Kaksi yötä Kökarissa ja muuta reissua saaristossa..

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Suunniteltu reitti – Pyöräillään Naantalin Kuparivuorelta Rymättylän Hankaan, josta ms Östern kuljettaa Nauvoon. Matka jatkuu pyörää polkien Korppoon Galtbyn satamaan. Sieltä Ålandstrafiken vie Kökariin - kaksi yötä Kökarissa. Sitten tulee Föglön Överö, Kumlinge ja Lappo’ssa yöpyminen. Aamulla jatketaan Brändön kautta Kustavin Vuosnaisiin, josta pyöräillen Taivassalon Hakkenpäähän yöpymään Sahan saluunaan. Aamulla Kivimo - lautta vie Velkuan Palmaan, josta jatketaan polkien Naantalin Kuparivuorelle.

Osallistun 3.- 7.7.2017 järjestetylle pyöräretkelle latuyhdistys Armonlaakson vaeltajien jäsenenä eli kannan Raision Rinkan värejä YHDESSÄ heidän kanssaan. Retken on suunnitellut ja retkeä vetää Hannele Moskajärvi, Armonlaakson vaeltajien puheenjohtaja.

Maanantaina kokoonnumme klo 7 aamulla Naantalin Kuparivuorelle. Sää on suotuisa ja kaikilla iloiset ilmeet, kun Hannele jakaa Suomen Ladun retkilahjan keltaisen mukin, annospikapuuron ja lusikan. Pitkälle, voimia vievälle retkelle on hyvä varautua eväillä. Lisäksi Hannele antaa ohjeet turvallisesta matkanteosta – jonossa, johon jätetään välejä. Meistä muodostuu pitkä jono, kun lähdemme laskettelemaan Kuparivuorelta kohti Ukko-Pekan siltaa. Kaikkiaan retkeen osallistuu 19 pyöräilijää, 4 henkilöä tulee mukaan matkanvarrelta.

Tie vilistää läpi Luonnonmaan, Rymättylän, Airismaan päätyen Aaslaluodon kärkeen, jossa on Hangan satama. Tasapainossa ovat ylä- ja alamäet, tasaista löytyy niukasti. Punaiset mäkitervakot ja apilat antavat kesäisen tervehdyksen tien varrella. Lisäksi pienet tauot ja lossimatka lepuuttavat niin pyllyä kuin koko kroppaa. Hangassa astumme ms Östern aluksen kyytiin, kun ensin maksamme lipun - 6 euroa aikuinen + 4 euroa pyörä. Aluksessa matkaamme leppoisasti Nauvoon. – Saniaskääre - elmukelmussa auttaa turvonneeseen pikkuvarpaaseen, kuului asiantunteva ohje, jos on tarvetta. Muistellaan juhannuksen hula hula tanssia. Marja on saanut kännykkäänsä diplomin, jossa nuoren Robinin nimikirjoitus. Hyväntuulista juttelua ja hersyvää naurua. Laivamatka kuluu nopeasti, kun ei murehdi ja mieti matkan kestoa etukäteen.

 

Pyöräni Nauvossa odottaa ruokailevaa polkijaa

Nauvossa syömme Ailis Kryddor ravintolassa maukkaan kalakeiton, jonka liemi on yrteillä ’suurustettu’. Pidämme ansaitun tauon sataman tuntumassa. Kello 13 jatkamme pyöräilyä Korppoon suuntaan. Aurinko paistaa. Kesäkukista siniset kurjenkellot loistavat korkeina muiden yläpuolella. Lautta vie Nauvosta Korppoon puolelle. Ohitamme Faffas majatalon, jonka suojassa yövyimme edellisellä pyöräretkellä. Muistelen kesäisiä aikoja Wattkastissa. Otan kuvan kyltistä, kun ohitamme tienhaaran. Olemme ajoissa paikalla, kun Ålandstrafikenin yhteysalus Guding lähtee kohti Kökaria. Polkupyörä maksaa 6 euroa, henkilö on ilmainen. Mukavassa seurassa aika ei tule pitkäksi, vaikka merimatka kestää melkein kolme tuntia. Järjestimme mm. arpajaiset, kuka pääsee kenen kanssa samaan mökkiin. Pariskuntia ei erotettu näissä arpajaisissa. Nimet paperille, paperit hattuun ja nostojärjestyksessä täyttyivät tulevan yön mökit. Ymmärtääkseni kaikki olivat jakoon tyytyväisiä.

 

Siirrytään yhteysalukseen..

Välkommen till Kökar lukee satamassa punaisen, pienen mökin seinässä. Musta, uusi asfaltti kiiltää, kun innokkaina pyöräilemme majapaikkaan -Sandvik gästhamn ja camping alueelle. Hannele hoitaa avaimet mökkeihin, tilaa saunan ja halukkaat maksavat seuraavan aamun aamiaisen. Satamassa on useita suuria purjeveneitä, yksi asuntovaunu on mökeistä erillään. Pitkä talousrakennus, jossa on yhteiskeittiö, suihkut ja vessat, seisoo sopivasti mökkien ja kahvilan sekä kaupan välimaastossa. Viehättävä paikka, kalliolla makaa vanha ’Sjöbjörn’ paatti, punaiset, siniset ja oranssin väriset polkupyörät, joita voi vuokrata koristavat kalliosta pihamaata. Kahvilan edessä on pieni ulkoilma terassi. Olemme karun kauniilla Kökarin saarella.

 

Körarissa Sjöbjörn'in kanssa

Arpa langetti samaan mökkiin kanssani Marjan ja Tuulan. Marja on innokas uimari. Pulahdin hänen vanavedessään uimaan mereen. Kylmää oli, mutta piristävää. Yhteissaunaan en kiirehtinyt, suihku riitti tällä kertaa. Hieno tyyni ilta, aurinkokin vilkutteli retkeläisille. Kävin iltateellä Marjan kanssa ja uni maistui.

 

Mökkikaverit Marja ja Tuula Kökarin mökin terassilla

Tiistaina Ullan nimipäivänä aamu aukeaa pilvisenä, tulee – ei sada enää, yöllinen sade on tauonnut. Kahvilassa monipuolinen aamiainen antoi potkua päivään. Lähdemme yhdessä tutustumaan saareen. Viehättävä postilaatikkojen rivi tien varrella saa päät kääntymään. Laatikot on koristeltu, on nuottiviivastoa ja viulu, kampelan kuva, kukkia, maisemia ja paatti. Näistä on pakko ottaa kuva!

 

Postilaatikot - katseen vangitsijat

Aluksi suunnistetaan Brudhäll hotell ja restaurang’ iin, josta Hannele varaa porukalle päivällisen. Rakennus on kaareva ja kulmikas, pieni torni piristää muutoin matalaa rakennusta. Satamasta lähtee laiva Källskäriin. Tällä reissulla emme mene sinne. Tuuli käy sen verran vilkkaana, että merimatka ei houkuta. Jatkamme kirjasto- ja koulutaloon. Kuulemme, että koulussa on yhteensä 24 oppilasta, kun Kökarin asukasluku on 250. Mäenrinne pyöräparkin luona loistaa punaisena, verikurjenpolvet ovat vallanneet paikan. Talossa on esillä kastemekkoja, lasten vaatteita, löytyy kehdossa nukkuva nukkevauva – voi hyvänen aika, miten suloista! Lasiovien takana avautuu valokuvanäyttely. Kuvaaja on itse paikalla. On avajaiset, joten kuohujuomaa, karkkia ja keksejä on tarjolla. Kyllä meitä onni suosii! Valokuvissa on kaunista luontoa, eri vuoden aikoja, kiviä. Jäämme vielä pihapiiriin katselemaan saariston kallioita ja kasveja. Niitä ei kyllästy seuraamaan. Rehevän vihreän lehdistön joukosta pinnistelee ryhmä kauniita valkoapiloita. Koulutalon puistossa on komea patsas – miehen pää (Karl Ådeman).

Jatkamme polkemista Karlbyn vierassatamaan. Täällä kylien nimikyltit ovat kuin taideteoksia – Ahvenanmaan väreissä – sininen, punainen, keltainen - puoliympyrässä kylän nimi ’Hellsö’ loistaa pitkän ’seipään’ päässä. Satamassa Hannele pyytää veneilijää ottamaan porukasta yhteiskuvan. Katsastamme kaupan, jonne pitää kavuta portaita ylös kalliolle. Hyvä, ettei ole oikein kuuma, jaksaa paremmin kiipeillä ja kierrellä. Seuraavaksi on kahvin ja Ahvenanmaan pannukakun vuoro. Niitä saamme ostaa ja nauttia Peders Aplagård’issa. Nam! Viehättävän paikan ulkovessan käsienpesuvesi on sijoitettu vanhan hevosvetoisen heinäharavan päälle. Pihalla on puinen ’härkä’ jonka päälle voi istua ja pitää sarvista kiinni.

 

Kökarin kirkko ja Fransiskaani luostari

Tunti vain ja meillä on uusi kohde Kökarin kirkko sekä Fransiskaani luostari. Kirkon seinustalla tervehtivät kirkkaan- ja vaalean punaiset ruusut. Sisällä katossa ’seilaa’ laiva, vaaleaa puukattoa ja seiniä koristaa sinisellä maalatut reunat mm. saarnastuolia ja parvea, jossa on urut. Kokonaisuus näyttää puhtaalta ja äskettäin ehostetulta. Luostarissa näky on toisenlainen, pimeää, vanhaa ja kiveä. Valot päälle ja kierros – näkymä saa toisen ulottuvuuden. Historian mukaan fransiskaanit tulivat Kökariin jo 1300-luvulla, kulkivat kylissä, saarnasivat mm kalastajille. 

 

Fransiskaani luostarin alttari

Kirkkoreissun jälkeen kiiruhdamme tilattuun ruokailuun Brudhäll ravintolaan. Lounas 12,90 ja Rose viini 10,50 – maistuvat hyvässä seurassa! Tuuli jaksaa tuivertaa niin, että mökki on kylmentynyt päivän aikana. Lämpöpatteriin asteita, jotta tarkenee. Jotkut urheat kävivät uimassa, minä en, vaikka merivesi houkutti.

Keskiviikkona on aikainen herätys, sillä kello 5.50 on yhteislähtö majapaikan pihapiiristä. Tästä aikaisesta laivavuorosta voi ostaa aamiaisen – Hannele varmisti etukäteen. Pari tuntia ja olemme Föglön Överö’ssä. Siirrymme eteenpäin keltaisella poikittaislinjalla Kumlingen suuntaan. Saarella pyöräilemme, kohtaamme komean puisen ukon metsässä, kun käymme katsomassa vanhaa leiripaikkaa.

 

Puinen ukko keskellä metsää 

Osa porukasta, minä mukana, kiertää luontopolun, toiset pyöräilevät. Luontopolku on merkitty valkoisin merkein. Polun varrella on komeita puita, kallioita ja näköalapaikka. Kivenkoloissa pilkottaa sininen kurjenkello, tunnistamattomia valkokukkaisia kasveja seuranaan muutama vihreä kallioimarre. Luontopolku johtaa tielle, mutta polkupyörät ovat toisaalla. Näin matkanteko jatkuu tossua toisen eteen tekniikalla pyörien luokse. Polku oli kiertämisen arvoinen. Hyvä, että lähdin mukaan.

Saariston suloista reittiä

Matkamme jatkuu Kumlingen’in teillä. Ruokaa odottaa vatsat – ei hätää Hannele järjestää. Pääsemme ruokailemaan hirvikeittoa ja saariston leipiä -tummaa sekä vaaleaa omakotitalon yhteydessä toimivaan ateriapalveluun. Sää suosi ulkona oloa. Emäntä avaa ovet tallinvintille, jossa on Sjölunds Gårdsmuseum -näyttely vanhoista koti- ja maatalous esineistä. Onpa tavaraa, kirjoja, taskulamppuja yms.

 

Pyhän Annan kirkon kattomaalauksia

Hyvillä mielin jatkamme. Lauma lampaita ulkoilee tien varrella. Käymme Pyhän Annan kirkossa. Nuori poika esittelee kirkon historiaa. Hän on ruotsinkielinen, mutta kivasti sujuu suomikin. Niska on vaarassa nyrjähtää, kun ihmettelee kirkon maalauksia katossa ja seinissä. Esitteen mukaan kuvat on maalattu fransiskaaniperinteen mukaan noin 1500 luvulla. Isonvihan aikana 1700 luvulla ne kalkittiin ja entistämisen yhteydessä 1961 maalaukset hakattiin esiin. Ranskalaiseen tyyliin veistetty alttarikaappi ajoittuu 1200 luvulle. Kaapin keskellä madonna lapsineen on 1440 luvulta. Pääsemme sakastin puolelle, jossa säilytetään Pyhää Annaa kuvaavaa veistosta. Ainutlaatuisen erilainen kirkko sisältäpäin! Hautausmaan laidalla valkoisten lumpeiden lampi siirtyy kameran linssille.

Mustakurkku uikku seilaa lautalla

Tuulimylly ’vanhus’ seisoo kalliolla, me käymme ihmettelemässä. Tapaamme kauniin, punasilmäisen mustakurkku uikun seilaamassa lautalla, kun olimme juomatauolla. Jätämme Kumlingen, kun alus Alfågeln kuljettaa meidät Lappo’seen. Majoitumme Pellas majataloon, joka mainostaa kuuluisaa postitietä. Vaikka ilta on jo pitkällä, osa porukasta lähtee iltaruokailuun Galeasen ravintolaan. Syön metsästäjän leivän ja huuhdon sen oluella suoliston sopukoihin. Mukavassa seurassa ja hyvän ruuan ääressä nälkä haihtuu ja yöllä uni maistuu.

 

Odotellaan - pian päästään aukosta sisään!

Torstaina saamme etukäteen tilatun aamiaisen. Emäntä kattaa pitkän pöydän pihamaalle. Monipuolinen aamuruokailu antaa puhtia päivään. Knipan aluksen mukana siirrymme Brändöön. Jo satamassa kiipeämme kalliolle ihailemaan saariston suloista näkymää. Karvainen mato ja leppäkerttu asustavat penkin luona. Jätämme ne rauhaan, jatkamme pyöräilyä kapeaa väylää, jota meri reunustaa molemmin puolin. Ihailtavan kaunista! Pian on paussi. Pyörät parkkiin ja retkeilijät kiipeävät kalliolle, jolle on rakennettu kaunis näköalatorni. Tuuli tuivertaa, kiviröykkiö pysyy kallionpäällä pystyssä. Valkohattuiset tupasvillat heiluvat tuullessa. Saariston luonto on hieno!

 

Köyden teon oppitunti 

Pyörät pyörivät eteenpäin. Pienet kivikasat vilahtavat tien reunassa, kun ajelemme köydentekijän ’tehtaaseen’. Hannele varasi etukäteen tänne audienssin. Paikka on M. Snellmans Ropevworks Hantverk. Isäntä kertoo meille köydenteon historiaa ja saamme nähdä, miten köysi syntyy. Myymälästä voi ostaa köysistä punottuja esineitä. Miellyttävä kohtaaminen köysien teon maailmaan.

Ruokaa ja juomaa tarvitaan, jotta jaksaa. Niitä saamme Skärgårdshotell Gullvivan ’issa. Ruokailun jälkeen vietämme aikaa hotellin pihapiirissä. Innokkaimmat käyvät uimassa. Lepoa seuraa pyöräily ja siirtyminen yhteysalus Viggen’iin, mikä vie matkaajat Kustavin Vuosnaisiin.

Jatkamme vielä yhdeksi yöksi Taivassalon Hakkenpäähän, joten jalat pyörän polkimille, pylly satulaan ja matkaan siivosti jonossa useassa osassa. Tuuli käy tuimana, kun ylitämme Kaitaisten sillan. Silta on 477 metriä pitkä, alikulkukorkeus 13,5 metriä. Se yhdistää Kaitaisten ja Lehtisten saaret Taivassalon kunnassa ja on yksi Suomen pisimmistä silloista. Silta valmistui 1982, vahvistaa wikipedia. Torstainen päivällinen syödään Sahan saluunassa. Minulle maistuu pizza ja olut. Majapaikka löytyy vanhasta toimistorakennuksesta ja sauna on lämmin, vuorossa ensin naiset. Toiset käyvät iltalenkillä, minulle riittää loikoilu sängyssä.

 

Sahansaluunan kyltti

Perjantaina syömme monipuolisen aamupalan saluunan ravintolassa. Sitten yhteysalus Kivimo kuljettaa meidät Velkualle Palvan satamaan. Vanhan salakuljettajan tynnyrimainos kääntää katseet. Me emme sorru aamulla, vaan polkaisemme kohti Kuparivuorta, jonne kilometrejä tulee noin 30. Maasto on vaihtelevaa, ainakin ylämäet tuntuvat jyrkiltä. Mäen päällä on usein hyvä pysähtyä ja vetää henkeä. Tauot vetäjämme Hannele on hoitanut mallikkaasti koko retken ajan. Saariston matalan kasvillisuudet jälkeen puut, pensaat ja rakennuksetkin ovat kookkaampia.

Mukava ja monipuolinen pyöräretki kauniissa saaristossa täytti sataprosenttisesti odotukseni. Nautin sen jokaisesta hetkestä. 

Kiitos kaikille, erityisesti Hannelelle, Marjalle ja Tuulalle! Kiva, että olette olemassa!

Pyöräni mittariin kertyi 248 kilometriä kotoani Raision Pasalasta.

  

Retkieväät Suomen Ladun sponssi!

 

Reissussa tapahtuu..