Ritajärven luonnonsuojelualueella järviluontoa ja kivikkoisia polkuja

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Kun haluaa vähän kauemmas lähimetsistä, voi suunnata vaikka Ritajärven luonnonsuojelualueelle Sastamalassa. Raisiosta kohteeseen ajelee Huittisten kautta parisen tuntia suuntaansa. Alue on omalla käyntilistallani ollut jo jonkun aikaa. Kesäloman alkamisen kunniaksi päätin sinne sitten suunnata eräänä heinäkuun sunnuntaina. Lähdin kotoa matkaan aamusella, koska media on antanut ymmärtää luontoretkeilyn nauttivan suurta suosiota - pysäköintipaikkojen ja taukopaikkojen ääri-ilmiöistä puhumattakaan. Viisas päätös lähteä matkaan aamusella, tuumailin myöhemmin, kun huomasin alueen p-paikan täyttyneen autoista kierrokselta palaamiseni jälkeen.

Kohteen sijainti ja sinne saapuminen

Ritajärven luonnonsuojelualue sijaitsee Sastamalan kunnassa. Alue sijoittuu Vammalan, Häijään ja Kiikoisten kolmioon. Alueelle ajellaan Raisiosta Huittisten kautta, ohitetaan Sastamala ja käännytään kantatie nro 12:lta pikkutielle. Ritajärventien aloituspisteen p-paikalle pääsee kantatieltä kahdestakin kohtaa: toista hurautellaan soratietä reilun kymmenen kilometrin verran - toista sitten taas vähemmän. Suosittelen kantatieltä kääntymään viitasta, joka ohjaa Hornion kylään, viitassa lukee Hornio 6.  Alueen p-paikan osoite on Ritajärventie 358, Sastamala. Navigaattorista kannattaa etukäteen tutustua reittiin, miksei myös ihan paperisesta tiekartastakin. Jossain luki, että kantatieltä olisi opastus kohteeseen - itse en kyllä sellaista huomannut.

Reiteille pääsee kahdesta muustakin kohtaa: Harjunpääntien p-paikalta Alisen Ritajärven kierrokselle ja Lammentaantien p-paikalta joko Ylisen tai Alisen Ritajärven kierrokselle.

Tervetuloa Ritajärven luonnonsuojelualueelle!

Luonnonsuojelualueen perustamishistoria lyhyesti

Ritajärven 127 hehtaaria käsittävä luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 2015. Sastamalan kaupungin Elävän maaseudun hanke oli liikkeelle paneva voima ja Pirkanmaan Ely-keskukselta saadun rahoituksen turvin voitiin hanke toteuttaa. Sastamalan kaupunki vastaa jatkossakin alueen hoito- ja ylläpitotöistä.

Alueen keskeinen osa (kuvaleike alueen kartasta, Visitsastamala.fi).

 
Ritajärven luonnonsuojelualueen keskeisimmät osat muodostuvat kolmen järven kokonaisuudesta: Valkeajärvi, Ylinen Ritajärvi ja Alinen Ritajärvi. Alueeseen kuuluu myös erillään em. järvistä oleva Ritarijärvi. Ritarijärvelle ei mene yhdyspolkua keskeiseltä alueelta.

Jossain reitillä siintää aina järvi.

Alueen reitit

Luonnonsuojelualue muodostuu erämaisista järvistä, luonto on vaihtelevaa ja alueelle tunnusomaista ovat myös kivikkoisuus ja siirtolohkareet. Kivikkoisuus kannattaa huomioida myös reiteillä ja mielestäni kulku niillä edellyttääkin tukevia jalkineita ja varmaa askellusta.

Polun haasteita: kivikkoa ja juurakkoa.

Alueen kolme järveä määrittävät reitit:

• Valkeajärvi 2,3 km (sininen viitoitus)
• Valkeajärvi + Ylinen Ritajärvi 6,4 km (sininen ja punainen viitoitus)
• Valkeajärvi + Alinen Ritajärvi 5,5 km (sininen ja keltainen viitoitus)
• Kolmen järven yhdistelmä 8,8 km (sininen, keltainen ja punainen viitoitus)

Ylisen reitti on merkitty punaisella.

Oma kierrokseni

Suunnitelmissa oli kiertää kolme järveä, mutta jostain syystä osa Ylisen Ritajärven reittikylteistä katosi näköpiiristä ja kierrokseni typistyi vain osin kolmen järven kierrokseksi. Alueelle on syntynyt jo muitakin kuin niitä virallisia polkuja, joten reittien seuraamisessa luonnossa ja kartalla saa olla tarkkana. - Sen lisäksi, että jossain kohdin pitää myös tarkkailla polkua mihin astuu.

Reitit kulkevat pääosin rannan tuntumassa. Joku järvistä on siis näkymissä lähes koko ajan.  Kuten jo totesin, reiteille kannattaa lähteä hyvissä ajoin aamutuimaan. Alue äänestettiin vuoden 2017 retkipaikaksi, mutta edelleen se näyttää olevan suosittu.

Valkeajärven-Ylisen Ritajärven risteyskohta.

Lähdin p-paikalta leveää ja hyväkulkuista Valkeajärven reittiä vasemmalle kohti Yliselle johtavaa risteystä. Ohitin Kannaksen laavun ja etenin risteykseen kohti Ylisen Ritajärveä, polun muuttuessa nyt kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi. Hetken kuljin pitkospuilla järven rannan tuntumassa, sitten sukelsin metsään ja tovin kuljettuani huomasin samat pitkospuut, joita olin hetki sitten kulkenut. Polun haasteet olivat tainneet ottaa täyden huomioni ja reittimerkit ehkä sen takia jääneet vähemmälle. Manasin mielessäni, mutta koska päivälle olin varannut jo muutakin, en lähtenyt uudestaan tutkimaan Ylisen reittiä ja sitä, missä kohden punaiset merkit varsinaiselle kierrokselle ohjasivat. Päätin sen sijaan jatkaa Alisen Ritajärven kierrokselle ja lähdin kulkemaan sitä myötäpäivään. Missään ei muuten lue suositeltua kulkusuuntaa, mutta vastaantulevasta väkimäärästä päätellen osa taitaa kulkea Alisen kierroksen vastapäivään.

Kannaksen laavu.

Alisen Ritajärven reitti vaihteli pitkospuita, kivikkoista rantapolkua, juurakkoista polkua ja metsäpolkua pitkin. Kierrokselle osuu myös muutamia korkeampia kohtia eli haastetta poluilta löytyy. Taukopaikkoja on Alisen puolella mukavasti.  Louhen ja Paavinhatun taukopaikkojen tuntumasta havaitsin myös uimalaiturit - reppuun kannattaakin pakata uikkarit ja pyyhe, jos vesi vetää puoleensa.

Paavinhatun taukopaikka on aika iso ja sen tuntumaan näyttää pääsevän myös autolla. Paavinhatulta ja Louhelta löytyy ilmeisesti erikseen varattavissa oleva mökkirakennuskin. Portaita ja laiturirakenteita löytyy, osaksi myös kun jatkaa Paavinhatulta kohti Valkeajärven kierrosta.

Näkymä Alinen Ritajärvelle.

Kaikkiaan mukava kierroksestani tuli, sää oli ehkä vähän liiankin hyvä - aurinko paistoi pilvien lomasta ja lämpötila oli kulkuni aikana kivunnut jo auton mittarin mukaan 24 asteeseen. Kieltämättä pulahdus veteen olisi ollut paikallaan, vaan siihen en ollut nyt varautunut.

Suosittelen kohdetta järviluonnosta pitäville ja jos kauempaa tulee, kannattanee yrittää kiertää kaikki kolme järveä. Seuraavalla kerralla taidan edetä eri suunnasta vastapäivään Alisen Ritajärven kautta kohti Ylisen kierrosta. Ehkä sillä suunnitelmalla onnistuisi paremmin kolmen järven kierros.

Pitkospuillakin kuljetaan.

Lisätietoa ja lähteet

Ritajärven luonnonsuojelualue, Sastamalan matkailusivusto

Ritajärven luonnonsuojelualue, retkikartta

Retkipaikka, reittikuvaus 

Sivut Facebookissa

Tunnelmia Tammireittien varrelta

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Heinäkuinen lauantai tarjoaa sopivan pyöräilysään. Aurinko paistaa ja lämmittää. Pyörällä polkijaa vilvoittaa onneksi lempeä tuuli. Tavoitteena on tutkia Tammireittien pyöräily- ja patikointikohteita.

Tapaamme sisareni kanssa Liedon kirkolla. Netin mukaan siellä sijaitsee kartta Tammireiteistä. Karttaa emme löytäneet, mutta Liedon kunnan infopisteen karttaa ja netin tietoja hyväksi käyttäen päätimme pyöräillä Ankalle (kylä Liedossa). Sieltä löytyi Luontopolulle ohjaava viitta. Aluksi piti pyöräillä hiekkatietä. P-paikalla oli Tammireitit kartta. Tutkimme karttaa. Tuttuja lietolaisia paikan nimiä. Muita retkeilijöitä ei näkynyt.

Pyörät lukkoon ja parkkiin. Reput selkään ja askelia toisen eteen taktiikalla pitkin luontopolkua. Polku kulkee hyvässä maastossa metsän suojassa. Korkeat sähkölinjat ihmetyttävät. Poikkeamme polulta läheiselle kalliolle katsomaan. Komeat tolpat kohoavat korkeuteen.

Selkeä ja uudenkarhea kyltti ’Luontopolku Nautela’ näyttää, että olemme oikealla polulla. Tosin tarkoituksemme ei ole tällä kertaa kulkea Nautelaan asti.

 Opastaulusta saamme lukea Kolopuusta, mikä seisoo komeana rinteessä.

’Katso oikealla olevaan järeään mäntyyn, jonka juurella on luontopolkutaulu. Näet oikean nykypäivän luonnonihmeen Kolopuun. Kolon on hakannut alun perin omaksi kodikseen todennäköisesti palokärki. Nyt kolossa asustelee mahdollisesti helmipöllö tai uuttukyyhky. Liito-oravakaan ei panisi pahakseen, vaikka tällaisia luonnonkoloja olisi metsissä parinsadan metrin välein. Koska näin ei nykymetsissä ole, mainittujen lintujen ja muiden kolopesijöiden elinolosuhteet ovat täysin ihmisen aktiivisen pönttöinnostuksen varassa. Tee hyvä työ: ripusta ainakin kolme eri kokoista pönttöä vuodessa erilaisiin metsiin – ylivoimainen vaiva se ei ole!’

Hetken kuluttua olemmekin jo laavun luona. Paikka näyttää tutulta. Kävimme täällä viime kesän pyöräretkellä. Tulimme silloin paikalle eri reittiä. Istumme nuotiota kiertäville puille ja pidämme evästauon. Muita kulkijoita ei ole retkemme aikana näkynyt, mutta on laavulla roskien määrästä päätellen vietetty aikaa.

Tauon jälkeen palaamme pyörien luokse. Maisema näyttää erilaiselta kuin mennessä. Maasto on kuivaa, joten kuljemme pienen matkan hakkuualueella olevaa polunpohjaa. Kaatuneen ja poikkisahatun lehtipuun rungosta nousee oksia suoraan ylöspäin. Suuri kanto on ontto, ehkä sekin on jonkun koti? Hakkuualueella on kaksi taulua; ne kertovat sammaleista ja kangasmetsästä.

 

Hakkuualue

Mustikoissa näkyy jo sinistä hehkua, mutta eivät ole vielä kypsiä. Metsämaitikat loistavat keltaisina ja maitohormien korkeat, sinipunaiset kukinnot huojuvat leppeässä tuulessa. Vaalean jäkälän joukosta pilkistää punainen hapero, mutta toukat ovat jo olleet sen luona aterialla. Tumman ruskea tatti on saanut saman kohtalon. Ohdakkeiden punaiset kukat tuovat mieleen Kilpisjärven reissun. Silloin Saanan juurella kasvoi kainaloihin asti ulottuvia huopaohdakkeita.

 

Vääntelän silta

Retkemme jatkuu pyöräillen Liedon keskustaan. Käymme kaupassa, sillä vatsassa on nyt tilaa jäätelölle ja mansikkaviinerille. Jatkamme matkaa Hämeentien reunassa kulkevaa pyörätietä Turkuun päin. Lietniemessä alitamme Hämeentien ja löydämme Vääntelän sillan, joka ylittää joen. 

Vesi on alhaalla sillan luona

Vesi on alhaalla. Sillan opastaulu kehottaa pitämään 2 metrin välin. Tulee mieleen koronavaroitukset. Silta kestää meidät ja pääsemme onnellisesti jatkamaan retkeämme.

 

Matkailutilan mainos auton kyljessä

Pian tulemme Ilmaristen Matkailutilan luokse. Pysähdymme ja tutkailemme Tammireitti taulua Vääntelä. Muistelemme myös serkkumme Pekan syntymäpäiväjuhlia, joita vietettiin Matkailutilalla.

Pieni matka pyöräilyä hiekkatiellä ja olemme Vanhalla Tampereen tiellä. Jatkamme pyörätietä Turkuun päin. Käännymme Metsämäen raviradan luota Haagan tielle. Tielle on tuotu paksu kerros sepelinsekaista tavaraa. Pitää kulkea varovasti, jotta pyörän kumit pysyvät ehjinä. Samalla voi ihailla komeita hevosia, mitkä laiduntavat tien molemmin puolin.

 

Haagan riippusilta

Muutaman mutkan jälkeen tulee näkyviin joen ylittävä riippusilta. Sillalta näkyy Liedon Vanhalinnan linnavuori. Tämän riippusillan alta meloimme, kun Rinkka järjesti Satu Eklundin opastuksella melontaretken Halisista Vanhalinnan linnavuorelle ja takaisin.

 

Takana näkyy Vanhalinnan linnavuori

Ilta jatkuu kauniina. Pääsemme alittamaan autotien pyöräilijöille ja kävelijöille tarkoitetun tunnelin kautta. Tien varteen on pystytetty pyöräilijöille uusia viittoja. Ravattulassa on uudistettu Hämeentien ja Ohitustien risteys, joten viitat ja uudet ohjeet ovat tarpeelliset.

 

Silta Kuralan Kylämäen kohdalla

Ennen kuin tiemme erkanevat käymme vielä katsomassa Kuralan Kylämäen kohdalla olevan joen ylittävän sillan. Ulpukat kukkivat, pari poikaa heittelee uistinta. Joen toisella puolella näkyy pyöräilijöitä ja kävelijöitä.

 

Ulpukat loistavat Aurajoessa

Me tyydymme tällä kertaa vain katselemaan, sillä takana on tarpeeksi kilometrejä niin pyöräillen kuin kävellen. Ilta on jo pitkällä. Molempien on paras polkaista suorinta reittiä kotiaan kohti.

Mukavan retkipäivän saimme taas viettää yhdessä ulkoillen. – Niin ja tapasimme Liedon kirkon luona myös kaksi serkkuamme. He olivat kesäretkellä kiertämässä lähialueen hautausmaita.

 

Uudet, hienot viitat ohjaavat pyöräilijöitä