1.4.2021

Käynti Keisvuorella

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Keisvuori sijaitsee Liedossa – Liedon kirkon läheisyydessä. Tapaan sisareni Liedon vanhalla hautausmaalla. Liedon kirkon hautausmaa sijaitsee Pyhän Pietarin kirkon ympärillä aivan Aurajoen rannalla. Meillä on tapana hoitaa lähiomaisten hautakumpuja. Näin ennen Pääsiäisen juhlapyhiä tuomme keltasävyiset tervehdyksemme poisnukkuneille. Hautausmaa kierroksen jälkeen lähdemme kävelemään lähialueelle. Liedossa on mukavasti nimettyjä paikkoja. Esimerkiksi Pappilanpolkua pitkin pääsee kirkkoherran virastoon, mikä sijaitsee vanhassa pappilassa. Terveyskeskuksen läheisyydessä on Prinssinkuja. Veli-Pekka Prinssi on ollut aikanaan terveyskeskuksen johtava lääkäri, jonka vastaanotolla mm. isämme kävi. Toukontori on nimetty entisen kunnanjohtajan Touko Niemelän mukaan.
Pappilan polulta käännymme kuntoportaille. Portaiden 138 askelmaa nousemalla pääsee Keisvuorelle. Kävelemme rauhallisesti, katsomme välillä alas ja sivuille. Maisemassa ja läheisessä luonnossa on mukava lepuuttaa silmiä. Kookas puunrunko lepää pitkin pituuttaan rinteessä. Rungon vieressä on opastaulu ja taulussa teksti: Tämä on lahopuu ja se on täynnä elämää. Lahoavan puun vähyys on syynä siihen, että monet metsien eliölajit ovat uhanalaisia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi metsässä tulee olla saatavilla runsaasti lahopuuta, joka on peräisin eri puulajeista. Uutta lahopuuta tarvitaan jatkuvasti lisää, jotta eri lahoamisvaiheisiin erikoistuneet eliölajit voivat siirtyä uusille lahopuille. Annathan kaatuneen puun jatkaa tärkeää tehtävää metsässä. Kuntoportaiden jälkeen Keisvuoren kallioinen maasto antaa kävelijälle alustan. Kevätsää on sulattanut lumen ja jään. Kallio ei ole liukas, nyt on hyvä kulkea ja katsella. Pienten notkelmien heinät ja muut kasvit viettävät vielä talvea.
Lapsiryhmä on rakentanut oksista kodan, sen yhteydessä on tekijöiden nimet ja muistutus: Anna rakennelman olla rauhassa. Hieno juttu! Lapsia on tuotu metsään ja opastettu samalla, mitä saa tehdä eli kuivia, maahan jo pudonneita oksia voi kerätä. Jatkamme retkeä Keisvuorelta alas. Tuuhea pajupensas on koristautunut monilla pajunkissoilla. Pajunkissa on pajun pehmeä kukinto, joka aukeaa varhain keväällä ennen lehtien tuloa. Suomessa pajunkissojen puhkeaminen lumien sulaessa on kevään merkki. tietää wikipedia. Tulemme Keisvuoren hautausmaalle. Se on vihitty käyttöön vuonna 1992. Arkkitehti Juhani Salmelaisen suunnittelema kellotapuli tuo modernin tuulahduksen hautausmaalle. Kuljemme hautojen välejä. Pokkolan kylän, entisen kotikylämme, asukkaiden hautamuistomerkkejä tulee vastaan. Ihmettelemme, onko useiden tuntemiamme henkilöiden kuolemasta jo noin pitkä aika.
Ulkoilusää on mitä parhain. Askeleet kuljettavat mutkien kautta takaisin Liedon keskustaan ja kohti Pyhän Pietarin kirkkoa, mikä on tällä hetkellä remontin alla. Matkalla pysähdymme Tammireitit opastaulun luona. Taulussa näkyy reittejä, joita olemme pyöräilleet. Suunnittelemme myös alustavasti tulevan kesän pyöräilyjä. Onneksi lähialueelta löytyy useita mukavia reittejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti