Huhkon kartanolta Raisionjoelle

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen 

Huhkon kartano on empiretyylinen kartano Raisiossa. Kartanosta on jäljellä vain päärakennus. Sen vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Nykyinen ulkonäkö on peräisin noin vuosilta 1837–1842.

Huhkon kartano 

Kartanon pysäköintialueella on opastaulu, josta voi lukea Jokilaakson reiteistä. Raisionjokilaakso on pääasiassa vanhaa kulttuurialuetta ja viljelyaukeita. Lähden kierrokselle kartanon edestä kulkevaa polkua. Kartanon keltaisena hehkuva rakennus loistaa kauniina harmaassa marraskuun säässä.

Polun vartta reunustavat vanhat, arvokkaina seisovat vaahterat ja muut lehtipuut. Polkua reunustaa syksyn puista pudottamat, ruskean sävyiset lehdet. Kun katsoo lehdettömän puun runkoa pitkin yläilmoihin, tulee mieleen mitä kaikkea tämäkin yksilö on vuosien varrella nähnyt ja kuullut. Kiharaiset latvaoksat ja runko ovat kuin suihkemusta taideteos vaalealla paperilla. Hiekkapohjaista polkua on mukava astella. Marraskuinen lauantai on saanut liikkeelle myös muita ulkoilijoita. 

Polku kartanolta jatkuu..

Polun varrella opastaulu kertoo Huhkon alueen polttokalmistoista. Huhkon kallioihin tehdyt hautaukset löytyivät sattumalta, kun moottoritien rakentaminen oli jo täydessä vauhdissa. Näitä ovat mm. Papinkallion muinaismuistoalue, Ihalan Linnasmäki ja Siirin polttokenttäkalmisto. Taulun luota katsottuna paikat sijaitsevat moottoritien toisella puolella. Polun vasemmalla puolella kallio kohoaa korkealle. Ihme, että männyt ja muutama kuusi pysyvät pystyssä ja hyvin voivaisina aivan kallion kupeessa. Valkorunkoiset koivut ilahduttavat polun toisella puolella, viljapellon reunassa. Sitten polku sukeltaa moottoritien eli Rauman valtatien alta kulkevaan kevyenliikenteen tunneliin. 

Jatkan joenreunassa olevaa, uutta päällystettyä kevyen liikenteen väylää, Turun suuntaan. Tien reunaan on istutettu uusia puita. Vanhat risukot on siivottu pois. Oikealla virtaavassa Raisionjoessa vesi on alhaalla. Se on kuin pieni puro. Lisäksi heinä- ja muut ruohovartisen kasvit peittävät polulta katsottuna joenuoman. Tulen joen ylittävälle sillalle. Sillan luona näkee usein sorsia. Pysähdyn ja katselen. Sorsat uivat kohti siltaa. Ne odottavat luultavasti namupaloja. Tällä kertaa pettyvät, sillä minulla ei ole pullaa mukana.

Sorsat uintiretkella sillan luonai

Reittini jatkuu. Jokirannanpolun ja Jokirannankujan risteyksessä jatkan oikealle Jokirannankujaa pitkin. Ihailen kauniita omakotitaloja kujan varrella. Etenen Jokirannankatua Lippokujalle ja edelleen Ounelantielle. Orsikadun risteyksessä käännyn oikealle Orsikadulle. 

Pyölinkujan ja Parrutien risteyksestä jatkan Punttamäen polulle. Poikkean Papinkallion muinaismuistoalueelle. Vuoden 2000 koetutkimuksissa Papinkallio osoittautui asuinpaikaksi. Kaivauksissa on löytynyt mm. palaneista kivistä koostuva liesi-, kiuaskivetys. Kuvaani tarttuu kaunis vihreän sammaleen peittämä kanto. 

Sammalpeitteinen kanto Papinkalliolla

Kauriin alikulkukäytävää pitkin alitan Rauman valtatien. Etenen Raisionjoen varrella kulkevaa uutta kevyenliikenteen väylää pitkin kohti Huhkoa. Peltosaunion valkokeltaiset kukat piristävät väylän reunassa. Vasemmalla alempana virtaa Raisionjoki. Sen vesi on tässä kohdassa likaisen saven värinen.

Peltosauniot kukkivat polun varrella

Ylitän uuden kauniin sillan, jota olen kuvannut jo aikaisemmin. Kuva on facebookissa taustakuvana. Poikkean katsomaan Huhkon padon rakennelmia. Keskeneräistä ei sovi arvostella. Uskon, että jonain kauniina päivänä uusi, kalaporras ja padon ympäristö ovat toimiva, hieno luonnon monimuotoisuuden huomioiva nähtävyys.

Padon rakenteita Huhkossa

Nousen padolta ylös kohti kartanoa. Polun reunassa on monisyinen, kookas puun runko, jonka takaa pilkottaa keltainen Huhkon kartano, saa huomioni. Tämän reittini pituudeksi Sport Tracker ilmoitti 3,72 kilometriä ja 4650 askelta. Hyvään aikaan olin ulkona, kun tulin sisälle sade alkoi hiljalleen ja päivä siirtyi kohti tummenevaa iltaa.

Luonnon muovaamaa taidetta. Takana kartano.