Joki virtaa Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Raisionjoki on Varsinais-Suomessa virtaava noin 20 kilometriä pitkä ja valuma-alueeltaan 132 neliökilometrin suuruinen joki. Joki saa alkunsa pohjavesialueelta Ruskolta Vahdon kirkonkylän pohjoispuolelta, josta se virtaa läpi Ruskon ja Raision laskien Turussa Saaristomereen. On aurinkoinen sunnuntai ja lähden ulkoilemaan. Suunnistan kulkuni Raisionjoen rantaan. Kevyenliikenteen alikulun reunassa pysähdyn. Nokkosperhosten iloinen parvi heputtelee siipiään aurinkoisessa rinteessä. Skillat eli Idän sinililjat antavat sinisen hehkun perhosten taustalla.

Pysähdyn Huhkon padolla. Ruskehtava vesi muodostaa vaahtoavia, pieniä kuohuja, kun vesi virtaa eteenpäin kohti merta. Huhkon padon luonnonmukaistamista on toteutettu vuoden 2020 aikana. Käyn usein katsomassa, miltä padon luona näyttää. Tänään sieltä löytyi hieno, kultaisista kivistä muotoiltu sydän. Rakkautta on ilmassa – sitä ei pandemiakaan lannista.

Kuljen joen rantaa eteenpäin. Ruohon vihreys antaa vielä odottaa. Ruskean erisävyt pitävät ruohokasvit vielä otteessaan. Mukava on astella eteenpäin, sillä yhteinen kävely- ja pyöräilybaana on hyvässä kunnossa. Vastaantulijat ovat hyväntuulisia. Ulkoilijoita on useita liikkeellä. Eräs mies kulkee kahden pojan kanssa. Heillä on apuvälineenä ’läppäri’. Pokemonien etsintä on kuulemma menossa. – Tulipa taas muistot mieleeni, kun olen ollut Kiian ja Kristan kanssa ’pokemon touhuissa’ mm. Pähkinämäen poluilla.

Vanha omenapuu kurkottaa oksiaan kohti jokea. Kun katsoo tarkkaan, oksilla näkyy vielä viimevuotisia omenoita. Tulen Mullin sillalle. Aurinko valaisee joen niin että vesi näyttää siniseltä. Pajunkissat ’kukkivat’ rannalla. Valkoiset lokit lentävät vauhdikkaina kohti joen pintaa ja nousevat yhtä nopeasti ilmaan. Eräs perhe heittelee rannalta jokeen ’jotain’ ehkä leipää. Se on syynä lokkien kisailuun.

Papinkallion muinaisjäännösalue on aina mielenkiintoinen. Pysähdyn usein alueella. Tällä kertaa keskityn maahan kaatuneeseen isoon koivun runkoon. Kaatuneilla lahopuilla elää erilaista lajistoa. Nämä eliöt ovat usein lahopuiden olosuhteiden erikoisosaajia. Lahopuut ovat oleellinen osa metsän elämää. Ne ylläpitävät jopa rikkaampaa lajistoa kuin elävät puut. Maapuilla elää kääpiä, sieniä ja kovakuoriaisia sekä jäkäliä ja sammalta.

Ulkoilusää on mitä parhain. Palaan joenrannassa kulkevaa kevyen liikenteen väylää pitkin kohti Huhkoa. Uuden, vuonna 2020 valmistuneen joen ylittävän sillan luona seuraan, kun sorsat sukeltavat.

Iltapäivän aurinko on loistotuulella ja antaa merkkejä kevään etenemisestä kohti kesää.