Kiviä ja kosken kuohuja Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Karmelinpuiston kivinen labyrintti on aina katsomisen arvoinen. Massiivinen Vehmaan punaisesta graniitista koottu kiviteos hallitsee voimakkaan levollisena ja antaa komean vastakohdan puiston puille ja kasveille.

Tulee mieleeni, mitäpä jos laskisi montako kiveä teokseen on tuotu. Jätän toiseen kertaan. Ulkoilusää on tänään raikkaan tuulinen. Aurinko paistaa, mutta tuuli vie lämmön muualle. Reippain mielin etenen ulkoiluretkelläni. Kävelytien hiekat on talven jälkeen harjattu. Tien reunan kasvustosta vasta muutamat ovat ’heränneet’. Leskenlehtien keltaiset ’silmät’ loistavat kilpaa auringon kanssa. Muutamia pyöräilijöitä ajaa vauhdikkaasti ohitseni. Kävelen tien reunassa, joten vahinkoa ei tällä kertaa satu.

Raisionjoki on aina mielenkiintoinen. Suuntaan Mullin sillan luokse. Sorsapariskunta on sukelluspuuhissa. Lokit kirkuvat taivaalla. Jatkan retkeäni Huhkon suuntaan. Joen pinta näyttää välillä kauniin siniseltä. Joen loivassa mutkassa metsä varjostaa ja joen värisävy muuttuu.

Huhkossa koski on komea. Vettä riittää ja veden ’muovaamia’ erivärisiä kiviä. Luonto ja sen voima on ihmeellinen. Kuohujen voimasta veteen on muodostunut vaahtoa, mikä näyttää kuohukermalta. Kun antaa mielikuvitukselle vallan. Olen monia kertoja kulkenut Huhkon kosken luona ja aina siellä katse viihtyy. Nokkosperhosten parvi lentelee edelläni, kun tulen Raisiontien alittavaan jalankulkutunneliin. Kiire näkyy olevan perhosilla. Nopeat siipien liikkeet sekä pikaiset ylös alas pyrähdykset vain vilahtavat, kun lähestyn parvea.

Taloyhtiömme pihalla sinivuokot ovat aukaisseet terälehtensä. Kesän merkkejä ilmestyy päivittäin lisää, kun käy ulkoilemassa ja pitää silmät auki.