26.5.2019

Kevätretkellä Rikalan muinaispolulla ja Vaisakon luonnonsuojelualueella

 Teksti ja kuvat Kaija Virtanen


Sateinen sunnuntai 26.5.2019 ei haittaa näitä retkeläisiä, sillä reipas joukko kokoontuu Raision kaupungintalon luokse. Pikkubussi kuljettaa retkeläiset ensin Rikalanmäelle. Halikonjoen länsirannalla sijaitseva Rikalanmäki on lounais-koillissuuntainen peltojen keskeltä kohoava moreeniharjanne.
 
Tästä alkaa retken ulkoiluosuus- yksi on piilossa auton takana!
Pitkä ruohikko peittää polun merkin.  Aavistus polun paikasta riittää meille ’sadetamineihin’ varustautuneille ja luontoa rakastaville retkeilijöille. Muutama opastaulu löytyy. Taulut on numeroitu, mutta me emme etene numerojärjestyksessä. Syynä ruohikkoon katoava polku.
Ruohoinen on polku, kun astumme eteenpäin Rikalassa
Rikalassa on oletettu sijainneen myöhäisrautakaudella kauppapaikka ja satama. Alue on sijainnut hyvien maa- ja vesiyhteyksien varrella. Kauppayhteyksistä kertovat Rikalanmäen kalmiston aineistossa useat tuontiesineet.
 
Muinaisjäännös - Rikalan kalmisto
Kaunis, vihreän eri vivahteissa loistava kasvusto peittää Rikalanmäen. Nykyään Salon kaupunki ja valtio omistavat muinaisjäännösalueesta keskeisen osan mm. ruumiskalmiston ja polttokalmiston alueet.
 
Haapa, hentoinen reunustaa kulkuamme
Haapa, elämän puu tervehtii hiljaa havisten, kun ohitamme sen.
 
Sadepisarat kieppuvat poimulehden pinnalla
Poimulehti on kukassa. Poimulehti on naisten ikioma villiyrtti, mikä tukee naisen hormonitoimintaa koko elämänkaaren ajan.
 
Nyt kukassa ja pian punaiset marjat...
Pihlajassa on komea kukka. Pihlaja on esi-isiemme pyhä puu, jonka kaatamisen pelättiin tuovan huonoa onnea.
 
Rikalan ruohoissa riittää ihmettelemistä!
Rikalassa emme kierrä koko reittiä, sillä pitkä ruohikko peittää polun, emmekä oikein tiedä minne pitäisi mennä.

Jatkamme bussilla Vaisakon P-paikalle. Sade pitää välillä paussia. Joku näkee jo auringon säteitä pilvien välistä. Vaisakossa on hyvä polku. Nyt ei tarvitse ihmetellä minne mennä.  Alussa on hyvä hiekalla ’päällystetty’ polku. Pitkospuut tulevat vastaan, kun mennemme lähelle rantaa.
 
Vaisakkoon käy porokkamme askeleet...
Vaisakon luonnonsuojelualue on perustettu suojelemaan Etelä-Suomen tammivyöhykettä edustavia lehtoalueita ja jalopuumetsiä sekä harvinaisia, osin uhanalaisia sieni- ja hyönteislajeja. Vaisakossa on valtakunnallisesti harvinaista luontotyyppiä, Fennoskandian hemiboreaalista luontaista jalopuumetsää.
Ojakellukka pitkoispuiden vartijana
Ojakellukka on hyönteispölytteinen, punertavan sävyinen ruusukasvi. Monivuotinen ojakellukka on ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 25-50 cm korkeaksi. 
 
Katseet merelle ja muutamilla paikannus kännykästä!
Polusta pääsee poikkeamaan myös lähemmäs Halikonlahtea. Sumu sävyttää maisemaa, kun katsomme merelle. Osallistujien värikkäät asut tuovat kuvaan iloa.

Orvokkien sininen meri...
Kasvillisuus on monipuolista ja rehevää ja osin harvinaistakin. Pähkinäpensaan lisäksi kasvaa taikinamarjaa ja lehtokuusamaa.
 
Kevätlinnunherneessä sekä punaisia että sinisiä kukkia!
Kevätlinnunherne, kevätesikko, valkovuokko, keltavuokko tekevät polunvarren maastosta monivärisen maiseman, jonka sade on pessyt loistavaksi vihreä pohjaiseksi matoksi.
 
Nautinnollista kulkemista...
Suuret tammet ovat kuin jättiläisiä muiden kasvien yläpuolella. Niiden oksat muodostavat eriskummallisia kuvioita.
Puiden taidetta!.
Kun käyttää mielikuvitusta, saa silmiin erinäköisiä ja -kokoisia eläin- ja ihmishahmoja. Satumetsää  - muuta ei voi kuin ihmetellä!
Runoilija ollut asialla!
Löytyypä metsän siimeksestä hieno kirjoitus! 
Olipa meillä hieno retki! Kiitos kaikille, reippaille retkeilijöille!

25.5.2019

Yhdessä Virnamäen luontopolulla


Kaija Virtanen 
Suomen Ladun YHDESSÄ teeman innoittamina Armonlaakson Vaeltajat Naantalista ja Raision Rinkka toteuttavat iltaretken 15.5.2019 Turkuun Virnamäen luontopolulle.

Halistenkoski
Halistenkoskella paistaa keväinen aurinko, kun retken osallistujat kokoontuvat Halistenkosken p-paikalle. Mukava nähdä useita tuttuja kasvoja. Naantalilaiset ovat jo paikalla, kun tulemme kimppakyydein Raisiosta.

Luontopolku ja muinaisjäännösalue on nykyisin Aurajokisäätiön hoidossa. Tavoitteena on elävöittää seudun ainutlaatuista esihistoriaa ja herättää alueella kävijöitä kokemaan luonnon, kulttuurin ja esihistorian yhteys ja sitä kautta arvostamaan ja vaalimaan kulttuuriperintöä.
 
Pitsikuvioin koristeltu myllyn kivi
Halisten koskessa virtaa kohisten Aurajoki ja pihalla huomiomme kiinnittää suuri, ’ruusukoristeinen’ myllynkivi. Kello 18 lähdemme reitille. Meistä muodostuu pitkä jono. Historia tulee vastaan, kun kohtaamme taulun ’Halisten umpipihat’. Taulu kertoo Frantsin, Tätilän ja Kohmoisten taloista.
 
Viitta ohjaa Virnamäenpuistoon
Kaunis, punamullan värinen aita reunustaa polkua, kun kuljemme Virnamäenpuistoon. Aitta- taulussa kerrotaan, että palovaaran vuoksi aitat rakennettiin hieman kauemmas asuinrakennuksista. Varkaat ja jyrsijät uhkasivat aitan sisältöä, siksi aittoihin tehtiin korkea jalkarakenne kivistä ja hirsistä. 

Aurajokisäätiö on pystyttänyt alueelle hienot, uudet opastaulut. Näin kulkijan on helppo tutustua alueen historiaan.

Kuppikivet ja – kalliot
Virnamäen alueelta tunnetaan kuusi varmaa kuppikivikalliota tai kiveä. Uhrikupeilla tarkoitetaan kallion tai kiven pintaan tarkoituksella hakattuja, joskus pohjaltaan sileiksi hiottuja pieniä kuopanteita.
 
Kuppikivien luokse menossa...
Pysähdymme tutkimaan ja koskettelemaan näitä uhrikuoppia. Historia on kiehtovaa, miten ihmeessä on nuokin kuopat löydetty?

Virnamäen rautakautinen kalmisto
Koetutkimuksissa on saatu merkkejä nuoremman rautakauden (n.550 – 1150 jKr) hautauksista ja asuinpaikasta.
 
Varoitus Komosten kumpujen luona
Komosten kummut
Ovat kaksi poikkeuksellisen säännöllisen muotoista joko luontaista kumparetta tai hautakumpua. Kaivetusta koekuopasta on löytynyt rautakautista keramiikkaa. Kartoituksen tehnyt argeologi on todennut, että ’todennäköisesti kyseessä on hauta, mutta mahdollisesti paikka saattaa olla leiripaikkakin.
 
Kuralassa kävelysilta yli Aurajoen
Polku kulkee polveilevasti aivan Aurajoen tuntumassa aina Kuralassa joen ylittävälle kävelysillalle asti.

Käännymme suorakulmassa ylös metsän reunaan nousevaa polkua. Tulemme Suomen Sydän kulttuurireitin opastaulun luokse. Olemme muutama vuosi sitten kulkeneet reitin Tuomiokirkolta Liedon Vanhanlinnan luokse. Armonlaakson vaeltajat olivat silloin vetovastuussa.

Metsässä loistaa valkovuokkojen pirteä matto, kun astelemme vanhaa Ravattulan tietä kohti lähtöpaikkaa. Retken päätteeksi asettaudumme yhteiskuvaan.
 
Retkeläiset yhteiskuvassa
Kiitos kaikille YHDESSÄ – me teimme mukavan iltaretken!