolta, yksi pysähdystauko on ollut kuntolaitteiden kokeilu. Silloin
raikuu riemua ja naurua.
Valitsen lyhimmän kotiin
vievän polun. Kaarteet, ylä- ja alamäet tuovat taas mieleen hiihtämisen hurman,
kun täällä oli latu. Purojen ja kallioilta valuva vesi ohjautuu polun alle
asennettujen putkien läpi. Polku on kuiva ja hyvä astella.
Pitkä, vauhdikas alamäki tuo
metsästä peltojen ja ison ojan luokse. Vielä pieni matka talojen lomassa
kulkemista. Pian olen kotona ja hyvillä mielin kosteasta säästä (ihon hoitoa)
huolimatta. Turhaan ei metsän vaikutusta ihmiselle toitoteta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti