Pyöräretki Yläneelle

 

Teksti ja kuvat Armi Laamanen

Olen haaveillut pyöräileväni Yläneen Valasrantaan kauniin Pyhäjärven rannalle. Matkaa sinne tulee vähän yli 60 kilometriä. Suunnittelin matkaa jo viime kesänä, mutten vielä silloin tullut lähteneeksi vai sanoisinko en uskaltanut lähteä.

Menomatka sujui suunnitelmien mukaisesti 26 asteen helteessä Raisiosta Paattisten kautta Savojärvelle. Siellä ruoka ja uimatauko, jonka jälkeen matka jatkui Yläneen keskustaan, ostokset iltaa varten ja siitä leirintäalueelle Valasrantaan: yhteensä 69 km. Matkan aikana olin kuitenkin juonut vettä liian vähän ja päänsärky alkoi vaivata. Helteessä ja hikoillessa nestetakkauksen määrää ei voi millään normaalilla parilla litralla päivässä täyttää ja pääparkani kyllä ilmoittaa, milloin nesteytys on jäänyt vajaaksi.

Valasrannassa oli upea ilta, järvi oli peilityyni ja lämpöä riitti. Ei hyttysiä, ei paarmoja eikä mäkäräisiä. Täydellistä. Mukavia ihmisiä, avulias henkilökunta, siisti leirintäalue ja kaikki toimi hyvin. Hiljaisuus alkoi kello 23 ja sitä todella noudatettiin. Tosin linnut eivät olleet lukeneet alueen sääntöjä ja aloittivat laulunsa jo kello neljältä.

Aamulla aamukahvin ja evästelyn jälkeen pakkasin teltan, matkatavarat ja kotimatka alkoi. Olin suunnitellut palaavani takaisin toista kautta eli Raasinkorven, Rantapihan, Vahdon ja Ruskon kautta kotiin. Aurinko alkoi jo aamupäivällä porottaa kuumasti ja otin mukaan reilusti juotavaa. Matka metsätietä pitkin keskellä susikorpea oli mielenkiintoinen. Poikaystävälle olin lähtiessäni toivotellut, että nähdään joskus, jos susi ei syö. Susia en nähnyt, sen sijaan en ole eläessäni nähnyt niin paljon kauniita päiväperhosia kuin siellä metsäteiden varsilla. Ihanaa, että vielä on perhosia, kaupungissa niitä näkee vähemmän. Yhtään ainoata autoa en metsäteitä polkiessani nähnyt, sen sijaan vastaan tuli polkupyörällä toinenkin retkeilijä.

Navigaattorini paapatti selkärepussa ja neuvoi Y-risteyksessä jatkamaan eteenpäin Lautsaarentietä, mutta eihän siellä keskellä metsää ollut katukylttejä, jotka olisivat kertoneet, kumpi on Lautsaarentie. Joten pari kertaa valitsin väärän tien, mutta onneksi navigaattori alkoi pian ehdotella U-käännöstä. 38 kilometriä sorateitä oli kyllä sellainen kokemus, etten suosittele ajamaan ilman läskipyörää, ei ainakaan kapeilla renkailla.

Rantapihalla kävin uimassa ja viilentymässä, täytin vesipullot ja suunnittelin seuraavan etapin Falkinkoskelle. Siellä taas uinti, pään kastelu ja märät uikkarit shortsien ja T-paidan alle viilentämään helteessä. Kioski oli kiinni, joten en saanut vesivarastoani täydennettyä vaan piti yrittää pärjätä seuraavalle tauolle asti sillä mitä oli.

Matka Falkinkoskelta Nousiaisiin on vain vajaat 10 kilometriä ja vihdoinkin asfalttia, jee! Enpä ole muistaakseni aikaisemmin elämässäni asfalttia kaivannutkaan. Taisi lähteä matkavauhti lapasesta, sillä ajoin vauhdilla ohi Vahdon tienhaaran. Paahtava aurinko paistoi suoraan kasvoihin ja käsivarsiin. Aurinkosuoja oli 50, mutta silti tuntui, että käsivarret ja poskipäät alkavat palaa poltteessa ja päässäni kiehuu pyöräilykypärän alla. Päästyäni Nousiaisiin menin ensimmäiseen kauppaan viilentymään, täydentämään vesivarastoa ja ostamaan jäätelöä. Katsoin säätiedotusta, helle jatkuu illalla kello 23 asti, joten jos aion odottaa viileämpää ilmaa, saan odottaa aamuyöhön. Tuntui jo hetken siltä, että pitäisikö jättää pyörä ja hakea huomenna?

Tunnin verran jäähdyttelin varjossa. Toinen pyöräilijä meni ohitseni ja sanoi, että kyllä tämä 32 astetta alkaa olla jo vähän liikaa. Vastasin: tosiaan! Mietin, että minulla on enää vajaat 20 kilometriä matkaa jäljellä, eihän se ole paljon mitään, mutta tuo auringon paahde. Kukaan hullukaan ei ole enää tällä ilmalla auringossa, muuta kuin vilvoittavan veden ääressä. Nyt ymmärrän, miksi etelän maissa vietetään siestaa.

Nousiaisista Maskuun aurinko alkoi jo paistaa hieman takaviistosta, mutta lämpöä oli edelleen se 32 astetta varjossa, joten auringossa? Paljon!  Seuraavan tauon suunnittelin Maskun hiekkakuopille, jossa pääsisi kolmannen kerran pulahtamaan vilvoittavaan veteen ja kastelemaan hyöryävän päänsä. Eikun matkaan.

Maskun keskustan kohdalla suunnitelma kuitenkin muuttui, sillä auringon edelleen paahtaessa pilvettömältä taivaalta mietin miten voisi ajaa edes vähän varjossa. Metsämatkaa Yläneeltä Rantapihalle oli auttanut se, että ympärillä oli korkeat puut, jotka suojasivat paahteelta. Siispä käännös oikealle Maskun keskustaan, kirkon ohi Tokmannille vielä kerran täyttämään vesivarastot, käymään vessassa ja kastelemaan pää. Ei haittaa, jos ihmiset katsoo, mulla on hiki. Loppumatka Piuhan kautta metsän suojassa Raisioon. Paluumatka 72 km helvetillisessä helteessä, en suosittele. Silti, upea reissu. 

Ensi vuonna uudestaan. : )

 

Kilometrejä kisaillen

 Teksti ja kuva Armi Laamanen

 

Minulla on ollut pitkä tauko pyöräilyssä. Taisi mennä lähemmäs 20 vuotta, etten paljonkaan pyöräillyt. Auto oli alla useimmiten, koska se on niin helppoa ja olen perusluonteeltani laiskanpulskea niin kuin kai aika moni meistä. Itsensä pitää pakottaa liikkeelle lihasvoimin kun kerran helpompiakin tapoja löytyy.

Kun pitkän tauon jälkeen keväällä 2019 lähdin ensimmäistä kertaa pyörällä liikkeelle, pelotti. Tuntui, että osaanko enää edes ajaa polkupyörää. No, eihän taito onneksi katoa, kun sen on kerran oppinut. Onneksi olen aikoinaan hankkinut kunnollisen 21-vaihteisen polkupyörän. Siinä on riittävästi vaihteita ylämäkiin ja vastatuuleen.

Keväällä 2019 lähdin ensimmäisen kerran Rinkan maanantaipyöräilyille ja tuntui, että huh huh, kylläpä oli raskasta, mutta kesän mittaan pyöräilykunto koheni ja syksyllä maanantaipyöräilyt sujuivat jo ihan mukavasti.

Tämä kevät muutti meidän kaikkein elämää. Piti keksiä muita liikuntamuotoja kun ei päässyt uimaan tai yhteisille lenkeille. Kaivoin pyörän esiin, käytin huollossa ja lähdin liikkeelle. Netistä löytyi Kilometrikisa. Kisa on työyhteisöjen, yhdistysten, seurojen, harrastusporukoiden, ystäväporukoiden tai minkä tahansa joukkueiden välinen leikkimielinen kilpailu, jossa osallistujat kirjaavat pyöräilykilometrejään tai -minuuttejaan ylös ja kartuttavat oman joukkueen saldoa. 

Kisassa on kolme sarjaa:

• Piensarja (alle 25 osallistujaa)
• Suursarja (yli 25 osallistujaa)
• Tehosarja (pyöräilyseurat, liikuntayhdistykset ja muut "ammattilaiset" tai aktiiviharrastajaryhmät)

Ajattelin, että ehkä joku muukin Raision Rinkassa saattaisi innostua pyöräilemään Kilometrikisassa, keräämään kilometrejä, säästämään bensaa ja kohottamaan kuntoa.  Saimme mukaan Raision Rinkan joukkueeseen 38 pyöräilijää, joista osa pyöräili sähköllä ja osa ilman. Ihan mahtavaa, että niin moni lähti mukaan kisaan kirjaamaan kilometrejä. 

Pääsimme heti ensimmäisenä vuonna suursarjaan, jossa vaaditaan yli 25 osallistujaa. Lopputuloksena meillä on pyöräiltyjä kilometrejä 33 577. Huikea määrä kilometrejä - sillä kävisi jo 15 kertaa Ivalossa edestakaisin! Bensaa säästettiin 2350 litraa ja hiilidioksidipäästöjä  5875 kg. Varmasti myös kunto koheni jokaisen pyöräilyn myötä ja kesän säät olivat suosivat pyöräilijöitä.

Kisaan osallistuminen kannusti ainakin minua jättämään auton kotiin ja kesän lopussa oli mukava katsoa miten paljon kilometrejä tulikaan pyöräiltyä. Minulle niitä tuli 1862 km. Korona pandemiakaan ei haitannut pyöräillessä ulkona ja itsekseen. 

Ensi vuonna uudestaan, eikö totta!

Pyrähdys pyörällä rannikko-Ruotsin eli Roslagenin maisemissa

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Ruotsi on pyöräilymaa. Lounaisessa Suomessa asustavana sinne on luonteva siirtyä pyöräilemään ainakin siinä vaiheessa, kun saaristotiekierrokset alkavat tuntua liian ruuhkaisilta ja Ahvenanmaan saaristokin lienee jokseenkin koluttu. Muutamiakin kertoja Ruotsin rannikolla pyöräilleenä, voin todeta pyöräretkeilyn onnistuvan siellä ihan yhtä hyvin kuin koti-Suomessakin. Joku voi toki todeta pakollisen laivamatkan hankaluudeksi, mutta kun siihen suhtautuu vain hieman pidempänä lossimatkana, voi se muodostua mukavaksikin lisukkeeksi ja vaihteluksi pyöräilylle.

Tässä bloggauksessa kerron minkälaisen kierroksen ehtii hyvin tekemään viidessä päivässä sen enempiä kilometrejä "suorittamatta" peruspyöräilykunnolla. Tähän kierrokseen sisältyy pyrähdys myös Ahvenanmaan pääsaarelle Fasta-Ålandiin. Kierrosta on mahdollista pidentää sekä Ruotsin että Ahvenanmaan puolilla maun mukaan. Pyörämatkoillani yövyn aina kuivien lakanoiden väleissä ja tästä kertomuksesta löydät muutaman esimerkin B&B-tyyppisistä yöpymispaikoista Roslagenin alueella.

Reittini kulki Raisiosta Naantalin satamaan, josta siirryin Finnlinesin uudella ropax-aluksella Kapellskäriin. Kapellskäristä jatkoin Norrtäljeen, sieltä Väddön saaren eteläosaan Björkölle. Kierros sieltä jatkui edelleen Grisslehamniin, josta lautalla Ahvenanmaan Eckeröön. Eckeröstä pyöräilin Maarianhaminaan ja "ruotsinlaivalla" Turkuun. Lopuksi pyöräilin Turusta kotiin. Yhteensä siis pyöräilyä viitenä päivänä ja neljä yöpymistä. Sää vaihteli kesäkuun lopulle ajoittuneesta reissusta puolipilvisestä aurinkoiseen, myrskyyn, kohtalaiseen tuuleen ja osuipa ajankohtaan myös erittäin helteistäkin ajokeliä. Sadevermeet olivat mukana, mutta niille käyttöä ei nyt ollut.

Reittini Ruotsin puolella.

Roslagen on Tukholman saaristoa

Roslagenin alue käsittää Tukholman saariston Ahvenanmeren puoleisen rannikon.  Roslagen kattaa neljä saaristokuntaa: Vaxholmin, Österråkerin, Norrtäljen ja Östhammarin. Alueen pienempiä paikkakuntia ovat mm. Öregrund, Österbybruk ja Grisslehamn. Roslagen on kesäasukkaiden suosimaa aluetta. Sieltä löytyy niin idyllistä maaseutua kuin rikkonaisia saariakin.

Alueen pyöräilyreittikartta kannattaa ehdottomasti hankkia. Karttoja myy esimerkiksi Sweden by bike ja tämän reissun alue sijoittuu kartalle Norra Roslagen. Olen Ruotsin pyöräilykarttani hankkinut em. nettikaupasta ja saanut ne aina luotettavasti kotiini.

Kustlinjen-pyöräreitti kulkee pitkin Roslagenia.

Lisätietoja:  Visit Roslagen Pyöräilykarttoja: Sweden by Bike    Startti: Naantalin satama - Kapellskär - Norrtälje (35 km)  Naantalin satamassa pitää olla hyvissä ajoin, koska lähtöselvitys sulkeutuu jo tuntia ennen laivan lähtöä. Satamassa oli enimmäkseen rekkoja, muutamia henkilöautoja ja yksi motoristi kahden pyöräilijän lisäksi. Pääsimme laivaan ennen rekkoja ja autokannella oli opastaja paikalla. Hyvä niin, koska tällä autokannella ei ollut mitään erityispaikkoja pyörille. Autokannet lastattiin myöhemmin tupaten täyteen - pääasiassa rekkoja.  

Odottelua Naantalin satamassa.

   Pyörät kannattaa aina kiinnittää kiinteästi johonkin soveltuvaan paikkaan autokannella. Pyörän pysymiseen paikoillaan pelkän jalan varassa ei kannata luottaa. Matka Naantalista Ahvenanmaan Långnäsin kautta Kapellskäriin kestää n. 8 tuntia. Olin varannut matkan ajaksi pienen hytin, joten siellä oli hyvä säilyttää pyörälaukut ja vaihtaa pyöräilyhousujen tilalle muunlaiset pöksyt. Rahtilaivalla matkan hintaan kuuluu aina ruokailu ja tällä aamupäivän lähdöllä syötiin niin lounasta kuin päivällistäkin. 
Rekkojen lastaaminen laivaan vei aikaa sen verran, että matkaan päästiin vasta noin tunti laivan alkuperäisestä lähtöajasta poiketen. Saavuimme kuitenkin aikataulun mukaan illansuussa Kapellskäriin ja täältä pyöräilimme Norrtäljeen ensimmäiseen majapaikkaamme n. 20 km. Menimme suoraa reittiä, mikä tarkoittaa E18-tien pientareella pyöräilyä. Reitti oli aika turvaton, koska tietä parannellaan ja menossa olevat tietyöt olivat kaventaneet kaistoja melko lailla. Rekkoja tuntui pyyhältävän ohitsemme aivan tajuton määrä, välissä lähes hihansuuta hipoen. E18-tien reunaan näyttää rakentuvan pyörätie ja toivottavasti seuraavan kerran ajelen sitä pitkin.  E18-tie muuttuu moottoriliikennetieksi n. 7-8 km ennen Norrtäljeä. Moottoriliikennetiellä ei saa pyöräillä ja pyöräreitti ohjaakin juuri ennen tien muuttumista vähän hiljaisemmalle reitille maalaismaisemaan.   Norrtäljessä majapaikkana oli Sven Fredriksson B&B,  jonka olen jo aiemmin havainnut hyväksi hinta-laatusuhteeltaan.  Kyseessä on 2-tasoinen rivitalohuoneisto, jonka alakerrassa isäntä itse asustaa. Sijainti on lyhyen kävelymatkan päästä keskustan alueelta. Jos majapaikkaan saapuu iltasella ja mielii vielä kaupungille syömään, kannattaa tarkistaa ravintoloiden aukioloajat. Olin juhannuksen jälkeisellä viikolla liikenteessä ja suurin osa varteenotettavista kuppiloista näytti menevän kiinni jo klo 22.00.   Norrtäljessä kannattaa ehdottomasti tehdä kaupunkikierros ja käydä turisti-infossa katsomassa löytyisikö matkaan soveltuvia karttoja, muita esitteitä tai kysellä reitin varrelle osuvista kohteista. Norrtäljessä löytyy niin vanhaa kuin uuttakin. Kaupunki perustettiin jo vuonna 1622. Vanha keskusta on rauhoitettu autoilta.  Turisti-info löytyy joen varrelta osoitteesta Lilla Brogatan 3B.  

Norrtäljen torilta löytyy vanha raatihuone.

  Lisätietoja:  
Finnlines, matkavaraukset Norrtäljen kunta Wikipediassa Norrtälje, Visitroslagen   Norrtälje - Gåsvik - Björkö, Väddö (45 km)    Kaupunkikierroksen jälkeen matka jatkui maaseutua pitkin kohti Gåsvikia, jossa ruokatauko ja sieltä seuraavaan majapaikkaan Väddön saaren eteläiseen osaan. Gåsvikissa sijaitsee Edbladin tehtaanmyymälä ja ainakin naisväki saattaa tuntea Edbladin korut. Tehtaanmyymälän yhteydessä on hyvä ravintola, jossa voi nauttia lounasta. Pyöräreittien varrelta kannattaa muutenkin tarkistaa etukäteen sopivat ruokapaikat, koska maaseudulla niitä ei kovin tiheässä ole. Jos sopivaa ruokapaikkaa ei ennen majapaikkaa löydy, niin Norrtäljessä kannattaa käydä ICA-kaupassa ostamassa evästä mukaan. 
Seuraava yö vietettiin Salnö Gårdissa, joka on vanha kartano ja toimii B&B-tyyppisenä majapaikkana ja tilauksesta juhla/kokouspaikkana. Reitille osui Barnens Ö - "lasten saari", joka on tunnettu lasten kesäleiripaikkana. Varoituskylttejä näkyi tien varrella "Barn koloni" ja itse askarreltuja liikennemerkkejä 50-aluerajoituksista.   Tämä pyöräetappi halkoi päällystettyjä kiemuraisia maaseututeitä. Väddön saarelle siirryttyä tie kulkee osin Väddön kanavan reunaa ja peltomaisemien sijaan vaihteluksi on mukava ihastella kimaltavaa vettäkin. Reitin varrelta aivan tien vierestä löytyy pieni satama-kahvila, jossa voi hetken hengähtää ja ihmetellä kanavan liikennettä. Salnö Gårdissa oli mukavan rauhallista. Alueelta löytyy luontopolku, jonka voi kiertää vaihteluksi pyöräilylle. Mikäli majoittuva haluaa iltasella ruokaa, kannattaa sitä tiedustella etukäteen. Tiloista löytyy toimiva keittiö, joten iltasyömistä on mahdollisuus myös itse puuhata. 

Salnö Gård -kartanon B&B-majoitus.

   Lisätietoja:  Edblad, tehtaanmyymälä ja ravintola Gåsvikissa Salnö Gård Barnens Ö
Björkö, Väddö - Älmsta - Grisslehamn (32 km)
Salnö Gårdilla syödyn aamupalan jälkeen laukut pyörien päälle ja menoksi kohti Grisslehamnin "kalastajakylää". Reitin alku poljettiin muutamia kilometrejä samaa reittiä mistä kohteeseen saavuttiinkin: ohi Barnens Ö:n, lasten kesäleirien ja vilkasta menoa näytti pihoilla aamupäivän aikaan jo olevankin. Älmstan kylässä voi pitää taukoa ja jäädä odottamaan vaikka Älmstaa halkovan Väddön kanavan läppäsillan avautumista. Kanavan lähituntumasta löytyy käymiskokemuksen arvoinen kreikkalainen ravintola Zorbas ja ICA-kauppakin pienen matkan päästä ohi Zorbas-ravintolan. 

Väddön kanava, Älmstan avattava läppäsilta.

Kanavalla vietetyn pienen tauon jälkeen jatkoimme kohti Grisslehamnia vievää reittiä. Älmstasta vähän matkaa Grisslehamnin suuntaan löytyy Väddö Gårdsmejeri, jossa voi nauttia vaikka jäätelöllä täytettyjä lettuja. Tällä kertaa tosin saimme letut ilman jäätelöä, mutta hillon ja kermavaahdon ryydittäminä ne menivät vauhdilla alas.  

Heja Sverige! Herkutteluhetkiä tauolla.

 
Pyöräreitteinä Älmstasta Grisslehamniin voi polkea pitkulaisen Väddön kanavan molemmin puolin. Kummallakin puolella kanavaa on näkymät omanlaisensa. Tällä kertaa poljettiin Väddön kanavan itäistä puolta. Siinäkin on kaksi vaihtoehtoa: toinen kulkee hiekkaisia pikkuteitä pitkin ja toinen päällystettyä ja vilkasliikenteistä tienpiennarta. Valitsimme päällystetyn vaihtoehdon lähinnä sen vuoksi, että saapuisimme Grisslehamniin ajoissa. Ajopäivälle osui myös helteinen keli, aamupäivän aikana lämpötila alkoi nopeasti kivuta kohti 28 asteeseen. Seuraavan päivän aamuna oli tarkoitus siirtyä lautalla Ahvenanmaalle ja pitihän sitä ehtiä nauttimaan kalastajakylän tunnelmasta.Päällystetty reittimme kulki Väddön kanavan myötäisesti ja aukeimmilla paikoilla kanavalta puhaltava kohtalainen tuuli antoi hieman apuja takasivusuunnasta matkantekoon.   Grisslehamniin saavuttiin alkuiltapäivästä ja poikkesimme ennen majapaikkaan menoa satamassa lounastamassa. Satama on kesäaikaan vilkas, erityisesti Eckerö Linjenin laivan saapuessa ja lähtiessä. Satamasta löytyy niin jäätelöä, kalatuotteita kuin lounastakin. Grisslehamnin ehkä pakollinen nähtävyys on myös taiteilija Albert Engströmin ateljee-museo, joka löytyy tien varrelta vähän ennen Grisslehamnin keskustaa. Käymisen arvoinen, ehdottomasti. 

Kalastusaluksia Grisslehamnin satamassa.

   Majapaikka Grisslehamnissa oli Pensionat Solgården, joka löytyy keskeiseltä paikalta, läheltä ICA-kauppaa. Vanhasta päärakennuksesta löytyy vanhaa kunnioittaen sisustettuja persoonallisia huoneita ja pihapiiristä myös yöpymismökkejä. Paikka tuntui olevan melko suosittu, johtuen varmaan osaksi siitä, että kylän toinen pensionaatti oli jostain syystä suljettu.  

Pensionat Solgården Grisslehamnissa.

   Lisätietoja:   Älmsta Wikipediassa Restaurang Zorbas ÄlmstaVäddö Gårdsmejeri Albert Engström atelje Pensionat Solgården   Grisslehamn - Eckerö, Fasta-Åland - Maarianhamina (40 km)  Aamupalan jälkeen taas laukut pyörien päälle ja lyhyt pyöräily satamaan. Edeltävänä päivänä puhaltanut tuuli oli aamuyön aikana yltynyt myrskyksi ja vettäkin tihutteli hieman. Eckerö Linjenin m/s Rospiggen aluksella olikin tuulen johdosta pienoisia haasteita kiinnittyä laituriin. Laivaan ajettaessa autokannella ohjeistettiin heti kiinnittämään pyörät laivan kylkiin, koska tiedossa oli kovaa sivutuulta ja keinuttelua parisen tuntia kestävän merimatkan aikana. Tuuli puhalsi puuskissa lähes 19 m/s sivuttain, joten kyllähän se jonkin verran keikuttelikin.   

Eckerö Linjenin m/s Rospiggen vihdoin laiturissa.

  Eckeröön saavuttiin myrskystä huolimatta ongelmitta ja siitä matka jatkui kohti Maarianhaminaa. Eckeröstä Maarianhaminaan voi polkea kahta eri reittiä: merkittyä kiemurtelevaa pyöräreittiä maaseutumaisemissa tai sitten suorinta tietä 1-tien piennarta. Tällä kertaa valitsimme suorimman reitin: tuuli puhalsi edelleen kovaa milloin sivusta vastaan ja milloin taas takasivusta myötäiseen. Onneksi ei satanut.   Maarianhaminaan saavuttiin myöhemmin iltapäivällä. Maarianhaminassa on paljon nähtävää ja tekemistä. Käymisen arvoisena pidän ainakin Pommern-laivaa ja Ahvenanmaan merimuseota, jotka  löytyvät läntisen sataman (se minne ruotsinlaivat saapuvat) kupeesta. Jos ei museolle ole aikaa, kannattaa pyöräillä itäsataman puolelle merikortteliin nauttimaan jäätelöä ja nuuhkimaan tunnelmia siellä. Majapaikkana oli hotelli Esplanadin pihapiiristä löytyvä huoneisto (apartment), jonka pesukoneessa puhdistuivat kätevästi hikiset pyöräilyvarusteet.  

Kappeli Maarianhaminan merikorttelissa.

   Lisätietoja:   Ahvenanmaan tiekartta 
Ahvenanmaan merenkulkumuseoAhvenanmaan merikortteli, Sjökvarteret Eckerö Linjen Ahvenanmaa, varaukset   Ympyrä sulkeutuu: Maarianhamina - Turku - Raisio (14 km)  Laivat lähtevät Maarianhaminasta Turkua kohti iltapäivällä, joten kaupunkia on aikaa tutkia vielä aamupäivä. Jos ei ole ennen maistanut Ahvenanmaan pannukakkua, Ålands pannkakaa, kannattaa se käydä nauttimassa esimerkiksi idyllisessä leipomo-kahvila Bagarstuganissa (Ekonomiegatan 2). Myrskytuuli oli nyt lientynyt kohtalaiseksi ja laivat pääsivät ongelmitta Maarianhaminaan. Olimme ajoissa satamassa ja pääsimme seuraamaan kahden eri varustamon kahden eri laivan saapumis- ja lähtöseremonioita. Turkuun saavuttiin illansuussa ja reissu alkoi olla sitä myötä taputeltu.    Reitin pidennysmahdollisuuksia  Ruotsin puolella voisi pyöräreitin ohjailla menemään eteläistä Roslagenia mm. kesäkaupunki Vaxholmin kautta Tukholmaan. Tukholmassa onnistuu pyöräily hyvin ja itse olen siellä ottanut kohteeksi Djurgårdenin saaren, missä liikenne ei ehkä ole niin hektistä kuin itse ytimessä. Djurgårdenin saarelta löytyy käymisen arvoisina paikkoina mm. Abba-museo, Vasa-laivamuseo ja Skansen. Koko saari on mahdollista pyöräillä ympäri. Museokierroksen jälkeen voi yöpyä jossain mukavassa paikassa ja lähteä aamu-/iltalaivalla kohti Turkua. Tukholman saaristossa on erittäin kattava yhteysalusverkko ja aluksiin otetaan mukaan myös polkupyöriä. Jos vaikka epäilyttää ajo Tukholman keskustaan, niin esimerkiksi Vaxholmista voi hypätä yhteysaluksen kyytiin pyörän kanssa ja näinkin pääsee keskelle Tukholmaa kätevästi.  Ahvenanmaalla voisi Eckeröstä polkea saaren pohjoispuolelle Getaan, sieltä Kastelholmaan ja Långnäsiin. Långnäsistä voi hypätä sitten vaikka Naantaliin matkaavan rahtilaivan kyytiin. Getassa on nähtävyydet lähinnä luonnossa: kallioita ja luolia, Kastelholmassa linna ja sen läheisyydestä löytyvässä vierassatamassa voi käydä nauttimassa pullakahvit ja katsella veneitä. Noin esimerkiksi ja kuka mistäkin pitää.   Kiitos, jos luit tähän asti. Jos et ole ennen kokeillut miltä aktiivilomailu pyörän selässä tuntuu, toivottavasti sait kipinän ja hyppäät satulaan.   

Kissakaverit kiittävät, kun ajellaan varovaisesti. Myös pyörällä.

  Lisätietoja:  Pyöräily Tukholmassa, kaupungin verkkosivutPyörätiekarttaTukholman pohjoisosa
Pyörätiekartta Tukholman eteläosa     



   

        

Pyöräillen halki Ahvenanmaan

Teksti ja kuvat: Satu Eklund

Tarjolla luontoa ja kulttuuria

Sain nauttia kuusi päivää lomailijan vapautta polkupyörän päällä, kun osallistuin Eräkarkun opintoihini kuuluvalle pyöräretkelle Ahvenanmaalla. Mukanamme kulki koulun auto peräkärryineen matkan ajan huoltoautona. Näin meidän pyöräilijöiden ei tarvinnut kantaa painavia laukkuja mukanamme vaan pikkureppu päivän aikana riitti.

Matkalla Kustavista Brändöön

Matka alkoi Kustavista ja reilun puolen tunnin päästä olimmekin jo Ahvenanmaan puolella, Brändön saarella. Retken ohjelmassa luonto ja kulttuuri ovat pääosassa. Lintuhavaintojen keräys alkoi heti yhteysaluksen lähdettyä Kustavista. Päivän oppaat olivat järjestäneet vierailun Brändön kunnantalolle, jossa saimme kuulla paikallisen luontokartoittajan luontokerrontaa ja kunnanjohtajan informaatiota Brändön kunnasta. Pyöräily jatkui vielä saaren eteläosaan, josta jatkoimme matkaamme vielä Kumlingen saarelle. Kumlingessa teimme paljon lintu- ja kasvihavaintoja ja piipahdimme myös kirkossa. Leirintäalueella kukkui käki. Tuota ääntä olin jo ehtinyt vähän kaipaamaan, sillä en ollut vielä tänä kesänä päässyt kuulemaan käen kukkumista tätä ennen.

Lounas- ja valokuvaustauko

Aamulla ajoimme uudelleen halki Kumlingen saaren. Matkalla lauloi keltasirkku ja monet muut linnut, joista kaikkia en tunnistanut. Rantakalliolla saimme tietoa kivilajeista ja monista rannalla kasvavista kasveista. Yhteysaluksella matkamme jatkui kohti Vårdön saarta. Kävimme Vårdön kirkolla ja saimme kuvattua kasvikokoelmaan uusia lajeja. Päivästä tuli lämmin ja olikin mukava pitää lounastauko ulkona ja keitellä retkikeittimellä ruokaa, kun kirkon lähellä sattui olemaan viihtyisä levähdyspaikka pöytineen ja penkkeineen. Pyöräily jatkui ja lossi vei meidät pääsarelle Sundin kuntaan. Sundissa oli pieni museo, jossa kävimme katsomassa lyhyen videon Bomarsundin linnoituksen historiasta ja sen jälkeen pääsimme linnoitusaluelle.

Bomarsundin linnoitusaluetta Sundissa

Turistin roolista hyppy oppaan rooliin

Kolmas retkipäivä oli minun ja kahden kurssitoverini opastuspäivä. Oli aika unohtaa päivän ajaksi turistin rooli ja opetella olemaan oppaan roolissa ja toimia sen mukaan. Aamun keli ei ollut kovin rohkaiseva ja tiedossa olisi pisin pyöräiltävä matka koko reissun aikana. Olin alkumatkan ajan peränpitäjän roolissa pyöräillessä, kun lähdimme aamun sateessa kohti Kastelholman linnaa. Linnassa meillä oli varattuna opastettu kierros. Ehdimme myös piipahtaa linnan viereisellä mäellä vankilamuseossa. Linnakierroksen jälkeen pidimme sadetta ja lounastimme ravintola Smakbyssä, jonne olimme varanneet pöydän etukäteen. Loppupäivän ajan oli minun vuoroni vetää pyöräilevää letkaa kohti Eckeröä ja leirintäaluetta. Pysähdyimme Taffelin tehtaanmyymälän kohdalla, Uffe på Berget kahvilan ja näkötornin luona ja Hammarlandin kirkolla. Sade antoi kuitenkin myöten ja pitkän matkan polkeminen palkittiin sateettomalla iltapäivällä. Oli mukava päästä saunaan märän päivän jälkeen.

Sadetta, paistetta ja museokäyntejä

Leirielämää polkupyöräillen

Neljäs retkipäivä alkoi Eckerön museotarjontaan tutustuen. Kävimme ensin metsästys- ja kalastusmuseossa, polkaisimme sitten pienen matkan ja kävimme vanhalla posti- ja tullitalolla. Saimme kuulla Ahvenanmaan menneiden aikojen postipolusta.

Matkamme jatkui Eckeröstä kohti Maarianhaminaa. Matkalla satoi pientä suihkupullosumusadetta ja vaihdoin jalkaani valmiiksi märät kengät, jotta ne toiset edes pysyisivät kuivina. Matkalla pysähdyimme Ramsholmenin lehdon luona kaunista luontoa ihailemassa. Illalla kävimme koko porukalla pizzalla Diablossa. Outoa oli, että keskustan kauppa oli mennyt kiinni jo kuudelta ja toisen kaupan etsintään meni ainakin muutama kilometri ylimääräistä polkemista. Toinen kauppa löytyi kuitenkin melko läheltä keskustaa. Teimme naisvoimin pienen iltakävelyn Maarianhaminan lintupuistoon, jossa oli vapaana riikinkukkoja ja olipa siellä häkeissä kanejakin.

Verikuljenpolvi 

Verikurjenpolvet olivat tienvierustalla yleinen näky.

Kohti Kökaria - myrskyluodon saarta

Meitä odotti aikainen herätys, sillä edessämme olisi 30 km polkemista, jotta ehdimme Kökariin lähtevälle yhteysalukselle ajoissa. Lähdimme matkaan seitsemältä ja saimme sadetta niskaan. Matkalla Lemlandin ja Lumparlandin halki ei ollut huoltoasemia eikä kahviloitakaan, joka olisi ollut aamupäivän aikaan auki. Yhdeksän aikaan satoi hetken aivan saavista kaataen ja silloin viimeistään kastuivat niidenkin kengät ja sukat, jotka olivat tähän asti säästyneet. Huoltoauton opas löysi kilometrin sivutieltä poiketen kyläkaupan ja järjesti kaupan väen keittämään meille kahvit. Pääsimme kahvilan sijaan kaupalle juomaan lämmikettä ja ostimme samalla muutakin. Sade piti pientä taukoa tässä vaiheessa. Mietin, että yksin sateessa pyöräily olisi lytännyt mielen maahan, mutta ryhmässä on ihan erilaista. Olemme kaikki aivan yhtä märkiä ja surkeita, vaikka ei tässä pyöräilyssä nyt mitään surkeaa ollut. Maisemia ei tosin tule jäätyä katsomaan. Uusi takkini näytti pitävän oikein hyvin vettä, niinkuin sen kuuluikin.

Kökarin kirkko

Ehdimme hyvin Kökarille lähtevään lauttaan, jossa oli hyvää aikaa syödä. Lauttamatka kun kestää 2,5 tuntia. Aikaisen aamun takia vähän väsytti ja syömisen lisäksi tuli torkuttua ja oltua sisällä. Kökariin päästyämme leirintäalueelle oli enää muutama kilometeri polkemista ja menimmekin pystyttämään teltat saman tien. Sade piti kivasti taukoa telttojen pystyttämisen ajan ja sen ajan, että ehdimme käydä Kökarin kirkolla. Kirkon viereiseen kappeliin ja sen historiatietouteen emme päässeet tänään kurkistamaan, koska siellä oli alkamassa häät. Ehkä sitten huomenna?

Aloitimme päivän oppaiden johdolla kasvitaulun tekemisellä ja ehdimme maalata sitä varten taustapaperin mustikalla. Iltapäivällä sade jatkui, mutta enää ei tarvinnut olla ulkona. Pääsimme saunaan ja sen jälkeen syömään.

Valkolehdokkia kasvoi Kökarin saarella

Minä Kökarin rannassa

Sade oli tauonnut aamuun mennessä ja Kökarin maisema näyttäytyi eilistä hieman lempeämmältä. Koska lautta lähtisi vasta yhden aikaan, ehdimme polkaista vielä uudelleen kirkolla ja pääsimme nyt käymään kappelissa katsomassa sen kokoelmaa ja historian tuulahdusta. 

Valitsimme eilen aloittamaamme kasvitauluun haluamamme kasvit ja teimme taulun valmiiksi. Siitä jäisi nyt erilainen matkamuisto, mitä valokuvista jäisi. Viimein poljimme reissun viimeiset kilometrit lauttasatamaan ja matka kohti Korppoota alkoi. 

Ajokilometrejä pyörän päällä kertyi yhteensä noin 200 km. Ryhmän yhteisiä lintuhavaintoja kerääntyi 90 kpl. Kasveja tuli nähtyä niin monia uusia, ettei niitä tullut edes laskettua, saati kaikista kuvaakaan otettua.

Rinkan kantoa - polkupyörää polkien

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Toukokuu antoi oivan tilaisuuden Raision Rinkan maanantai-iltojen pyöräretkille.  Yhdessä polkaisimme Kerttulasta. Pentti johti joukkoa, minä pidin perää. Turvallisuuden vaatimuksena kaikilla tulee olla pyöräilykypärät, lisäksi keltaiset huomioliivit ainakin edessä ja takana polkevalla.

Kaunis ilta 2. toukokuuta oli saanut paljon muitakin ulkoilijoita liikkeelle. Me suuntasimme Ruissaloon. Siellä kapealla pyörä- ja kävelytiellä puikkelehdimme turvallisesti. Onneksi valkoposkihanhien suuri parvi pysyi pellolla, eikä hyökännyt kimppuumme. Koko kierros sujui kivasti. Juomatauot piristivät ja pyörän mittariin tuli 27 kilometriä.

Suosiollinen sää jatkui, kun seuraavana maanantaina kävimme katsomassa Koroisten ristin ja Halistenkosken.

Maisemaa Koroisten ristiltä.

Ristin luona Koroisissa on infotauluja. Kiehtovat otsikot; Piilossa oleva menneisyys, Viljelysmaaksi vai muinaismuistoalueeksi, Ekumeeninen rauhoittumisen paikka sekä Niittyä ylläpidetään. Kannattaa käydä hiljentymässä ja tutkimassa taulujen tietoja tarkemmin. Pienen tauon jälkeen jatkoimme Halistenkosken kuohujen luokse. Paluumatkalla tien 40 vieritse liikenteen melu vei meidät nopeasti takaisin Kerttulaan.

Halistentenkosken kuohuja.

Turun seudun luontoretkiopas -kirjan (Rönkä, Karhilahti & Rannikko 2015) innoittamana hain keväälle sopivia luontokohteita. Toukokuun 16. päätimme käydä Muhkurinmäen luontoa katsomassa. Kallioketoa, kieloja ja rehevää tammivaltaista lehtoa, jota Ari Karhilahti (kirjassa) vertaa köyhän miehen Ruissaloon.  Mäen korkeus on 26 metriä merenpinnasta. Mäen laki on noussut merestä saareksi noin 4000 vuotta sitten. Historia kiehtoo mielikuvituksen, kun seisoo mäen kalliolla.

Muhkurinmäen lehtoa eli "köyhän miehen Ruissalo".

Pyöräilymme jatkui. Nyt oli vuorossa Hepokullassa sijaitseva Kalmasvuori. Sieltä on komea näköala keskikaupungin suuntaan. Männyn latvojen takaa näkyy Tuomiokirkon torni, vaalea Martinkirkko ja punatiilinen Mikaelinkirkko.

Kalmasvuorelta aukeaa upea näköala.

Komea kelomänty on ollut ahkeran palokärjen koputuspuuna. Silmukaksi kasvanut umpipuu ihmetytti. Puuta pitää halata, sillä entisaikaan sillä on uskottu olevan parantavaa voimaa. Monipuolisen retkemme kruunasimme pyöräilemällä Raisiossa pyöräilijöitä mittaavan tornin ohi kahdesti.

Kiva kevätretkikohde löytyi Hamaronvuorelta, jonne pyöräilimme 23. päivän iltana. Vuori sijaitsee Kristillisen opiston läheisyydessä Turussa.  Vuoren huippu kohoaa 50 metriin meren pinnasta. Pyörät jätimme parkkiin kuntopolun viereen. Kuljimme polkua ja pian oli edessämme hieno, rehevän kasvillisuuden kruunaama lampi.

Keväinen ja rehevä Hamaronvuoren lampi.

Sammakoita emme nähneet, mutta hyttyset olivat hereillä ja verenhimoisia. Valkovuokot kukkivat, joskin sinivuokkojen aika oli jo ohi. Pirteä, lilanpunainen metsäkurjenpolvi pilkisti polun varrella. Lammelta jatkoimme polkua ylös ohi vanhan rakennuksen kivijalan aina korkeimmalle kalliolle asti. Sää oli aivan jäätelön makuinen, joten paluumatkalla pysähdyimme Rinkan tarjoamalle jäätelölle. Perinteiden mukaan kesään siirtyminen kruunataan pienellä tarjoilulla.

Näitä retkiä on kiva muistella ja ehkä käydä taas ensi keväänä katsastamassa, toteaa pyöräilyssä peränpitäjänä toiminut.