Linnavuori Kaarinan Piikkiössä

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Helteinen Juhannuspäivä saa lähtemään metsäiselle retkelle. Ajelemme tyttäreni ja vävyni kanssa Piikkiöön. Tarkoituksena on kulkea Linnavuorelle vieviä polkuja ja katsella sekä kuunnella ympäristöä. Linnavuoren luonnonsuojelualue on perustettu 10.6.2015. Parkkipaikalla sijaitsevasta Tammireitit opastaulusta voi hahmottaa reitistön kokonaisuuden. Kävelyreitti alkaa metsän reunasta ja pujahtaa pian metsän siimekseen. Rehevät metsäimarteet loistavat vihreinä ojassa, polun vieressä.

Opastaulusta voi lukea niin metsäimarteista kuin metsätähdistä, oravanmarjasta ja käenkaalista. Muistoja tulvahtaa mieleeni, sillä Liedosta lapsuuteni metsissä näitä kaikkia kasvoi. Reitin varrelta löytyy muita opastauluja, joissa on ohjeita ja tunnistustehtäviä. Metsän äänet taulussa kysytään. Mitä kuulitte? Humisivatko puut? Kävynheitto taulussa on ohjeita heittojen mestaruustaistoon.

Kalliolle on rakennettu kaunis laavu ja tulipaikka. Laavun ympäristö on siistissä kunnossa. Kallio laavun luona kiiltää auringon paisteessa. Retkeilijät ovat vieneet roskat mukanaan. Katselemme ympärillemme. Emme jää laavulle. Meillä on vain juomaa mukana. Seuraava opastaulu kertoo kallioimarteesta, keto-orvokista, kalliokielosta sekä sianpuolukasta. Matka jatkuu suorina seisovien, kapeiden mäntyjen reunustavaa polkua. Vasemmalla maasto nousee loivasti ylöspäin. Ihastuttavat, sammaleiden peittämät pyöreät kivet antavat pienen ’peikkometsän’ tunteen kulkijalle. Sitten polku nousee ylemmäs ja puut tihenevät ja niiden rungot kapenevat. Puunhalaus taulussa on tietoja puiden iästä sekä puunhalausviikosta, jota vietetään elokuussa viikolla 34. Metsäreunassa havisevat pienet haapapuut sekä ruohovartiset aluskasvit, joiden joukosta pilkottaa keltaisia kukkia. Kosketus luontoon taulu kehottaa koskettelemaan erilaisia pintoja.

Kivisen hautaröykkiön luona on taulu; Pronssikautinen Piikkiö 1300 – 500 eKr. Kun tutustut tekstiin, pääset hetkeksi sisälle historian monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan. Hautaröykkiö on lainsuojaama muinaisjäännös. Polun varrella seisoo suorana vanha kuusi. Sen hopeanharmaat oksat ovat taipuneet alaspäin. Jäkälien muodostamaa harmautta löytyy maasta. Kaksi männyn runkoa makaa pitkin pituuttaan polun varrella. Samalla ne muodostavat kaiteen tai aidan, sillä runkojen toinen pää on koholla kiven päällä ja toinen on ylhäällä juuriston voimalla. Polkua, jota astumme, koristaa monisäikeisesti rönsyilevä eripaksuisten juurien rykelmä. Metsäinen maisema on maaginen. Muinaisranta kyltti näyttää tiheään kasvustoon. ’Muinaisrannoiksi nimetään erilaisia rantavoimien eli aallokon ja jäiden liikkeiden aikaansaamia kerrostumia ja kulutusmuotoja, jotka ovat syntyneet meren tai jään pinnan tason ollessa maanpintaan nähden huomattavasti korkeamaalla.’ tietää Wikipedia. Tämä muinaisranta ja sen kivet ovat rehevän kasvillisuuden peitossa. Pitkospuilla voi täälläkin kulkea ja kopistella. Upeat Maarian kämmekät viihdyttävät pitkospuiden vieressä.

Palaamme pienen matkaa takaisin ja nousemme polkua, mikä on muotoutunut komeiden kallioiden väliin. Polku jatkuu mutkitellen kivien välissä. Pian olemme ylhäällä. Komeat männyt kasvavat kalliolla. Männyt ovat taitavia. Ne kasvavat kalliolla monisäikeisen juuristonsa avulla.

Vuori on komea ja sen laelta näkee kauas. Tuttuja paikkoja on mukava arvuutella. Lämmin sää antaa meille vauhtia jatkamaan retkeä ja palaamaan auton luokse parkkipaikalle.

Kirsi ja Kari, kiitos seurasta ja mukavasta Juhannusretkestä!

Haunisten altaan kierto

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Haunisten allas on vuonna 1973 rakennettu tekojärvi Raisiossa. Juhannuspäivän sää on lämmin ja aurinkoinen, kun lähdemme tyttäreni ja vävyni kanssa kiertämään allasta. Parkkipaikalla on useita autoja. Läheinen frisbeegolfrata saa lajin harrastajat liikkeelle. Me lähdemme kiertämään allasta. Valitsemme altaan reunasta suunnan vasemmalle. Vaaleat poutapilvet peilaavat veteen. Alkukesän vehreys saa kasvit loistamaan puhtaissa väreissä. Nokkosperhoset eivät voi välttää puna-apiloiden ja muiden maukkaiden kasvien houkutusta.

Hiidenvirnan sinisävyiset kukkaryppäät sekä hennot ja rönsyilevät varret ovat kietoutuneet maitohorsman varsien ja lehtien ympärille. Punaiseen pukeutunut Rantakukka seisoo suorana kuin sotapoika. Pienet haavat yrittävät voittaa kasvussa puna-apiloiden valtaaman rinteen.

Altaan pinta loistaa auringon paisteessa. Kuikkaperhe, kaksi aikuista ja kaksi poikasta, on uintiretkellä. Keltakukkainen lammikkikasvusto rehottaa altaan reunamilla. Lammikki on osoittautunut haitalliseksi vieraslajiksi. Lammikin veden pinnalle muodostama tiheäkasvusto aiheuttaa happikatoa ja veden laadun huononemista. Näin muut luontaiset kasvit ei saa elintilaa.

Metsäisellä osuudella tulee vastaan kallioimarteiden rivistö. Saniaiskasveihin kuuluvan kallioimarteen juuri on lakritsin makuinen. Jokamiehen oikeudet kieltävät kallioimarteen ottamisen ilman maanomistajan lupaa. Puiden juuret kuvioivat polun. Onneksi juuret eivät ole tänään liukkaita. Muutama kuiva kanto on kuin taideteos polun varrella. Aikoja sitten kaatuneen ison männyn juuret ovat kuin isoreikäinen viitta keskellä metsää.

Metsämaitikan keltaiset kukat pilkistävät isonkiven vieressä yhdessä kuusen taimen kanssa. Pieni tuulen väre saa laineita altaan pintaan. Iso kivi keskellä allasta on komea näky. Kivellä keikkuu pari tiiraa taikka lokkia.

Uutta! Lounais-Suomen kesäretkihaaste ajalla 6.6.- 15.8.2021 kohde 2: Haunisten allas kutsuu avaamaan QR-koodin ja vastaamaan kysymyksiin. Kesäretkihaaste innostaa vierailemaan 10 retkikohteessa kesä 2021 aikana. Ohjeet ja kohteet; bit-ly/retkihaaste2021_ohjeet. Rannan tuntumassa sileä kallio hohtaa hienoissa kuvioissa. Isokivi toisaalla vartio polun ja altaan välissä. Kivessä voi nähdä pyöreä piirteiset kasvot ja sivuprofiilissa tarkkaavaisen silmän.

Juhannuspäivän retkemme sujui leppoisasti. Vävy kiersi välillä rannan tuntumaan ja löysi kuin löysikin etsimänsä eli kyyn kiemurtelemassa veden rajassa. Lintujen herkeämätön konsertti siivitti myös retkeämme. Keräsin samalla polun varrelta muovikassillisen tavaraa, mikä ei kuulu luontoon!

Kulkijana Kullaanpolulla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Kullaanpolku on osa Kuhankuonon retkeilyreitistöä. Merkitylle polulle voi lähteä Kerttulan liikuntakeskuksesta, Raisiosta. Reitti nousee Kullaanvuorelle, mikä sijaitsee Raision ja Ruskon yhteisellä alueella. Reitin varrella on myös opastauluja. Huhtikuussa aurinkoisena lauantaina lähdemme sisareni kanssa kiertämään Kullaanpolkua. Autot jätämme parkkiin Kerttulan liikuntakeskuksen p-paikalle. Päiväreppu selkään, kävelysauvat käsiin ja nämä naiset aloittavat reippain mielin ulkoiluretken.

Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Tumma kuusimetsä luo komeita varjoja keväiseen maisemaan. Kerttulasta lähdettäessä reitin alkuosuutta on muutettu. Enää ei kuljeta lähitalon pihan kautta. Kuhankuonon retkeilyreitistön oranssinpunaiset, säänkestävät nauhat, mitkä on kiinnitetty puihin tai tolppiin, antavat kulkijalle tiedon, missä polku kulkee. ABC asema ohitetaan kevyenliikenteen väylää pitkin. Ennen kuin reitti siirtyy metsän puolelle, tienvarrella on opastaulussa Kullaanvuoren kartta. Metsäpolkua on pehmeä astella, mutta puiden juurien kohdalla pitää olla tarkkana, ettei kompuroi. Polulla lepää pitkin pituuttaan iso, tummanvihreä kuusi, jonka oksissa on suuri määrä käpyjä. Pitkospuut suojaavat niin luontoa kuin kulkijaakin. Nousua helpottamaan, jyrkkään ja kiviseen kohtaan, on rakennettu pienet portaat. Ylempänä on valoisempaa, sillä esim. männyt ovat pienempi kasvuisia, väkkäräisiä. Kallioiden välisen kostean paikan pääsee ylittämään pitkospuita pitkin. Suuri puinen opastaulu ilmoittaa; Luonnonsuojelualue pysy polulla. Kalliolle rakennettu kolmion mallisen opasryppään viitoista voi tarkistaa, että esim. näkötornille on matkaa 600 metriä.

Ennen näkötornia löytyy pöytäpenkki yhdistelmä. Pysähdymme evästauolle. Kaksi nuorta naista antaa luvan istua heidän seuraansa. He ovat partiolaisina käyneet Kullaanvuorella aikaisemminkin. Tänään he ovat tulleet kierrokselle Ruskolta. Kun nuoret ovat syöneet eväänsä, he lähtevät jatkamaan matkaa. Kun me olemme lähdössä, pöydän ääreen tulee nainen, kuka kertoo asuvansa Kaarinassa, Littoistenjärven seutuvilla. Sisareni asuu myös Kaarinassa, lähellä järveä. Tauon jälkeen retkemme jatkuu. Pysähdymme Paimenen haudasta kertovan taulun luona. Taulun teksti alkaa lauseella: Onnettomat ja murheelliset tarinat ovat aina kiehtoneet ihmisiä säätyyn ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Läheinen kallionkolo on muisto Paimenen haudasta. Pian olemmekin jo näkötornin juurella. Tornin läheisyydessä pitää taukoa kaksi aikuista ja kolme lasta muodostava seurue. Tornin luona olevan opastaulun otsikko: Korkealta näkee, houkuttaa ylös torniin. Tällä kertaa emme kiipeä, katsomme taulun kuvaa ja tekstiä. Alkulause: Ruskon korkein kohta on tämä Kullaanvuoren laki. Merenpinnasta mitattuna korkeus on 71 metriä. Olen aikeisemmin kiivennyt torniin ja katsellut ympäröivää maisemaa mm. useita kirkon torneja. Selkeä sää ja kiikarit apuna ovat tarpeen, jos haluaa tarkastella näkymää ylhäältä tornista. Kalliossa tornin juurella on kiveen hakattuna sana: KULLA WUORI.

Laskeudumme alas vuorelta ja jatkamme retkeä. Näkötornin opaskyltin mukaan Kerttulaan tulee matkaa 8,4 kilometriä. Uudehkot rappuset, joissa hyvät askelmat auttavat laskeutumista. Polku on välillä hyväkulkuista ja melko kuivaa. Kosteiden kohtien kohdalla löytyy pientä haastetta kummalta puolelta ohittaisi paikan, lenkkareita ei kannata kastaa. Pitkospuita ja siltoja on rakennettu pahimpiin paikkoihin. Polun merkit näkyvät veden varassa kasvavissa koivuissa. Me kierrämme kosteikot ja etsimme polun seuraavat merkit. Pian tulemme viitan luokse, mikä näyttää Kullaanvuoren suuntaan 1,9 km. Ylitämme Ruskonjoen. Polku jatkuu pellon ja ojan reunan välissä sekä tien reunassa. Edessä näkyy suuri tila, Lähteenmäen tila. Navetan luona näkyy sonnien päät avoimista ’ikkunoista’. Tilalla on nykyaikainen navetta.

Metsäinen maisema polun varrella muuttuu avaraksi pelloksi. Saamme tuntea maanviljelyksen tuoksua, kun lietelantaa levittävä maanviljelijä parantaa pellon kasvualustaa. Horisontissa näkyy Hintsan rakennuksia. Emme poikkea Haunisten altaalle, vaan astelemme joen suunnassa kulkevaa metsätietä eteenpäin. Pysähdymme hetkeksi Hintsan padon luona. Vesi kohisee ja koski kuohuaa.

Niinpä niin – pari mutkaa vielä ja olemme Kerttulassa autojemme luona. Hieno retki, totta vie! Kiitos seurasta sisareni ja Kullaanpolku – keskivaikea reitti!

Kiviä ja kosken kuohuja Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Karmelinpuiston kivinen labyrintti on aina katsomisen arvoinen. Massiivinen Vehmaan punaisesta graniitista koottu kiviteos hallitsee voimakkaan levollisena ja antaa komean vastakohdan puiston puille ja kasveille.

Tulee mieleeni, mitäpä jos laskisi montako kiveä teokseen on tuotu. Jätän toiseen kertaan. Ulkoilusää on tänään raikkaan tuulinen. Aurinko paistaa, mutta tuuli vie lämmön muualle. Reippain mielin etenen ulkoiluretkelläni. Kävelytien hiekat on talven jälkeen harjattu. Tien reunan kasvustosta vasta muutamat ovat ’heränneet’. Leskenlehtien keltaiset ’silmät’ loistavat kilpaa auringon kanssa. Muutamia pyöräilijöitä ajaa vauhdikkaasti ohitseni. Kävelen tien reunassa, joten vahinkoa ei tällä kertaa satu.

Raisionjoki on aina mielenkiintoinen. Suuntaan Mullin sillan luokse. Sorsapariskunta on sukelluspuuhissa. Lokit kirkuvat taivaalla. Jatkan retkeäni Huhkon suuntaan. Joen pinta näyttää välillä kauniin siniseltä. Joen loivassa mutkassa metsä varjostaa ja joen värisävy muuttuu.

Huhkossa koski on komea. Vettä riittää ja veden ’muovaamia’ erivärisiä kiviä. Luonto ja sen voima on ihmeellinen. Kuohujen voimasta veteen on muodostunut vaahtoa, mikä näyttää kuohukermalta. Kun antaa mielikuvitukselle vallan. Olen monia kertoja kulkenut Huhkon kosken luona ja aina siellä katse viihtyy. Nokkosperhosten parvi lentelee edelläni, kun tulen Raisiontien alittavaan jalankulkutunneliin. Kiire näkyy olevan perhosilla. Nopeat siipien liikkeet sekä pikaiset ylös alas pyrähdykset vain vilahtavat, kun lähestyn parvea.

Taloyhtiömme pihalla sinivuokot ovat aukaisseet terälehtensä. Kesän merkkejä ilmestyy päivittäin lisää, kun käy ulkoilemassa ja pitää silmät auki.

Uikkupolun tunnelmissa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Uikkupolku kiertää Raisionlahden rantamaisemassa ja polun pituus on noin 4 kilometriä. Raision Rinkan tiistaikävelijät kokoontuvat Krookilan kotiseutukeskuksen pihapiiriin. Vanhat rakennukset ja komea tuulimylly tuovat mieleen menneiden sukupolvien aherrukset. Uusi aika koittaa myös Krookilassa, sillä sisäpihalta kuuluu koneiden ääniä. – Uudistuksia on tulossa!

Huhtikuinen tiistai tarjoaa miellyttävän ulkoilusään. Tällä liikuntavuorolla lähdemme kiertämään Uikkupolkua. Etenemme sopuisasti ja noudatamme koronapandemian asettamia ehtoja. Krookilasta kurvaamme metsäpolulle. Polku on osa Meriakseli reitistöä, mikä kiertää Raision Raittina Krookilasta aina Raision keskustaan asti ja jatkaa Jokiraitti-nimisenä eteenpäin.

Polulla on tänään pientä keväistä kosteutta, mutta eteneminen onnistuu jalkineita kastamatta. Metsästä laskeudumme niitylle, jossa kasvaa kauniita valkorunkoisia koivuja. Niitty lepää vielä talven jälkeen vaalean ruskeana. Kesän vihreys odottaa kuitenkin jo nurkan takana. Uikkupolun varrella on luontotauluja, jotka kertovat mm. miten rantaniityt ovat mahdollistaneet karjan laiduntamisen. Polun varrella korkeat heinäkasvit huojuvat leppeässä tullessa. Niiden suojassa on mukava kävellä. Sinivuokot pinnistelevät koivikon kätkössä. Kylmähkö sää, vain 6 astetta plussaa, pitää sinivuokkojen terälehdet supussa.

Sillan kaiteessa Jaakontie.fi – merkki kertoo Jaakontien ystävien pyhiinvaellusreitistä. Kuljemme puisen, kauniin sillan yli. Sillan alla virtaa vesi – meri on aikanaan ulottunut näihin rantamaisemiin asti. Viereiset pajupensaat kannattelevat pulleita pajunkissoja.

Uikkupolku on hyvässä kunnossa. Polun parannustöitä on tehty vuosien varrella. Ruovikko-taulusta voi lukea järviruoko kasvista. Ohitamme taulun ja jatkamme pienryhmissä vauhdikkaasti eteenpäin. Maltamme kuitenkin pysähtyä erikoisen porttirakennelman luona. Portista näkyy heinäsuoja. Kesällä on lampaita laiduntamassa. Portissa oleva laatta kertoo: Varsin Hyvä ry on rahoittanut tätä kohdetta EU:n alueellisesta maaseutuohjelmasta (ALMA).

Rantalepikko-taulusta voi tarkistaa tervalepän ja harmaalepän lehtien eroavuudet. Rantaniitty-taulussa kerrotaan, että mesiangervon kukista ja lehdistä on valmistettu särkyä lievittävää yrttiteetä. Pensassirkkalintu on myös saanut oman opastaulun. Raisiosta löytyy useita mukavia, erilaisia reittejä, joita me tiistaikävelijät hyödynnämme liikuntavuoromme aikana.

Joki virtaa Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen Raisionjoki on Varsinais-Suomessa virtaava noin 20 kilometriä pitkä ja valuma-alueeltaan 132 neliökilometrin suuruinen joki. Joki saa alkunsa pohjavesialueelta Ruskolta Vahdon kirkonkylän pohjoispuolelta, josta se virtaa läpi Ruskon ja Raision laskien Turussa Saaristomereen. On aurinkoinen sunnuntai ja lähden ulkoilemaan. Suunnistan kulkuni Raisionjoen rantaan. Kevyenliikenteen alikulun reunassa pysähdyn. Nokkosperhosten iloinen parvi heputtelee siipiään aurinkoisessa rinteessä. Skillat eli Idän sinililjat antavat sinisen hehkun perhosten taustalla.

Pysähdyn Huhkon padolla. Ruskehtava vesi muodostaa vaahtoavia, pieniä kuohuja, kun vesi virtaa eteenpäin kohti merta. Huhkon padon luonnonmukaistamista on toteutettu vuoden 2020 aikana. Käyn usein katsomassa, miltä padon luona näyttää. Tänään sieltä löytyi hieno, kultaisista kivistä muotoiltu sydän. Rakkautta on ilmassa – sitä ei pandemiakaan lannista.

Kuljen joen rantaa eteenpäin. Ruohon vihreys antaa vielä odottaa. Ruskean erisävyt pitävät ruohokasvit vielä otteessaan. Mukava on astella eteenpäin, sillä yhteinen kävely- ja pyöräilybaana on hyvässä kunnossa. Vastaantulijat ovat hyväntuulisia. Ulkoilijoita on useita liikkeellä. Eräs mies kulkee kahden pojan kanssa. Heillä on apuvälineenä ’läppäri’. Pokemonien etsintä on kuulemma menossa. – Tulipa taas muistot mieleeni, kun olen ollut Kiian ja Kristan kanssa ’pokemon touhuissa’ mm. Pähkinämäen poluilla.

Vanha omenapuu kurkottaa oksiaan kohti jokea. Kun katsoo tarkkaan, oksilla näkyy vielä viimevuotisia omenoita. Tulen Mullin sillalle. Aurinko valaisee joen niin että vesi näyttää siniseltä. Pajunkissat ’kukkivat’ rannalla. Valkoiset lokit lentävät vauhdikkaina kohti joen pintaa ja nousevat yhtä nopeasti ilmaan. Eräs perhe heittelee rannalta jokeen ’jotain’ ehkä leipää. Se on syynä lokkien kisailuun.

Papinkallion muinaisjäännösalue on aina mielenkiintoinen. Pysähdyn usein alueella. Tällä kertaa keskityn maahan kaatuneeseen isoon koivun runkoon. Kaatuneilla lahopuilla elää erilaista lajistoa. Nämä eliöt ovat usein lahopuiden olosuhteiden erikoisosaajia. Lahopuut ovat oleellinen osa metsän elämää. Ne ylläpitävät jopa rikkaampaa lajistoa kuin elävät puut. Maapuilla elää kääpiä, sieniä ja kovakuoriaisia sekä jäkäliä ja sammalta.

Ulkoilusää on mitä parhain. Palaan joenrannassa kulkevaa kevyen liikenteen väylää pitkin kohti Huhkoa. Uuden, vuonna 2020 valmistuneen joen ylittävän sillan luona seuraan, kun sorsat sukeltavat.

Iltapäivän aurinko on loistotuulella ja antaa merkkejä kevään etenemisestä kohti kesää.

Raision Rinkka kutsui päättäjät ruudulle

Kuvituskuva (Pixabay.com)

Teksti: Tarja Aittala

Raision Rinkka päätti viime vuoden lopulla tarttua Suomen Ladun kampanjaan kutsua päättäjä ulos. Alkuperäinen suunnitelma oli kutsua päättäjiä Pähkinämäen ulkoilumajalle keskustelemaan ulkoilun edistämisasioista vähän ennen kuntavaaleja 2021. Koronarajoitusten takia kokoontumista ulkona ei kuitenkaan voitu järjestää. Koska suunniteltua tilaisuutta ei haluttu siirtää tai peruuttaa, päädyimme innovatiivisesti kokeilemaan, miten ulkoilun edistämisasioista keskustelu onnistuu virtuaalivälitteisesti. Ja onnistuihan se.

Tilaisuuden suunnittelu – monia asioita huomioitiin

Hyvissä ajoin ennen tilaisuutta sovimme, mihin asioihin keskitymme ja keitä yhdistyksestä tilaisuuteen osallistuu. Aikaa varasimme tunnin verran. Harjoittelimme myös keskenämme Google Meetin käyttöä ja sovimme, kuka keskustelua johtaa, miten yhdistyksen muut osallistujat osallistuvat ja kuka seuraa tekniikkaa.

Mietimme tarkkaan, keitä tilaisuuteen kutsutaan. Kutsulistalle päätyi sekä kaupunkia edustavia viranhaltijoita että valtuustossa vaikuttavia kuntapäättäjiä. Kutsu tehtiin Canva-ohjelmassa ja lähetettiin sähköpostitse hyvissä ajoin ennen tilaisuutta. Tilaisuuden osallistumislinkki teknisine ohjeineen toimitettiin omana viestinään ilmoittautuneille vähän ennen tilaisuuden ajankohtaa.

Tilaisuuden kulku

Aluksi kerrottiin lyhyesti Google Meetin tärkeistä toiminnoista ja muistutettiin, miten toimia, jos yhteys katkeaa. Puheenjohtajamme esitteli yhdistyksen muutaman esitysdian verran ja sen jälkeen siirryttiin itse asiaan. Olimme sopineet, että keskitymme tunnin tilaisuudessa edistämään ulkoilumajamme ja sen ympäristön olosuhteita. Tätäkin olimme ennalta miettineet tarkkaan: mitä korjauksia vuonna 1946 rakennettuun majaan, sen muihin rakennuksiin ja ympäristöön haluamme. Majan olosuhteita esittelimme aiemmin otettujen valokuvien pohjalta. Esitellyt valokuvat näkyivät ruudulla hyvin – ensin yleiskuvaa ja sitten yksityiskohtia. Keskustelu kävi vilkkaana puolin ja toisin. Vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja kertoi myös miten kaupunki satsaa ulkoilureitteihin ja ulkoilun edistämiseen tulevana vuonna.

Keskustelu tilaisuudessa mielestäni sujui hyvin ja luontevasti. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis ja sellainen olo, että saamme ulkoilumajan olosuhteisiin niitä parannuksia, joita esitimme. Myös kutsutut päättäjät kiittelivät ja totesivat tilaisuuden olleen hyvä.

Vastaavaa tilaisuutta suunniteltaessa kannattaa huomioida nämä

• Aloittakaa suunnittelu ajoissa.
• Osallistujat eivät jaksa olla aktiivisia virtuaalitilaisuudessa pitkää aikaa. Tunnin kestoinen tilaisuus on riittävä. 
• Miettikää, mihin asioihin tunnin tilaisuuden aikana keskitytään: mitä yhdistys haluaa edistää ja miten. Arvailujen varaan ei kannata perustaa, vaan kertoa perusteltu oma ehdotus. 
• Osallistujat kannattaa valita sekä viranhaltijoiden että varsinaisten päättäjien joukosta. Varsinaisia päättäjiä kunnissa ovat valtuustoon vaaleissa valitut edustajat, esimerkiksi valtuustoryhmien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat voivat olla hyvä valinta. 
• Tilaisuuden kanssa kilpailevat myös muut ilta-aikaan sijoittuvat tilaisuudet ja kokoukset. Kaupungin tai kunnan kokouskalenteria kannattaa etukäteen tutkia – mihin päiviin valtuuston, kaupunginhallituksen ja lautakuntien kokoukset ajoittuvat. Jos mahdollista, niitä päiviä ei kannata valita.
• Tehkää kutsu houkuttelevaksi ja lähettäkää se sähköpostitse hyvissä ajoin. 
• Lähettäkää omana viestinään vähän ennen tilaisuutta kokouslinkki ja tekniset ohjeet. Ohjeissa on hyvä mainita, kuka antaa teknistä tukea, jos sitä tarvitaan. 
• Sopikaa rooleista. Keskustelua johtava ja osallistujia puhuttava henkilö keskittyy omaan rooliinsa. Muistion kirjoittamiseen ja tekniikan tai tsätin seuraamiseen kannattaa valita omat henkilönsä. 
• Olkaa ajoissa paikalla! Virtuaalitilaisuus kannattaa avata hyvissä ajoin, jotta aikaa jää äänen ja kuvan testaamiselle sekä ns. lämmittelevälle jutustelulle ennen varsinaisen tilaisuuden alkua.
• Muistakaa lähettää muistio kaikille osallistujille tilaisuuden jälkeen. 
• Muistakaa kiittää osallistujia. Jos kyseessä on ollut konkreettisia ehdotuksia, esimerkiksi meillä ulkoilumajan parannuksia, voi osallistujat kutsua katsomaan parannettuja olosuhteita paikan päälle sopivana hetkenä. Tehdyn työn tulosta on aina mukava tarkastella.