Linnunlaulua ja liverrystä

Teksti ja kuvat: Satu Eklund

Lintuviikko Porissa 

Osallistuin toukokuun ensimmäisellä viikolla Eräkarkun opintojen lintuviikolle, joka pidettiin Meri-Porissa. Keli suosi meitä opiskelijoita ja samoin linnut, joita pääsimme näkemään runsain määrin. Aamun vilpoiset tunnit meille piti tiukkaa teoriaa lintumiehet Jyri Reinikka ja Karri Jutila. Lounaan jälkeen menimme aina johonkin Yyterin alueen lintutorneista tekemään havaintoja ja opettelemaan lintujen tunnistamista ihan toden teolla. 

Lintuja opiskelevan välttämättömiä tarvikkeita 

Sain hyvän startin lintuviikolle jo huhtikuun lopulla, kun Raision Rinkka järjesti linturetken Raisionlahden lintutornille. Sain kouraani pienen ruutuvihkon, johon aloitin kirjaamaan lintuhavaintoja. Lintutorneilla käyvät harrastajat osaavat kertoa, mitä lintulajeja on nähtävissä, eikä silloin tarvitse jäädä yksikseen pohtimaan mikähän siivekäs siellä kiikarin päässä näkyy. Porissakin meillä oli monta kaukoputkea käytössämme ja lisäksi monet olivat ottaneet omia kiikareita. Kaukoputki auttaa kummasti, kun yrittää tunnistaa esimerkiksi mustalinnun, pilkkasiiven ja nokikanan toisistaan. Kaikki ovat mustia vesilintuja, mutta oppiessaan niiden pienet, mutta selkeät tuntomerkit, joihin osaa kiinnittää huomiota, on lintu tunnistettu. Kurssilla opin myös sen, että joitakin lintuja pääsee harvoin näkemään, mutta sitäkin useammin kuulemaan. Silloin painottuu linnun laulun ja ääntelyn opettelu. Kaisliskosta kuulimme "pulloon puhaltelua" mutta itse lintua emme päässeet näkemään. Saimme oppia, että tuo pulloon puhaltelija on kaulushaikara. Myös taivaanvuoden määkivää lentoääntä kuulimme kauan ennen, kuin saimme linnusta näköhavainnon. Tiltaltti pysytteli puiden suojissa, enkä päässyt sitä näkemään, mutta sen laulu oli yksi pihapiirin kuuluvimmista.

Liverrystä, sirkutusta ja raakuntaa kerrakseen

Porin Sannannokan lintutornilla

Suomen yleisin pesivä lintu on pajulintu eli uunilintu. Sillä ei ole mitään erityisiä tuntomerkkejä ja helpommin sen tuntuu tunnistavankin laulustaan, kuin ulkonäöstään. Sen laulun voi helposti sekoittaa suomen toiseksi yleisimmän linnun, eli peipon lauluun. Luontoportin sivuilla voi käydä kuuntelemassa pajulinnun laulun ja peipon laulun ja opetella erottamaan ne toisistaan. Silloin tunnistaa jo kaksi suomen runsaslukuisinta lintua toisistaan laulun perusteella ;-) Myös minä kuulen nyt muidenkin lintujen laulua, kuin pelkästään talitiaisen ja peipon tuttuja liverryksiä. Suuri osa linnuista laulaa vielä ainakin juhannukseen saakka, joten vielä on hyvää aikaa opetella muutama uusi liverrys, sirkutus ja raakunta taikka sitten koko joukon itselle uusia lintulajeja. Monet linnut pysyttelevät juuri nyt piilossa pesimässä, mutta eivätköhän ne piiloistaan kohta tule ja esittele pörröiset ja untuvaiset poikasetkin halukkaille tiirailijoille katseltavaksi.

Tornien taisto

Lintukurssin jälkeen vietin vielä viikonlopun mökillä. Tälle lauantaille osui myöskin Suomen lintutornien väliset havainnointikisat, eli Tornien taisto. Päätin käydä lintuviikon kunniaksi Säkylässä Köyliönjärven Vinnarin lintutornilla ja sain lisättyä sielläkin vielä muutaman lintulajin vihkooni kirjattavaksi. Kaislikosta kuului välillä kaulushaikaran "pulloon puhaltelua". Tornilla sai vapaasti kysellä alueen linnuista ja päivän havainnoista. Kirkontornin yllä kaarteli parhaillaan muutama kalasääski, joiden tiedetään pesivän Köyliönjärven Kaukosaaressa. Opin myös tunnistamaan ruskosuohaukan, jota näyttää täällä Länsirannikolla jonkin verran esiintyvän.

Västäräkki ja nokan täydeltä hyttysiä

"Pienill varppaillaan rikon jäätä enemmän kuin tuhannen tuuramiestä”, on västäräkin tiedetty kehaisseen ainakin Lohjalla. Samaan viittaa västäräkin vironkielinen nimi jäälohkuja. Tosin esimerkiksi Mouhijärvellä on ”peltopeippo” hieman päinvastaisesti houkutellut ihmisiä kevätjäälle huutelemalla ”tul jäljes, tul jäljes! Kyl kestää, kyl kestää!”. (Wikipedia)