22.2.2021

Päiväkävelyllä Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

On helmikuinen lauantai ja maassa loistaa valkoinen lumi. Taivaalle on kerääntynyt tummia, sadetta enteileviä pilviä. Pakkaspäivien jälkeen säätilan suunta on kääntynyt lämpimän puolelle.

Luonto viettää vielä talvea. Pienen tammen suklaanruskeat lehdet pitävät tiukasti kiinni oksissa. Lehdissä ei enää ole ’eloa’, ne ovat kuolleet. Ennen kesää lehdet varisevat maahan ja antavat tilaa uusien lehtien kasvulle.

Pieni tammi ja sen ruskeat lehdet

Pikkulintujen konsertti kuuluu kivasti, kun kuljen polkua metsän reunassa. Pienet, tumman vihreät katajapensaat seisovat terhakkaina rinteessä kookkaiden mäntyjen ja lumesta nousevien heinien lomassa.

Kataja rinteessä

Lumessa on paljon jälkiä niin erikoisten jalkineiden kuin eläinten tassujen tekemiä. Jälkien takana on useita ulkoilijoita, sekä aikuisia että lapsia ja heidän koiriaan. Kauempana näkyy jäniksen jälkien tekemät kuviot. Terävät jäljet lumessa näyttävät harakan ’varpaiden’ jättämiltä.

Harakan varpaat lumessa.

Kävelyni jatkuu Haunistentien reunassa kulkevaa kävely/pyörätietä. On rauhallista, vastaantulijat ja ohittajat puuttuvat reitiltäni. Kävelysauvat antavat tehon ja liikkeen myös yläkroppaan kävelyn aikana. Lisäksi testaan ketteryyttäni, kun kumarrun ja poimin roskia, mitkä eivät kuulu luontoon.

Valmistaudun näille päiväkävelyille; käsissä vanhat käsineet ja mukana roskapusseja. Raisiossa on kävelyreittien varrella useita roskakoreja, mutta jostain kumman syystä kaikki roskat eivät löydä tietään roskakoriin. Näin koronapandemian aikaan luontoon on ilmestynyt uusi roska eli kasvomaski. Toisaalta on hyvä, että useat niitä käyttää.

Maski suojaa lumipaakkua.

Menen Hintsan padolle. Yksi pariskunta on sillalla. He katselevat kosken kuohuihin. Koskessa lumen peittämällä kivellä keikuttelee pieni, pirteä koskikara. Paikalla on usein kaksi koskikaraa, kertoo mies. Hänellä on komea kaukoputki ja nainen katselee veteen kiikarit silmillä.

Retkeni jatkuu. Edessä näkyvä Hintsan Vintti Juhlatila tuo mieleen Rinkan toiminnan 40-vuotisjuhlan syksyllä 2019. Pellon reunassa näkyy hiihtolatu. Luminen talvi on tarjonnut hyvät hiihtomahdollisuudet myös ei-koneellisesti eli hiihtäjän itse tekemillä laduilla.

Komea, siististi pinottu nippu oksia odottaa kävelytien varrelle. Leikkauspinnat näyttävät tuoreilta. Raision kaupungin työmiehet ja/tai naiset ovat parantaneet näkyvyyttä tien kulkijoille. Samalla hoidetussa puiden rivistössä katsojan silmä lepää.

Tämä pensas viehättää talvellakin.

Kirkon luona Raisiontien ja kävelytien välissä on hoidettuja pensaita. Paikan kasveja on mukava seurata eri vuoden aikoina, sillä kävelyillä retkeni suuntautuvat usein tämän tien kautta. Raisiontieltä kurvaan Jertan ahteen kautta Laturinkujan suuntaan.

Tänään maanantaina, kun kirjoitan retkeni muistoja, on lauantainen valkoinen pakkaslumi muuttunut suojaksi. Aamulla taloyhtiön katolta lumikerros tuli vauhdilla alas. 

Nyt tiet ja polut ovat liukkaita sekä vetisiä. Olin liikkeellä niin sanotusti hyvän sään aikaan!