Raision Rinkka ry:n blogiin kerätään tarinoita luonnosta, retkeilystä, liikunnasta ja yhdessä tekemisestä. Tekstejä voi kommentoida vapaasti. Mikäli haluat tekstisi blogiin, ota yhteyttä: raisionrinkka@gmail.com
1.4.2021
Käynti Keisvuorella
Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Keisvuori sijaitsee Liedossa – Liedon kirkon läheisyydessä. Tapaan sisareni
Liedon vanhalla hautausmaalla. Liedon kirkon hautausmaa sijaitsee Pyhän Pietarin
kirkon ympärillä aivan Aurajoen rannalla. Meillä on tapana hoitaa lähiomaisten
hautakumpuja. Näin ennen Pääsiäisen juhlapyhiä tuomme keltasävyiset
tervehdyksemme poisnukkuneille. Hautausmaa kierroksen jälkeen lähdemme
kävelemään lähialueelle. Liedossa on mukavasti nimettyjä paikkoja. Esimerkiksi
Pappilanpolkua pitkin pääsee kirkkoherran virastoon, mikä sijaitsee vanhassa
pappilassa. Terveyskeskuksen läheisyydessä on Prinssinkuja. Veli-Pekka Prinssi
on ollut aikanaan terveyskeskuksen johtava lääkäri, jonka vastaanotolla mm.
isämme kävi. Toukontori on nimetty entisen kunnanjohtajan Touko Niemelän mukaan.
Pappilan polulta käännymme kuntoportaille. Portaiden 138 askelmaa nousemalla
pääsee Keisvuorelle. Kävelemme rauhallisesti, katsomme välillä alas ja sivuille.
Maisemassa ja läheisessä luonnossa on mukava lepuuttaa silmiä. Kookas puunrunko
lepää pitkin pituuttaan rinteessä. Rungon vieressä on opastaulu ja taulussa
teksti: Tämä on lahopuu ja se on täynnä elämää. Lahoavan puun vähyys on syynä
siihen, että monet metsien eliölajit ovat uhanalaisia. Luonnon monimuotoisuuden
turvaamiseksi metsässä tulee olla saatavilla runsaasti lahopuuta, joka on
peräisin eri puulajeista. Uutta lahopuuta tarvitaan jatkuvasti lisää, jotta eri
lahoamisvaiheisiin erikoistuneet eliölajit voivat siirtyä uusille lahopuille.
Annathan kaatuneen puun jatkaa tärkeää tehtävää metsässä. Kuntoportaiden jälkeen
Keisvuoren kallioinen maasto antaa kävelijälle alustan. Kevätsää on sulattanut
lumen ja jään. Kallio ei ole liukas, nyt on hyvä kulkea ja katsella. Pienten
notkelmien heinät ja muut kasvit viettävät vielä talvea.
Lapsiryhmä on rakentanut oksista kodan, sen yhteydessä on tekijöiden nimet ja
muistutus: Anna rakennelman olla rauhassa. Hieno juttu! Lapsia on tuotu metsään
ja opastettu samalla, mitä saa tehdä eli kuivia, maahan jo pudonneita oksia voi
kerätä. Jatkamme retkeä Keisvuorelta alas. Tuuhea pajupensas on koristautunut
monilla pajunkissoilla. Pajunkissa on pajun pehmeä kukinto, joka aukeaa varhain
keväällä ennen lehtien tuloa. Suomessa pajunkissojen puhkeaminen lumien sulaessa
on kevään merkki. tietää wikipedia. Tulemme Keisvuoren hautausmaalle. Se on
vihitty käyttöön vuonna 1992. Arkkitehti Juhani Salmelaisen suunnittelema
kellotapuli tuo modernin tuulahduksen hautausmaalle. Kuljemme hautojen välejä.
Pokkolan kylän, entisen kotikylämme, asukkaiden hautamuistomerkkejä tulee
vastaan. Ihmettelemme, onko useiden tuntemiamme henkilöiden kuolemasta jo noin
pitkä aika.
Ulkoilusää on mitä parhain. Askeleet kuljettavat mutkien kautta takaisin Liedon
keskustaan ja kohti Pyhän Pietarin kirkkoa, mikä on tällä hetkellä remontin
alla. Matkalla pysähdymme Tammireitit opastaulun luona. Taulussa näkyy reittejä,
joita olemme pyöräilleet. Suunnittelemme myös alustavasti tulevan kesän
pyöräilyjä. Onneksi lähialueelta löytyy useita mukavia reittejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti