Lemlahden kartanon luontopoluilla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Lemlahden kartanon mailla sijaitsee kaksi luontopolkua Mustikkapolku ja Puolukkapolku. Luonto Plus ohjelma, jossa Ann-Mari Rannikko ja Ari Karhilahti kertoivat poluista, antoi idean tähän retkeen.  Pyöräilen sisareni luokse Kaarinaan.  Jatkamme yhdessä autolla polkujen lähtöpaikalle.

Mustikkapolun lähtöpaikka on Brattnäsintien varrella. Opastaulu toivottaa tervetulleeksi luontopolulle, mikä kulkee talousmetsässä, jossa otetaan huomioon metsän moninaisuus. Polku on merkitty sinisillä leimoilla ja nuolilla. Polun aloituspaikasta ei voi erehtyä, sillä pitkään, puiseen   sinikärkiseen viittaan on kaiverrettu ’Naturstig luontopolku’.

Astumme reippain ja odottavin mielin polulle. Alussa korkeat männyt ja pienet kuuset sekä vihreät ja vehreät mustikat reunustavat polkua. Sitten polku nousee kallioille, jossa maasto on kuivempaa. Värikkäät mäkitervakot loistavat kaatuneiden, jo harmaiden puiden runkojen lomassa. Aluskasvillisuuden joukossa väriä antavat mm. metsämaitikat, virnat ja tädykkeet.

Metsämaitikat kumartavat

Keltamaksaruoho loistaa kilpaa auringon kanssa. Muutaman askeleen päässä pienet, sinisilmäiset tädykkeet pilkistävät vihreän lehtikasvuston läpi. Valkokukkainen oravanmarja nousee sammalpohjaisesta notkelmasta.  Eri muotoiset kivet ja kallion muodot antavat rauhoittavan näkymän kasvien kirkkaiden värien ja vihreyden välillä.

Keltamaksaruoho

Kissankäpälän vaalea kukinto herättää lapsuusajan muistoja. Aivan kanervikon reunassa kasvaa muutama varttaan solakaksi venyttänyt kissankäpälä. Polku etenee isojen kivien välissä. Korkeita mäntyjä kasvaa siellä täällä kivien lomassa. Kaunis ja tuoksuva suopursu pinnistelee notkelmassa. Komea, puinen viittaa ohjaa näköalapaikalle.

Näkötorni

Kiipeämme näkötorniin, mikä tuntuu vakaalta, ei huoju ainakaan meidän painosta. Kun tarkkaan katsoo puiden latvojen välistä, näkyy Paraisten tehtaiden rakennuksia. Korkeat männyt ja koivut peittävät merinäköalan. Puiden latvojen yläpuolella taivas loistaa vaaleansinisenä.  Nimet vihkoon ja retki jatkuu.

Polku kulkee isojen kivien ja kallion vierestä. Pysähdymme valtavien pyöreähköjen kivien luona. Luolamainen piilopaikka löytyy kivien alta. Saniaiset kasvavat toisen kiven päällä antaen kivelle vihreän hatun. Kivien muodot, korkeus ja halkeamat ovat komeita katseen vangitsijoita. 

Kivien kertomaa

Kallioiden jälkeen polku laskeutuu alaspäin. Saniaisten vihreä matto luikertelee mäntyjen välissä. Pieni matka kopistellaan pitkospuilla. Metsämaa opastaulu kertoo, että metsämaa luokitellaan rehevyyden mukaan. Tämä notkelma edustaa mustikkatyypin kuusimetsää.

Mustikat ovat valmistumassa

Piparkakkureunaiset poimulehdet eivät ole vielä kukassa. Poimulehti on tunnettu naisten yrttinä. Sillä on lievitetty kuukautisvaivoja. Pieniä poimulehtiä voi nauttia voileivän päällä. Keltakukkaiset leinikit ovat kuin silmiä muiden kasvien joukossa. Polun varrelta kasvaa tietysti mustikoita. Mustikan kukat ovat ruukkumaisia, sillä terälehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen kelloksi. Punertavia mustikan alkuja löytyy, kun kyyristyy ja katsoo tarkkaan.

Evästauon jälkeen jatkamme autolla Puolukkapolun lähtöpaikalle Fallintien varteen. Kapeassa tiessä riittää mutkia. Parkkipaikka löytyy, kun autossa on hyvä kuski ja navigointi Metsätieltä löytyy pieni levennys, johon saamme auton parkkiin. Puolukkapolku on merkitty punaisilla leimoilla ja viitoilla. Polulle on helppo löytää, sillä punainen merkki loistaa valkorunkoisessa koivussa. Korkea kuusi seisoo polun varrella. Kuusen oksat ovat viuhkamaiset ja runsaat.

Puolukat kukkivat

Puolukan varpuja ja kanervikkoa kasvava metsä on karumpaa kuin Mustikkapolun varrella. Kallion pinnalla näkyy sammalten muodostamia kuvioita. Puihin on kiinnitetty linnunpönttöjä. Maastoa korkeampi kivi, jonka kylkeen on tehty portaat, toimii näköalapaikkana. Nousemme kivelle ja katselemme, näkyykö esitteessä luvattua Peimarin ulappaa. Kivi on matala ja aukion taustalla olevat puut estävät näkyvyyden.

Puolukkapolun varrella

Polun varrella kaatuneen puun pystyyn jäänyt juurakko vartioi kulkijoita. KIITOS retkiseurasta sisarelle ja KIITOS Lemlahden kartanon luontopolkujen ylläpitäjille!

Lenkkipolun varrella kevät etenee vauhdilla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Sateen jälkeen luonto tuoksuu ja kasvien kesäiset värit hehkuvat. Lähden lenkille lähimetsään. Lintujen moniääninen konsertti siivittää kulkuani. Öinen sade on saanut siitepölyn polulla aaltoilemaan. Kasvien lehdillä välkkyy sadepisaroita. Monivivahteinen vihreä värittää luonnon.

 

Kielo

Valkoiset kielot saavat minut kumartumaan. Niiden näkeminen ja tuoksu tuo aina mieleen lapsuuden kieloista rikkaan kotipihan. Vuonna 1967 kielosta tuli Suomen kansalliskukka, tietää Wikipedia.

 

Metsäkurjenpolvi

Metsäkurjenpolvia kasvaa ryppäinä useassa paikassa, kun etenen Kuloisten lenkillä. Niiden sinipunaiset kukat tulevat kauniina esiin muutoin vihreän sävyttämästä luonnosta.

Ojakellukka

Ojakellukka on salaperäinen ja kiehtova. Sen punertavassa varressa on hentoa karvaa ja punaruskeat kukat nuokkuvat kellomaisesti. Taiteellinen vaikutelma on kympin arvoinen.

 

Nokkonen

Katseeni löytää myös nokkosen. Niitä kasvoi suuret määrät lapsuuden pihan tuntumassa. Kasvi tuli viimeistään silloin tutuksi, kun kosketti sen lehtiä kädellä taikka juoksi paljain jaloin nokkosten sekaan. Nokkosen lehdistä on tehty keittoa, lehtiä on kuivattu ja haudutettu teeksi. Nokkosista on moneksi, jopa kasvimaalle ravinteeksi ja hyönteisten torjuntaan.

 

Ahomansikka

Ahomansikan eli metsämansikan valkoiset kukat loistavat kuin tähdet polun varrella. Kukkien jälkeen syntyvät punaiset marjat – mansikat. Lapsuudessa usein mansikat pujotettiin ensin heinän korteen ja vasta sitten syötiin. Välillä myös kilpailtiin, kuka sai korren ensin mansikoista täyteen. 

Kuusen oksa

Metsän puut ja aluskasvillisuus loistavat vihreän erivivahteissa. Alkukesä on värikylläisyydessä hienoa aikaa luonnon seuraamisessa. Keskikesällä värit haalenevat, mutta syksyllä ruska antaa oman mausteensa luontoon ja kasveihin.

Retkeni loppupuolella sade antaa merkkejä itsestään. Sade tekee hyvää luonnolle!