Inkkarimelontaa Aurajoella

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Raision Rinkan ehkä jo perinteeksikin muodostunut alkukesän melontaretki melottiin avokanooteilla  - joita myös inkkareiksi kutsutaan - lauantaina 9.6.2018. Oppaana toimineen Satu Eklundin johdolla päästiin mukavasti retkikohteeseen Liedon Vanhalinnaan, sään ollessa melonnalle erittäin suosiollinen.

Kalusto vuokrattiin Aurajoen opastuskeskus Myllärintalolta Halistenkosken kupeesta. Vuokrahintaan kuuluu 2- tai 3-paikkaisen avokanootin lisäksi mela ja melontaliivi. Muutamia kertoja täältä melomaan lähteneenä oli mukava huomata kalustoa myös uusitun. Vuokrattavana on myös muutama kajakki ja näkyipä vuokrattavana olevan SUP (Stand Up Paddling) -lautojakin.

Melontaretken opas Satu Eklund.

Ennen lähtöä: tarkista varustus

Melaa valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota sen pituuteen. Nyrkkisääntönä pidetään, että melan pituus on noin omaan leukaan asti. Liian pitkä mela tuntuu kyllä yläselässä ja toisaalta liian lyhyellä melalla on vähän hankalaa koukkaista riittävän syvältä vedestä. Melontaliivin on oltava omaan painoon sopiva ja hyvin päälle puettu. Suosituspainomäärä löytyy yleensä liivin sisältä. Melonliivi on se turvavaruste, joka auttaa veden varaan sattuessa - perusuimataidon lisäksi. Muu vaatetus sään mukaan ja kerrospukeutuminen toimii tässäkin lajissa. Aurinkoisella säällä kannattaa suojata silmien lisäksi myös päänsä ja ihonsa - veden äärellä auringon säteet vaikuttavat aika voimakkaasti. Mukaan kannattaa varata vedenpitävään pussiin tai tiukasti sidottuun muovipussiin kuivaa vaatetta, joskin avokanootilla meno on aika vakaata eikä tarvitse pelätä sen kaatumista. Sateen sattuessa tietysti sadeviitta tai takki puoltavat paikkaansa. Eikä sovi unohtaa juotavaa ja syötävää - energiaa kuluu tässäkin lajissa ihan mukavasti. Kun henkilökohtainen varustus on tarkistettu, kannattaa tarkistaa myös kanootti: istuimet kunnossa, väline ehjä ja kolhuton.

Kanoottiin meno ja sieltä poistuminen

Aurajoen opastuskeskuksen kanootit sijaitsevat lähellä laituria sijaitsevassa säilytystilassa, josta ne kannetaan laiturin lähtöpaikkaan. Avokanootti painaa materiaalista riippuen 40-50 kg, mutta kaksin sen kantaminen onnistuu mutkattomasti.

Aurajoen opastuskeskuksen laituri on suunniteltu siten, että meno kanoottiin on helppoa: kanootti pysyy paikoillaan ja laiturin tuki on sen molemmilla puolilla. Kanoottiin astutaan keskelle istuimen eteen ja tukea voi tarvittaessa ottaa kanootin molemmilta reunoilta. Painopiste kannattaa olla kanootin takana eli painavampi toveri ja varustus mieluiten takaosaan. Edessä melojan kannattaa mennä ensin, jolloin kanootti on tukevampi. Kanootista poistuminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä: takameloja astuu ensin kanootista pois.

Luonnon rannoilta lähtiessä kannattaa tarkistaa, että kanootti on kunnolla vedessä - vähäisessä vedessä se painuu melojien painosta pohjaan. Jos kanootissa on tarve liikkua, liikutaan kanootin keskellä kölilinjassa matalana pitäen kiinni molemmista laidoista.

Melontatekniikka

Melaan tartutaan siten, että toinen käsi tarttuu melan varren päästä rystysten jäädessä ylöspäin melan lavan osoittaessa alaspäin. Toinen käsi tarttuu melan varresta. Käsien etäisyys on noin hartioiden levyinen. Vartaloa kierretään ennen melan veteen asettamista siten, että hartialinja kiertyy kanootin suuntaiseksi yläkäsi edellä. Yläkäsi työntää melaa vedessä, alakädellä pyritään olemaan vetämättä. Melontaveto tapahtuu oikaisemalla vartalon kierto. Mitä pystysuorempi ja lähempänä kanoottia veto on, sitä vähemmän kanootti kääntyilee. Oikean tekniikan kyllä toteaa matkan varrella. Väärä tekniikka aiheuttaa kipuja käteen ja hartioihin - tekniikkalaji siis tämäkin. Alla linkittämästäni YouTube-videosta voi kurkata tekniikkaa. Video on englanninkielinen, mutta kuvasta pystyy havaitsemaan oleelliset asiat. (Canoeing-TV, kesto 2:22 min).





Avokanootilla melotaan molemmilta puolilta. Kun yleensä melojia on kaksi, jää takanaistuvan hommaksi melonnan lisäksi kulkusuunnan pitäminen. Melaa oppii kyllä käyttämään peräsimenä,  kokeillen miten kanootti tottelee melan ollessa takaosan vasemmalla tai oikealla puolella. Sopiva tahti löytyy kyllä matkan edetessä. Tässäkin lajissa pätee "ei matka tapa, vaan vauhti", eli sopivan verkkaisella tahdilla ehtii katsomaan luontomaisemia jokiperspektiivistä.

Jokinäkymiä kanootista.

Melontakohteena Liedon Vanhalinna

Liedon Vanhalinnalle on matkaa Aurajoen opastuskeskuksen laiturilta noin 5 km/suunta ja se taittuu 1,5 - 2 tunnissa vähemmänkin lajia harrastaneelta. Linnavuoren kyllä havaitsee hyvissä ajoin kanootista, joten laiturista ei voi erehtyä. Laiturilta kannattaa kanootti vetää rannalle, jotta rantautuminen laiturin kautta onnistuu muiltakin. Kohde on nimittäin aika suosittu.

Kanootit Vanhalinnan laiturin rannalla.

Mukavaa vaihtelua istumiselle tarjoaa kapuaminen Linnavuoren huipulle ihailemaan Aurajokea kukkulaperspektiivistä ja tarjoaahan Linnavuori myös aika hyvät puitteet eväiden nautiskeluunkin.

Aurajoki Linnavuorelta nähtynä.

Liedon Vanhalinnan alueella voi tutustua kartanomiljööseen sekä lähialueeseen opasteilla varustetuilla luonto- ja kulttuuripoluilla. Kartanossa toimii myös museo, puoti ja kahvila.

Vanhalinnan pihamiljöö.

 Lisätietoa

Aurajokisäätiön verkkosivut Aurajoen opastuskeskus Myllärintalon kanoottivuokrahinnat 2018

Liedon vanhalinna

Lajitietoa tarjoaa mm. yhdistykset:

Avokanoottiyhdistys ry
Suomen Melonta- ja Soutuliitto ry

Rinkan melontaretki Aurajoella

Teksti ja kuvat: Satu Eklund

Minä Sulkavalla 57km Oravareitin melonnan jälkeen, 2017.

Leppoisa avaus kesäkaudelle

Siitä on nyt lähemmäs kaksi vuotta, kun tulin itse mukaan Raision Rinkan toimintaan ja porttina mukaan tulemiselleni oli melontaretki Aurajoella. Kokemus oli mukava ja siksi olin nyt omasta puolestani järjestämässä vastaanvanlaista retkeä. Kesäkuinen lauantaipäivä ei olisi voinut tarjota parempaa melontakeliä, sillä aurinko paistoi lämpimästi ja tuulikin puhalteli vain vähän. 

Turun Halistenkosken kupeessa sijaitsee Aurajoen opastuskeskus Myllärintalo, jossa on kahvila ja kanoottien vuokrauspiste (Valkkimyllynkuja 2). Siitä vuokrasimme melontavarusteet ja lähdimme ryhmänä melomaan kohti Liedon Vanhalinnaa. Yhdentoista melojan joukkona lähdimme rannasta. Rantaruovikot täyttyivät ruokokerttusten räksättävästä viserryksestä. Myös tiirat kalastivat joessa syöksyen veteen ja sorsapoikue pakeni hiljalleen eteenpäin lipuvan kanootin viereltä. Joen rannalla kasvavat kurjenmiekat eivät vielä kukkineet.

Aurajoen vierellä avautuu tyypillinen Lounais-Suomalainen kulttuurimaisema. Maisema tunnetaan nimellä Virnamäen perinnemaisema. Pihalla näkyy hevosia ja niittykasvien annetaan kasvaa vapaasti. Virnamäen perinnemaisemaan pääsee lähemmin tutustumaan kävellen viitoitettua polkua pitkin. 

Kun Virnamäen perinnemaisema on meloen ohitettu, on jokivarren toisella puolella monia pieniä mökkejä rantasaunoineen. Viiden kilometrin melonnan jälkeen rantaudumme Vanhalinnan laiturille ja olemme valmiit pitämään evästauon. Vanhalinnan pihamaalla on päärakennuksen lisäksi monia sitä vanhempia rakennuksia, jotka ovat aikaisemmin olleet talleja tai navettoja, mutta nykyisin niissä toimii juhlatiloja, kahvila ja näyttelyitä.

Kartanon portti johtaa Linnavuoren huipulle

Kartanon portin tarina

Kartanon pihalla on kaunis kiviportti, jota jotkut aina erehtyvät luulemaan kovinkin vanhaksi. Portti on kuitenkin 1930-luvulta. Kävi niin, että oli ankara pula-aika ja maaseutua kiertelivät lukuisat ammattimiehet ja perheet työn ja leivän haussa.

Kerran joutilas kivimies saapui Vanhalinnaan ja kysyi töitä. Maunolla ei kivimiehen hommia ollut tarjolla, mutta mies oli oli sinnikäs: "Jos ei tällaisessa talossa ole töitä antaa, niin millä tästä lamasta selvitään?" mies huomautti. Mauno otti tupakkiaskin, piirsi siihen portin ja sanoit, että tehdään sitten vaikka tällainen. Portti on siis eräänlainen  aikansa työllistämistuote. (Tarina lainattu Liedon Vanhalinna Ystäväpolku - esitteestä, sivu 45.)

Evästauolla Vanhalinnan huipulla

Vanhalinnan huippua hoidetaan, jotta siellä olisi tilaa luontaisesti kasvavilla niittykasveilla, eikä sinne kasvavien puiden anneta vallata niittykasvillisuutta. Vanhalinnan alueella kasvaa monia Lounais-Suomalaisia kasvilajeja, joita ei yleisesti muualla Suomessa kasva lainkaan. Portaiden vierellä kukkivat ainakin metsäkurjenpolvet ja keltamot. Huipulla oli mäkitervakkoa, orvokkeja ja lehtolemmikkiä. 

Aurajokilaakso

Vanhalinnan huipulla

Liedon Vanhalinna on saanut nimensä siitä, että huipulla on ollut aikanaan puolusutusvarustusta. Vanhalinnan rinteet on pidetty silloin puuttomana, jotta vesistöä pitkin tulevat vihollisjoukot eivät pysty kasvillisuutta hyödyntäen kiipeämään linnavuorelle. Nykyisin Linnavuorta kiertää 800m pitkä arkeologisista löydöistä kertova luontopolku. Alueelta on löydetty jonkin verran kivikautista esineistöä, pari kivikirvestä ja -talttaa, nuolenkärki ja nuija.

Rantautuminen ja rannasta lähtö sujuivat yhteistyöllä ja viimein olimme valmiit melomaan takaisin Halistenkoskelle. Retkeen varattu neljän tunnin aika oli riittävä, jotta kaikki saivat meloa omaa tahtiaan ja ehdimme nauttia juuri sopivan ajan Vanhalinnan huipulta avautuvia näkymiä yli Turun ja Liedon.

Saimme mitä mainioimman melontakelin

Liedon vanhalinnan laiturilla

Aurajoen opastuskeskus Myllärintalo on avoinna kesäkaudella ti-su klo 10-18. Vaikka yhdessä ryhmänä melominen on mukavaa, voi lähiseudun liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksiin tutustua myös itsekseen. Ja aina voi houkutella kaverin mukaan kokeilemaan jotain uutta.

Hyvää kesäkautta Raision rinkkalaisille!