Pyöräilyretki heinäkuun helteessä vuonna 2018

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Suunnitelma: Kuninkaantietä Saloon, sieltä rannikkoreittiä Kemiön kautta Kasnäsiin, Rosalaan, Hiittisiin, josta paluu Kasnäsiin, edelleen Mathildedal, Teijo ja Salon kautta kotipuoleen. Retki kestää 9 vuorokautta. Sisareni Kirsti varasi majoitukset ajoissa, sillä päätimme tällä kertaa nukkua lakanoiden välissä.

Keskiviikkona 11.7. lähden Raisiosta klo 8 aamulla Kaarinaan Kirstin luokse. Lämmintä on jo aamulla. Yhdessä jatkamme osaksi Kuninkaantietä Paimioon. Käymme kaupassa, ostamme juomaa ja jäätelöä. Pienen etsimisen jälkeen löydämme Kuninkaantien, mikä on oikein vanhaa Turuntietä. Keltamatarat, puna-apilat ja kissankellot värittävät tien reunaa. Tulee lapsuuden ajan tienpientareet mieleen. Yhtäkkiä tienreunassa seisoo vanha, ruskea rakennus. Poljemme pienen matkan ohi, mutta päätämme palata katsomaan tarkemmin.

Trömbergin kestikievari 

Rakennus on Trömbergin kestikievari – kesäkahvila ja museo. Onneksemme se on auki. Juomme kahvit kera banaanikakun. Nuori tyttö ja poika palvelevat ja toimivat oppaina museoon. Me kurkistamme ovesta museon puolelle. Tuvassa oli rukki, keinutuoli, reikäleipiä katossa kuivumassa, juustokehä uunin päällä ja tietysti raidalliset räsymatot lattialla. Tontin reunassa heinät oli korjattu siisti vanhaan malliin seipäille.

Jätämme kartan ehdottamat Halikon ja Meritalon museot katsomatta. 

Hotelli Saloran lähellä - hieno auto!

Jatkamme suoraan Saloon, sillä Hotelli Salorasta on varattu yösija. Olemme hyvissä ajoin perillä. Viemme pyörälaukut huoneeseen ja lähdemme kaupungille ruokailemaan. Meille ei maistu pizza, päädymme Hotelli Rikalan terassille. Ahvenet ja olut maistuvat. Hyvillä mielin palaamme Muotikatua pitkin Hotelli Saloraan.

Rikalan terassilla..

Torstaina 12.7. – onnea esikoiseni – lämmintä riittää! Monipuolisen aamupalan jälkeen retki jatkuu. Poljemme 110 tien reunaa takaisin Turun suuntaan. Valkoiset koiranputket ja sinipunaiset rantakukat tervehtivät tien reunassa. On kesä! Käännymme Angelniemen tielle kohti Kemiötä.

Vartsalan työväentalo

Ohitamme Vartsalan kauniin punaisen työväentalon, rakennettu jo 1916. Käymme katsomassa rannassa. Meillä ei ole venettä, joten käännymme takaisin. Tien varrella seisoo radalla pieni tukkeja kuljettava vaunu – kukkasilla koristettuna. Se on muistomerkki vuosina 1883 -1964 toimineesta sahalaitoksesta ja talotehtaasta. Leena Lander’in v.2010 julkaiseman romaanin Liekin lapset tapahtumat sijoittuvat Vartsalan sahan ympäristöön 1900 luvun alkupuolelle.

Lossia odotellessa...

Rannikkoreitti jatkuu tietä 1835 Kokkilan lossille, josta ruskea ’Kunstrutten’ merkki ohjaa Kemiön tielle. Täällä viitoissa on ensin ruotsia. Kemiönsaaren tie kulkee melkein kuin Itä-Suomessa – mäkiä ylös ja alas – muutama talo siellä täällä. Välillä pitkärivi postilaatikoita eli taloja ja mökkejä on piilossa maantieltä. Kemiön komeaa, keskiaikaista Pyhän Andreaksen kivikirkkoa ihailemme pyörätieltä autotien toiselta puolelta.

Etsitään Hotel Galaxy, josta on varattu yösija. Siisti huone ja kaunis kylpyhuone löytyvät toisesta kerroksesta. Pientä huokailua ja reippaasia pyörälaukut huoneeseen. Ruoka maistuu hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Pieni iltakävely ja kauppareissu. Hienon pyöräilypäivän kruunaa Seinäjoen tangomarkkinoiden miesten semifinaalin katsominen TV:stä! 

Sagalundin sonni - kasvihuoneessa!

Perjantai 13.7. – emme ole taikauskoisia – jatkamme iloisin mielin Kasnäsin suuntaan. Kurvaamme Sagalundin museon pihalle. Sagalundgården ei ole vielä auki. Katselemme pihapiirin kukkia ja ihmettelemme kasvihuoneessa olevaa ’sonnia’. Sagalundin Lastenkulttuurikeskus vaalii kulttuuriperintö- ja ympäristökasvatusta hauskalla tavalla.

Seuraavaksi kutsuvat Söderlångvikgård ja Cafe Vivan. Niinpä käännymme Amos Andersson tielle. Miljöö näyttää tutulta vuosien takaiselta Vakuutusyhdistyksen retkeltä. Cafe Vivanissa on lounasaika. Nautimme ulkoterassilla monipuolisen, raikkaan ja maistuvan lounaan. Täällä on paljon muita lounastajia. Tuttuja ei näy. Hauska yksityiskohta on naistenhuoneen ’kultareunainen’ peili.

Ruokapaikka Cafe Vivan

Kävelemme vielä kartanon pihapiiriin. Söderlångvikin kartano oli päätoimittaja, liikemies ja taidemesenaatti Amos Anderssonin (1878-1961) kesäparatiisi vuodesta 1927 aina hänen kuolemaansa asti.

Lövön komea silta

Hetki pyöräilyä ja tulemme korkealle, vuonna 2011 rakennetulle Lövön sillalle. Sillalta aukeaa hienot maisemat kauniiseen saaristoon. Helteinen pyöräily jatkuu kapean ja mäkirikkaan tien reunassa. Maitohorsmat ovat jo kuihtumassa, mutta sinikukkaiset kellot ja keltaiset matarat jaksavat viihdyttää väreillään. Runsaan tunnin kuluttua saavumme Kasnäsin satamaan, josta matka jatkuu yhteysalukselle Rosalaan.

Viikinkikeskuksen pihaa...

Viikinkikylään on satamasta muutama kilometri. Pihapiiri huokuu vanhaa aikaa. Tavaran ja rakennelmien väliin jää sopivasti tilaa. Paikka saa hymyn huulille. Hymy vaihtuu nauruksi, kun majoitumme meille varattuun huoneeseen. Rakennus muistuttaa ulkopuolelta vanhaa lautaseinäistä makasiinia. Huoneen kulmassa on kaksi korkeaa kerrossänkyä. Meille ’lyhytjalkaisille’ tuottaa ongelmia nousta alakerran sängylle. Onnistumme kuitenkin!

Takana päällikön halli - majapaikkamme 

Tämä ulkoa makasiinimainen rakennus on päällikön halli Rodeborg. Hallissa vietetään illalla juhlia – viikinkipitoja -, joten me siirrymme häiritsemästä nauruinemme pihalle. Rosalassa tehdään olutta, sitä pitää maistaa – ainakin on hiivaa käytetty – mutta hyvin luiskahtaa kurkusta alas.

Maistellaan Rosalan olutta

Saunomme pihan perällä olevassa nykyaikaisessa saunassa. Aurinko paistaa ja hellii hienoa pyörämatkaamme.

Saunan kuistilla - aurinkoa!

Lauantai 14.7. – Syömme aamupalan ja katsomme videoesityksen, jossa kerrotaan kivikauden asioista ja mm. Rosalan synnystä. Tarkastelemme uudelleen pihapiirin rakennelmia, kuljemme läheiselle kalliolle vievän muinaispolun. Polun varrelta löytyy vanhoja, viikinkiaikaa mukailevia rakennuksia mm. Helga kappeli, mikä edustaa viikinkiaikaista kristillistä kappelia roomalaiskatoliselta ajalta. Rosalaan kappeli on rakennettu vuosina 1995-96.

Jatulintarha Viikinkikeskuksen pihalla

Saamme kahvilan omistajalta vinkkejä, mitä kautta kannattaa pyöräillä Hiittisiin. Mukavan reitin hän meille neuvoi. Reitin varrella näimme mm. pienoismallin paikalla sijainneesta leipomosta ja olutpanimon rakennuksia.

Hiittisten punainen ristikirkko seisoo kauniilla mäellä. Andreaksen kirkko on rakennettu vuosina 1685-86. Sen pystytti Josef Byggmäster. Nimensä kirkko sai silloisen Kemiön kirkkopitäjän kirkkoherran Andreas Pryzin mukaan. Kirkossa on kolme votiivilaivaa, fregatti Leionstierna, nelimastoinen Amor ja kolmimastoinen laiva, jolla ei ole nimeä. Lisäksi löytyy kalastustroolarin pienoismalli. Minua kiehtovat saariston kirkot, eikä tämä kirkko tuottanut pettymystä. Kun menee kirkkoon, kannattaa istahtaa penkille ja antaa mielikuvituksen ’lentää’.

Hiittisten kirkon 'kattolaivoja'

Kirkon jälkeen pysähdymme Cafe Kardemummassa. Punainen talo, jota koristaa valkoiset ikkunakarmit ja nurkat, toimii kahvilana. Reippaat lapset myyvät meille jäätelöä ja juomaa. 

Varpaat vedessä yhteysalusta odotellessa

Hyvillä mielin jatkamme satamaan, josta pääsemme yhteysaluksella Kasnäsiin.

Majoitumme hotelliin, käymme uimassa kylpylän sisätiloissa – levä on valloittanut uimarannat. Illalla päätämme pyöräillä (ilman pyörälaukkuja) katsomaan Högsåran kauneudestaan kuuluisaa saarta. Tiehaaraan on 3 km ja pikkutietä lauttarantaan toiset 3. On lauantai, lautta kulkee harvakseen. Ihmettelemme saareen pyrkijöiden määrää. Perillä selviää syy, kylässä on soittajia esiintymässä ja menossa reippaat ruoka- ja juomajuhlat. Eipä sitten muuta kuin pyörät parkkiin ja juhlijoiden sekaan. Musiikki on menevää ja juoma maistuvaa! Muilta osin saari jäi tällä kertaa katsomatta. Onneksi huomioimme, milloin lautta vie takaisin.
Ilta päättyy ruokailuun Kasnäsin ravintolassa. Lämmintä keliä riittää, mittarissa 29 astetta plussaa, vaikka on myöhäinen ilta.

Sunnuntai 15.7. ravitsevan aamuruokailun jälkeen retkemme jatkuu Öröön. Ms Sissel lähtee satamasta klo 10. Pyörät pääsevät laivaan. Merimatka kestää 45 min. Örön rannassa on kiva vastaanotto. Nuori mies lupautuu viemään laukut hotellin vastaanottoon. Huone vapautuu vasta klo 15, annamme pyörälaukut ilomielin mönkijä-peräkärry-kuljetukseen. Tiedustelen maksua. Tämä on ilmaista, kuuluu hotellin palveluun, on vastaus. Mukava yllätys!

Hotelli Örö

Pyöräilemme Örö hotellin ohi. Jatkamme Lyhyt Ikävä aina Pitkä Ikävä risteykseen. Tosi kuvaavat nimet kulkuväylille, jolloin linnakesaarella marssivat sotamiehet. Saari avattiin yleisölle vuonna 2015. Metsähallituksen luontopalvelut hallinnoi ja hoitaa Örötä osana Saaristomeren kansallispuistoa. Raision Rinkka teki kevätretken Orön saarelle 21.5.2016.

Risteyksessä - takana Pitkä Ikävä tie

Jatkamme polkemista Pitkä Ikävä -tietä saaren aikanaan innoitettuun pohjoiskärkeen. Siellä on veneiden kiinnityslaituri ja näkymä kauas merelle. Punaisilla salmiakkikuvioilla merkitty polku jatkuu metsään. Talutamme pyöriä, sillä kivinen ja juuria sekä välillä hienoa hiekkaa täynnä oleva polku ei kutsu polkemaan. Kuljemme vanhan ampumaradan reunaa. Opastaulu kertoo. Aseet ovat vaiennet tällä kivääriampumaradalla ja kasvillisuus levittäytyy alueelle. Avoimen ja paahteisen hiekkamaan tyyppilajeja ovat matalakasvuinen kangasajuruoho ja hietikkosara. Perhosille paikka on suotuisa, sillä niitä lentelee matalalla kasvien tasolla. Pian myös pyörien taluttaminen käy hankalaksi, kun polku jatkuu rantakalliota myötäillen. Meidän on palattava Pitkä Ikävä tielle.

Pitkällä ikävällä nupukiviä - salmiakkimerkit!

Saamme hotellista huoneen ja pyörälaukut löytyvät ’respan’ säilytyksestä. Alkaa olla nälkä, menemme ravintolaan lounaalle. Parempaakin ruokaa on tällä reissulla syöty – makua ei juurikaan, liekö kuumuus ongelmana - ulkona +30! 

Sauna sijaitsee laivarantaan vievän tien varrella. Onhan meillä menopelit – ei hätää. Uimaan täällä ei ole asiaa – levä on vallannut rantaveden. Respan yhteydessä on pieni kauppa. Käymme juomaostoksille. Pienen lepohetken jälkeen lähdemme iltakävelylle, läheisille kalioille. ’Kukkakärpäsiä’ lentelee sankoin joukoin, mutta ne eivät tykkää ihmisistä, kertoi yksi retkeilijä.

Maanantai 16.7. aurinko jaksaa paistaa. Meillä on tavoitteena eteläinen, sinisellä merkitty reitti. Aamuruokailun jälkeen luovutamme hotellihuoneen ja viemme pyörälaukut säilöön. Tutustumme pihapiirissä suureen halliin kerättyyn näyttelyyn. Opastauluissa on tietoja, harvinaisten kasvien hiekkarannasta, miten Örön luontoa hoidetaan, ulkosaariston rakennustyömaasta, rakennuksista ja hiekkarantojen harvinaisista kasveista sekä uhanalaisista perhosista ja tietysti linnuista.

Uutta polkua eteläisellä reitillä..

Eteläiselle reitille mennään ensin Lyhyt Ikävä tietä, joten pyöräilemme alkumatkan. Nyt jätämme sovinnolla pyörät tienviereen ja jatkamme kävellen. Polku vie rantaan. Hiekka, hienoa kuin sokeri, hohtaa auringossa. Eri kokoiset kivet tuovat ryhtiä maisemaan, kun taustalla välkehtii meri. Merikaali, meriheinä, kangasajuruoho ja muut kasvit antavat perhosille ja muille, pienille ’lentäville’ hyvän peuhupaikan.

Merikaali rannalla

Osa polusta on minulle tuttua Rinkan retkeltä. Kuljemme Kranaatinheitin kukkulalla ja Krapulakalliolla, jossa on ollut valvontatoimintaa. Kaukana horisontissa näkyy Bengtkärin majakka. 6-tuuman patterista on taulu. 

Tästä näkyi Bengtskäin majakka...

Toisesta taulusta voi lukea. Hiekka liikkuu, ranta muuttuu. On uutta polkua ja mm. rotkon ylittävä riippusilta. Maasto ja ympäristö ovat kauniimpia ja matkat lyhyempiä kuin pohjoisen reitillä. Hieno paikka, ei voi muuta sanoa.

Uusi silta ylittää rotkon

Haemme laukut säilöstä ja menemme rantaravintolaan syömään ja odottamaan laivakuljetusta Kasnäsiin. Miranda aluksessa on pyörille huonompi paikka kuin Sissel laivassa tulomatkalla. Pyörät ja laukut säilyvät ehjinä, vaikka niiden paikka merimatkalla ihmetytti. Yöksi on varattu majoitus Kasnäsistä. Nyt saamme eri huoneen kuin aikaisemmin.

Örön satamassa 

Tiistai 17.7. Tavarat kasaan ja laukkuihin, aamiaiselle ja sitten polkemista kohti seuraavaa majapaikkaa eli Teijossa sijaitsevaa Hoitola ja Majoitus Sypressiä. 

Alkumatka sujuu hienosti. Lövön sillalla kävellään ja ihaillaan maisemia kuten tulomatkalla. 

Risteyksessä on hyvä tarkistaa reitti

Tullaan risteykseen. Pitää valita, jotta mennään suunniteltua reittiä. Taalintehdas 4 km on sopiva matka. Kello on ehtinyt jo melkein puoleen päivään, joten Taalintehtaalla on kahvitauon ja jaloittelun paikka.

Pikkuteitä ja teiden risteyksiä riittää tällä reitillä, mikä kartan mukaan kulkee meren lähellä – mutta todellisuus on toisenlainen. Puut peittävät merimaiseman. Välillä tuntuu, että reitin merkit on käännetty tai poistettu kokonaan. Merkit ohjaavat välillä metsätielle, mikä päättyy asunnon pihalle. Kartoista ja googlesta pitää tarkistaa tilanne.

Kioski Strömman kanavan luona

Seikkailua riittää. Strömman kanava löytyy ja sen jälkeen pieni kioski. Ostamme Laitilan virvoitusjuomatehtaan Limenttilimonaadia. Juomassa on sitruunainen maku. Aivot ja kroppa kiittävät. Polkemista riittää vielä ennen kuin olemme Matildedalin Sypressissä. Matkalla Kasnäsistä Matildedaliin pyöräni mittariin tuli 81 km – ihmekös, kun kierrettiin muutamat metsätiet siinä sivussa!

Hoitola & Majoitus Sypressi Matildedalissa

Sypressissä saimme lämpimän vastaanoton. Huone yläkerrasta, joten laukut kainaloon ja portaita ylös. Ruokaa pyytää vatsa. Ruokapaikka löytyy – Matildan Marina, Ruukinrannasta ja vatsa kiittää broilersalaatista ja oluesta!    

Keskiviikko 18.7. Maittavan aamiaisin jälkeen jatkamme matkaa – seuraavaksi Salo – sanoisi junankuuluttaja.

Teijo kyläkauppa ja keltainen auto!

Teijon kyläkaupan luona pidämme jäätelötauon. Keltainen, erikoisen pieni auto ajaa kaupan edestä, kun otan kuvan. Tapaamme auton ja kuljettajan myöhemmin tien varrella. Kuljettajalla on duuni siistiä tienvarsia, jotta liikenne- ja muut merkit näkyvät. Pysähdymme

ihmettelemään Teijon Masuunin ja Kirjakkalan ruukkikylän rakennuksia ja ympäristöä. Teijon kirkon annamme seistä rauhassa korkealla mäellä.

Näitä reittimerkkejä seurattiin myös

Salo-Teijo-Strömma reitillä on erilaiset merkit. Seuraamme merkkejä Teijosta Saloon, mutta kaikissa risteyksissä niitä ei ole. Tulee mieleeni Aaltosen Jyrkin opetus Karevan kierron merkitsemisestä. Täällä ei ole noudatettu Jyrkin opastamaa periaatetta.

Hotelli Salora löytyy. Majoitumme ja lähdemme kävellen kaupungille. Osamme jo tien Rikalan ruokapaikkaan ja takaisin hotelliin.

Torstai 19.7. Aamupalan jälkeen reippain mielin 110 tielle suuntana Turku. Tien reuna on onneksi aikaleveä. Isoja rekkoja ajaa vain muutamia, henkilöautoja kuitenkin riittää. Turvallisesti pääsemme kotipuoleen, Kirsti Kaarinaan ja minä Raisioon. Pyöräni mittari näytti kotona retken pituudeksi 384 kilometriä.

Näin pyöräretki tuli tehtyä helteen hellimässä heinäkuussa 2018!

KIITOS KIRSTI suunnittelusta, opastuksesta ja matkaseurasta!

Kukkaloistoa riitti teiden varsilla