Retkellä Littoistenjärven ympäristössä

 

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Littoistenjärvi sijaitsee Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla. Sen rannat ovat Kaarinan puolella asemakaavoitettua pientaloaluetta. Liedon puolelta löytyy metsäistä maastoa. Niinpä me – pari entistä lietolaista flikkaa suunnistamme järven metsäiselle puolelle. 

Hiekkarannan tuntumaan on pystytetty Tammireittien opastaulu, jossa näkyy Littoistenjärven luontopolku. Järven pinta välkkyy. Västäräkki kylpee rantavedessä ja keikuttaa pyrstöään – aivan kuin moikkaisi meille. Maisemassa ei ole moittimista.  Lähdemme polulle. On rauhallista, vain pari henkilöä tulee polulla vastaan. Siirrymme välillä polulta metsän puolelle, sillä retken tarkoituksena on etsiä sieniä. Valkolakkisia sieniä näkyy siellä täällä, niitä ei kannata kerätä, ne eivät tee hyvää ruokavaliolle.

Syksy on saapunut metsään

Metsäinen maisema tihenee eli kapeita kuusia kasvaa vieri vieressä kallioisen paikan molemmin puolin. Sienet eivät viihdy siellä. Jatkamme retkeä avarampaan maastoon. Pehmeä sammal tuntuu tossun alla ja silmä löytää tutun kehnäsienen. Sen jalassa on rengas. Vain nuoria kehnäsieniä kannattaa poimia, vanhemmat ovat kitkerän makuisia. Kehnäsieneen olen tutustunut tarkemmin, koska kuulun Kehnäkerhoon. Perustimme työkaverien kanssa sienikerhon jo vuoden 2005 syksyllä. 

Suppilovahveroiden viehättävä rivistö

Suppilovahveroiden rivistö saa poimijan innostumaan. Nyt kannattaa katsoa tarkkaan. Usein, kun näkee yhden suppilon ja katsoo tarkemmin, sieniä löytyy enemmän. Sienen tuntomerkit pitää olla hallussa, ettei poimi myrkyllistä seitikkiä. 

Juuret kallioisella polulla

Kallioiden terävät seinämät ovat kuin askelmia johonkin. Sammal ja jäkälä elävöittävät kiven reunamia ja pintaa. Punainen kärpässieni hehkuu ja yrittää valloittaa. Jätämme sienen kasvamaan. Ruskea suomuorakas on komea, emme ota sitä, ihailemme vain. Tatteja löytyy muutamia, mutta niillä on jo herkuteltu ennen meitä. 

Kallioimarre loistaa kiveä vasten 

Kallioimarre tuo aina mieleen lapsuuden kodin maiseman. Jokamiehen oikeudet kieltävät kallioimarteen keruun – sen saa ottaa vain metsänomistajan luvalla. Kallioimarteen juuri maistuu lakritsille. Eräruokakurssilla olen juurta maistanut ja todennut lakritsin maun. 

Naavat - nuo puiden tupsut- viihtyvät vanhoissa metsissä. Naavan ja lupon ero on pieni. Naava kasvaa etelässä, lupot pohjoisemmassa. Naavat ovat herkkiä ilmansaasteille, ne viihtyvät puhtaassa ilmassa. Nämä partamaiset sienet ilahduttavat aina, kun niitä näkee puiden oksilla. 

Kaatuneen koivun kauneutta koristaa kääpä

Kaatuneita koivuja koristaa kaunis kääpä – luultavasti koivun kantokääpä. Käävät ovat kantasieniä, mitkä kasvavat usein puun rungossa puun loisena tai lahottajana. 

Metsäretkemme tarjosi monenlaista katsottavaa. Jalka nousi polulla ja maastossa. Lisäksi koko kroppa sai jumppaa, kun se taipui alas sienien luokse. Mieli piristyi mukavassa seurassa ja kotiin vietäväksi tuli sopivan kokoinen sienisaalis.