Kierros Säkylän Pyhäjärven ympäri polkupyörällä polkien

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Lähtö Liedosta Vilkkimäen meijeriltä

On heinäkuinen maanantai, kun kolme naista, Kirsti, Sirkka ja Kaija, treffaavat Liedossa Vilkkimäen vanhan meijerin pihapiirissä. 

Vilkkimäen meijeri on saanut uuden ilmeen vuosien hiljaiselon jälkeen. Siinä toimii nyt kahvila Vilkkimäen Kakku ja Kahvi sekä Kahvimuseo ja muita pienyrittäjiä.

Aamu on varhainen ja kaikilla on jo tuoreita kilometrejä takana. Edessä odottaa kierros Säkylän Pyhäjärven ympäri polkupyörällä polkien.

Suunnistamme Liedon aseman suuntaan, sieltä edelleen Paattisille, Tortinmäkeen ja Yläneelle. Kirsti on varannut meille majapaikan Yläneen Kristallirannasta.

Matkan varrella pistää silmään hauskan kuuloinen kyltti - Pimee Vintti. Mainos kyltti lupaa tavaraa menneeltä ajalta – sisustajan unelmaksi. Kylttiä piristää tumma avaimen reikä. Kauppa ei ole auki. Ohitamme sen vauhdilla, kun polkimet kuljettavat pyöriämme eteenpäin.

Tien reuna on kapea. Isot ja pienet autot ohittavat meidät, toiset väistävät hienosti, jos ei ole vastaantulijoita. Autojen synnyttämä ilmavirta pikkuisen heilauttaa, mutta ei kaada. Tien reunassa korkea asfaltin reuna näyttää vaaralliselta. Taitavina naisina pysymme tiellä. Tuuli on vastainen, mutta onneksemme melko siedettävä.

Tortinmäen lavan luona evästauko

Tortinmäen lavan luona pidämme evästauon. Tortinmäessä on ollut lavatansseja jo vuodesta 1955. Alue on aidattu, joten me tyydymme katselemaan aidan takaa. 

Paikka näyttää siistiltä ja rakennukset hoidetuilta. Kurjenrahkan kansallispuiston kasvillisuus hohtaa vehreänä tien 204 vasemmalla puolella. 

Aurinko paistaa. Tien oikeanpuolen reunassa kasvaa punakukkaista apilaa, pitkiä ohdakkeita ja jaloja, lilahtavia maariankämmeköitä. Kesäisen kauniissa maisemassa pyöräilymme etenee. 

Himolan kesäteatterilla on kiva nimi Lystmettä. Mukavasti matkamme jatkuu.

Yläneellä pysähdymme ruokailemaan, sillä päivä on jo ehtinyt yli puolenvälin ja vatsalla on tyhjä olo. Tyhjyys täyttyy edullisella, maukkaalla lounaalla ja jälkiruuaksi eurolla eilinen munkki kahvin kanssa. 

Tyytyväisin mielin jatkamme retkeämme. 

Yläneen Pyhän Olavin  kirkko

Päätämme poiketa Yläneen punaista, puukirkkoa katsomassa. 

Kirkon mustan katon kulmissa on nimiä. Yhdessä: Anders Lukkala, kirkovärti, Samuel Mäenpä, toisessa kulmassa: Michael Tapala kirkomies 1782, 

Yhdessä kulmassa on vain vuosiluku 1663. Harvoin kirkon katon kulmissa näkee nimiä.

Kävelemme hautausmaalla ja löydämme Osmo enon vuonna 1975 kuolleen vaimon Eevan hautakiven.

Hetkessä olemme Pyhäjärven kohdalla. Järveä ei juurikaan näy kasvillisuus ja metsä ovat edessä.

Ohitamme Valasrantaan sekä Kalikkaan vievät tienhaarat. Metsä on kaunista hiekkaisella maalla kasvavaa mäntymetsää.

Kristalliranta - päärakennus 

Kristalliranta, majapaikkamme, on hiljainen. Meille tulee mökki no 41. Pientä mökkiä sisustavat kahdet kerrossängyt, pöytä ja penkit sekä keittiönurkkaus. 

Onneksi on myös vessa. Mökin terassille paistaa aurinko ja itselaukaisu kamerassa on pop!

Pienen hengenvedon jälkeen lähdemme tutustumaan lähiseutuun. 

Aloitamme ravintolasta, sillä se sulkeutuu pian. Pyhäjärvi kimaltelee auringossa, poutapilvet muodostavat taivaalle hienoja kuvioita. 

Tuuli saa aikaan kuohuvia aaltoja järvelle. On kesä ja meille maistuu ohrajuoma Pyhäjärven rantamaisemassa.

Etsimme polkua, mutta se päättyy lyhyeen. Täällä ei taida olla kulkijoita.

Varpaat Pyhäjärvessä

Illan tullen vesi järvessä kutsuu kastamaan. 
Ranta on kovin matala ja kivinen. Kastaminen onnistui jotenkuten, mutta varpaat saivat nauttia järvestä pidemmän aikaa. 

Suihkutila on erillisessä rakennuksessa piha-alueella.

Olemme tilanneet aamupalan. Se tuodaan mökin jääkaappiin jo illalla.

Retki jatkuu

Heräämme uuteen aamuun, syömme vaatimattoman aamupalan kahvin kanssa. Siivoamme jälkemme mökissä ja kello 9.30 olemme valmiit jatkamaan matkaa järven pohjoispäätä kohti.

Eräs mies lähtee samaan aikaan pyörällä. Hän, nuori mies ainakin meitä nuorempi, on nukkunut yön teltassa. Hyvän matkan toivotukset ja pyöräilijää ei enää näy.

Jatkamme suoraa, 204 tietä kohti Säkylää. Tuuli on vastainen. Säkylässä ajelemme Katismaan saarelle, ihailemme aaltoilevaa järveä. Hiljaista on ja ulkoilma ravintolan terassia koristavat punaiset pelargoniat, mutta ovi on kiinni. 

Palaamme takaisin ja menemme Kalanuotta, Säkylän kalasataman myymälään. Herkulliset kampelat maistuvat välipalana myymälän ulkopöydän ääressä. Kalakauppa on suosittu, sillä kokoajan autoja ajaa pihaan ja väkeä menee ostoksille.

Pyöräilemme eteenpäin. Jäätelö ja juoma olisivat nyt paikallaan. Pian löytyykin kioski, josta saamme tyydytettyä janomme. Ostamme edulliset (1,90 euroa) A Le Cog tölkit, joissa lukee myös London – Tallinn – Tartu.

Auringossa istuen juoma maistui ja vatsassa odottavat kampelat saivat voitelun. Ajelemme vanhaa tietä, se kulkee lähempänä järveä. Välillä järvi näkyy ja hiekkainen uimaranta, mutta emme tohdi pysähtyä. Iso-Vimma niminen kylä jää taakse, kun etenemme kohti Euran Kauttuan ruukkia.

Kauttuan Ruukin kylän raitilla Nissan PAQ

Kahvila Kyöpelistä saamme opastuskarttoja. 

Lähdemme kierrokselle kävellen. Suuri vaalea rakennus on Kartano ravintoa Kauttuan Klubi. Pihapiirissä on muitakin matkailijoita, aikuisen ikäisiä naisia.

Ruukinpuiston kellotapulissa on Reetta Partasen näyttely nimeltään Aika jätti.

Pienen matkan päässä kohisee koski ja joki on Eurajoki.

Tien reunaan on parkkeerattu pieni vihreän harmaa auto.Sen nokassa on merkki Nissan PAO produced by Pike Factory. Ohjauspyörä on oikealla. 

Kun palaamme kävelyltä, näemme aikuisen ja lapsen lähtevän Nissanilla. Kaunis, pientä mökkiä muistuttava postilaatikko seisoo puna-mustana tienvieressä.

Alueella on myös asuntoja. Kuljemme eteenpäin, löydämme kosken, jota kahvilanemäntä mainosti. Paikka on Alinen koski. Siellä vanhan kivisen Myllysillan vierellä näkyy vanhoja myllyn raunioita.

Tämän kosken luona oli tarina 4562 kesää sitten

Kosken luota puiden katveesta löytyy taulu, mikä kertoo tarinan 4542 kesää sitten.

Nainen ja tyttö taivaltavat eteenpäin rannan kivikossa. Joki soluu rauhallisena eteenpäin. Kulkijat taivaltavat kohti yläjuoksun koskia. Tyttö ei ole enää ihan lapsi hän on kahdeksan kesää nähnyt. Nainen ja tyttö ovat päivittyneet kesän aikana ruskeiksi. Naisella on silmien ulkosyrjissä valkoiset viivat.

Ne ovat tulleet silmien siristelystä auringossa.

Marinakuun etelätuuli suhisee jalavien, tammien, koivujen ja lehmusten oksistossa. Naisen ja tytön selässä on pajusta punottu kori. Kädessä heillä on keppi, jota he käyttävät juurien kaivamiseen. Pajukoreissa on jo kaislan juurakoita ja sikoangervon pieniä juurimukuloita.

Niistä nainen ja tyttö valmistavat myöhemmin kotansa luona ruokaa. Nyt he ovat matkalla kohti Pyhäjärveä, jossa kasvaa vesipähkinöitä.

Äkkiä tyttö pysähtyy, hän on huomannut vedessä rannan tuntumassa ulpukoita. Tyttö kahlaa niiden luokse veteen. Ulpukoiden pulleissa hedelmissä on jo peukalon verran syötäviä siemeniä. Tyytyväisenä tyttö kerää niitä vyötäröllä roikkuvaan nahkapussiin. Vanhempi nainen istuu kivelle tytön lähelle lepäämään. Hän laskee pajukorin maahan. Nainen katselee kohti joen yläjuoksua. Hän tietää, että yläjuoksulla oleva Pyhäjärvi oli ennen suolaista vettä. Merta se oli. Naisen isoäiti kertoi niin iltatulilla, kun nainen oli työn ikäinen.

Nainen kertoo tietonsa tytölle. Tyttö nyökkää. Hän seisoo joessa ja ottaa kämmenkuppiinsa vettä ja juo. Hyttyset tanssivat joen yllä ja pitkäjalkainen kiitää ohi. Tytön kaulalla nahkanauhassa on karhun nikamaluu. Se koskettaa veden pintaa. Vanhempi ottaa pussistaan suikaleen kuivattua lihaa. Hän ojentaa toista suikaletta tyttöä kohti. Tyttö pudistaa päätään. Hänellä on jo suussa pala männynpihkaa, jota hän on pureskellut jonkin aikaa.

Tyttö huomaa rannalla vähän ylempänä kannon. Se näyttää aivan majavan jyrsimältä. Mutta tyttö tietää, että puuta ei ole kaatanut majava. Sen on kaatanut tytön veli. Veli kaatoi tuosta suksipuun itselleen. Tyttö tietää senkin, että kivikirves jättää puuhun samanlaisen jäljen kuin majavan hammas. Tytön mieleen nousee kuva veljestä, miten tämä hiihtää kumaraisena routakuulla ansalangalta toiselle. Sukset ovat karvasukset. Veli kiinnitti niiden pohjaan myötäkarvaan hirvennahkaa. Näin tuli suksista hyvät, ne eivät lipsu.

Tyttö havahtuu ajatuksistaan. Hän kahlaa vedestä rannalle ja istuu naisen viereen kivelle. Varis lentää joen yli ja istuu tuomen oksalle katselemaan näitä kahta kulkijaa.

Taulun alareunassa on vielä teksti: Näiltä tienoilta on löydetty koskista kivikirveitä. Tutkimusten perusteella myös tiedetään, että Pyhäjärvi kuroutui merenlahdesta järveksi noin 5000 vuotta sitten.

Historia humisee ruukinpuistossa. 
Suuret paksurunkoiset puut reunustavat kylätietä, nimeltään Sepäntie. Aidan tolppina toimivat vanhat kivipylväät, Kaksi lankkua pitää pylväiden välissä aidan virkaa. Aidalle on tuotu kukkia ruukuissa. Pistäydymme vielä Kahvila Kyöpelissä.

Kohti Sieravuorta

Sitten jatkamme polkemista. Ensin on noustava mäki ylös, kunnes pääsemme alaspäin viettävälle pyörätielle ja meno jatkuu kohti seuraavaa kohdetta Sieravuorta.

Lomakeskus Sieravuori Honkilahidella

Kauttuan Ruukista on matkaa Sieravuorelle noin 20 kilometriä. Pyörä kulkee melkein itsestään pienessä sivu- ja takatuulessa. Sirkka keksi loppupuolella pikkuteitä kulkevan oikoreitin.

Kivassa maisemassa hiekkaista tietä tulemme majapaikkaamme. Hiljaista on täälläkin. Parkkipaikalla on muutamia autoja.

Ravintolasta löytyy henkilö, keneltä saamme avaimen huoneistoon 201. Nyt nukutaan valkoisissa lakanoissa, joten omat lakanat saavat levätä laukussa.

Kirsti on tilannut majoituksen. Avaimen antaja ei kysynyt nimiä ja maksu piti maksaa vasta poistuttaessa. Luottavaista!

Menemme ruokailemaan. Ravintola on tehty vanhaan, paksuseinäiseen kivinavettaan. Meille maistuu monen tunnin polkemisen jälkeen. Illalla kierrämme pienen lenkin. Asuntovaunuja näkyy alueella. On hiljaista, vain muutamia henkilöitä on liikkeellä. Sänky kutsuu, joten lepoasentoon ja untenmaille käy retkeläisten matka.

Keskiviikkona on tämän retkemme viimeinen etappi. Aamupala tarjotaan vasta klo 10. 

Ehdimme ennen sitä kävellä luontopolun,

Luontopolulla kiivetään vuorelle

mikä kulkee hetken aivan rannassa ja nousee ylös Sieravuorelle. Vuoren rinne on jyrkkää kalliota.

Sieravuorelta Pyhäjärvelle

Näköala Pyhäjärvelle on kaunis. Järvi kimaltelee auringossa. Muutamia aaltoja keinuttaa suurta järveä. 

Mustikat ovat kypsiä. Maistamme niitä. Luontopolku päättyy puiseen kylttiin, jossa lukee Hei Hei.

Siivoamme asunnon ja pakkaamme pyörälaukut. Aamupalalla ei ole muita. Puuroa ei näy, mutta vatsa saa muuta apetta. Reippain mielin polkaisemme kohti kotia.

Aurinko paistaa, luonnonkukat kuten apilat ja kissankellot kukkivat vien varrella. 


Valasrannan kodalta poikkeamme Mynäjärventielle. Pietisaarentien haarassa pidämme evästauon. Oranssinkeltainen perhonen ruokailee puna-apilassa ja on paikallaan, vaikka kamera käy.

Kolme rinkkalaista Sieravuorella

Pyhäjärven aaltoja Kristallirannassa

Näin kaunista taukopaikalla Mynäjärventien reunassa

Kissankelloja Mynäjärventien reunassa

Järveä ei näy. Tietä on mukava edetä kesäisessä maalaismaisemassa. Tulee Valpperi ja Vahto. Käymme kaupassa, jäätelö maistuu.

Tiemme eroavat. Kirsti ja Sirkka jatkavat Liedon kautta Kaarinaan. Minä pyöräilen Ruskon kautta Raisioon. Hieno retki. Paljon nähtiin ja hyvin voitiin. Sää oli meille suosiollinen. 

Tiet kuluivat yli 200 kilometriä meidän pyöriemme alla.