Luonnonkukkien päivän tapahtuma 19.6.2022

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Luonnonkukkien päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma. Vuonna 2022 Luonnonkukaksi on valittu tumman purppurana hehkuva, kohokkikasvien heimoon kuuluva mäkitervakko ’tervakukka’. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys järjesti sunnuntai-iltana kasvitapahtuman Raision kaupungintalon läheisyydessä. Tervakukat tervehtivät minua jo matkalla tapahtumaan, sillä Keskitien ja Raisiontien risteyksen tuntumassa on jyrkkä rinne, jota kaunistavat muiden kasvien lisäksi myös tervakukat. Polkupyöräni rullaa mukavasti kevyenliikenteen väylää pitkin Raision kaupungintalolle.

Tapahtuma alkaa klo 18. Porukalla lähdemme katsomaan lähialueen kukkatarjontaa. Värikästä ja valloittavaa on joka puolella. Lisäksi muutamat isot kivet tuovat kaikki kasvit kivasti esille ja puuhakkeella päällystetyt polut antavat kulkijalle turvallisen liikkumismahdollisuuden kasvien lomassa. Kissankäpälät vievät minut hetkeksi lapsuuden kodin pihamaan muistoihin. Kallioisella mäenrinteellä kissankäpälät viihtyvät. Muistaakseni niissä näkyi myös punertavaa hehkua.

Keltaista hehkuvat leinikit tuovat tänä vuonna mieleen Ukrainan, sillä keltainen ja sininen ovat Ukrainan lipun värit. Venäjän hyökkäysota Ukrainaan on hyvin surullinen asia.

Tämä kauniiden kasvien tapahtuma oli mielenkiintoinen ja hyvää, lempeää oloa tuova. KIITOS kasviasiantuntijoille!

Pienellä pyöräretkellä 17.6.2022

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Aurinko ja kiva kesäkuinen sää houkuttelevat pyöräilemään. Sisareni tulee luokseni ja yhdessä lähdemme polkemaan. Päätämme käydä katsomassa Halistenkoskea ja kävellä lähistön polkuja. Halistenkosken vuonna 1995 valmistunut kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Halisten padon ohitse Aurajoen yläjuoksulle. Pato on mielenkiintoinen kuvaus- ja katsomiskohde. Tänäänkin useat kamerakännykät on suunnattu kosken kuohuja kohti.

Lähdemme kävelemään Suomen Sydän kulttuurikuntoilureitille. Reitillä on useita opastauluja, joista voi lukea paikan historiasta. Halisten umpipihat -taulussa kerrotaan, että umpipiha on vanhaan maatalouskulttuuriin kuuluva maatilan rakennusten ryhmittelypiha, jossa pihapiiri on ympäröity kokonaan rakennuksilla. Jatkamme hiekkaista tietä metsän reunaan. Poikkeamme kalliolla, missä on taukopaikaksi tarkoitettu pöytäpenkki yhdistelmä. Ihailemme taukopaikan kasveja. Suolaheinä tuo mieleen lapsuuden kodin kallion, siellä kasvoi myös suolaheinää. Suolaheinät ovat saaneet nimensä siitä, että niiden lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta.

Kuppikivet löytyvät myös reitin varrelta. Kuppikivet on tulkittu uskontoon, esimerkiksi vainaja- ja hedelmällisyyskulttiin liittyviksi uhrikiviksi. Etsimme kivistä opastaulun ’paikantamia’ kuppeja. Aika on muodostanut kiville sammalta. Kun katsoo tarkkaan ja tunnustelee, löytyy pieniä pyöreitä painaumia. Nautimme aurinkoisesta kesäpäivästä ja palaamme samaa reittiä takaisin. Valkkimyllynkujan nimikyltin luona mietin, mitähän etuliite valkki tarkoittaa. Google tietää, että kuja on saanut nimensä muistona paikalla sijainneesta villan vanutuslaitoksesta.

Kosken luona on Myllärintalon Annela -niminen kesäkahvila. Kävelyn kruunuksi sopii jäätelö, joten ostamme jäätelöt ja nautimme ne kahvilan pihalla. Jatkamme pyöräilyä Hämeentielle. Ravattulan risteyksessä tiemme eroavat. Sisareni suuntaa kotiinsa Kaarinaan. Minä jatkan Raisioon. Matkalla poikkean Kärsämäen hautausmaalla sekä Raision kaupungilta vuokraamallani kasvimaalla. Mukava ja virkistävä retki – ulkoilua – pyöräilyä – yhdessä sisaren kanssa.