Teksti ja kuvat: Tarja Aittala
Olen kirjoittanut tässä blogissa jo aiemmin tänä vuonna siitä, miten koronapandemian takia tullut poikkeustilanne pakotti latuyhdistyksiäkin digiloikkaamaan etäkokoustamisen puolelle. Suomen Latu on näyttänyt menestyksekkäästi mallia, miten hyvin suunniteltu ja toteutettu etäkokous voi olla. Suomen Ladun malli toimii erittäin hyvin paikallisissakin latuyhdistyksissä.
Oman yhdistykseni alueella Varsinais-Suomessa on syksyn myötä koronatilanne pahentunut. Nyt ollaan jo menossa kohti tautitilanteen leviämisvaihetta. Tällä viikolla pidettiin kuitenkin sääntömääräinen syyskokous lähitilaisuutena. Kourallinen jäsenistöä oli tilassa maskit kasvoillaan ja tuolit hajallaan kokoustilassa istuen. Kahviakin juotiin. Ilman maskia.
Noin viikkoa ennen virallista syyskokousta ehdotin johtokunnan kokouksessa, olisiko perusteltua tilanteessa mahdollistaa myös kokoukseen osallistuminen etänä. Pidettäisiin siis kokous ns. hybridimallina: osa voisi tulla paikalle ja osa osallistua verkkovälitteisesti. Perusteltua olisi ollut, vaan ei haluttu siihen mennä. Missä ilmoitetaan näin lyhyellä ajalla? Mistä saadaan etäkokoustekniikka? Mistä osallistujan sähköposti? Mitä jos joku kaappaa esitykseni? Mitä jos mukaan tulee sellaisia, joiden ei kuulu tulla...?
Hyviä kysymyksiä, joihin saa vastaukset, kun vaan lähtee asiaan perehtymään ja kokeilemaan. Ensin vaikka kuuntelemalla joidenkin tilanteissa olleiden hyviä kokemuksia ja ehdotuksia. Kysymällä apua Suomen Ladun väeltä. Sähkölamppua kun ei ole tässäkään asiassa perusteltua keksiä uudelleen.
Siihen sääntömääräiseen syyskokoukseen vielä. Otin muissa asioissa esille etäkokoustamisen. Kuulin, että väki vanhenee. Osalla ei ole laitteita. Ja kun ei osata. Mutta kyllä, voitaisiin selvittää. Selvää on, ettei kaikilla ole hienoa tekniikkaa tai välttämättä mitään tekniikkaa. Ja väki vanhee, jokainen vuosi kerrallaan. Osaamisen kannalta olen sitä mieltä, että ainoa este osaamisensa lisäämiselle löytyy, kun katsoo peiliin. Entäs sitten ne jäsenet, joilla tekniikkaa on. Ja osaamista? Tai ne jäsenet, joita ei vielä ole, mutta joita tarvitaan yhdistyksen toiminnan ja uudistumisenkin varmistamiseksi.
Olisiko aika muuttaa asennetta oikeasti myönteisemmäksi ja lähteä rohkeasti kohti digitalisoituvaa yhdistystoimintaa. Etäosallistuminen mahdollistaa muitakin tilaisuuksia kuin kokoukset. Kun tämän pandemian jälkeen ihan varmasti tulee se seuraava pandemia. Ja sen jälkeen taas uusi. Olisi sitten kokeiltu uusi tapa, jolla voisi antaa mahdollisuuden osallistua ja osallistaa latuyhdistyksen toimintaan. Ihan varmasti poikisi uusia jäseniäkin. Ja olisi hienoa todeta: onhan meidänkin yhdistyksemme ajanmukainen. Ja ihan digiajassa käyvä.
PS. Vinkkejä etäkokoustamiseen voit lukea aiemmasta bloggauksestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti