Raisionjoen tuntumassa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Aurinkoinen perjantai antaa vauhtia ulkoiluun. Pieni pakkanen tekee talviset polut liukkaiksi suojasään jälkeen. Rento askel, hyvät jalkineet ja kävelysauvat varmistavat turvallisen kävelyretken. Kasvot kohti aurinkoa aloitan retkeni. Pian huomaan, että valinta on oikea, sillä leppoisa ja takaa puhaltava tuuli keventää kulkemista. Lumi hohtaa valkoisena maisemassa – on talvinen helmikuu.

Pysähdyn katsomaan Huhkon koskea ja sen alajuoksun kivoja pyörteitä ja lumen peittämiä kiviä. Tämä on paikka, jota pitää aina kunnioittavasti ihailla ja samalla voi antaa mielikuvituksen lentää. Viivähdän pienen ajan kosken äärellä. Olen yksin, muut kulkevat kauempana. Jatkan kulkuani kohti Mullin siltaa. En pidä kiirettä. Nautin kauniista aurinkoisesta päivästä. Vilkaisen välillä joen uomaan. Valkoinen lumi peittää jäisen joen. Muutamia talven tummentamia heinäkasveja pistää esiin joen rannalta. Kauempana joen toisella puolella on peltoa ja rakennuksia.

Tulen Mullin sillalle. Joki on jäässä, mutta sillan alla vesi virtaa vapaana. Sorsia ei ole näkyvissä. Ainoastaan yksi varis tepastelee jäällä. Tummiin pukeutunut pariskunta ohittaa paikan. En pidä kiirettä. Luonto on kaunista katseltavaa. Lumikiteet kiiltävät auringonsäteiden voimasta. Talitinttien titityy kuuluu, vaikka lintuja ei näy. Jatkan kierrostani. Raisionjoki virtaa oikealla, kun etenen Jokirannankatua pitkin. Kävellen pääsee kulkemaan myös pienempiä teitä ja polkuja, joita ei voi ajaa autoilla. Muutaman mutkan jälkeen ajoväylä suurenee ja omakotitalot ’kehystävät’ tietä. Kuljen täällä usein ja tiedän mukavia sivupolkuja, joita pitkin pääsen takaisin joen rantaan. Papinkallio on historiaa huokuva paikka. Siellä on tehty kaivauksia. En poikkea tällä kertaa Papinkalliolle. Luminen maasto, jossa ei ole polkua, ei houkuttele. Kuljen Rauman valtatien alikulkutunneliin ja sieltä Raisionjoen ylittävälle sillalle. Pysähdyn katsomaan joen lumista pintaa. Valkoisessa lumessa näkyy eläinten jälkiä.

Taivas on kirkkaan sininen. Pilvet ovat purjehtineet muualle, vain hentoinen kuun sirppi loistaa pilvettömällä taivaalla. Raisiontien varrella muutama pajunkissa - pajun pehmeä kukinto – on avautumassa. Ne enteilevät jo kevään merkkejä. Suomen neljä vuoden aikaa antavat monipuoliset mahdollisuudet luonnon seuraamisen ja luonnossa liikkumiseen.

Kävelyllä Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen On perjantai. Iltapäivällä sataa lunta, kertoo säätiedotus. Hyvä tehdä kierros ennen lumisadetta. Tuuli on seuranani, kun lähden kävelemään. Raisiossa on useita vaihtoehtoja kävelyreitin valintaan. Tänään suunnistan mutkien kautta Alppiruusupuistoon Lukion mäelle. Jatkan sieltä Karmelin puiston kivilabyrintin kautta kotiin. Raisionjoen ylittävältä sillalta katselen joen talvista pintaa. Kaikki kasvit ovat vielä ’talviasussa’. Kevät herättää kasvien väriloiston eloon. Jertan ahteen suojasta jatkan kävelytielle Raisiontien reunaan. Lumet on aurattu tien sivuun. Hiekka tekee kulkemisen turvalliseksi. Komeat kalliot hautausmaan kohdalla suojaavat tuulelta. Käännyn vasemmalle ja kuljen alikulkutunnelin kautta Lukion mäelle. Näin perjantaina on muitakin kävelijöitä reippailemassa. Toisilla on mukana koiria, toiset rientävät vauhdikkaasti yksin taikka kaksin eteenpäin.

Lumi pitää vielä Alppiruusupuiston penkit otteessaan, mutta kesän tullen penkit tarjoavat kulkijoille oivan levähdyspaikan. Puistossa on myös aurattu polku, joten talvijalkineilla on hyvä kulkea. Ihailen pensaiden ja puiden muotoja. Kallioinen kumpuileva ja luminen maasto tuovat kasvit kauniisti esille. Istutusten pohjana on hyvä suunnitelma. Raisiossa on taitavat vihersuunnittelijat ja suunnitelmien toteuttajat. Suoraryhtiset männyt, kiehkuraiset katajat ja koko metsä suojaa hienosti alppiruusuja.

Laskeudun mäeltä alas. Jatkan kohti Karmelin puistoa ja sen kivilabyrinttia. Ohitan ison kuusen, minkä oksien alle voisi majoittua. Kesällä kuusen suojaan voisi kyyristyä, mutta nyt kannattaa jatkaa matkaa. Hiihtolatu kiertelee puistossa. Kenkien jäljet ovat tehneet pienen polun ladun viereen. Paikalla on ollut myös pulkkailijoita. Jäljistä päätellen täällä on harrastettu monipuolista ulkoilua koko perheen voimin.

Suuri, ruskean punertava vaahteran lehti on jostain lentänyt kävelytielle. Ruskeat tammenlehdet pitävät tiukasti kiinni oksissa. Pensaikosta kuuluu iloista viserrystä ja hetkessä lintuparvi lehahtaa lentoon, kun ohitan paikan. Kevättä on ilmassa, vaikka tuisku ja tuuli yltyvät. Päätän lyhentää ulkoilulenkkiäni. Pysähdyn keskustelemaan tuttavien kanssa. Pieni keskustelutuokio piristää. Tauon jälkeen kiihdytän askelrytmiäni, sillä tuiskuinen tuuli yltyy. Ohitan Papinkallion. Jatkan suorinta reittiä kohti kotia. Pyrystä ja tuulesta huolimatta olen tyytyväinen, että lähdin ulkoilemaan.

Lunta ja aurinkoa helmikuussa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Helmikuussa lumi hohtaa ja kimaltelee, kun aurinko paistaa. Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien helmistä, joita syntyy, mikäli suojasään jälkeen pakkanen äkkiä kiristyy. Tänään 2.2. on myös Lumi nimisten henkilöiden nimipäivä. Pakkanen paukkuu -10 asteen lukemissa. Ulkoiluani se ei haittaa. Onneksi tuuli on leppoisaa. Kuljen kohti Raisionjokea, sillä joen rantamaisemat ovat minulle mieluisia. Tänään on liikkeellä muitakin kävelijöitä. Toiset kulkevat pareittain, toiset etenevät yksin. Heillä kaikilla on nopeampi kävelytahti kuin minulla.

Mullin sillan luona joki on melkein kokonaan valkoisen lumen peitossa. Uoman toisessa reunassa vesikasvien lomassa on pieni sulapaikka. Aurinko on aivan metsän tasolla, kun katson sitä sillalta Turun Artukaisten suuntaan. Liikenteen äänet eivät kantaudu tänne. On rauhoittavaa ja kaunista. Jatkan kulkuani Huhkon kartanon suuntaan. Aavaan paikkaan pellon reunaan lumi on tehnyt kauniita aaltomaisia kinoksia. Tulee mieleeni lapsuuden ajan talvet, jolloin kinoksia riitti melkein haitaksi asti, kun käveli aamulla kouluun. Nyt ihailen kinoksia. Niiden muodot kaartavat viehättävinä kävelytien reunassa.

Huhkon kosken luona pitää aina pysähtyä. Tänään näkyy alajuoksulla valkoisia leivoksia eli lumen kuorruttamia kiviä. Kirkas vesi kiertää kivien lomassa vapaana. Tuijotan vettä ja mietin näkyä pienestä kuumasta lähteestä. Tämä ei ole lähde, mutta kierteinen vesi näyttää kivalta. Auringon säteet leikkivät valkoisen lumen peittämillä kivillä. On helmikuinen pakkaspäivä.

Nousen pienen ylämäen pois joen rannasta. Ohitan Huhkon kauniin kartanon ja pian olen kotona. Mukavan ja raikkaan kävelylenkin jälkeen huomasin, miten mustarastas keikutteli itseään takapihan aidalla. Luontoa on kiva seurata eri vuodenaikoina!