Teksti ja kuvat: Satu Eklund
 |
| Talviretken varusteita |
Eväitä talviselviytymiseen
Sain joulukuussa tilaisuuden irtautua arkisesta aherruksesta, kun ilmoittauduin mukaan Eräkarkun opintojen kaamosretkelle Kuusamoon. Edellisellä koulutusjaksolla marraskuussa kaikille retkeen osallistuville järjestettiin yhden päivän talviselviytymisteoriapaketti ja siihen osallistuminen oli edellytyksenä meille, jotka halusimme joulukuun talvireissulle mukaan. On tärkeää varustautua hyvin, kun on aikomuksena mennä moneksi päiväksi talviseen maastoon retkeilemään. Tarkoituksena oli oleskella ulkona neljä päivää ja kolme yötä.
Jakauduimme kahteen telttakuntaan. Yhteen puolijoukkuetelttaan meitä majoittuisi seitsemän opiskelijaa. Matkan lentäväksi sanonnaksi tulikin "kaksi lumikkia ja neljätoista kääpiötä" kun mukanamme oli kaksi kouluttajaa ja me neljätoista talviselviytymistä harjoittelevaa eräopasopiskelijaa. Kuvassa näkyy ryhmämme varusteita, joita koottiin valmiiksi jo marraskuussa varastolle odottamaan mukaan pakkaamista. Yksi ryhmä ottaisi mukaan kolme yhteistä ahkiota ja niihin pitäisi saada mahtumaan teltta kamiinoineen, lapioita, kirveitä, saha, pannuja ja kattiloita. Omat tavarat tuli pakata rinkkaan. Jokainen vetäisi yhteisiä ahkioita vuorollaan hiihtomatkan aikana. Ahkion vetämisen hiihtäen vielä ymmärrän, mutta pitääkö sen lisäksi rinkkakin laittaa selkään?
Arktinen museo Nanoq
Menomatkalla ajoimme etelästä Pietarsaaren kautta, jossa on
Nanoq - arktinen museo ja tutustuimme siellä naparetkeilijöiden tekemiin retkiin ja napaseutujen asuinolosuhteisiin ja kulttuuriin. Nanoq tarkoittaa jääkarhua. Museo on puoliksi maan alla ja se on rakennettu myötäilemään ympäröivää kalliota ja muuta maastoa. Museorakennuksen ulkopuolella on monia pieniä mökkejä, joissa on tuulahdus myös muusta historiasta ja merenkäynnistä ja saaristolaiselämästä. Museon oppaalla oli kerrottavana tarinoita elävästä elämästä ja myös erään "sääriluun tarina".
 |
| Museon ulkorakennuksia |
Luminen talven ihmemaa
Yövyimme
Loma-Ajakassa ennen maastoon lähtemistä. Kuusamossa oli mukavan paljon lunta ja pakkastakin oli luvattu yli kahtakymmentä sille ajalle, kun siellä olemme. Pakkasimme ryhmämme tavarat ahkioihin ja tehtävänämme oli hiiihtää yhtenä suurryhmänä leiripaikalle Kitkajoen varteen. Olimme vuorotellen hiihtämässä kärjessä ja latua avaamassa ja välillä ahkion vetäjiä vaihdettiin. Ilta pimeni neljän jälkeen ja oli aika ottaa otsalamppu käyttöön metsäpolkua valaisemaan. Kouluttajamme olivat meitä vastassa leiripaikalla ja olivat sytyttäneet nuotiotulen valmiiksi, jotta pääsimme ruoanlaittoon. Ilta menikin ruokaa tehdessä, teltan pystytyksessä ja puutöissä. Pimeää iltaa ja kaamosta valaisi kuu, joka olisi muutaman päivän päästä täysi.
 |
| Loma-Ajakan pihassa |
Päivämme kului ruokaa laittaessa, puutöissä ja yllätysohjelmasta. Yhtenä päivänä hiihdimme lähijärvelle laskemaan kalaverkot jään alle. Seuraavana päivänä verkot nostettiin ja pilkimme vielä sen jälkeen. Saadut kalat otettiin tietysti hyötykäyttöön illan ruokailuissa. Kovassa pakkasessa pysyy hyvin lämpimänä kun pysyy koko ajan liikkeellä ja touhuaa pientä puhdetyötä. Yöllä olimme vuorollamme kipinävahdissa. Teltassa oli lämmintä ja mukavaa ja kun oli varustautunut kahdella päällekkäisellä makuupusilla, luulisi että makoisat unet ovat taattu. Minä kuitenkin nukuin melkoisen vähän ja katkonaisesti, vaikka olo oli muuten hyvä. Monet uudet asiat ja tekemiset pitävät mielen niin säpinöissä, ettei uni halunnut tulla kunnolla, vaikka kaiken touhuamisen jälkeen väsyttikin. Sellaista se usein retkellä ja telttaillessa on. Joko nukutaan tai sitten ei nukuta.
Oli kiva touhuta ryhmässä kaikenlaista uutta. Saimme paljon vinkkejä siitä, miten talvella ja pimeälläkin ajalla ulkona saa ajan kulumaan ja mitä kaikkea siellä on mahdollista tehdä. Sain hyvin vähän otettua valokuvia, sillä kova pakkanen söi kamerani akun tyhjäksi heti alkuunsa, kun en ollut laittanut kameraa suojaan lämpimään. Talvella onkin ajateltava monessa asiassa juuri sitä, mitä voi ja kannattaa ottaa mukaan, sillä kaikki on jäässä. Ruoan on oltava yksinkertaista ja kuivaa, jotta sitä on helppo käsitellä. Käsirasvasta tai hammastahnasta ei kovimmilla pakkasilla ollut paljon iloa. Vasta pikkupakkasen puolella ne olivat käyttökuntoisia.
Pidin erityisesti siitä, että pääsin putkahtamaan hetkeksi oikeaan lumiseen talveen. Kokemuksen kannalta oli myös hyvä, että pakkanen pysyi melko kireänä koko ajan. Kuu valaisi sopivasti pimeyttä ja teki maisemasta upean. Myös takaisin hiihtäessämme iltapäivän aurinko punasi maiseman postikorttimaisen upeaksi. Loma-Ajakassa meitä odotti lämmin ruoka ja sauna. Sisällä nukutun tunkkaiselta tuntuneen yön jälkeen oli aika pakata tavarat taas autoon ja paluu arkeen odotti siellä muutaman tunnin takana. Reissu tuli itselleni sopivaan saumaan, sillä arkiseen työhön palattuani minua odottivat työssäni uudet haasteet, joihin meitä oli koulutettu jo parin viimeisen kuukauden ajan.
Raision talvi
"Kauas on pitkä matka" kuten sanotaan, eikä etelä-Suomessa asuvalle tule usein tilaisuutta lähteä pohjoisen talveen ulkoilemaan. Olen kulkenut Tikanmaan ja Kallastenvuorten metsää koko syksyn ja alkutalven. Lokakuussa kävin etsimässä suunnistusrasteja. Kun olin hakenut alueen kaikki 30 rastia, olen sauvakävellyt Pähkinäpolun lenkkiä ja kokeillut kerran jo lumikenkiäkin.
 |
| Raision Pähkinäpolulla joulukuun alussa |
Haluan muistuttaa kaikkia tulevasta Suomi 100 juhlavuodesta. Siihen voi tulla mukaan osallistumalla
Suomen Luonnon päivinä 2017 järjestettäviin tapahtumiin. Raision Rinkka on mukana ainakin 4.2.2017 ja 17.6.2017. Haasta itsesi tekemään jotain uutta. Kokeile itsellesi uutta ulkoilulajia tai nuku yö ulkona!
Ulkoilun täyteistä Uutta Vuotta 2017 kaikille Raision Rinkkalaisille!
