Polkupyörällä Vakka-Suomessa kesäkuussa 2019

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Reittisuunnitelma

Raisio – Uusikaupunki – Pyhäranta – Rauma – Laitila - Raisio eli neljä päivää ja kolme yötä.

Maanantaina 24.6. aamulla varhain sisareni Kirsti tulee Kaarinasta luokseni. Yhdessä lähdemme polkemaan Raision tietä kirkon ohi kohti Raision sairaalaa ja tietä 192. Seututie 192 on vilkas tie, joka välittää liikennettä Turun talousalueen ja Vakka-Suomen välillä. – tietää google.

Pyörä kulkee, kun jaksaa polkee. Tuuli mokoma on tällä kertaa meille vastainen. Pientä sisukkuutta virtaa onneksi meidän suonistossa punaisen veren lisäksi. Liikenne on maanantaiaamuna hiljaista. Tien reuna on leveä, joten retkemme etenee sujuvasti.

Lemun portti

Lemun portti on hyvä paikka pysähtyä ja juoda kahvit kera jäätelöpuikon. Kesän ensimmäinen pitempi pyöräily vaatii totuttelua. On hyvä välillä kävellä ja antaa pyllyn ’tuulettua’ satulan lämmöstä.

Polkeminen mielessä- jäätelöä vielä kielessä...

Uusikaupunki odottaa – matkamme jatkuu. Karttoja on tutkittu ja reittiä suunniteltu. Päätämme jatkaa 192 tietä kohti Taivassaloa. Pyheen kauppa ja kahvio antavat seuraavan taukopaikan. Sitten tulee viitta Uusikaupunki. Seututie 194 -tie alkaa Pyheeltä Kustavintien risteyksestä, minkä jälkeen se jatkuu lähes viivasuorana. Tie on laadultaan seututieksi erittäin suoraa ja loivamutkaista tietä. – kertoo google. Olemme samaa mieltä. Helppoa etenemistä ilman vastaan puhaltelevaa tuulta.

Hyvä on välillä pysähtyä ja lukea viittoja

Matka etenee ja maisemat vaihtuvat. On vehreää ja raikasta alkukesän kasvien hehkua tien molemmin puolin. Kaksi pitkäkaulaista ja sirosääristä kurkea seisoo pellolla. Pysähdymme ihailemaan. Mukavan nimisiä teitä. Mistähän on saanut nimensä esimerkiksi Häähäntie?

Rautatien ylitys – junaa ei näy, mutta mieleen tulee sekä sininen Lättähattu että komeasti kolkutteleva Ukko-Pekka uhuu. Suunnistamme majapaikkaamme eli hotelli Lännentielle, Levysepänkatu 1, Uusikaupunki. Majoitumme ja lähdemme kaupungille. Ilta on vielä nuori ja vatsa tarvitsee täytettä.

Uudenkaupungin lahdella on komea suihkulähde..

Tarinoiden kaupunginlahti taulussa kerrotaan Epämiellyttävän sillan tarina. Tarinan viimeinen lause ”Vastaanhangoitteluista ja pelottelusta huolimatta silta rakennettiin vuonna 1850, kokonaan yksityisinvaroin.” Kuljemme nykyisen sillan yli. Ruokapaikaksi valikoituu Captain’s Makasiini -rakkaudesta ruokaan – jo vuodesta 1988.

Hienot tuolit, joihin emme istahtaneet 

Kesäilta on kirkas ja kaduilla rauhallista. Kaksi värikästä tuolia kadun reunalla piristävät ja saavat hymyn huulille. Tuolit pitää kuvata. Siirrymme lähemmäs rantaa. Lehtivihreän katkaisee keltaiset, valkoiset ja tummanpunaiset kukat. Rantakaislikossa uiskentelee sorsa. Vesi kaartaa suihkuna keskellä lahtea. Hotelli Lännentie tarjoaa hyvän nukkumapaikan. Uni tulee nopeasti kaveriksi.

Sorsa pyllistelee kaislikossa

Tiistai 25.6. alkaa hotellin aamiaisella ja sitten etsimään Hiunjärven luontopolkua. Pienen ihmettelyn jälkeen polku löytyy. Pyörät parkkiin puiden juureen. Netti kertoo, että polku on merkitty maastoon sijoitetuilla nuolitauluilla ja keltapohjaisilla käpymerkeillä. Kovin olivat merkit piilossa, emme niitä juurikaan löytäneet. Onneksemme osuimme useista poluista huolimatta Hiunjärven rantaan laavun luokse.

Hiunjärvi on kaislikkoinen

Istumme ja ihmettelemme. Sitten paikalle tulee mieshenkilö kahden lapsen kanssa. Keskustelimme poluista ja puuttuvista merkeistä. Täällä olisi ahkerille merkkien pystyttäjille hommia.

Pikkumusta Hiunjärven rannan tuntumassa

Pyörät löytyvät ja matkamme jatkuu kohti Pyhärannan Reilassa sijaitsevaa Hierkonpolkua. Pienen mutkittelun jälkeen poistumme Uudenkaupungin katujen ja teiden kierteestä.

Olemme jo iltapäivässä, kun on pakko pysähtyä Kauhianpää -nimisen tienviitan luona. Kukahan on tuonkin nimen keksinyt ja miksi? Matkamme jatkuu. Sitten näkyy odotettu tienviitta Hierkonpolku. Google oli aikaisemmin ihmeissään Täpöntie osoitteesta. Tie kapenee ja mutkittelee. Isot autot ohjataan Säikän P-paikalle ja muut Täpöntien P-paikalle.

Ohjeita Hierkonpäähän mennessä

Jätämme pyörät Reidun saunan luokse ja lähdemme kulkemaan merkittyä polkua kohti Hierkonpäätä.  Sopivin välein männyissä loistavat keltaiset neliöt. Tuuli tekee kuvioita läheisen meren pintaan. Polku on metsäpolkua. Rannan lähellä hienorakeinen hiekka pehmittää kulkuväylän. Säikässä on iso alue autoille. Pieni matka kävelyä ja olemme Hierkonpäässä.

Hierkonpään rantamaisemaa

Laavun edessä on tulipaikka. Näin tuulisella kelillä ei tee mieli istua penkeille. Palaamme takaisin Reidun saunalle, jonne jätimme pyörät. Polkemista riittää vielä ennen kuin pääsemme seuraavaan majapaikkaan Raumalle. Vatsat täyttyvät Kortelan ABC aseman Maalaiskanasalaatilla.

Laavu Hierkonpäässä 

Hotelli – Liikuntakeskus Kuntosumppu löytyy Karjalankadulta. Meille on varattu saunallinen huone. Kävelyjen ja polkemisen jälkeen on rentouttavaa saunoa. Onneksemme sade ei kastellut meitä matkalla. Kyllä kelpaa retkeillä Suomen suvessa!

Keskiviikko 26.6. Hotellin aamupalan jälkeen retkemme jatkuu ja suunta on takaisin kotiin päin. Tien varrella on opastaulu Ooperin luontopolku. Tätä polkua emme ehdi kiertää, mutta ajatus polun kulkemisesta jää muhimaan – kenties tulemme joskus!

Kumposumppu jää taakse 

Puolen päivän aikaan ohitamme kyltin Vasarainen. Samalla huomaamme tien varrella maassa makaavan vasaran ja tekstin -inen eli Vasarainen. Kekseliäisyys jatkuu. Löytyy kaksi kurkea, hevonen katoksessa, jossa nimi Hepomäki, hymyilevä mies kapsäkkeineen linja-autopysäkillä sekä lehmä ja kaksi vasikkaa aitauksessa. Kaunista ja hyvänmielen taidetta tien varrella. Voi hyvä tavaton!  

Vasarainen - kyltti

Hymyillen hän linjuria odottaa

Hetken aikaa ehdimme Hepomäen tilan taidetta sulatella, kun tien vartta kaunistaa uusi taideteos. Nyt on vuorossa Mörkö Suomen lippua heiluttamassa! Jääkiekon kisamuistoja!

Mörkö ja Suomen siniristilippu

Kodisjoen kunta – Kodisjoella kaikaa luonnonääni – slougan ja kartta toivottavat kulkijat tervetulleiksi. Tavallisuudesta poikkeavaa on taulun teksti. Viereisessä kyltissä kerrotaan Ajan jäljet Rauman seudulla, otsikoilla Kodisjoen Kotiseutumuseo, Sepän torppa, Ylenin kansantaidenäyttely sekä tuulimylly ja Käräjämäki.

Päivänkakkarat, ketoneilikat ja tienvarren vehreys ovat hehkeimmillään. Polkemista on kevyt jatkaa. Tosin tuulikin on tällä kertaa leppoisa ja suunta pyöräilijälle mukava – osittain takaa puhaltava. Remontissa olevan talon edustalla seisoo eri ammattikuntien edustajia – taidetta!

Hyvä, että tiehen tulee välillä pieniä nousuja. Kävellessä kiva on tarkastella ympäristöä. Sinisävyiset kurjen- ja kissankellot vilkuttavat vihreän kasvillisuuden joukosta.

Laitilassa pysähdymme ruokailemaan Kukonkulma ravintolassa. Haarniskamiehet vartioivat ravintolan sisätilaa. Pihvipainotteinen ruoka maistuu. Tauko antaa voimaa, sillä seuraavaan majapaikkaan on vielä matkaa. Tietä on mukava pyöräillä, on nousuja, laskuja ja loivia kaarteita.

Tanhua – päätteiset teiden nimet ovat täällä pop. Löytyy mm. Halluntanhua, Kaupintanhua, Nisintanhua, ja Kulmastentanhua. Tienvarren itsepalvelu myyntipisteestä ostamme mansikoita. Vanhat ajat tulevat mieleen, kun muutama sonni tuijottaa meitä laitumelta. Lehmiä ei ole näkynyt, taitavat olla sisätiloissa navetoissa.

Mansikoita myyntipisteestä

Majapaikka B&B Hiidentupa, Levanteentie 36, löytyy. Huone Menninkäinen on meille sopiva. Hiidentuvassa on yhteistilat muiden majoittujien kanssa. Viemme matkatavarat huoneeseen ja lähdemme kävelemään kapeaa Levanteen kylätietä eteenpäin. Metsämansikat ovat kypsiä, sammalein koristellut kivenlohkareet ja luonnonkukkien loisto rauhoittavat.

Hiidentuvassa on puilla lämmitettävä sauna. Sisareni lämmittää saunan. Pehmeät löylyt ja saunan lämpö tuovat mieleen lapsuuskodin saunan. Uni maistuu ulkoilun ja saunomisen jälkeen.

Torstai 27.6. Menemme aamupalalle Hiidentuvan omistajan, lähellä sijaitsevaan asuntoon. Monipuolinen ja maukas aamiainen takaa jaksamisen kotimatkalla.

Peli nimelta Hiiden mylly 

Ennen lähtöä majapaikasta ikuistamme vielä pihapiirin ja sisätilan mielenkiintoisia kohteita. Ikkunan edessä olevalla pöydällä on nahkainen liina, johon piirretty peli Hiiden mylly, pelinappulat ja ohjeet ovat vieressä. Seinällä on käsityö, jossa kansallispukuiset poika ja tyttö kantavat olkapäillään reikäleipiä täynnä olevaa varrasta. Pulleavatsainen isäntä seisoo vastassa rukiin tähkä kädessä. Taulun alareunassa on kirjailtu teksti: Kaunis tähkä! Kauniimpi uutisleipä, iloksi kotomme!

Hiidentuvan ulkotunnelmaa

Ulkona pihan keskellä on aidattu alue, minkä sisällä eläimet käyskentelevät patsaina, etenkin pitkäkaulaiset kurjet ovat komeita. Aitaa ja patsaita on aika muuttanut, sillä niiden pinnalla kukkii sammal. Amppeleihin istutetut kesäkukat kaunistavat aidan ulkopuolella.

Kirjoitan kiitokset vieraskirjaan. Olemme valmiit jatkamaan matkaa kotiinpäin. Onnelliset tähdet ovat seuranamme, sillä tuuli on leppoisa ja puhaltaa takaapäin.

Kiitokset vieraskirjaan 

Poikkeamme Vehmaalle. Pyöräilemme ja katsastamme keskustan. Torpparin Tupa valikoituu ruokapaikaksi. On lounasaika. Tarjolla on kesäkeittoa, makkarakeittoa sekä mansikalta maistuvaa jälkiruokaa.

Tuttu tie vie meidät takaisin kotikulmille. Samat maisemat näyttävät erilaisilta, kun tulemme toisesta suunnasta.  KIITOS Kirsti retken järjestelyistä ja hyvästä pyöräilyseurasta!

Luonnonkukkien päivän tapahtuma Raisiossa ja Maskussa

Kuvat ja teksti Kaija Virtanen

 Luonnonkukkien päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma, jonka tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen ja yhteisten luontokokemusten tarjoaminen.

Vuoden 2019 luonnonkukkien päivää vietetään 16.6. ja teemalajina ovat lumpeet. Lumpeet ovat vesikasveja. niiden maavarsi ja juuristo kasvavat järven tai merenlahden pohjaan hautautuneena.

Lummelampi loistaa ilta auringossa

Raisiosta ei löydy luonnon lumpeita. Muutamia, lumpeita on istutettu Alppiruusupuiston lampeen. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys järjesti 16.6. luonnonkukkien päivän retken puistoon.

Loistan vielä, kun muut jo nuokkuvat....

Alppiruusut komeilevat eri väreissä. Lilan sävyiset näyttävät parhailta. Useiden ruusujen kukinta on jo loppupuolella. Puiston poluille on levitetty kivituhkaa, jotta puistossa kulkijat pysyisivät poluilla ja luonto säilyisi parempana. Oppaat Markku Tuominen ja Auli-Maarit Meriläinen kertovat puiston kasveista ja historiasta.

Alppiruusujen jälkeen siirrymme metsäpolkua Karmelinpuistoon. Lehtomainen puisto muodostuu tasaisesta keskusalueesta ja puuvaltaisista, ympäröivistä maakummuista, joita kiertävät puistokäytävät. Puistoon on istutettu Suomessa luonnonvaraisena kasvavia jaloja lehtipuita mm. kynä- ja vuorijalavaa, metsätammea ja - lehmusta sekä lehtosaarnea ja metsävaahteraa.

Siellä kasvaa myös Ruotsinpihlajaa, punatammia, kapealehtistä pajua, Euroopan pyökkiä. Keväisin puistosta löytyy sipulikasvien värikäs lajisto.

Kurjenmiekat ja koiranputket sulassa sovussa

Keltakukkaiset kurjenmiekat loistavat kuin keväinen aurinko. Niitä näkyy useissa paikoissa, kun kuljemme puiston puiden reunustamaa polkua. Tien varren pitkässä ojassa kasvaa suoraselkäistä, keltakukkaista kurjenmiekkaa ja hentovartista, valkokukkaista koiranputkea.

Kullerot loistavat keltaisina

Löytyy pieni alue, jossa Kulleron keltaiset, pyöreät kukinnot loistavat kuin pienet auringot. Lapin maakuntakukaksi nimetty niittykullero kasvaa luonnonvaraisena kosteilla niityillä ja ojien varsilla. Kullerot eivät viihdy kuivassa ja aurinkoisessa paikassa, missä niiden lehdet kellastuvat ennenaikaisesti.

Sunnuntaisen luonnonkukkien päivän tapahtuman päätteeksi osanottajat saavat lummepostikortin sekä esitteet Suomen luonnonkasvien monimuotoisuus ja Suomen sata yleisintä kasvia, mitkä Suomen luonnonsuojeluliitto on toimittanut ja lähetti tilauksesta.

Osallistujat näyttävät iloisilta ja kiittävät tyytyväisinä tapahtumaan. Muutamat menevät katsomaan lumpeita raisiolaiseen yksityispuutarhaan, johon oppaat ovat pyytäneet tutustumisluvan.

Maanantaina 17.6. lähdemme Maskuun katsomaan luonnon lumpeita ja muuta kasvillisuutta sekä linnustoa. Rivieran parkkipaikalla on tungosta. Kaunis ilta on saanut ihmiset liikkeet. Paikalta löytyy uintipaikka ja frisbeegolfrata. Meidän retkeemme riittää myös osallistujia, vaikka paikalle on hankalampi löytää.  Odotamme – jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.

Polku on leveä ja hyvä kävellä. Polun reunamilta löytyy katsottavaa. Alkukesän kasvit näyttävät parhaat värinsä. Aurinko on myös hurmaavalla tuulella. Läheinen hiekkapohjainen vesi kimmeltää. Täällä on linnuston hyvä elellä. Hanhiperhe uiskentelee rannan tuntumassa. 

Hanhiperhe iltauinnilla

Polku kapenee ja kääntyy metsään. Pian olemme lumpeiden valtaamalla alueella. Kukat pitävät terälehtensä kiinni. Onkohan niillä iltaunen aika? Taikka olemme päivää pari liian aikaisin paikalla. Kaunista on joka tapauksessa.

Lumpeiden 'valtakunta'

Jatkamme kävelyä Karevansuolle. Suopursut kukkivat. Hillan kukkavarsi hurmaa ylväänä lehtien ja muiden kasvien yläpuolella. Suolla on aina oma tuoksunsa. Karevansuo on tyypiltään lounaissuomalainen keidassuo.

Hillan kukka ja lehtiä

Kosteassa puromaisessa ojassa kohtaamme suovehkan, mikä on kosteiden paikkojen hehkuvan vihreä kasvi. Hiirenporras on yleinen saniainen.

Suovehka ja saniainen

Lehtovirmajuuri kasvaa Suomessa luonnonvaraisena ja se kurottautuu puolen metrin korkeuteen. Lehtovirmajuuren viuhkamaisessa kukinnossa kukat ovat valkoiset tai vaaleanpunaiset.

Lehtovirmajuuren pitkä varsi ja valkoinen kukinta

Metsäimarteella on kolmiomaiset lehdet, mitkä muodostuvat kolmesta jokseenkin samanlaisesta osasta eli lehdykästä. Lehtien väri on vaalean vihreä.

Metsäimarteiden vihreyttä 

Isoalvejuuri on suurikokoinen, rehevien ja kosteiden metsien saniainen. Alvejuuri nimitys tulee madosta eli alveesta. Kasvin juurakko on ollut aikoinaan tunnettu rohdos, jota on käytetty mm. lapamadon tuhoamiseksi. Rohdos on voimakas myrkky. 

Kurjenjalka on punakukkainen ja hanhikkien sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Hyönteiset hoitavat kasvin pölytyksen. Kurjenjalka kasvaa 20 – 60 cm korkeaksi.

Kurjenjalka kukki punaisena

Puron varren rehevän kasvillisuuden jälkeen polku kapenee ja vie metsään. Punaiset merkit puissa kertovat, että olemme Kuhankuonon retkeilyreitistöllä. Mustikan- ja puolukanvarvut ja lehdet antavat metsään oman värinsä. Polku vie kallioiden päälle. Täällä kasvillisuus on erilaista. Löytyy pientä jäkälää ja sammalta sekä kallioiden halkeamia ja komeita kiven lohkareita.

Kapeat mäntyjen rungot maalaavat varjoillaan raitoja maisemaan aurinkoisessa illassa. Kanervat viihtyvät kallioiden koloissa. Kuusen, käpyjä täynnä oleva oksa viistää maata.

Kuusi käpyineen kumarsi retkeläislle

Metsän jälkeen siirrymme samalle leveälle polulle, jota kuljimme aikaisemmin. Pirteät päivänkakkarat iskevät silmää. Pitkän huiskeat maitohorsmat tervehtivät lilanpunaisina.  

Me palaamme reippaina lähtöpaikkaan. On kiitosten aika. Niille retkeläisille, ketkä eivät olleet sunnuntain tapahtumassa, annan muistoksi lummepostikortin sekä esitteet Suomen luonnonkasvien monimuotoisuus ja Suomen sata yleisintä kasvia, mitkä Suomen luonnonsuojeluliitto on toimittanut ja lähetti tilauksesta.

Kiitos osallistujat! Kiitos Suomen monipuolinen ja kaunis luonto!

Raision Rinkan 40-vuotisjuhlamatka Pärnuun 30.5. - 1.6.2019

Teksti: Heli Paasonen, kuvat: Mirkka Karikoski
(Tekstin ja kuvien muotoilu: Tarja Aittala)

Lähdimme Helatorstaina klo 04.00 Raision kaupungintalolta bussilla kohti Pärnua. Meitä juhlamatkalaisia oli 28 + linja-autonkuljettaja. Laiva saapui Tallinnaan klo 9.30, josta matka jatkui Tallinnaan ja sieltä Jägalan vesiputoukselle. Putous sijaitsee noin 30 km Tallinnasta itään. 8 metriä korkea putous oli näkemisen arvoinen!

Jägalan vesiputous.

Pienen evästauon jälkeen lähdimme ajelemaan putoksilta kohti Pärnua. Matka sujui aurinkoisessa säässä rattoisasti maisemia ja kattohaikaroita katsellen. Saavuimme Pärnuun iltapäivällä. Majoituimme kylpylähotelli Tervikseen, ruokailimme ja teimme iltalenkin kaupungille ja rannalle. Rantaniityllä lehmät söivät ruohoa ja lammikoissa sammakot pitivät äänekästä kurnutustaan.

Perjantaina heti aamiaisen jälkeen halukkaat lähtivät kohti Soomaan kansallispuistoa. Osa porukasta jäi nauttimaan kylpylästä, vanhan kaupungin kahviloista ja shoppailusta. Ilma oli aamulla sateinen, joten sonnustauduimme sadevarusteisiin ja läksimme matkaan. Soomaa on v. 1993 perustettu kansallispuisto, joka sijaitsee Pärnun ja Viljandin maakunnan rajalla n. 40 km Pärnusta. Lumien sulamisen aikaan matalat metsät ja tiet peittyvät veden alle, jolloin ainoa kulkuväline on kanootti tai vene. Kansallispuistossa elää ainakin hirvi, susi, villisika, karhu ja majava. Kosteissa lehtometsissä asuu tikkoja ja pöllöjä, niityillä ja soilla kahlaajia.

Veden pinta eri vuosina.

Ennakkotiedoista poiketen saimmekin suomenkieltä taitavan oppaan. Jouduimme häntä tovin odottelemaan, koska hänelle oli tullut aamulla yllätysvieras. Karhu oli tallustellut pihaan mehiläispesien hunajavarastot mielessään. Kun oppaamme vapautui yllätystapaamisestaan, läksimme pienen viivästyksen jälkeen patikoimaan kansallispuistoon.

Kevät oli jo kuivattanut tulvan. Vihreät lehtometsät ja kukkivat niityt tuoksuivat, linnut lauloivat kevätlaulujaan ja pilviverhokin oheni. Suoalueella kävelimme pitkospuita pitkin ja ihastelimme näkymää näköalatornista. Lintujen pesinnän takia emme voineet liikkua suolla pitkospuiden ulkopuolella. Kuulimme käen kukuntaa ja punajalkaviklon sointuvaa laulua. Yksi rohkea meistä pulahti suonsilmäkkeeseen virkistävälle uinnille.

Soomaa.

Patikoinnin jälkeen meitä odotti joen törmällä lounaspöytä. Tarjolla oli nokkoskeittoa, ohraleipää, lihapiirakkaa, jälkiruokana kahvia ja raparperikakkua. Täydellä vatsalla siirryimme kanoottiin ja meloimme noin 2,5 km jokea pitkin. Matka sujui pienen opastuksen avulla ensikertalaisiltakin erinomaisesti. Aurinko paistoi ja nautimme lehtomaisemasta ja lintujen lauluista kanootista käsin. Kuulimme mm. sirittäjää, pajulintua, punavarpusta, pensaskerttua, peukaloista, tiltalttia. Joen rannalla oli majavan talttahampaillaan kaatamia puita. Illalla saavuimme hotellille päivän kokemuksista tyytyväisinä. Ruokailun jälkeen pistäydyimme porukalla karaokessa ja nautimme yhdessä olosta. Jotkut tanssivat ja yksi meistä lauloikin karaokea.

Matkantekoa meloen.

Lauantaina olikin kotiin lähdön aika. Aamiaisen jälkeen vietimme hetken aikaa kukin tahoillamme ja puolen päivän aikaan lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Tallinnassa tutustuimme vielä Bastionin tunneleihin oppaan johdolla. Kuulimme mielenkiintoista asiaa Tallinnan historiasta ja puolustuksesta. Hetken vielä kuljeksimme Tallinnan vanhassa kaupungissa, kunnes siirryimme terminaaliin ja laivaan. Saavuimme Helsinkiin 21.30 ja perillä Raisiossa olimme puolen yön aikaan.

Linja-autonkuljettaja oli hyvä Viron tuntija, hän kertoi meille tietoa Virosta ja virolaisista. Tämä oli mukava lisä erittäin hyvin onnistuneeseen matkaan. Kiitos kaikille mukavasta matkaseurasta ja erityiskiitos Mirkalle ja Pirjolle matkajärjestelyistä.

Ryhmä juhlamatkalla.

Lisätietoa:

Soomaan kansallispuisto ja luontokeskus
Jägalan vesiputous