Tammikuinen Uikkupolku

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Uikkupolku kiertää Raisionlahden ympärillä. Uikkupolku tarjoaa monipuolisen ja eri väreissä hohtavan kasvillisuus ’kattauksen’. Lintutornilta on hyvä näköala lahdelle ja hieno mahdollisuus lintujen tarkkailuun.

 

'Tie' lintutornille

Lintutornilta näkyy joutsenia kahdessa eri paikassa. Vaaleina ja kookkaina ne erottuvat hyvin paljain silmin katsottuna. Toinen pesua on aivan kaislikon suojassa. Toinen näkyy kauempana lahdella. Tornilla ei ole tällä kertaa muita, vaikka askelien jälkiä näkyi sillalla, kun tulin tornille.

 

Joutsenet 'piilossa'

Jatkan polulle Naantalin suuntaan. Tulva yllättää. Se on vallannut polun, kun polku kääntyy Nesteentien reunasta lahdelle päin. Käännyn takaisin ja päätän käydä katsomassa, pääsenkö polulle Raision suunnasta.

 

Keltaista, ruskeaa, vihreää ja valkoista...

Keltalakkien sieni vilkuttaa ruskeiden lehtien alta. Koivun rungossa on useita pieniä kääpiä. Rungon alaosaa värittää vihreä sammal. Öinen pakkanen on taiteillut kuvioita veden pintaan. Kaunista – vaikka ei ole lunta.

Kääpiä ja muita kuvioita...

 

Vesilätäkön taidetta...

Pyörätiellä on varoitukset tulvavedestä. Uikkupolkua on vuosien varrella korotettu, joten pääsen kuivin jaloin jatkamaan. Ruskeat osmankäämien ’patukat’ kohoavat ylväinä polun reunassa.  

 

Osmankäämit pääosassa..

Polun varrella on lammikko, joka talvella voi jäätyä kokonaan. Lammikoissa elää monia hyönteislajeja, joiden nuoruusvaiheet kehittyvät vedessä. Tavallisia lammikoiden hyönteisiä ovat sudenkorennot, kertoo läheinen luontotaulu. Tänään lammikon pintaa peittää ohut, vaalea jää.

Kierroksella talven tulvavesien aikaan ei voi välttyä puroilta ja ojilta, joita täällä on kesälläkin. Vesi on valloittanut läheisen niityn. Polulla kulkeminen onnistuu melko mukavasti, sillä parannustyöt ovat nostaneet polun pinnan niittyä korkeammalle.

 

Valkoinen röyhelöreunus...

Pysähdyn. Hieno röyhelökuvio reunustaa polkua. Vesi, ilma, sää ja maan epätasaisuus – mistä kaikista luonnon monista ’ihmeistä’ tuokin röyhelö syntynyt – ajattelen.

 

Puro pyrkii polkun poikki...

Polun reunan kullanhohtoiset ruokokasvit, punaista hohtavat pajupensaiden hennot varret ja muutama aivan vihreä ruohoinen mätäs säihkyvät polun reunoilla. On tammikuu, mutta kasvit näyttävät kaartuvan jo kovasti kesää kohti.  Pienet pajunkissat muistuttavat – ennen kesää tulee Palmusunnuntai ja Pääsiäinen.

 

Lammikko ruovikon takana..

Ruskean värin eri sävyt näyttävät olevan tänään kasveilla pääosassa. Mukava retki, vaikka en päässyt kiertämään koko polkua. Useita luontoon kuulumattomia esineitä keräsin mukaani kävelyn aikana.

 

Ruskean sävyjä...

Pilvet kerääntyivät tummanpuhuvina kaukaisen metsän yläpuolelle. Raisionlahti hohti auringossa koko retkeni ajan. Hyvä mieli ja uuden viikon aloitus luonnon parissa.

Kerttulan luontopolulla

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Kerttulan luontopolku kulkee Kerttulan urheilukeskuksen, Friisilän Verstaiden ja Kuuanvuoren muodostamassa ’kolmiossa’. Luontopolun kiertämisen voi aloittaa useasta kohdasta. Lähden polulle Kerttulasta.

 

Kerttulassa viitta ohjaa luontopolulle

Lumeton tammikuu antaa mahdollisuuden kävellä paikoissa, joissa lumisena talvena on latu. Nyt on ainoastaan pieni jäädytetty lumikasa Kerttulan jäähallin ulkonurkalla. Patikoijalle tänään on mitä parhain ulkoilukeli – aurinkoa, tyyntä ja pikkupakkasen kovettama maa.

Polku sukeltaa aluksi mäntyjä, kuusia ja katajia kasvavaan havumetsään. Pehmeä, neulasten peittämä polku antaa kivan tunteen astella. Sammaleiset kalliot ja kivet reunustavat hetkittäin polkua. Luonnosta kertovia tauluja on polun varrella. Ensimmäinen kertoo, miten metsälampi muuttuu vuosien kuluessa suoksi. Aluksi kelluva rahkasammal kasvaa lammen reunoilta keskustaa kohti. Sitten sammaleen päälle leviää suo- ja muita kasveja. Kymmenen vuoden kuluessa lammen paikalla on suo.

Pitkät männyt kurkottavat auringon valoon.

Seuraavasta taulusta voi lukea männyn historiasta ja iästä. Mänty voi kasvaa 400 vuotta vanhaksi. Mänty vaatii valoa ja hoitoa, muutoin varjossa viihtyvä kuusi syrjäyttäisi sen. Tänään pitkät männyt kurkottavat kohti korkeuksia ja saavat hienosti aurinkoa latvuksiinsa.

Polun varrella kannatta pysähtyä tarkastelemaan lähimaastoa. Eri muotoiset, kalliosta aikanaan irronneet lohkareet tuovat mieleeni isot sokeripalat. Vieressä litteä, pyöreäreunainen kivi on kuin ohuella täytteellä varustettu hampurilainen, sillä kivessä näkyy vaakasuora halkeama – vain majoneesi puuttuu.

 

Tästä entisen pellon poikki kohti metsää..

Metsäisen maiseman jälkeen tulee niittyä. Pitkospuut auttavat kosteana kautena niityllä kulkemisessa. Tänään maa on kuivaa. Opastaulu kertoo metsittyvästä pellosta, mikä mahdollistaa monipuolisen elinympäristön useille eläimille.  

Entisen pellon jälkeen Luontopolku-viitat ohjaavat kulkijan hetkeksi metsän siimekseen. Kunnes tulee valoisa niittykasvien ja pitkospuiden värittämä osuus. Saniaiset -taulussa metsäalvejuuri ja kallioimarre ovat pääosassa. Kallioimarteesta tulee mieleeni jokamiehenoikeudet, sillä sen saa ottaa vain metsänomistajan luvalla.

 

Raksstan kulkea pitkospuilla...

Pitkospuinen polku jatkuu. Auringon säteiden kultaamat koivujen rungot loistavat. Polun varren heinäkasvit hohtavat kullan keltaisina. Metsäpuiden tuholaiset – koivun mantokuoriainen, kuusen tähtikirjaaja ja kirjanpainaja puhuttavat seuraavassa taulussa.

 

Moikkaus näille 'hatuille'..

On mukava välillä kyyristyä ja katsoa kannon juuressa ’asustaviin’ kääpiin. Niiden nimiä en tiedä, mutta jotenkin ne aina kiehtovat. Mustikan vihreät varret ovat vielä ilman lehtiä ja marjoa, mutta kohti kesää mentäessä niiden ulkomuotoon tulee muutos.

Kuusi saa kunnian olla seuraavan taulun aiheena. Pintajuurinen kuusi saa otteen vain maan ohuesta pintakerroksesta ja kaatuu herkästi myrskyssä. Kuusen käpyjen suomut ovat oravien, hiirien ja myyrien herkkua. Käpytikka tykkää myös suomuista.

Polku jatkuu aivan metsän reunassa. Vasemmalla puolella kohoaa korkea kallio ja oikealla pilkottaa peltoa puiden takaa. Valkearunkoinen, aivan suora koivu on päättänyt kasvaa keskellä polkulinjaa, joten kulkijoiden pitää sitä väistää.  

Linnut ja pöntöt taulusta saa tietoa, miten pönttö kuuluu asettaa puuhun. Hyvä ripustustapa on huomioida puun kasvu. Suomessa on lähes kolmekymmentä pöntöissä pesivää lintulajia. Aurinko jaksaa paistaa, vaikka ollaan jo pitkällä iltapäivässä. Pari puuhun kiinnitettyä pönttöä olen täällä havainnut - ehkä niitä on maastossa lisää.

Lehdot ovat reheviä ja hyväkasvuisia metsämaita kertoo seuraava taulu. Kielo, sini- ja valkovuokko ovat lehtometsien varhaisia kukkijoita. Maassa sinivuokkojen vihreät lehdet pilkottavat iloisesti muiden kasvien ruskeansävyisten lehtien lomasta. Taikinamarja, lehtokuusama ja pähkinäpensas kasvavat myös lehdoissa. Kaikki polun varren pensaat näyttävät samanlaisilta, sillä niiden lehdet ovat vielä piilossa pieninä silmuina.

Aurinko paistaa edessä, joten käännyn ja otan kuvan polun varrelta, josta juuri kävelin. Puiden rungot loistavat. Valoisuus tuo mieleen keväisen tunnun, vaikka eletään lumetonta tammikuuta.

Rinteessä kasvaa Pirilän isännän istuttamia tammia ja lehtikuusia kertoo seuraava taulu. Tammi on Varsinais-Suomen maakuntapuu. Monille jyrsijöille tammen terhot ovat tärkeää ravintoa. Käärmeet taulun kohteena ovat kyy ja rantakäärme. Onneksi ne eivät ole tänään hereillä.

 

Vahvaa metsää...

Kun polku nousee ylös metsään, tulee näkyviin tauluja, joissa näytetään paikkoja, millä korkeudella merenpinta on ollut ajanjaksolla 1300 eKr – 4900 ekr eli ennen nykyistä ajanjaksoa. Mielikuvitus ei käsitä, miten nuo merkit voivat olla totta. Muinaisranta – taulu tietää, että nykyinen tila ei ole pysyvä. Maa kohoaa edelleen hitaasti ja Pohjanlahti kapenee. Muinaisrannan pyöreät, isot kivet ovat pukeutuneet vihreään sammalasuun.

Muisnaisrannan sammalpeitteisiä kiviä

Poikkean Kuuanvuorelle. Polun voi kiertää myös alempaa kapuamatta vuorelle. Kuuanvuorelta näkee kauas. Huonokuntoinen näkötorni on turvallisuussyistä purettu. Kallion kupeesta löytyy muistolaatta, jos on teksti: Venäjän keisarin käskystä rakennettiin Suomenlahden pohjoisrannikolle Krimin sodan vuosina 1854 – 1855 optinen lennätin sotilaskäyttöön. Tällä paikalla sijaitsi Raision lennätin eli telegrafiasema lähimpien naapuriasemien ollessa Turussa ja Nousiaisissa. Paikka henkii historiaa ja on samalla kaunis, helposti saavutettava kalliovuori.

 

Näkymä Kuuanvuorelta

Keskustelen paikalla olevan pariskunnan kanssa. He nauttivat niin polusta kuin edessä näkyvästä maisemasta. Jatkan takaisin merkitylle reitille. Ihailen kallion ja kivien kaaria. Männyt kasvavat ja kohoavat korkeuteen.  Männyillä on vahva pääjuuri, mikä tunkeutuu syvälle maahan. Näin suurikin mänty pysyy pystyssä, vaikka kivien koloissa.

Reitti jatkuu metsässä. Ilman saastumisesta kertova taulu on saanut pintaansa graffitikuvioita. Liikkeellä on ollut myös sen alan harrastajia. Lopputulos on aika suttuinen – ei taiteellinen. Metsässä kulkee muitakin polkuja. Luontopolku -viitat ja merkinnät osoittavat risteyksissä suunnan.

 

Aaltoja kallion pinnassa

Kalliossa jalkojen alla näkyy kivat kuviot aivan kuin aallot – kivessä on aaltomaiset painaumat. Vilkaisu sivuille tuo silmiin kauniin kallion, jossa katajapensas loistaa sammalpeitettä korkeampana. Pari pientä mäntyä on löytänyt kasvupaikan kallionkoloista. Aurinko jaksaa valaista, vaikka kello lähenee jo iltapäivä kolmea.

Kangasmetsä taulu valistaa. Ympärillä levittyy mäntyä kasvava kuivapohjainen kangasmetsä. Katajat ja pihlajantaimet muodostavat pohjakerroksen, kanervat ja puolukat varvikon. Pohjakerroksessa kasvaa sammalia ja jäkäliä. Alempana kosteammalla yleistyvät kuusi ja mustikka. Kun on lukenut tekstin, kannattaa katsoa tarkemmin ympäristöön ja samalla havainnoida muistin sopukoihin taulun sanoma.

 

Tuulilanketo

Jatkan merkittyä reittiä, kunnes tulen tutulle Tuulilankedolle Friisilään. Keto viehättää. Raisionjokilaakson luonnonsuojelijoiden talkooporukka hoitaa ketoa vuosittain. Näin ketokasvit ja komeat katajat pysyvät kuosissa. Vesi valuu kalliolta kuin pieni vesiputous. Avokallion historiasta kertovasta taulusta selviää, että Varsinais-Suomen kallioperän ikä on noin 1300 – 1700 miljoonaa vuotta. Kallioiden siirrokset ja vajoamat näkyvät selvinä porrasmaisina muodostumina kallioperässä.

Vesiputous polun varrella

Tuulilankedolla tapaan nuoren naisen. Hän on tutustumassa Raision ulkoilumahdollisuuksiin, sillä hän on vasta kuukausi sitten muuttanut Maskusta Raisioon. Kerron hänelle Raision ulkoilureiteistä.

Polku jatkuu. Yksi Luontopolku opasviitta on ripustettu männyn oksiin. Hieno idea. Sieltä se näkyy, eikä ole helposti tuhottavissa. Viitan takaa häämöttää jo Kerttulan liikuntakeskuksen juoksuradat.

 

Näinkin voi opasviitan ripustaa

Taulu nro 20 kertoo katajasta. Kataja on sypressikasveihin kuuluva hidaskasvuinen havupuu. Kasvitieteellisesti katajan ’marjat’ eivät ole marjoja, vaan yhteen kasvaneiden emilehtien muodostamia käpyjä. Ensimmäisenä vuotena ne ovat vihreitä ja vasta toisena ne saavat sinisen värin. Raision kaupunki on nimennyt katajan nimikkolajikseen.

 

Kivinen 'kirkko' näkyy...

Polun varrella iso mänty on saanut seurakseen valtavan, kirkkoa muistuttavan kiven lohkareen. Viitat ohjaavat kulkijan ohi kuntoportaiden. Aikaisemmin polku kulki maastossa, johon kuntoportaat rakennettiin. Nyt on hyvin tasapainossa keskenään niin kuntoportaat kuin luontopolku. Kiitos sovittelusta kuuluu kaupungin liikuntatoimen ja Raisionjokilaakson luonnonsuojelijoiden tekijöille!

Tämän sunnuntaisen patikointini aikana harjoitin myös selän venytystä keräämällä luontoon kuulumattomat eli roskat. Luontopolulta ei niitä juurikaan löytynyt, mutta matkalla kotoa Kerttulaan ja takaisin ’saalis’ oli aikamoinen.

Nakolinnan luontopolulla joulukuussa 2019

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Nakolinnan luontopolku sijaitsee Salon kaupungissa. Lähtöpaikalla on kiva tervetulotoivotus. Olet saapunut lähivirkistysalueelle, jonka luonto ja menneisyys tempaavat sinut kiehtovalle retkelle.

Lähtöpisteessä on suuri opastaulu, jossa on numeroituja kohteita. Polun varrella Joutsen merkeistä löytyy vastaava numero. Näin saa selville polun nähtävyydet. Luontopolku kulkee Varesvuoren maastossa.

Lehtikuusi 'kukkii'...

Alussa polku sukeltaa metsään ja jatkaa notkelmaan. Vanhat kuuset varjostavat, kun kuljemme aurinkoisessa säässä. Kallioisella rinteellä kimaltelee jääpuikkoja vihreän sammaleen peittämiltä kumpareilta. Suuren sammaleen peittämän kiven reunasta riippuu kaksi pulleaa jääpuikkoa aivan kuin kivellä olisi torahampaat. Jäätaidetta näin talvella!

Kalliorinteen jääpuikot

Polku kaartaa kivasti ylöspäin. Kun katsoo ylöspäin, näkee vierekkäin vihreän kuusen, lehdettömän koivun ja harmaaksi kelottuneen männyn. Maassa kasvit ovat hennon lumen ’kultaamia’. Tammi on pudottanut lehtensä. Niistä muodostuu kaunis matto polun reunaan. Hennot heinien korret seisovat paljaina ja suorina. Kanto on peittynyt vihreään sammaleeseen. Kääpien rivistö sinnittelee kannon reunoilla.

Näköalapaikka kalliolla

Korkealta kalliolta levittäytyy maisema yli Halikonlahden ja Halikonjokilaakson. Majalan krouvi on sijainnut Turku-Helsinki valtatien varrella aivan tämän Varesvuoren kupeessa. Krouvista on maininta jo vuodelta 1556, jolloin se toimi yhtenä kestikievarina osana Kuninkaantietä, joka kulki Tukholmasta Turun ja Helsingin kautta Pietariin.

Mukana on myös punaiset ruusunmarjat

Kedot ja niityt ovat kauneimmillaan keskikesällä. Näin joulukuussa niiden pääväri on harmaanruskea. Niitty on kumpareinen. Onkohan kumpareissa eliöiden kotikoloja? Muutama punainen ruusunmarja tuo pienen värivivahteen joulukuiseen maisemaan.

Linnunpönttö luontopolun ilon tuoja

Polun varrella huomio kiinnittyy punaisiin linnunpönttöihin, joihin on maalattu tekstejä. Esimerkiksi: Unissaan hengissä! Mikä lienee ollut tarkoituksena? Ainakin tekstit saavat hymyn suupieliin.

Yhtäkkiä löytyy pari kiviaskelmaa. Ne ovat merkkinä entisaikojen asutuksesta. Luultavasti kesällä askelmien lähellä kasvaa ja kukkii vanhoja pihan kasveja. Nyt näkyy vain pensaiden oksia ja aluskasvillisuuden harmautta.

Kiviaskelmat

Valtavat kuuset reunustavat niittyä, josta löytyy Nakolinnan rakennus. Historia tietää, että Nakolinnan rakennus on mainittu aikakirjoissa jo vuosina 1635 ja 1699. Tosin tämä luontopolun varren rakennus on uudempaa tekoa. Nakolinnan pihalla on kesäisin esitetty Salon kaupungin historiasta kertovia näytelmiä ja muita tapahtumia.

Nakolinnan nykyinen rakennus

Retken lopuksi Nakolinnan rakennuksen kivijalasta hypähti esiin pieni valkoinen näätäeläin. Se hyppelehti pihalla edestakaisin kuin moikatakseen. Annoimme kaverin olla rauhassa. Seurasimme huvittuneina kauempaa eläimen leikkiä. Mukava päätös joulukuiselle luontopolku retkelle!

Näin äiti ja tyttäret viettivät aikaa jo perinteeksi muodostuneella yhteisellä retkellä joulun ja uudenvuoden välipäivillä.

 

Polku vie kulkijaa...

Näin tiistaikävelyt kuljettivat Rinkan liikuntavuorolaisia vuonna 2019

Kuvat ja teksti Kaija Virtanen

Tiistaina 8. tammikuuta 13 kävelijää kokoontuu klo 10 Raision torille Tasalaan. Iloisia ilmeitä näkyy kasvoilla, mukava tunnelma ja keskustelut kuuluvat torin kulmalta, kun vuoden 2019 kävelyt alkavat. Tiistaisin tapahtuvat kävelyt ovat pitkäperinne rinkkalaisessa liikuntakulttuurissa. Perinteen keksijä Jyrki Aaltonen johdattaa tottuneesti ryhmän noin 6 kilometrin lenkille.  

Tammi-, helmi- ja maaliskuussa kävelyjen lähtöpaikka on Raision tori. Tuohon ajanjaksoon sisältyy yleensä 12 tiistaita ja jokainen kävely suuntautuu eri reiteille. Olemme onnekkaita, sillä Raisiosta löytyy useita mukavia ja mielenkiintoisia reittejä, vaikka lähtöpaikka on liukkaankelin aikana sama.

Huhti- ja toukokuussa tiistaikävelyt alkavat edelleen klo 10, mutta lähtöpaikat siirtyvät eri puolille Raisiota. Näin pääsemme kokemaan myös metsäpolkujen pehmeyden ja maisemien monimuotoisuuden. Polkuja ja katsomista Raisiossa tuntuu riittävän. Sen ovat vuosien varrella nähneet ja kokeneet ainakin Rinkan tiistaikävelijät.

 

Koskikaraa katsellaan Hintsan padolla

Huhtikuussa Kerttulan liikuntahallilta lähtö kuljettaa meitä Hintsan padolle. Täällä asustaa koskikara, pieni mustanruskea lintu, jolla on valkoinen rintalaikku. Koskikara on nopea liikkeissään ja se on harvinainen näin etelässä. Ylläksen hiihtomatkoilla koskikaran elämää voi seurata kapeassa joen uomassa. 

Kävelyjen yhteydessä on myös taukoja

Kullaanvuoren polut ja maisemat antavat kulkijalle metsäisen rauhan, kun lähtöpaikkana on Jennin tupa, Petäsmäessä. Krookilan kotiseutukeskuksen pihalta lähdettäessä tulee sopivan pituinen reitti, kun kiertää Raisionlahden pohjukkaan merkityn Uikkupolun. Raisionlahti on merenpohjaa. Polun varrella on luontotauluja sekä lintutorni. Ihalan kentän luota mukava reitti vie Turun puolelle Härkämäkeen. Siellä on vaihteleva maastoinen lenkkipolku. Jo ensimmäisessä, jyrkässä ylämäessä saa hengitykseen pientä puhinaa ja keuhkot vahvistuvat.

 

Uikkupolun varrella voi tutkia luontotauluja

Toukokuussa lämpöinen sää ja lähtöpaikka Hahdenniemen venesatama antavat oivan mahdollisuuden meren tuoksuiseen retkeilyyn. Timalipolku kulkee aivan rannan tuntumassa. Se puikkelehtii vaihtelevassa maastossa tiheän ruokokasvuston ja jalopuiden reunustamana. Lisäksi voi nauttia kukkivien valkovuokkojen, keltaisten rentukoiden sekä sinisävyisten orvokkien väriloistosta.

 

Timalipolulla luonto on hersyvää

Kerttulan liikuntahalli on oivallinen lähtöpaikka, sillä pururata on jo toukokuussa niin kuiva, että sitä on turvallista kävellä. Ennen kesälomaa eli 28.5. lähdemme myös Kerttulan pururadalle, mutta kierrämme reitin eri tavalla kuin viikko aikaisemmin, sillä vain mielikuvitus on rajana näillä tiistaisilla kävelyreiteillä.

Kesätauon jälkeen elokuussa kävelyt jatkuvat. Aluksi lähtöpaikka on Raisiontori Tasalassa, mutta 20.8. alkaen paikat vaihtuvat. Huhkon kartanon parkkipaikalta lähdemme kiertämään Kuloisten lenkkiä. Turku on pystyttänyt ’voimalaitteita’ reitin varrelle. Pidämme tauon ja innokkaimmat kokeilevat käsi- ja jalkavoimia laitteissa. Raision puolella pysähdymme Pähkinäsaari nimisen luontokohteen luona.

 

Pähkinäsaari Kuloisissa

Elokuun viimeisenä tiistaina lähdemme Kallastentien ja Ylönpuolentien risteyksessä sijaitsevalta p-paikalta. Nyt mennään mielenkiintoista polkua ensin peltomaisemassa ja sitten metsässä. Pähkinämäen laavulla on hyvä vetää henkeä ja oikaista käsiä sekä jalkoja, sillä edessä on vielä matkaa lähtöpaikalle.

 

Tauko Pähkinämäen laavun luona

Syyskuun lähtöpaikat Hahdenniemen venesatama ja Jennintupa Petäsmäessä sekä Krookilan kotiseutukeskus antavat mahdollisuuden verrata keväisen maiseman muutoksia, kun edetään osaksi samoilla poluilla kuin keväällä. Mahittulan nuorisotalon luota lähdemme kiertämään Haunisten allasta, mikä on mainio luontokohde. Altaan läheisyydessä on myös frisbeegolfrata.

 

Friisilän pihalla on hyvä päättää reippailu

Lokakuun ensimmäinen lähtöpaikka sijaitsee Vesilaitoksen saunan p-paikalla. Tällä reitillä keräämme pois Kullaanpolun polkuretken vuoksi puihin solmittuja merkkinauhoja. Seuraavat tiistait ohjaavat kävelyt alkamaan Ihalan kentältä, Ulpukan pihalta ja Kerttulan liikuntahallilta. Näin pääsemme kulkemaan vastaavia polkuja kuin keväällä, mutta luonto on erilainen. Puut ja kasvit valmistautuvat talveen, joten ne näyttävät erilaisilta kuin keväällä.

 

Kerttulan kuntoportaissa vauhdilla...

Raision tori, Tasalassa on loppu kauden eli joulukuun 10 päivään asti kävelyjen lähtöpaikka. Tällöin kävelyreitit suuntautuvat mm. Raision tehtaille, Kerttulaan ja uusille kuntoportaille, Raisionjoen rantaan sekä lukionmäkeen alppiruusujen reunustamalle polulle sekä Karmelin puiston kivilabyrintin ja kasvillisuuden lomassa mutkittelevalle polulle.

 

Karmelin puiston poluilla..

Mukavasti tänä vuonna on joukkoomme löytänyt uusia kävelijöitä. Tiistaiset kävelyt ovat kaikille avoimia. Tiistaina 10.12. on tämän vuoden viimeinen kävelypainotteinen liikuntavuoro. Sen jälkeen pidämme joulutauon. Jatkamme toistaiseksi samaan malliin tulevana vuonna 2020.

KIITOS kaikille vuoden 2019 aikana kävelyihin osallistuneille!

TERVETULOA mukaan myös ensi vuonna!

Pyöräilyt - liikuntaa edistämässä vuonna 2019

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Rinkkalaiset harrastavat useita liikuntalajeja. Tällä kertaa kerron kesän 2019 aikana järjestetyistä polkupyöräretkistä. Pyöräilyjen liikuntavuoro starttasi touko- ja elokuussa maanantaisin Kerttulan liikuntahallin edestä. Lisäksi poljimme aloitusretken toukokuun 1.päivänä ja päättymisretken 1.päivänä syyskuuta. Näin pyöräilykertoja syntyi kymmenen kesän aikana. 

Raisiosta ja lähialueilta löytyy monipuoliset ja mielenkiintoiset pyöräilyyn sopivat tiet. Pyöräretkien kesto on 1 – 2 tuntia. Aloitus- ja päättymisretket on ilmoitettu omina tapahtumina jäsentiedotteessa, ne suuntautuvat pitemmälle ja ovat samalla eväretkiä.

Nautelankosken kuohuja 1.5.2019

 Toukokuun 1. päivän sää enteili sadetta. Lähdön aikaan kello 15 vain neljä pyöräilijää ilmaantui Kerttulan liikuntahallin eteen. Retkikohteeksi on etukäteen ilmoitettu Nautelankoski Liedossa ja edestakainen matka noin 47 kilometriä. Matkaan lähdettiin pyöräilyjen vetäjän Pentti Mirtin johdolla. Polkeminen alkoi mutkaisilla pikkuteillä ja jatkui Vanhan Tampereentien reunassa kulkevaa hyvää pyörätietä pitkin.

Tauko Nautelan museon ja näyttelytilan luona 

Matkalla pidimme pieniä juomataukoja. Sade saatteli retkeämme, mutta onneksi alussa oli poutaa. Onnellisesti ja melko kuivina saavuimme Nautelankoskelle. Katselimme kosken kuohuja ja evästelimme. Kostean sään vuoksi emme pitäneet pitkää taukoa, sillä kodinlämpö odotti jokaista Raisiossa. Paluumatkan poljimme vauhdilla ja suorinta mahdollista pyörätietä.

13.5.2019 polkijoita Ruskon reitillä 

 Toukokuun ensimmäinen maanantaipyöräily oli osa Lounais-Suomen latualueen järjestämää LoLa-pyöräilyviestiä. Meidän osuutemme oli viestin vieminen Raisiosta Naantaliin Armonlaakson Vaeltajille. Muut toukokuun pyöräilylenkit suuntautuivat Ruskon suuntaan, Ruissaloon ja Naantaliin.

12.8.2019 polkijat menossa Maskun suuntaan

 Elokuu alkoi reitillä Turun lentokentän suuntaan. Elokuun toisena maanantaina pidimme tauon Varjosen veljesten muistokiven luona Maskussa. Paikka saa hiljentymään. Varjosen perheen 7 veljeksestä 4 kuoli rintamalla ja 2 haavoittui, vain yksi selviytyi sodasta kotiin. Kivi on pystytetty 1986 ja siinä on veljesten nimet, elinajat sekä kirjoitus: Kunniaa tehden Naantalin seudun veteraanit, Sotainvalidien Veljesliitto Raision ja Maskun osasto.

26.8.2019 matkalla Naantaliin 

Seuraava retki elokuussa vei meidät Halistenkoskelle ja elokuun viimeisenä maanantaina retken kahvittelupaikka löytyi Naantalista.

Vuoden 2019 pyöräilyjen päätös retki tehtiin sunnuntaina 1.9. Maskun Ohensaareen.  Pyörätien lisäksi poljimme autotien reunassa. Mielenkiintoinen, mutkikas ja mäkirikas kapea tie antoi pientä haastetta retkelle. Pidimme reilun tauon vanhan koulun pihalla reitin varrella. Mukava sää suosi ja 13 polkijaa tuli mukaan. Pyöräilyjen vetäjä Pentti oli käynyt aikaisemmin polkemassa kyseisen 35 kilometrin mittaisen reitin.

Näin kurvailtiin 1.9.2019 

Rinkan järjestämät maanantaipyöräilyt saivat onnellisen ja erilaisen päätöksen. Kuulin useiden sanovan ’ olipa mukava reitti, en ole käynyt täällä aikaisemmin’.  Hienoa, saimme polkijoille uusia maisemia ja elämyksiä. Hyvillä mielin odotamme ensi kesän pyöräilyjä. KIITOS!

Mutkaisen tien kauneutta. 1.9.2019 

Yhdessä iltaretkellä Ruissalon Kolkannokassa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Suomen Ladun YHDESSÄ teeman innoittamina Armonlaakson Vaeltajat Naantalista ja Raision Rinkka toteuttavat iltaretken 19.9.2019 Turkuun Ruissalon Kolkannokkaan.

 

Retken alkua odotellaan

On sateinen torstai ja aurinko lepää pilvien takana, kun retken osallistujat kokoontuvat kahvila Villa Saaron edessä, Saarontie 59, Turku. Naantalilaiset ovat jo paikalla, kun tulemme kimppakyydein Raisiosta. Mukava nähdä, että moni on taas lähtenyt yhteiselle retkellemme. Retken ja reitin on suunnitellut Hannele Moskajärvi, Armonlaakson Vaeltajien puheenjohtaja.

Taivaalle syntyy komea sateenkaari – näin tapahtuu, kun sataa ja paistaa. Saamme ihailla kaarta ennen kuin lähdemme luontopolulle.

Sateenkaari on spektrin väreissä esiintyvä ilmakehän optinen ilmiö. Se syntyy, kun valo taittuu pisaran etupinnasta, heijastuu pisaran takapinnasta ja taittuu jälleen pisaran etupinnasta. Koska vesipisara on dispersiivinen, valkoinen valo hajoaa väreiksi muodostaen sateenkaaren.

Luontopolku kulkee välillä metsän suojassa ja välillä aivan meren rannalla.

Merellä näkyy jotain...

Kasvillisuus on kiehtovaa – matalia mäntyjä, katajaa ja kalliota – olemme saaristossa. Meri on hieno elementti. Pysähdymme ja suuntaamme katseemme merelle. Aurinko on laskeutumassa länteen. Sen komeat säteet saavat pilvet ja taivaan säihkymään. Sade on tauonnut.

Aurinko on tullut iltaamme

Kauempana rannasta näkyy iso kivi. Se on nimeltään Kukkarokivi.

Kukkarokivi on Turussa Ruissalon luoteisrannan läheisyydessä sijaitseva Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. Se on 27 metriä pitkä ja 17 metriä korkea kohoten 12 metriä merenpinnan yläpuolelle. Se on tunnettu nähtävyys ja rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1965. Vuonna 2006 Kukkarokivi rauhoitettiin lisäksi luonnonsuojelualueeksi lintujen pesimäluotona.

Kukkarokivi kuuluu vuonna 2006 perustettuun 10 hehtaarin Ruissalon lintuluodot -kokonaisuuteen, jonka muodostavat kuusi erillistä luotoa tai karien ryhmää. Lintuluodot kuuluvat Natura 2000 -verkostoon sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin mukaisina kohteina.

Kolkannokan avaruutta..

Tuuli tuo aaltoja rantaan

Polku on lyhyt, mutta mielenkiintoinen niin kulkea kuin katsella ympäristöä. Näissä olosuhteissa ei kannata pitää kiirettä. Syyskuinen ilta Ruissalossa antoi kivoja luontokokemuksia ja oli myös  mukava nähdä iloisia retkeilijöitä.

Taivaalla pilvien ja auringon taidetta

Kiitos kaikille YHDESSÄ – me teimme – mukavan iltaretken!

Raision Loimun lentopallopeliä katsomassa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Raision Loimu on vuonna 1958 perustettu suomalainen lentopalloseura. Se on yksi Suomen suurimmista lentopalloon erikoistuneista seuroista. Loimu on pelannut lentopalloa Suomen ylimmällä sarjatasolla yhtäjaksoisesti vuodesta 1977. Näinä vuosina Loimu on voittanut 6 kultamitalia, 2 hopeamitalia ja 7 pronssia

Keskiviikkona 13.11.2019 me rinkkalaiset pääsemme edullisen jäsenedun turvin katsomaan, kun Loimu pelaa Kerttulassa Akaa Volley nimistä, pirkanmaalaista lentopalloseuraa vastaan.

Pallo on ilmassa - ja Raisio -nimessä uusi ilme

Peli alkaa klo 18.30. Ennen peliä klo 18 parkkipaikka on jo täyttynyt autoista. Ilmassa leijuu urheilujuhlan tuntua. Meille rinkkalaisille on tehty erikoisliput, joiden turvin pääsemme seuraamaan peliä. On sovittu, että tunnistan tulijoista Rinkan jäsenet. Sisääntulo hoituu joustavasti.

Asettaudumme Liikuntahallin ylälehterille. Lipuissa ei ole numeroituja istumapaikkoja. Tunnelma on riehakas. Rummutus kuuluu rytmikkäänä. Seinällä TV- ruutu heittää ilmoille lentäviä ja leiskuvia mainoksia. Loimun oranssi ja liekit ovat komeita.

Vastaanotto on asennoissa ja pallo tulossa..on vielä ilmassa

Linja-autollinen Akaa-Volleyn kannattajia on samalla rivistöllä. He tietysti kannustavat rytmikkäästi taputtaen omaa joukkuettaan. Vain muuta pelin jännityskohta saa katsomon hiljentymään. Urheilu ja etenkin urheilukilpailut saavat katsojat liekkeihin. Toisaalta myös katsojien kannustus antaa kilpailijoille lisää voimaa ja tsemppiä.

Hyvää peliä - ja pallo taitoruutta

Valitettavasti Loimun pelaajat olivat altavastaajina. Pelin alussa pisteet kerääntyivät enemmän vierailijoille. Viimeisessä erässä Loimu piristyi ja oli hetken johdossa. Peli päättyi Loimun häviöön 0-3. Niinpä – aina ei voi voittaa – mutta pelin tunnelma sai hymyn huulille. Lisäksi pienten pallotyttöjen ja -poikien toimimista oli mukava seurata. Heillä näkyi olevan ’ homma’ hoidossa.

Tässä kohdassa Loimulla piste enemmän kuin vastustajalla

Mielestäni me rinkkalaiset voitimme, sillä koimme uuden ja mielenkiintoisen tapahtuman. Tämä oli Pirjon ehdotus, kun suunnittelimme vuosi sitten 40-vuotiaalle Rinkalle tapahtumia.

Kiitos Pirjo ja koko rinkkalainen ’porukka’!  

Valkopukuiset voittivat

Vaikka punaiset pelasivat komiasti....pallo menossa koriin!