16.4.2022

Lankalauantaina kävelyllä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Pitkäperjantain ja pääsiäispäivä väliin jäävää lauantaita kutsutaan lankalauantaiksi. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Sää on muutoinkin miellyttävä, sillä tuuli on leppoisalla mielellä eli on aivan tyyni. Ulkoiluun on mitä parhain sää. Päätän lähteä katsomaan, onko Raisionlahden lintutornilla ’elämää’.
Näin pääsiäisen aikaan pajujen kukinnat eli pajunkissat ovat parhaimmillaan. Raisiontien varrella pajut kukkivat. Liikenne on vilkasta. Autoja ajaa jonona Raision keskustan suuntaan. Pajut eivät autoista välitä, ne hoitavat oman osuutensa luonnossa. Raision kaupungintalon edessä loistaa kauniit Mika Natrin suunnittelemat kaaret. Taideteos on mielestä kaunis ja kuvaava. Kaaret yhdistävät, kaaret antavat toinen toisilleen tilaa. Samoin meidän ihmisten kesken on hyvä toimia eli yhdessä ja samalla antaen jokaisen olla oma itsensä. Jatkan kävelyä Nesteentien viereistä kävelytietä. Luontoon kuulumatonta tavaraa kuten tupakka-askeja ja karamellipapereita on kävelytien vieressä, vaikka roska-astioita on aivan lähellä. Useita pyöräilijöitä ja kävelijöitä on liikkeellä. Nesteentietä huristelee skootteri. Ohjaimissa on tyttö valkoinen kypärä päässään. Lintujen viserrys hukkuu liikenteen meluun. Kesää kohti ollaan Raisiossa menossa.
Lintutornilla on useita henkilöitä tarkkailemassa lintuja, apuna toisilla on kiikarit tai kaukoputki. Raisionlahti on loistava lintupaikka. Hienoa, että paikalla seisoo vakaa ja avara lintutorni. Kiipeän torniin ja katselen lahdelle. Moniväristä ja kaunista vesimaisemaa, mikä on monien lintujen mieleinen levähdyspaikka. Paluumatkalla päätän poiketa Alppiruusupuiston kautta. Kukinta-aika on vasta kesäkuun alussa. Nyt on näkyvissä pulleita nuppuja. Puistossa on pieni lampi. Sen pinta on jäässä. Lukion mäellä ei ole elämää näin lauantaina. Muutamia autoja seisoo parkkipaikalla, mutta ihmisiä ei ole näkyvissä.
Puistosta jatkan seurakuntatalon ja kirkon suuntaan. Sitten kilometrin verran Raisiontien reunaa ja 100 metriä Keskitietä niin olen kotona. Tuli tehtyä mukava lauantainen kävelyretki, jolle kertyi pituutta noin 11 kilometriä.

Tiirailua Raisionlahden lintutornilla 13.4.2022

Teksti ja kuvat Kauko Häkkilä Kevään ensimmäinen tiirailuilta saatiin viettää melko mukavassa pilvisessä säässä 5-6 asteen lämpötilassa. Kohtalainen lännenpuoleinen tuuli sai kuitenkin ilman tuntumaan paljon viileämmältä. Lahti oli suurimmaksi osaksi jäässä. Piuhanojan suulta ulottui kapeahko sulan veden alue lahden puoliväliin. Sulaa vettä oli myös Raision keskustan suunnalta laskevan ojan suulla sekä Nesteentien ali johtavan kanavan alueella. Rantaniityt ja lintutornin edustan liete olivat pääosin lumettomia.
Vesilintulajisto oli jo melko monipuolinen. Sulapaikoissa nähtiin sinisorsia, taveja, haapanoita, neljä jouhisorsaa, neljä harmaasorsaa, telkkiä, isokoskeloita ja pari nokikanaa. Runsain vesilintu oli tavi, joita arvioitiin alueella olevan ainakin parisataa. Nesteentien sillan sulassa talvehtinut harvinainen, usein piileskelevä ja vaikeasti havaittava pikku-uikku oli hienosti näkyvissä lahden pohjukan puolelle ulottuvassa sulassa. Kahlaajia edustivat rantaniityllä oleilevat lukuisat töyhtöhyypät, pari hyvin vaikeasti havaittavaa taivaanvuohta sekä neljä jäälle hetkeksi levähtämään laskeutunutta kuovia.
Loppuillasta kaksi kurkiparia kävi rantaniityllä esittelemässä tanssi- ja laulutaitojaan. Lisäksi lokkilajisto oli hyvin edustettuna. Kaikki Suomessa pesivät lokkilajit nähtiin pikkulokkia lukuun ottamatta. Kevätmuutolta Suomeen ehtineistä hyönteissyöjistä havaittiin västäräkki, niittykirvinen ja punarinta. Kaikkiaan illan aikana havaittiin 34 lintulajia.
Raisionjokilaakson luonnonsuojelijoiden ja Raision Rinkan järjestämän yhteisen tapahtuman aikana lintutornissa kävi yhteensä 17 henkilöä. Neljä heistä oli kokeneita lintuharrastajia.

13.4.2022

Tiistaikävelijät kierroksella

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Raisiossa on useita mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia kohteita. Yksi on Krookilan Kotiseutukeskus. Krookila on aikanaan ollut tyypillinen talonpoikaistalo. Raision Rinkan tiistainen liikuntavuoro lähti 12.4.2022 aamulla kello 10 Krookilan pihalta. Aurinkoinen sää ja Krookilan komea tuulimylly lähettivät kävelijäporukan kierrokselle.
Kävelyretkemme etenee ja pian pujahdamme Uikkupolun kiehtovaan syleilyyn. Uikkupolku kiertää Raisionlahden rannan tuntumassa. Uikkupolun varrella on useita opastauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta. Esimerkiksi taulu, jonka otsikko on Hajakuormitus, antaa tiedon, mitä hajakuormitus tarkoittaa. ’ Pelloilta, metsistä ja avomailta tulevaa kuormitusta kutsutaan hajakuormitukseksi.’ Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen aktiiveilla on ollut merkittävä panos taulujen tekstien laatimisessa ja taulujen pystyttämisessä yhteistyössä Raision kaupungin henkilöstön kanssa.
Uikkupolkua on mukava kulkea. Välillä polku ylittää kaarevan, puisen sillan avulla puron. Sillalla voi pysähtyä ja ihailla ympäristöä. Korkeat rantaruovikot ovat talviasussa. Kasvien vihreys odottaa kesää. Aurinkoinen kevätsää antaa jo merkkejä tulevasta vuodenajasta. Uikkupolun pituus on noin 4 kilometriä. Polun reunamilla on runsaslumisen talven muistona näkyvissä lunta. Varsinainen polku on lumeton. Vain muutamissa, varjopuolen paikoissa on pientä kosteutta. Meitä kävelijöitä kostea polku ei haittaa, me olemme varustautuneet tiistain liikuntavuoroille aina sään ja olosuhteiden mukaisesti.
Uikkupolun varrella voi ihailla myös notkeita valkorunkoisia koivuja. Koivu on kaunis puu niin talvella lehdettömänä kuin kesällä vihreään pukeutuneena ja syksyllä keltaista hehkuvana. Kierroksemme päättyy samaan paikaan, josta lähdimme. Kevätaurinko antoi kulkijoiden kasvoille säteitään. Yhdessä ja sopuisasti liikkuminen toi mieliin virkeyttä ja sydämiin terveyttä. Kiitos kaikille!

8.4.2022

Linnuille pönttöjä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Linnunpönttöjen tekeminen on hauskaa ja hyödyllistä puuhaa. Kololinnuilla on pulaa pesimäpaikoista. Pakkasyönä pönttö voi pelastaa linnun hengen. Pöntön rakentamisessa pitää huomioida mm. lentoaukon koko ja pöntön sisäosan läpimitta eli lautapöntössä lyhyemmän sisäosan läpimitta. Esimerkiksi, pienten tiaisten pesimismahdollisuuksien varmistamiseksi pöntön lentoaukko ei saa ylittää 2.8 senttimetriä. Kuusitiaista varten aukko voi olla vain 2.6 senttimetriä.
Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys on 40-vuotisen historiansa aikana järjestänyt useita pönttötalkoita. Talkoissa yhdistys on tarjonnut opastuksen ja rakennusmateriaalit. Talkoihin osallistuvalla on hyvä olla mukana omat työvälineet, kuten saha ja vasara. Tänä keväänä yhdistyksen aktiivit Kauko ja Kari saivat mukavasti ’asiakkaita’, kun Friisilän verstaiden pihapiirissä rakennettiin linnuille ’koteja’. Luontoretkinäyttely Pajupillin tiloissa oli mahdollisuus tutustua eri linnuille sopiviin, rakennettuihin pönttöihin.
Ilta kului mukavasti. Kuului käsisahan suhinaa, kun talkoolainen sahasi lautaa pöntön materiaaliksi. Vasarat naputtivat nauloilla lautaosat pöntöiksi. Ohjaajat Kauko ja Kari auttoivat talkoolaisia rakennuspuuhassa. Esillä oli myös kirjallista materiaalia, joten oli mahdollisuus katsoa tekemisen eri vaiheita myös esitteistä. Kiitos kaikille! Kun pari tuntinen tapahtuma päättyi, monta iloista ja kiitollista osallistujaa lähti ’pönttö’ kainalossa kotiinsa. Näin toimimme tällä kertaa luonnon ja ympäristön hyväksi. Samalla saimme aikaan hyvän mielen talkoolaisille ja linnuille rakentui mukavia, uusia, puhtaita pönttöjä.

12.2.2022

Raisionjoen tuntumassa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Aurinkoinen perjantai antaa vauhtia ulkoiluun. Pieni pakkanen tekee talviset polut liukkaiksi suojasään jälkeen. Rento askel, hyvät jalkineet ja kävelysauvat varmistavat turvallisen kävelyretken. Kasvot kohti aurinkoa aloitan retkeni. Pian huomaan, että valinta on oikea, sillä leppoisa ja takaa puhaltava tuuli keventää kulkemista. Lumi hohtaa valkoisena maisemassa – on talvinen helmikuu.
Pysähdyn katsomaan Huhkon koskea ja sen alajuoksun kivoja pyörteitä ja lumen peittämiä kiviä. Tämä on paikka, jota pitää aina kunnioittavasti ihailla ja samalla voi antaa mielikuvituksen lentää. Viivähdän pienen ajan kosken äärellä. Olen yksin, muut kulkevat kauempana. Jatkan kulkuani kohti Mullin siltaa. En pidä kiirettä. Nautin kauniista aurinkoisesta päivästä. Vilkaisen välillä joen uomaan. Valkoinen lumi peittää jäisen joen. Muutamia talven tummentamia heinäkasveja pistää esiin joen rannalta. Kauempana joen toisella puolella on peltoa ja rakennuksia.
Tulen Mullin sillalle. Joki on jäässä, mutta sillan alla vesi virtaa vapaana. Sorsia ei ole näkyvissä. Ainoastaan yksi varis tepastelee jäällä. Tummiin pukeutunut pariskunta ohittaa paikan. En pidä kiirettä. Luonto on kaunista katseltavaa. Lumikiteet kiiltävät auringonsäteiden voimasta. Talitinttien titityy kuuluu, vaikka lintuja ei näy. Jatkan kierrostani. Raisionjoki virtaa oikealla, kun etenen Jokirannankatua pitkin. Kävellen pääsee kulkemaan myös pienempiä teitä ja polkuja, joita ei voi ajaa autoilla. Muutaman mutkan jälkeen ajoväylä suurenee ja omakotitalot ’kehystävät’ tietä. Kuljen täällä usein ja tiedän mukavia sivupolkuja, joita pitkin pääsen takaisin joen rantaan. Papinkallio on historiaa huokuva paikka. Siellä on tehty kaivauksia. En poikkea tällä kertaa Papinkalliolle. Luminen maasto, jossa ei ole polkua, ei houkuttele. Kuljen Rauman valtatien alikulkutunneliin ja sieltä Raisionjoen ylittävälle sillalle. Pysähdyn katsomaan joen lumista pintaa. Valkoisessa lumessa näkyy eläinten jälkiä.
Taivas on kirkkaan sininen. Pilvet ovat purjehtineet muualle, vain hentoinen kuun sirppi loistaa pilvettömällä taivaalla. Raisiontien varrella muutama pajunkissa - pajun pehmeä kukinto – on avautumassa. Ne enteilevät jo kevään merkkejä. Suomen neljä vuoden aikaa antavat monipuoliset mahdollisuudet luonnon seuraamisen ja luonnossa liikkumiseen.

4.2.2022

Kävelyllä Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen On perjantai. Iltapäivällä sataa lunta, kertoo säätiedotus. Hyvä tehdä kierros ennen lumisadetta. Tuuli on seuranani, kun lähden kävelemään. Raisiossa on useita vaihtoehtoja kävelyreitin valintaan. Tänään suunnistan mutkien kautta Alppiruusupuistoon Lukion mäelle. Jatkan sieltä Karmelin puiston kivilabyrintin kautta kotiin. Raisionjoen ylittävältä sillalta katselen joen talvista pintaa. Kaikki kasvit ovat vielä ’talviasussa’. Kevät herättää kasvien väriloiston eloon. Jertan ahteen suojasta jatkan kävelytielle Raisiontien reunaan. Lumet on aurattu tien sivuun. Hiekka tekee kulkemisen turvalliseksi. Komeat kalliot hautausmaan kohdalla suojaavat tuulelta. Käännyn vasemmalle ja kuljen alikulkutunnelin kautta Lukion mäelle. Näin perjantaina on muitakin kävelijöitä reippailemassa. Toisilla on mukana koiria, toiset rientävät vauhdikkaasti yksin taikka kaksin eteenpäin.
Lumi pitää vielä Alppiruusupuiston penkit otteessaan, mutta kesän tullen penkit tarjoavat kulkijoille oivan levähdyspaikan. Puistossa on myös aurattu polku, joten talvijalkineilla on hyvä kulkea. Ihailen pensaiden ja puiden muotoja. Kallioinen kumpuileva ja luminen maasto tuovat kasvit kauniisti esille. Istutusten pohjana on hyvä suunnitelma. Raisiossa on taitavat vihersuunnittelijat ja suunnitelmien toteuttajat. Suoraryhtiset männyt, kiehkuraiset katajat ja koko metsä suojaa hienosti alppiruusuja.
Laskeudun mäeltä alas. Jatkan kohti Karmelin puistoa ja sen kivilabyrinttia. Ohitan ison kuusen, minkä oksien alle voisi majoittua. Kesällä kuusen suojaan voisi kyyristyä, mutta nyt kannattaa jatkaa matkaa. Hiihtolatu kiertelee puistossa. Kenkien jäljet ovat tehneet pienen polun ladun viereen. Paikalla on ollut myös pulkkailijoita. Jäljistä päätellen täällä on harrastettu monipuolista ulkoilua koko perheen voimin.
Suuri, ruskean punertava vaahteran lehti on jostain lentänyt kävelytielle. Ruskeat tammenlehdet pitävät tiukasti kiinni oksissa. Pensaikosta kuuluu iloista viserrystä ja hetkessä lintuparvi lehahtaa lentoon, kun ohitan paikan. Kevättä on ilmassa, vaikka tuisku ja tuuli yltyvät. Päätän lyhentää ulkoilulenkkiäni. Pysähdyn keskustelemaan tuttavien kanssa. Pieni keskustelutuokio piristää. Tauon jälkeen kiihdytän askelrytmiäni, sillä tuiskuinen tuuli yltyy. Ohitan Papinkallion. Jatkan suorinta reittiä kohti kotia. Pyrystä ja tuulesta huolimatta olen tyytyväinen, että lähdin ulkoilemaan.

3.2.2022

Lunta ja aurinkoa helmikuussa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Helmikuussa lumi hohtaa ja kimaltelee, kun aurinko paistaa. Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien helmistä, joita syntyy, mikäli suojasään jälkeen pakkanen äkkiä kiristyy. Tänään 2.2. on myös Lumi nimisten henkilöiden nimipäivä. Pakkanen paukkuu -10 asteen lukemissa. Ulkoiluani se ei haittaa. Onneksi tuuli on leppoisaa. Kuljen kohti Raisionjokea, sillä joen rantamaisemat ovat minulle mieluisia. Tänään on liikkeellä muitakin kävelijöitä. Toiset kulkevat pareittain, toiset etenevät yksin. Heillä kaikilla on nopeampi kävelytahti kuin minulla.
Mullin sillan luona joki on melkein kokonaan valkoisen lumen peitossa. Uoman toisessa reunassa vesikasvien lomassa on pieni sulapaikka. Aurinko on aivan metsän tasolla, kun katson sitä sillalta Turun Artukaisten suuntaan. Liikenteen äänet eivät kantaudu tänne. On rauhoittavaa ja kaunista. Jatkan kulkuani Huhkon kartanon suuntaan. Aavaan paikkaan pellon reunaan lumi on tehnyt kauniita aaltomaisia kinoksia. Tulee mieleeni lapsuuden ajan talvet, jolloin kinoksia riitti melkein haitaksi asti, kun käveli aamulla kouluun. Nyt ihailen kinoksia. Niiden muodot kaartavat viehättävinä kävelytien reunassa.
Huhkon kosken luona pitää aina pysähtyä. Tänään näkyy alajuoksulla valkoisia leivoksia eli lumen kuorruttamia kiviä. Kirkas vesi kiertää kivien lomassa vapaana. Tuijotan vettä ja mietin näkyä pienestä kuumasta lähteestä. Tämä ei ole lähde, mutta kierteinen vesi näyttää kivalta. Auringon säteet leikkivät valkoisen lumen peittämillä kivillä. On helmikuinen pakkaspäivä.
Nousen pienen ylämäen pois joen rannasta. Ohitan Huhkon kauniin kartanon ja pian olen kotona. Mukavan ja raikkaan kävelylenkin jälkeen huomasin, miten mustarastas keikutteli itseään takapihan aidalla. Luontoa on kiva seurata eri vuodenaikoina!