Teksti ja kuvat Kaija Virtanen
Lemlahden kartanon mailla
sijaitsee kaksi luontopolkua Mustikkapolku ja Puolukkapolku. Luonto Plus ohjelma,
jossa Ann-Mari Rannikko ja Ari Karhilahti kertoivat poluista, antoi idean tähän
retkeen. Pyöräilen sisareni luokse
Kaarinaan. Jatkamme yhdessä autolla
polkujen lähtöpaikalle.
Mustikkapolun lähtöpaikka
on Brattnäsintien varrella. Opastaulu toivottaa tervetulleeksi luontopolulle,
mikä kulkee talousmetsässä, jossa otetaan huomioon metsän moninaisuus. Polku on
merkitty sinisillä leimoilla ja nuolilla. Polun aloituspaikasta ei voi erehtyä,
sillä pitkään, puiseen sinikärkiseen viittaan on kaiverrettu
’Naturstig luontopolku’.
Astumme reippain ja odottavin
mielin polulle. Alussa korkeat männyt ja pienet kuuset sekä vihreät ja vehreät
mustikat reunustavat polkua. Sitten polku nousee kallioille, jossa maasto on
kuivempaa. Värikkäät mäkitervakot loistavat kaatuneiden, jo harmaiden puiden
runkojen lomassa. Aluskasvillisuuden joukossa väriä antavat mm. metsämaitikat,
virnat ja tädykkeet.
Keltamaksaruoho loistaa
kilpaa auringon kanssa. Muutaman askeleen päässä pienet, sinisilmäiset
tädykkeet pilkistävät vihreän lehtikasvuston läpi. Valkokukkainen oravanmarja
nousee sammalpohjaisesta notkelmasta.
Eri muotoiset kivet ja kallion muodot antavat rauhoittavan näkymän
kasvien kirkkaiden värien ja vihreyden välillä.
Kissankäpälän vaalea
kukinto herättää lapsuusajan muistoja. Aivan kanervikon reunassa kasvaa muutama
varttaan solakaksi venyttänyt kissankäpälä. Polku etenee isojen kivien välissä.
Korkeita mäntyjä kasvaa siellä täällä kivien lomassa. Kaunis ja tuoksuva
suopursu pinnistelee notkelmassa. Komea, puinen viittaa ohjaa näköalapaikalle.
Kiipeämme näkötorniin,
mikä tuntuu vakaalta, ei huoju ainakaan meidän painosta. Kun tarkkaan katsoo
puiden latvojen välistä, näkyy Paraisten tehtaiden rakennuksia. Korkeat männyt ja
koivut peittävät merinäköalan. Puiden latvojen yläpuolella taivas loistaa
vaaleansinisenä. Nimet vihkoon ja retki
jatkuu.
Polku kulkee isojen kivien
ja kallion vierestä. Pysähdymme valtavien pyöreähköjen kivien luona.
Luolamainen piilopaikka löytyy kivien alta. Saniaiset kasvavat toisen kiven
päällä antaen kivelle vihreän hatun. Kivien muodot, korkeus ja halkeamat ovat
komeita katseen vangitsijoita.
Kallioiden jälkeen polku
laskeutuu alaspäin. Saniaisten vihreä matto luikertelee mäntyjen välissä. Pieni
matka kopistellaan pitkospuilla. Metsämaa opastaulu kertoo, että metsämaa
luokitellaan rehevyyden mukaan. Tämä notkelma edustaa mustikkatyypin
kuusimetsää.
Piparkakkureunaiset
poimulehdet eivät ole vielä kukassa. Poimulehti on tunnettu naisten yrttinä.
Sillä on lievitetty kuukautisvaivoja. Pieniä poimulehtiä voi nauttia voileivän
päällä. Keltakukkaiset leinikit ovat kuin silmiä muiden kasvien joukossa. Polun
varrelta kasvaa tietysti mustikoita. Mustikan kukat ovat ruukkumaisia, sillä
terälehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen kelloksi. Punertavia
mustikan alkuja löytyy, kun kyyristyy ja katsoo tarkkaan.
Puolukan varpuja ja kanervikkoa
kasvava metsä on karumpaa kuin Mustikkapolun varrella. Kallion pinnalla näkyy sammalten
muodostamia kuvioita. Puihin on kiinnitetty linnunpönttöjä. Maastoa korkeampi
kivi, jonka kylkeen on tehty portaat, toimii näköalapaikkana. Nousemme kivelle ja
katselemme, näkyykö esitteessä luvattua Peimarin ulappaa. Kivi on matala ja aukion
taustalla olevat puut estävät näkyvyyden.
Polun varrella kaatuneen puun
pystyyn jäänyt juurakko vartioi kulkijoita. KIITOS retkiseurasta sisarelle ja
KIITOS Lemlahden kartanon luontopolkujen ylläpitäjille!