Tunnelmia Tammireittien varrelta

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Heinäkuinen lauantai tarjoaa sopivan pyöräilysään. Aurinko paistaa ja lämmittää. Pyörällä polkijaa vilvoittaa onneksi lempeä tuuli. Tavoitteena on tutkia Tammireittien pyöräily- ja patikointikohteita.

Tapaamme sisareni kanssa Liedon kirkolla. Netin mukaan siellä sijaitsee kartta Tammireiteistä. Karttaa emme löytäneet, mutta Liedon kunnan infopisteen karttaa ja netin tietoja hyväksi käyttäen päätimme pyöräillä Ankalle (kylä Liedossa). Sieltä löytyi Luontopolulle ohjaava viitta. Aluksi piti pyöräillä hiekkatietä. P-paikalla oli Tammireitit kartta. Tutkimme karttaa. Tuttuja lietolaisia paikan nimiä. Muita retkeilijöitä ei näkynyt.

Pyörät lukkoon ja parkkiin. Reput selkään ja askelia toisen eteen taktiikalla pitkin luontopolkua. Polku kulkee hyvässä maastossa metsän suojassa. Korkeat sähkölinjat ihmetyttävät. Poikkeamme polulta läheiselle kalliolle katsomaan. Komeat tolpat kohoavat korkeuteen.

Selkeä ja uudenkarhea kyltti ’Luontopolku Nautela’ näyttää, että olemme oikealla polulla. Tosin tarkoituksemme ei ole tällä kertaa kulkea Nautelaan asti.

 Opastaulusta saamme lukea Kolopuusta, mikä seisoo komeana rinteessä.

’Katso oikealla olevaan järeään mäntyyn, jonka juurella on luontopolkutaulu. Näet oikean nykypäivän luonnonihmeen Kolopuun. Kolon on hakannut alun perin omaksi kodikseen todennäköisesti palokärki. Nyt kolossa asustelee mahdollisesti helmipöllö tai uuttukyyhky. Liito-oravakaan ei panisi pahakseen, vaikka tällaisia luonnonkoloja olisi metsissä parinsadan metrin välein. Koska näin ei nykymetsissä ole, mainittujen lintujen ja muiden kolopesijöiden elinolosuhteet ovat täysin ihmisen aktiivisen pönttöinnostuksen varassa. Tee hyvä työ: ripusta ainakin kolme eri kokoista pönttöä vuodessa erilaisiin metsiin – ylivoimainen vaiva se ei ole!’

Hetken kuluttua olemmekin jo laavun luona. Paikka näyttää tutulta. Kävimme täällä viime kesän pyöräretkellä. Tulimme silloin paikalle eri reittiä. Istumme nuotiota kiertäville puille ja pidämme evästauon. Muita kulkijoita ei ole retkemme aikana näkynyt, mutta on laavulla roskien määrästä päätellen vietetty aikaa.

Tauon jälkeen palaamme pyörien luokse. Maisema näyttää erilaiselta kuin mennessä. Maasto on kuivaa, joten kuljemme pienen matkan hakkuualueella olevaa polunpohjaa. Kaatuneen ja poikkisahatun lehtipuun rungosta nousee oksia suoraan ylöspäin. Suuri kanto on ontto, ehkä sekin on jonkun koti? Hakkuualueella on kaksi taulua; ne kertovat sammaleista ja kangasmetsästä.

 

Hakkuualue

Mustikoissa näkyy jo sinistä hehkua, mutta eivät ole vielä kypsiä. Metsämaitikat loistavat keltaisina ja maitohormien korkeat, sinipunaiset kukinnot huojuvat leppeässä tuulessa. Vaalean jäkälän joukosta pilkistää punainen hapero, mutta toukat ovat jo olleet sen luona aterialla. Tumman ruskea tatti on saanut saman kohtalon. Ohdakkeiden punaiset kukat tuovat mieleen Kilpisjärven reissun. Silloin Saanan juurella kasvoi kainaloihin asti ulottuvia huopaohdakkeita.

 

Vääntelän silta

Retkemme jatkuu pyöräillen Liedon keskustaan. Käymme kaupassa, sillä vatsassa on nyt tilaa jäätelölle ja mansikkaviinerille. Jatkamme matkaa Hämeentien reunassa kulkevaa pyörätietä Turkuun päin. Lietniemessä alitamme Hämeentien ja löydämme Vääntelän sillan, joka ylittää joen. 

Vesi on alhaalla sillan luona

Vesi on alhaalla. Sillan opastaulu kehottaa pitämään 2 metrin välin. Tulee mieleen koronavaroitukset. Silta kestää meidät ja pääsemme onnellisesti jatkamaan retkeämme.

 

Matkailutilan mainos auton kyljessä

Pian tulemme Ilmaristen Matkailutilan luokse. Pysähdymme ja tutkailemme Tammireitti taulua Vääntelä. Muistelemme myös serkkumme Pekan syntymäpäiväjuhlia, joita vietettiin Matkailutilalla.

Pieni matka pyöräilyä hiekkatiellä ja olemme Vanhalla Tampereen tiellä. Jatkamme pyörätietä Turkuun päin. Käännymme Metsämäen raviradan luota Haagan tielle. Tielle on tuotu paksu kerros sepelinsekaista tavaraa. Pitää kulkea varovasti, jotta pyörän kumit pysyvät ehjinä. Samalla voi ihailla komeita hevosia, mitkä laiduntavat tien molemmin puolin.

 

Haagan riippusilta

Muutaman mutkan jälkeen tulee näkyviin joen ylittävä riippusilta. Sillalta näkyy Liedon Vanhalinnan linnavuori. Tämän riippusillan alta meloimme, kun Rinkka järjesti Satu Eklundin opastuksella melontaretken Halisista Vanhalinnan linnavuorelle ja takaisin.

 

Takana näkyy Vanhalinnan linnavuori

Ilta jatkuu kauniina. Pääsemme alittamaan autotien pyöräilijöille ja kävelijöille tarkoitetun tunnelin kautta. Tien varteen on pystytetty pyöräilijöille uusia viittoja. Ravattulassa on uudistettu Hämeentien ja Ohitustien risteys, joten viitat ja uudet ohjeet ovat tarpeelliset.

 

Silta Kuralan Kylämäen kohdalla

Ennen kuin tiemme erkanevat käymme vielä katsomassa Kuralan Kylämäen kohdalla olevan joen ylittävän sillan. Ulpukat kukkivat, pari poikaa heittelee uistinta. Joen toisella puolella näkyy pyöräilijöitä ja kävelijöitä.

 

Ulpukat loistavat Aurajoessa

Me tyydymme tällä kertaa vain katselemaan, sillä takana on tarpeeksi kilometrejä niin pyöräillen kuin kävellen. Ilta on jo pitkällä. Molempien on paras polkaista suorinta reittiä kotiaan kohti.

Mukavan retkipäivän saimme taas viettää yhdessä ulkoillen. – Niin ja tapasimme Liedon kirkon luona myös kaksi serkkuamme. He olivat kesäretkellä kiertämässä lähialueen hautausmaita.

 

Uudet, hienot viitat ohjaavat pyöräilijöitä