13.9.2021

Iltaretki Huhkon koskelle ja lähialueelle

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Aamusumuinen sunnuntai 12.9. kirkastuu päivän aikana. Iltapäivällä on jo kirkas ja suotuisa sää, kun Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä retki veden äärelle alkaa. Hymyileviä ja reippaita osallistujia kokoontuu hyvissä ajoin Huhkon kartanon p-paikalle. Tapaamisessa kuuluu hyväntuulista keskustelua; täällä en ole aikoihin käynyt, mukava nähdä, miltä uusi koski kalaportaineen näyttää. Aluksi katsomme parkkipaikan infotaulut. Toisen taulun teksti kalastuksen sallimisesta herättää keskustelua. Teksti ei taida olla aivan ajan tasalla! Ihmettelyn jälkeen astelemme polkua alas kohti koskea. Moottoritien alikulkutunneli on tällä kertaa melkein puhdas ’maalauksista’. Tunnelin seinissä on ollut aikaisemmin sekä taidetta että törkyjä.
Kosken alapuolella puhuttaa pyöreiden kivien suurimäärä. Hyvä polku – melkein kuin tie – ohjaa kulkijan veden vierelle. Kun katsoo tulosuuntaan, näky on kaunis ja samalla luontoa kunnioittava. Jatkamme joen rantatietä kohti Mullin siltaa. Entinen sorapolku on nyt asfaltoitu mm. pyöräilijöiden iloksi. Meidän pitää olla tarkkoina, sillä kuuluu vain pieni ’hurahdus’, kun äänettömästi etenevä pyöräilijä ohittaa ryhmämme vauhdilla. Kasvit kiinnostavat. On mukava testata, toimiiko kasvien tunnistusohjelma kännykässä oikein. Ainakin pietaryrtin kohdalla tunnistus menee oikein, vaikka keltaiset kukat ovat jo tummuneet ruskeiksi. Useita mielenkiintoisia kasveja löytyy matkalta ennen Mullin siltaa. Raisionjoessa on tässä kohdassa hyvin vähän vettä, mutta rannoilla rehottaa niin heinäkasveja kuin puitakin.
Mullin sillalla ihmettelemme veden vähyyttä. Juuri ja juuri vesi välkkyy kasvuston välissä. Asiantuntijat kertovat sillan luona näkyvistä kasveista. Pienen ihmettelyn ja keskustelun jälkeen käännymme takaisin. Yleensä maisema on erilainen, kun kulkee samaa polkua toiseen suuntaan. Poikkeamme yläpolulle, mikä vie kartanon pihan kautta parkkipaikalle. Polun varrella kasvaa sieniä, joten niitä pitää myös tutkistella. Iloisen punaisen kärpässienen tuntee jokainen, mutta ruskehtava vaaleita pilkkuja kantava ’rusokas’ on vieraampi.
Kartanon läheisyydessä mahtavat, hyvin iäkkäät puut ja etenkin ihmeellisiä kuvioita muodosta rungot saavat meidät hämmästymään. Kartanon pihalla ruska on jo pukenut vaahteran latvan punaiseen syksyasuun. Voihan luonto ja sen monimuotoisuus!
Mukava iltaretki saa jokaisen hyvälle mielelle ja hymyn huulille, kun on kiitosten ja kotiin paluun aika. Syksyä enteilevä iltaretki tarjosi monipuolisen matkan joen rantamaisemassa ja metsänpolun reunassa, jossa kasvillisuuden lisäksi kauniit kallioiden kaaret täydensivät näkemäämme. KIITOS osallistujat sekä raisiolainen luonto!

6.9.2021

Kävelyllä Liedossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Lieto kutsuu käymään, sillä siellä ovat juureni. Minulla on sisareni kanssa usein yhteinen kävelykierros Liedossa. Tapaamme Liedon Pyhän Pietarin kirkon luona. Käymme ensin hoitamassa hautausmaalla lepäävien lähiomaistemme kuten isän, äidin, veljen sekä isovanhempien hautojen kukat syyskuntoon. Hautausmaalla käynnin jälkeen päätämme kävellä Hämeen Härkätien suuntaan. Ylitämme Aurajoen kevyen liikenteen vaijerisiltaa pitkin. Muistelemme, näillä main oli joskus matonpesijöille tynnyripaikat Aurajoessa. Siitä on tosin jo melkein ’valovuosi’ aikaa. Moinen homma ei ole enää edes sallittua.
Silta tuntuu vakaalta ja vahvalta. Juuri ja juuri huomaa, että kävelee riippusillalla, kun oikein töppää tomerasti jalan sillan pintaan. Aurajoen vesi muistuttaa väriltään maitokahvia. Aurinko kimmeltää veden pintaan. Tuuli jaksaa puhaltaa. Pilvet purjehtivat vauhdilla. Kävelemme pienen matkaa polkua eteenpäin. Tuttuja rakennuksia näkyy joen toiselle puolella Hämeentien varrella. Kännykän kameraan tallentuu Reino Lehtisen isämme veljen perheen entinen kotitalo. Viereinen ’Sirotädin’ vaalea ja korkea talo erottuu paremmin. Monia muistoja tulee mieleen, kun katsoo nyt vaalean vihertävän talon suuntaan. Siellä on serkkujen kanssa leikitty ja vietetty moni mukavia hetkiä.
Tuuli käy tuimana. Käännymme takaisin ja jatkamme Hämeentien toiselle puolelle. Meitä kiinnostaa miltä vanha Maamiesseurantalo eli ’Manttaali’ näyttää nykyisin. Rakennus on nykyisin pitkä ja vaalea. Keskiosan ikkunat ovat vanhan rakennuksen ikkunoiden mukaiset.
Urheilukenttä hohtaa ehostettuna paikallaan. Siellä olen joskus kilpaillut Liedon Lujan urheilijana. Taatilan koulu on seuraava ihmettelymme kohde. Nykyisin koulu on nimeltään koulu eikä mikään ala- ja yläaste. Järki on palauttanut nimet oikeiksi. Koulun läheisyydessä huomamme hienon Amfiteatterin. Tulee mieleeni matka Roomaan. Siellä kävelin vastaavassa rakennelmassa. Amfiteatteri (lat. amphitheatrum < m.kreik. amfi + theatron, 'molemmin puolin' + 'teatteri') on rakennustyyppi, joka koostuu pyöreästä tai soikeasta näyttämöstä tai muusta esityspaikasta, jota ympäröi portaittain nouseva katsomo. Nykyään amfiteatterista puhutaan usein riippumatta siitä, onko katsomo puoliympyrän vai kokoympyrän muotoinen, Tietää Wikipedia.
Koulun ja teatterin lumoista selviydyttyämme käännymme takaisin. Matkalla ihailemme alkavaa ruskaa. Pihlajassa punertaa, kävelytien reunassa on voimakkaita vihreän, keltaisen ja punaisen sävyjä. Puiden juurien peitekasvit ovat piristävän punavihreitä. Kaunis kivien muodostama kaari suojaa rinnettä. Olipa mukava ja piristävä kävely entisen kotikunnan Liedon keskustan tuntumassa. Kiitos sisareni!

1.9.2021

Retki sammalten maailmaan Friisilässä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Elokuinen sunnuntai tarjoaa hyvän sään ja Friisilän pihapiirin lähialueen maasto hienon ympäristön sammalten maailmaan tutustumiseen. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämällä retkellä oppaina toimivat biologit Tuija Häkkilä ja Kati Pihlaja. Tiedonhaluinen, sammaleista kiinnostunut joukko kokoontuu Friisilän verstaiden pihalle klo 16. Aluksi Tuija kertoo retken tarkoituksesta ja antaa muutamia tunnistusvinkkejä.
Luupit ja suurennuslasit mukana lähdemme yhdessä oppaiden mukaan. Tuulilankedon reunamilta löytyy ensimmäiset sammaleet. Keskustelun ja kysymysten jälkeen Tuija kerää pienet näytteet sammalista koriinsa. Tuulilankedon reunoilla punaiset pihlajanmarjat hehkuvat ja keto loistaa kauniina kunnostustalkoiden jälkeen. Kuljemme kedon poikki, kun retkemme etenee metsän puolelle. Suomessa elää useita satoja sammallajeja erilaisissa ympäristöissä aina vetisitä puroista ja soista kuiviin pintoihin asti. Näin ollen myös kivillä ja puiden rungoilla voi elää erilaisia sammaleita.
Syksy tuo luontoon monipuolisen värimaailman. Löytyy ruskean eri sävyjä, vihreän vivahteita sekä sienien ja marjojen kirkkaita värejä. Retkemme keskittyy sammaleihin, joten kannattaa olla kuulo tarkkana ja katse kohti sammaleita. Metsäkävelyn jälkeen oppaat panevat löydetyt sammalnäytteet esille Friisilän pihapöydälle. Ekolautasten reunaan Tuija kirjoittaa sammaleen nimen. Sillä aikaa retkeilijät tutustuvat Luontoretkinäyttely Pajupilliin ja nauttivat mehu, pipari sekä omena tarjoilusta.
Lautasille löytyy useita erilaisia sammaleita. Tarkemman tutkistelun jälkeen sammaleissa on selviä eroja, vaikka metsässä ne näyttäytyivät vihreänsävyisenä ’mattona’. Kiitos! Erinomainen retki ja hyvät oppaat. Suomen luonto tarjoaa paljon katsottavaa ja kuunneltavaa.
Retkemme lopuksi komea Suruvaippa perhonen tuli tervehtimään ja nauttimaan Kaukon asettamasta ruokailusta. Friisilässä luonto on lähellä!