Talvinen Tuulilanketo ja Friisilän pihapiiri

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Aamupäivällä lähden kävelemään ja samalla katsomaan, miltä talvinen Friisilän pihapiiri ja Tuulilanketo näyttävät. Lumi valkaisee maiseman ja pilvistä putoilee pisaroita. Pieni tuuli antaa potkua kulkemiseen. Varovaisuus on valttia, sillä sivutiet ja polut ovat liukkaita.

Tammikuu päättyy pian ja tulevana sunnuntaina 30. päivänä on valtakunnallinen BirdLife Suomen järjestämä lintujen bongaus päivä. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys osallistuu kyseiseen tapahtumaan. Lintuja tarkkaillaan Friisilässä tunnin ajan klo 10 – 11. Havaitut lintulajit ja yksilömäärät kirjataan ylös. Tapahtuman päätteeksi tiedot ilmoitetaan BirdLife Suomeen.

Friisilän piha on seesteinen. Luontoretkinäyttely Pajupillin nurkan takana muutama pieni oksakasa muistuttaa vielä Friisilän alueen kasvuston karsimis- ja siistimisoperaatiosta. Luonnonsuojeluyhdistyksen hoidossa olevat lintulaudat ja pöntöt ovat paikoillaan. Komean koivun latvustossa on menossa konsertti – lintujen laulukonsertti.

Käyn Tuulilankedon puolella. Orava ylittää polun edestäni. Kaveri on kiireinen ja vauhdikas. Tuulilanketo lepää valkoisen lumen alla. Kevään ja kesän tullen keto herää eloon. Silloin erilaiset kasvit ja hyönteiset valtaavat kedon. Friisilän pihapiirissä ja Tuulilankedolla voi aistia myös historian ’havinaa’, kun pysähtyy ja antaa mielikuvituksen lentää. Ilman historiaa ei ole tätä päivää.

Raisiossa päiväkävelyllä

Kuvat ja teksti Kaija Virtanen Aurinko kultaa lumisen maiseman. On sunnuntai ja historiallinen ensimmäisten aluevaalien äänestyspäivä. Näissä vaaleissa äänestetään ehdokasta paikalliselle hyvinvointialueelle. Lähden liikkeelle leppoisan letkeästi kävelysauvat turvana. Keskitien varrella kävely-, pyörätie on aurattu ja hiekkaakin löytyy, kun tarkkaan katsoo. Äänestyspaikka on Kuloisten koulussa. Turvallisuus ja kaikki vastuullisuus on nyt koronapandemian aikana asiallisesti hoidettu. Kun äänestämisen velvollisuus on täytetty, jatkan ulkoilua. Sää on suotuisa ja tuuli pysyy leppoisana. Jatkan kävelyäni kohti Raisionjoen rantaa. Matkan varrella näkyy lumessa erilaisia jälkiä. Kevyt hankikanto on antanut hiihtäjille mahdollisuuden sujuttaa suksia eteenpäin, vaikka ei ole ajettuja latuja.

Kuulen lintujen ääniä. Linnut ovat korkealla puiden ja pensaiden latvustoissa. Kun tulen lähemmäksi, lintuparvi vaihtaa paikkaa. Mustavalkoinen harakka liitelee kauempana. Valkoinen lumi on hieno tausta kaikille kuvioille. Täällä on paljon jälkiä. On hentoja eläinten varpaiden, pyöreitä tassujen sekä ihmisen kenkien ja saappaiden jättämiä jälkiä. Talvipyöräilijäkin on polkenut tätä polkua pitkin.

Ohitan kasvimaapalstat, joita Raision kaupunki vuokraa. Kerros valkoista lunta peittää maapalstat. Viereisen Raisionjoen pinnalla on kevyt luminen jääpeite. Kohti aurinkoa on kiva kulkea, joten jatkan rauhallisesti eteenpäin. Siirryn Raisiontien toiselle puolelle. Pysähdyn joen ylittävällä sillalla. On mukava katsoa sillan molemmille puolille jokea pitkin. Olen tarkkana, että kävelysauvat pysyvät tallessa. Viimeksi toinen sauvoista tipahti sillalta jokeen, joten piti käydä ostamassa uudet sauvat.

Pilviä purjehtii kohti aurinkoa, mutta aurinko pilkistää kirkkaana pilvistä huolimatta. Joen rannassa kulkeva kävely- ja pyörätie on aurattu ja hyvä kulkea. Hohtava lumi valaisee ja erilaiset talviset heinä- sekä muut korret seisovat suorina odottamassa kevättä. Kuljen Huhkon koskelle. Koski on komeaa katseltavaa kaikkina vuoden aikoina. Tänään vesi virtaa vuolaana. Alempana kivien lomassa joen vesi muodostaa herkän kierteisen kuvion – luonnon tekemää taidetta! Aamulla radiossa Juha Blomberg kertoi jään muodostamista kuvioista ja jään rakenteista. Tällä kävelyretkelläni sain kuvattua myös ’jäätaidetta’. Kiitos suomalainen luonto!

Talvipyöräilyä

 Teksti ja kuva Armi Laamanen

Joko olet kokeillut talvipyöräilyä? Minä olen aloittanut talvipyöräilyn uudelleen tänä talvena. Kiitos sisareni, tyttäreni ja työkaverini Annen. Viimeksi olen pyöräillyt talvella joskus teininä - siitä on hetki aikaa. :D Kesäpyöräilyn aloitin pitkän tauon jälkeen kolme vuotta sitten ja nyt tulee kesän aikana noin 2000 kilometriä polkupyörän mittariin.

Pitkään haaveilin talvipyöräilystä, mutta rohkeus aloittaa puuttui. Sisareni pyöräili aikoinaan kesät talvet töihin ja sanoi pysyvänsä talvella paremmin pystyssä polkupyörällä kuin kävellen. Työkaverini Anne vakuutti, ettei se ole vaikeaa, pitää vaan oppia ajamaan eri tavalla kuin kesällä. En siis voi olla niin pelokas!

Myös isoäitini pyöräili koko ikänsä kesät talvet, eikä silloin ollut nastarenkaita ja kypärää. Tosin hänelle 84-vuotiaana kävi kevättalvella vahinko ja kaatui jäätiköllä - meni solisluu poikki. Mummo joutui ensimmäistä kertaa elämässään lääkäriin. (Oli hänellä kyllä yhdeksän lasta, mutta ei niitä lääkäristä oltu haettu.)

Keräsin syksyn rohkeutta ja lopulta sain vaihdatettua nastat toiseen polkupyörääni. Mielestäni on helpompaa, että on kaksi pyörää: toinen talvea varten ja toinen kesäpyöräilyyn. Ei tarvitse vaihdattaa renkaita, kun en osaa itse niitä vaihtaa. Eikä talvipyöräillessä tarvitse niin paljon vaihteita kuin kesällä.

Olen nyt siis harjoitellut vajaat sata kilometriä lumessa ja jäässä sekä hurahtanut täysillä talvipyöräilyyn. Ei se niin vaikeaa ole! Tärkeää on maltti ja kunnon polkupyörä, jossa on nastarenkaat. Sopivat lämpimät vaatteet ja pyöräilyrukkaset, jotka pitävät kädet lämpiminä. Kun on sopivat varusteet -10 astetta pakkasta ei haittaa mitään. Alussa pyöräillessäni puin liikaa päälleni ja olin aina hiestä märkä jo vähän matkan kuluttua, mutta nyt osaan pukeutua niin kuin kaverini Marja neuvoi: alkumatkasta pitää olla vähän viileä niin sitten kohta on jo sopivan lämmin.

Olen tällä lyhyellä talvipyöräilykokemuksellani huomannut, että meillä Raisiossa (ja Turussa) on oikein hyvät mahdollisuudet talvipyöräilyyn, pyörätiet ovat olleet hyvin auratut ja hiekoitetut. Nastat alla on pärjännyt hyvin, vaikka välillä olen ajellut jäätiköllä. Hankalimpia kohtia ovat oikeastaan olleet vain risteykset, joissa on paksulti sohjoa, mutta ne kohdat voi tarvittaessa taluttaa pyörää.

Talvipyöräilyssä on sekin ihanuus, että pitää keskittyä, katsoa tarkasti eteensä tien pintaa ja ajaa rauhallisesti. Voisin jopa sanoa sen olevan rauhallisen meditatiivista. - Hyvää harjoitusta nykyajan ihmiselle. Pyöräillessäni en ole uhkarohkea, olen varovainen ja pyöräilen osaamiseni rajoissa. Minulla on nastat, valot, huomioliivi ja kypärä. En ota riskejä ja kuvittele pärjääväni risteyksissä autoille vaan varmistan aina, että auto on varmasti pysähtymässä, jos aion ylittää tien.  Oppiminen oli lapsena hauskaa, miksei se olisi vanhanakin niin. Terveisin uusi innokas talvipyöräilijä 62 v.