Retkellä Hiunjärven luontopolulla ja Hierkonpolulla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Raision Rinkan ja Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen yhteinen syysretki tehtiin 7.9.2019 Vakka-Suomeen. Hiunjärven luontopolku Uudessakaupungissa odotti meitä ensin ja Hierkonpolku Pyhärannan Reilassa sai meidät poluilleen sen jälkeen.

 

Saarniston koulun luona sadeasuissa, opas keskellä.

Raisiossa linja-autoon istuu 40 retkeläisitä. Olemme varautuneet kosteaan säähän. Santtiontie 17, Saarniston koulu luona meitä on vastassa pyytämäni oppaat Vakka-Suomen Ladusta. Kävin kesällä tarkistamassa polun ja totesin, että on mahdotonta viedä retkeilijät turvallisesti laavulle ja lintutornille. Onneksi paikallisesta yhdistyksestä löytyi mukavia auttajia.

 

Näin me etenemme...kohti Hiunjärveä

Meistä muodostuu pitkä ja värikäs jono, kun etenemme Hiunjärven luontopolulla. Laavun luona opas kertoo Hiunjärvestä. Järvellä nähdään useita lintuja. Läheinen lintutorni on rakennettu järven monipuolisen linnuston vuoksi. Järvi on pinta-alaltaan 12 ha, josta noin kolmannes on umpeen kasvavaa rantaluhtaa. Kokoonsa nähden järvellä pesii varsin monipuolinen linnusto.

 

Lintutornin luona

Muutamat kiipeävät lintutornille. Tarkkasilmäiset ja kiikarien kanssa varustautuneet näkevät mm. telkkiä ja nokikanoja. Ilmassa lenteli haarapääskyjä. Laulujoutsenia oli myös järvellä. Linnuista osa on jo lähtenyt muuttomatkalle.

 

Opas kertoo, me olemme kuulolla

Pidämme pienen tauon laavun luona. Kysymyksiä ja vastauksia kuuluu puolin ja toisin. Muutamia herkkutatteja on pakko poimia ja maistaa kypsiä, punaisia puolukoita. Turvallisesti palaamme linja-autolle ja kiitämme oppaita.

Matkamme jatkuu linja-auton kyydissä Hierkonpolulle Pyhärannan Reilaan. Puolenpäivän maissa saavumme Säikän p-paikalle.

Hierkonpolku on kyläyhdistyksen rakentama luontopolku. Se kulkee rantamaisemassa, vanhan 50 vuotta suljettuna olleella ampuma-alueella. Polku on merkitty oranssinkeltaisin salmiakkikuvion.  Sovimme, että kukin voi kulkea polun päästä päähän oman mieltymyksensä mukaan. Polulla on pituutta 3 km.

 

Pentti sytyttää tulen nuotioon

Parkkipaikalta on lyhyt matka Hierkonpään laavulle, jonka edessä on tulipaikka. Meillä on nuotiopuut mukana. Pentti hoitaa tulen ja hän on tuonut myös puut. Laavulta on matkaa 1,3 km Kyhkärännokkaan ja 1,7 km Reidun saunalle. Osa retkeläisistä jää nuotion ääreen, osa suunnistaa poluille.

 

Retkieväät valmistuvat syötäviksi

Helppokuluinen polku mutkittelee aivan rannan tuntumassa. Välillä pehmeä, hieno hiekka ja välillä neulasten koristama metsäpolku tuntuu jalkineiden alla, kun tutustumme maisemaan ja ihastelemme meren kauneutta. Kyhkärännokassa kivet ovat antaneet niukasti kasveille tilaa. Pirteä, sininen orvokki on vallannut yhden ’kolon’. Merellä näkyy joutsenia. Kaunis paikka!

Kyhkäränokan maisemaa merelle päin

Reidun saunan läheisyydessä kyläyhdistyksen puuhamies Seppo Mannervesi on vielä talkoissa, kun käyn saunan luona. Turun Sanomien 18.6.2019 jutun ’Salaisuus säilyi 50 vuotta’ perusteella kävimme sisareni kanssa pyöräretkellä katsomassa sopisiko paikka syyretkeksi. Tuon kirjoituksen johdosta tunnistin puuhamiehen ja kiitin hienosta polusta sekä retkeilymahdollisuudesta.

 

Tällä kivellä on koristeellinen hattu

Polkupyörällä Vakka-Suomessa kesäkuussa 2019

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Reittisuunnitelma

Raisio – Uusikaupunki – Pyhäranta – Rauma – Laitila - Raisio eli neljä päivää ja kolme yötä.

Maanantaina 24.6. aamulla varhain sisareni Kirsti tulee Kaarinasta luokseni. Yhdessä lähdemme polkemaan Raision tietä kirkon ohi kohti Raision sairaalaa ja tietä 192. Seututie 192 on vilkas tie, joka välittää liikennettä Turun talousalueen ja Vakka-Suomen välillä. – tietää google.

Pyörä kulkee, kun jaksaa polkee. Tuuli mokoma on tällä kertaa meille vastainen. Pientä sisukkuutta virtaa onneksi meidän suonistossa punaisen veren lisäksi. Liikenne on maanantaiaamuna hiljaista. Tien reuna on leveä, joten retkemme etenee sujuvasti.

Lemun portti

Lemun portti on hyvä paikka pysähtyä ja juoda kahvit kera jäätelöpuikon. Kesän ensimmäinen pitempi pyöräily vaatii totuttelua. On hyvä välillä kävellä ja antaa pyllyn ’tuulettua’ satulan lämmöstä.

Polkeminen mielessä- jäätelöä vielä kielessä...

Uusikaupunki odottaa – matkamme jatkuu. Karttoja on tutkittu ja reittiä suunniteltu. Päätämme jatkaa 192 tietä kohti Taivassaloa. Pyheen kauppa ja kahvio antavat seuraavan taukopaikan. Sitten tulee viitta Uusikaupunki. Seututie 194 -tie alkaa Pyheeltä Kustavintien risteyksestä, minkä jälkeen se jatkuu lähes viivasuorana. Tie on laadultaan seututieksi erittäin suoraa ja loivamutkaista tietä. – kertoo google. Olemme samaa mieltä. Helppoa etenemistä ilman vastaan puhaltelevaa tuulta.

Hyvä on välillä pysähtyä ja lukea viittoja

Matka etenee ja maisemat vaihtuvat. On vehreää ja raikasta alkukesän kasvien hehkua tien molemmin puolin. Kaksi pitkäkaulaista ja sirosääristä kurkea seisoo pellolla. Pysähdymme ihailemaan. Mukavan nimisiä teitä. Mistähän on saanut nimensä esimerkiksi Häähäntie?

Rautatien ylitys – junaa ei näy, mutta mieleen tulee sekä sininen Lättähattu että komeasti kolkutteleva Ukko-Pekka uhuu. Suunnistamme majapaikkaamme eli hotelli Lännentielle, Levysepänkatu 1, Uusikaupunki. Majoitumme ja lähdemme kaupungille. Ilta on vielä nuori ja vatsa tarvitsee täytettä.

Uudenkaupungin lahdella on komea suihkulähde..

Tarinoiden kaupunginlahti taulussa kerrotaan Epämiellyttävän sillan tarina. Tarinan viimeinen lause ”Vastaanhangoitteluista ja pelottelusta huolimatta silta rakennettiin vuonna 1850, kokonaan yksityisinvaroin.” Kuljemme nykyisen sillan yli. Ruokapaikaksi valikoituu Captain’s Makasiini -rakkaudesta ruokaan – jo vuodesta 1988.

Hienot tuolit, joihin emme istahtaneet 

Kesäilta on kirkas ja kaduilla rauhallista. Kaksi värikästä tuolia kadun reunalla piristävät ja saavat hymyn huulille. Tuolit pitää kuvata. Siirrymme lähemmäs rantaa. Lehtivihreän katkaisee keltaiset, valkoiset ja tummanpunaiset kukat. Rantakaislikossa uiskentelee sorsa. Vesi kaartaa suihkuna keskellä lahtea. Hotelli Lännentie tarjoaa hyvän nukkumapaikan. Uni tulee nopeasti kaveriksi.

Sorsa pyllistelee kaislikossa

Tiistai 25.6. alkaa hotellin aamiaisella ja sitten etsimään Hiunjärven luontopolkua. Pienen ihmettelyn jälkeen polku löytyy. Pyörät parkkiin puiden juureen. Netti kertoo, että polku on merkitty maastoon sijoitetuilla nuolitauluilla ja keltapohjaisilla käpymerkeillä. Kovin olivat merkit piilossa, emme niitä juurikaan löytäneet. Onneksemme osuimme useista poluista huolimatta Hiunjärven rantaan laavun luokse.

Hiunjärvi on kaislikkoinen

Istumme ja ihmettelemme. Sitten paikalle tulee mieshenkilö kahden lapsen kanssa. Keskustelimme poluista ja puuttuvista merkeistä. Täällä olisi ahkerille merkkien pystyttäjille hommia.

Pikkumusta Hiunjärven rannan tuntumassa

Pyörät löytyvät ja matkamme jatkuu kohti Pyhärannan Reilassa sijaitsevaa Hierkonpolkua. Pienen mutkittelun jälkeen poistumme Uudenkaupungin katujen ja teiden kierteestä.

Olemme jo iltapäivässä, kun on pakko pysähtyä Kauhianpää -nimisen tienviitan luona. Kukahan on tuonkin nimen keksinyt ja miksi? Matkamme jatkuu. Sitten näkyy odotettu tienviitta Hierkonpolku. Google oli aikaisemmin ihmeissään Täpöntie osoitteesta. Tie kapenee ja mutkittelee. Isot autot ohjataan Säikän P-paikalle ja muut Täpöntien P-paikalle.

Ohjeita Hierkonpäähän mennessä

Jätämme pyörät Reidun saunan luokse ja lähdemme kulkemaan merkittyä polkua kohti Hierkonpäätä.  Sopivin välein männyissä loistavat keltaiset neliöt. Tuuli tekee kuvioita läheisen meren pintaan. Polku on metsäpolkua. Rannan lähellä hienorakeinen hiekka pehmittää kulkuväylän. Säikässä on iso alue autoille. Pieni matka kävelyä ja olemme Hierkonpäässä.

Hierkonpään rantamaisemaa

Laavun edessä on tulipaikka. Näin tuulisella kelillä ei tee mieli istua penkeille. Palaamme takaisin Reidun saunalle, jonne jätimme pyörät. Polkemista riittää vielä ennen kuin pääsemme seuraavaan majapaikkaan Raumalle. Vatsat täyttyvät Kortelan ABC aseman Maalaiskanasalaatilla.

Laavu Hierkonpäässä 

Hotelli – Liikuntakeskus Kuntosumppu löytyy Karjalankadulta. Meille on varattu saunallinen huone. Kävelyjen ja polkemisen jälkeen on rentouttavaa saunoa. Onneksemme sade ei kastellut meitä matkalla. Kyllä kelpaa retkeillä Suomen suvessa!

Keskiviikko 26.6. Hotellin aamupalan jälkeen retkemme jatkuu ja suunta on takaisin kotiin päin. Tien varrella on opastaulu Ooperin luontopolku. Tätä polkua emme ehdi kiertää, mutta ajatus polun kulkemisesta jää muhimaan – kenties tulemme joskus!

Kumposumppu jää taakse 

Puolen päivän aikaan ohitamme kyltin Vasarainen. Samalla huomaamme tien varrella maassa makaavan vasaran ja tekstin -inen eli Vasarainen. Kekseliäisyys jatkuu. Löytyy kaksi kurkea, hevonen katoksessa, jossa nimi Hepomäki, hymyilevä mies kapsäkkeineen linja-autopysäkillä sekä lehmä ja kaksi vasikkaa aitauksessa. Kaunista ja hyvänmielen taidetta tien varrella. Voi hyvä tavaton!  

Vasarainen - kyltti

Hymyillen hän linjuria odottaa

Hetken aikaa ehdimme Hepomäen tilan taidetta sulatella, kun tien vartta kaunistaa uusi taideteos. Nyt on vuorossa Mörkö Suomen lippua heiluttamassa! Jääkiekon kisamuistoja!

Mörkö ja Suomen siniristilippu

Kodisjoen kunta – Kodisjoella kaikaa luonnonääni – slougan ja kartta toivottavat kulkijat tervetulleiksi. Tavallisuudesta poikkeavaa on taulun teksti. Viereisessä kyltissä kerrotaan Ajan jäljet Rauman seudulla, otsikoilla Kodisjoen Kotiseutumuseo, Sepän torppa, Ylenin kansantaidenäyttely sekä tuulimylly ja Käräjämäki.

Päivänkakkarat, ketoneilikat ja tienvarren vehreys ovat hehkeimmillään. Polkemista on kevyt jatkaa. Tosin tuulikin on tällä kertaa leppoisa ja suunta pyöräilijälle mukava – osittain takaa puhaltava. Remontissa olevan talon edustalla seisoo eri ammattikuntien edustajia – taidetta!

Hyvä, että tiehen tulee välillä pieniä nousuja. Kävellessä kiva on tarkastella ympäristöä. Sinisävyiset kurjen- ja kissankellot vilkuttavat vihreän kasvillisuuden joukosta.

Laitilassa pysähdymme ruokailemaan Kukonkulma ravintolassa. Haarniskamiehet vartioivat ravintolan sisätilaa. Pihvipainotteinen ruoka maistuu. Tauko antaa voimaa, sillä seuraavaan majapaikkaan on vielä matkaa. Tietä on mukava pyöräillä, on nousuja, laskuja ja loivia kaarteita.

Tanhua – päätteiset teiden nimet ovat täällä pop. Löytyy mm. Halluntanhua, Kaupintanhua, Nisintanhua, ja Kulmastentanhua. Tienvarren itsepalvelu myyntipisteestä ostamme mansikoita. Vanhat ajat tulevat mieleen, kun muutama sonni tuijottaa meitä laitumelta. Lehmiä ei ole näkynyt, taitavat olla sisätiloissa navetoissa.

Mansikoita myyntipisteestä

Majapaikka B&B Hiidentupa, Levanteentie 36, löytyy. Huone Menninkäinen on meille sopiva. Hiidentuvassa on yhteistilat muiden majoittujien kanssa. Viemme matkatavarat huoneeseen ja lähdemme kävelemään kapeaa Levanteen kylätietä eteenpäin. Metsämansikat ovat kypsiä, sammalein koristellut kivenlohkareet ja luonnonkukkien loisto rauhoittavat.

Hiidentuvassa on puilla lämmitettävä sauna. Sisareni lämmittää saunan. Pehmeät löylyt ja saunan lämpö tuovat mieleen lapsuuskodin saunan. Uni maistuu ulkoilun ja saunomisen jälkeen.

Torstai 27.6. Menemme aamupalalle Hiidentuvan omistajan, lähellä sijaitsevaan asuntoon. Monipuolinen ja maukas aamiainen takaa jaksamisen kotimatkalla.

Peli nimelta Hiiden mylly 

Ennen lähtöä majapaikasta ikuistamme vielä pihapiirin ja sisätilan mielenkiintoisia kohteita. Ikkunan edessä olevalla pöydällä on nahkainen liina, johon piirretty peli Hiiden mylly, pelinappulat ja ohjeet ovat vieressä. Seinällä on käsityö, jossa kansallispukuiset poika ja tyttö kantavat olkapäillään reikäleipiä täynnä olevaa varrasta. Pulleavatsainen isäntä seisoo vastassa rukiin tähkä kädessä. Taulun alareunassa on kirjailtu teksti: Kaunis tähkä! Kauniimpi uutisleipä, iloksi kotomme!

Hiidentuvan ulkotunnelmaa

Ulkona pihan keskellä on aidattu alue, minkä sisällä eläimet käyskentelevät patsaina, etenkin pitkäkaulaiset kurjet ovat komeita. Aitaa ja patsaita on aika muuttanut, sillä niiden pinnalla kukkii sammal. Amppeleihin istutetut kesäkukat kaunistavat aidan ulkopuolella.

Kirjoitan kiitokset vieraskirjaan. Olemme valmiit jatkamaan matkaa kotiinpäin. Onnelliset tähdet ovat seuranamme, sillä tuuli on leppoisa ja puhaltaa takaapäin.

Kiitokset vieraskirjaan 

Poikkeamme Vehmaalle. Pyöräilemme ja katsastamme keskustan. Torpparin Tupa valikoituu ruokapaikaksi. On lounasaika. Tarjolla on kesäkeittoa, makkarakeittoa sekä mansikalta maistuvaa jälkiruokaa.

Tuttu tie vie meidät takaisin kotikulmille. Samat maisemat näyttävät erilaisilta, kun tulemme toisesta suunnasta.  KIITOS Kirsti retken järjestelyistä ja hyvästä pyöräilyseurasta!