Päiväkävelyllä Raisiossa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

On helmikuinen lauantai ja maassa loistaa valkoinen lumi. Taivaalle on kerääntynyt tummia, sadetta enteileviä pilviä. Pakkaspäivien jälkeen säätilan suunta on kääntynyt lämpimän puolelle.

Luonto viettää vielä talvea. Pienen tammen suklaanruskeat lehdet pitävät tiukasti kiinni oksissa. Lehdissä ei enää ole ’eloa’, ne ovat kuolleet. Ennen kesää lehdet varisevat maahan ja antavat tilaa uusien lehtien kasvulle.

Pieni tammi ja sen ruskeat lehdet

Pikkulintujen konsertti kuuluu kivasti, kun kuljen polkua metsän reunassa. Pienet, tumman vihreät katajapensaat seisovat terhakkaina rinteessä kookkaiden mäntyjen ja lumesta nousevien heinien lomassa.

Kataja rinteessä

Lumessa on paljon jälkiä niin erikoisten jalkineiden kuin eläinten tassujen tekemiä. Jälkien takana on useita ulkoilijoita, sekä aikuisia että lapsia ja heidän koiriaan. Kauempana näkyy jäniksen jälkien tekemät kuviot. Terävät jäljet lumessa näyttävät harakan ’varpaiden’ jättämiltä.

Harakan varpaat lumessa.

Kävelyni jatkuu Haunistentien reunassa kulkevaa kävely/pyörätietä. On rauhallista, vastaantulijat ja ohittajat puuttuvat reitiltäni. Kävelysauvat antavat tehon ja liikkeen myös yläkroppaan kävelyn aikana. Lisäksi testaan ketteryyttäni, kun kumarrun ja poimin roskia, mitkä eivät kuulu luontoon.

Valmistaudun näille päiväkävelyille; käsissä vanhat käsineet ja mukana roskapusseja. Raisiossa on kävelyreittien varrella useita roskakoreja, mutta jostain kumman syystä kaikki roskat eivät löydä tietään roskakoriin. Näin koronapandemian aikaan luontoon on ilmestynyt uusi roska eli kasvomaski. Toisaalta on hyvä, että useat niitä käyttää.

Maski suojaa lumipaakkua.

Menen Hintsan padolle. Yksi pariskunta on sillalla. He katselevat kosken kuohuihin. Koskessa lumen peittämällä kivellä keikuttelee pieni, pirteä koskikara. Paikalla on usein kaksi koskikaraa, kertoo mies. Hänellä on komea kaukoputki ja nainen katselee veteen kiikarit silmillä.

Retkeni jatkuu. Edessä näkyvä Hintsan Vintti Juhlatila tuo mieleen Rinkan toiminnan 40-vuotisjuhlan syksyllä 2019. Pellon reunassa näkyy hiihtolatu. Luminen talvi on tarjonnut hyvät hiihtomahdollisuudet myös ei-koneellisesti eli hiihtäjän itse tekemillä laduilla.

Komea, siististi pinottu nippu oksia odottaa kävelytien varrelle. Leikkauspinnat näyttävät tuoreilta. Raision kaupungin työmiehet ja/tai naiset ovat parantaneet näkyvyyttä tien kulkijoille. Samalla hoidetussa puiden rivistössä katsojan silmä lepää.

Tämä pensas viehättää talvellakin.

Kirkon luona Raisiontien ja kävelytien välissä on hoidettuja pensaita. Paikan kasveja on mukava seurata eri vuoden aikoina, sillä kävelyillä retkeni suuntautuvat usein tämän tien kautta. Raisiontieltä kurvaan Jertan ahteen kautta Laturinkujan suuntaan.

Tänään maanantaina, kun kirjoitan retkeni muistoja, on lauantainen valkoinen pakkaslumi muuttunut suojaksi. Aamulla taloyhtiön katolta lumikerros tuli vauhdilla alas. 

Nyt tiet ja polut ovat liukkaita sekä vetisiä. Olin liikkeellä niin sanotusti hyvän sään aikaan!

 

 

 

Lintujen pihabongaus Friisilässä

 Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

BirdLife Suomi järjestää vuosittain valtakunnallisen pihabongaustapahtuman. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys osallistui pienellä porukalla tänä ’koronan kurittamana’ vuonna tapahtumaan.

Pihabongaus on kaikille linnuista kiinnostuneille avoin tapahtuma. Tapahtumassa tarkkaillaan lintuja ja tunnistetaan tunnin aikana havaitut lajit. Lisäksi lasketaan, montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään samanaikaisesti näkyvissä. Havainnot ilmoitetaan BirdLife Suomeen.

Lintujen tarkkailijoita Friisilän pihapiirissä

Friisilän pihapiiri on otollinen paikka lintujen tarkkailuun, sillä siellä on linnuille tarjolla ruokaa. Yhdistyksen aktiivit Kauko ja Reija huolehtivat, että linnuilla on talvikaudella sopivaa ruokaa ja puhtaat ruokailupaikat.

Pihan koivussa pönttö...

Tikliparven helisevä ”tik-li, stig-lits” -konsertti, saa katseet kääntymään koivujen lehdettömiin latvoihin, josta äänet kuuluvat. Punatulkkujen parven havaitsee helposti myös ilman apuvälineitä. Kaukoputket ja kiikarit tarkentavat lintuyksilöt ja auttavat lajien samanaikaiseen laskentaan. Tällä kertaa mm. punatulkkuja lensi myös keltasirkkujen kanssa.

Punatulkku korkealla, tiklit maassa

Tammikuun viimeisen päivän suotuinen sää – muutama pakkasaste, kirkas taivas ja luminen maa  – mahdollistivat mukavan lintujen tarkkailutapahtuman. 

Pieni porukka liikkui pihalla väljästi ja turvallisesti.  Kiitos kaikille!

Friisilän lumivalkoinen piha ja 'lintukoto'.

Talvinen seikkailu alkaa omalta kotipihalta

 Lumikammi - Tekemistä talveen

Teksti: Satu Eklund

Kuvat: Satu ja Tommi Eklund

Talvinen seikkailu voi alkaa omalta kotipihalta

Tiistai 13.1.

Tänne Lounais-Suomeenkin saatiin talvi. Tiistaina lunta tuli koko päivän - ja paljon. Tietysti juuri minulle oli taloyhtiön talonmiesviikot meneillään. Ei siinä mitään, lumityöt ovat silloin tällöin ihan mukavia. Oma lumityövuoro toki tuo hieman painetta siihen että piha todella pysyy kunnossa. Ja tiistai oli sellainen päivä, että lunta tuli koko päivän. Pääsin itse lumitöihin vasta työpäivän päätyttyä iltapäivän puolella. Onneksi isäntä oli ehtinyt kolata lunta pihalta jo kahteen otteeseen sitä ennen.

Kun näin kuinka paljon lunta oikein saatiin, päätin että minun olisi aika tehdä lumikammi. En koskaan tullut ajatelleeksi, että pääsen sen joskus tekemään ihan omalle pihalle. Kun Eräkarkun opintojen aikana minulta jäi kokematta tehdä kammi ja yöpyä siinä. Sinä vuonna lumi oli niin höttöistä ja irtonaista ettei siitä olisi saanut kammia tehtyä ja sen vuoden hiihtovaelluksella väkeä sairastui. Suunnitelmat muuttuivat. Siitä saakka (talvesta 2015) lumikammi on ollut mielessäni tekemättömänä ja ennen kokemattomana asiana, joka pitäisi joskus vielä toteuttaa. Lumitöiden jälkeen oli huvin aika.

Kammin ensimmäinen vaihe on valmis

Olin vielä pari tuntia takapihalla kasaamassa lunta suureksi keoksi. Oli jo pimeää kun aloitin ja vielä pimeämpää kun lopetin. Siinä se on, suojalumesta tehty suuri keko. Suojalumi oli painavaa ja melko tiivistä, joskin pehmeää. Taputtelin kekoa lapiolla ja käsin vähän tiiviimmäksi, jotta se olisi kestävä. Lopuksi työnsin noin 50cm pitkiä keppejä kekoon. Kammin kaivertaminen jää huomiselle ja keko ehtii pienessä pakkasessa vähän kovettua.

Keskiviikko 13.1.

Keskiviikkona lumitöitä ei tarvinnut tehdä kuin pienen hetken ja pääsin pian siirtymään mielekkäämmän työn pariin. Lumikeon kaivertamiseen kammiksi. Eilisen jälkeen keon päälle oli satanut uutta lunta. Siellä täällä keossa olivat sinne työnnetyt kepit merkkinä minulle siitä, minkä verran uskallan sisältää kaivaa lunta pois. Kun vastaan tuli merkki, tiesi että paljoa enempää ei voi enää kaivaa, jotta kammin seinät jäisivät tarpeeksi paksuiksi. Pikkupakkanen oli vähän kovettanut kammia, mutta kaivaminen oli todella helppoa, vaikkakin työlästä.

Kun mahduin kammin sisään, kävi selväksi että tästä tuli kammi yhdelle. Seuraavalle päivälle oli luvattu vieläkin enemmän pakkasta ja kammi ehtisi kovettua vielä lisää ennenkuin yöpyisin siellä kovimman pakkasyön yli. Kammin katto jäi matalaksi, joskin sitä olisi uskaltanut vielä kaivertaa lisääkin, mutta päätin antaa sen olla. Mahtuisin sinne hyvin yöpymään ja varusteita testaamaan.

Oli jo pimeää kun kolo tuli valmiiksi

Yö kammissa 14.-15.1.

Koko päivän aikana pakkanen kiristyi. Olin jo joulukuussa ajatellut haastavani itseni nukkumaan jokaisena kuukautena yön ulkona. Tammikuulle oli suunniteltu patiolla nukkumista, ihan taivasalla kunhan tulisi sopivan kova pakkanen. Lumen määrä oli kuitenkin positiivinen yllätys ja kammi on vain ylimääräistä ekstraa. Tarjoaa kammi ainakin tuulensuojaa, jos sattuu tuulemaan kylmästi. Pakkanen oli kovettanut kammia vielä lisää. Oviaukko antaa etelänsuuntaan ja sen verran suuri, että siitä sai happea koko yöksi, eikä tarvittu mitään kynttiläviritelmiä varmistamaan hapen riittävyyttä. Sellaiseen en välttämättä olisi uskaltanut edes mennä.

Kyllä tänne yksi mahtuu nukkumaan

Ilta kymmenen aikaan sain makuualustat ja makuupussit kammiin ja kömmin nukkumaan. Kahden makuupussin kanssa pysyy lämpimänä läpi yön. Ilmapatjani tuntui päästävän ilmaa pois, eikä se ollut viimeisen päälle pinkeä, mutta riittävä kyllä. Vaikka minulla oli lämmin ja olo raukea, olen kaikenkaikkiaan huono nukkumaan edes omassa sängyssä, joten ei tullut yllätyksenä etten saanut nukuttua. Asentoa ei päässyt vaihtamaan eikä makuupussejakaan kohentamaan. Selvisin yhdellä illan nousemisella, jonka jälkeen olin kammissa aamuun saakka. Olisin tarvinnut ne kolmannetkin villasukat. Muuten pysyin lämpimänä ja olo oli miellyttävä.

Valosarja valaisee kammia sisältä

Kammista piti nousta uuteen työpäivään. Saunakin tuli lämmitettyä, vaikka ei sitä loppujen lopuksi olisi tarvinnut, sillä lämpö ei ollut karannut yön aikana omasta kehosta mihinkään. Vielä kun olisin parempi nukkuja, niin nauttisin yöpymisestä retkien ja vaellusten aikanakin paljon enemmän. Mutta näillä mennään, nukutti tai ei. Kammin tekemisen kokemus alusta loppuun yksin ilman sen kummempia neuvoja oli mukava kokemus. Nyt kun sen käsittää kuinka paljon energiaa sen tekeminen vaatii, en lähtisi sitä tekemään millään talvivaelluksella. 

Lumi tuo valoisuutta talveen 

Lumi tuo talven taikaa

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Talvi on totta, kun maan peittää valkoinen lumi. Lehdettömät, hennot koivujen oksat kiertyvät ja kevyt lumipeite leikkii oksilla. Puolukan vihreät lehdet pilkottavat lumesta. Puolukan marjoa ei ole näkyvissä. 

Puolukat pilkottavat lumesta

Raisionjoessa vesi virtaa. Sorsat viihtyvät Mullin sillan luona, sillä sillalta voi saada pullan murusia taikka muuta ravitsevaa – ja ainakin ihailevia katseita. Sorsat ovat vilkkaita. Ne uivat nopeasti edestakaisin aivan sillan tuntumassa. 

Sorsat kisailevat Mullin sillan luona

Vanhasta puisesta Raisionjoen ylittävästä sillasta on jäljellä pari aluslankkua. Uusi silta on tyylikäs ja sitä pitkin on turvallista kulkea joen toiselle puolelle.  

Puinen vanha silta ylitti joen tästä

Kosken alapuolella kivet ovat saaneet valkoiset lakit. Kivien muodot ja koot vaihtelevat. Pieni virta solisee kivien lomassa. Näkymä on herkän kaunis, vaikka edessä on kovapintaisia kiviä ja taustalla koski valuttaa kohisten vettä. 

Kivinen maisema kuvattu 10.1.2021

Pari päivää myöhemmin kivien lakit ovat muuttuneet karvahatuiksi, sillä lunta on pyryttänyt lisää. Kivet eivät enää erotu erillisinä. Nyt ne muodostavat lumen ansiosta yhtenäisen jonon. Kosken alajuoksulla vesi puikkelehtii kivijonojen välissä. 

Kivinen lumimaisema 13.1.2021

Metsässä lumipeite on kasvanut. Mustikan varvut pilkottavat lumesta. Metsäpolulla tulee vastaan pariskunta. Keskustelemme. He vertaavat metsää Halosen tauluun. Maisema miellyttää ja saa kuvaamaan lumista metsää, nainen kertoo. 

Luminen metsäpolku

Tammikuinen taika verhoaa metsän, polun ja jokirannan. Lumikengän jälkiä näkyi metsäpolulla. Mukava huomata, että luminen metsäpolku on useilla tavoilla hyödyllinen. Tulipa vastaani pieni, pukeutunut koira isäntänsä kanssa. Muhkuraisella polulla koira pääsi syliin, kun ohitin heidät.

Luminen taideteos metsäpolulla

 

Liedon Vanhalinnan poluilla tammikuussa

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Aurajokivarren huurteisia oksia.

 

Lumi ja ladut antavat odottaa vielä meillä lounaisessa Suomessa, mutta onneksi patikkakelit ovat kohdillaan. Loppiaisen aikoihin pikkupakkanen oli kuurannut puut ja kyllähän niistä piti lähteä kuvamuistoja ottamaan. Mietin kohdetta lähistöllä Aurajoen varrella ja päädyin sitten Liedon Vanhalinnan alueelle. Viimeksi olenkin ollut kesäaikaan siellä ja mennyt paikalle Halistenkoskelta kanootilla meloen. Ja tottakai, siellä on tullut pyöräiltyä myös kesäaikaan, museoonkin tutustuen. Hyvä retkikohde kaikkinensa.

Liedon Vanhalinna käsittää kartanomiljöön rakennuksineen ja Linnavuoren aivan Aurajoen tuntumassa. Vanhalinnan kartano sijaitsee Hämeen Härkätien ja Aurajoen reittien varrella. Linnavuori on korkea kukkula, jonka arkeologiset löydöt ulottuvat rautakaudelle asti. Linnavuori toimi puolustuslinnakkeena aktiivisesti Turun linnan valmistumiseen asti. Vanhalinna toimi ruotsinvallan aikaan piispantilana ja sen jälkeen aatelistilana. 

Kuntoportaat Linnavuorelle.

 

Kiipeämisen palkinto: kultturinäkymää Aurajoelle.

Vanhalinnan uusklassinen päärakennus (kuvassa keltainen rakennus) valmistui 1930. Rakennus toimii nykyään museona. Vanhalinnan aluetta hallinnoi ja kunnostaa Turun Yliopistosäätiö. Museon aukioloajat kannattaa tarkistaa verkkosivuilta (linkki alempana) ja infoa löytyy myös Facebookista.

 Kartanorakennus. Oikealta portista Linnavuorelle.

Vanhalinnan alueella risteilee kolme polkua ja yksi pidempi yhdistyy Turun Tuomiokirkon vierestä  Maaherran makasiinilta lähtevään kulttuurikuntoilureittiin. Polkujen varrelta löytyy kiitettävästi eri aiheista kertovia opastauluja. 

Arkeologiapolku (800 m) esittelee muinaishistoriaa kiertäen Vanhalinnan alueen pihapiirissä. Polku kiertää ylös Linnavuoren kukkulalle asti. Historiapolku (1,4 km) laajentaa Arkeologiapolun kierrosta keskittyen enemmän tilan historiaan.

Ystävänpolku (1,5 km) kulkee Aurajoen vierustaa pellonlaidassa ja antaa näkymiä Aurajoelle. Tätä kulkiessa ajatukset kannattaa siirtää aikaan, jolloin isommat laivat lipuivat Linnavuoren satamaa kohti. Ystävänpolku jatkuu Vanhalinnalle vievälle soratielle, josta voi bongata Kuninkaanlähteen ja sen jälkeen poiketa metsään soratien oikealta puolelta lähtevälle Muonamiehenpolulle. 

Vanhalinnanpolku kiertää Linnavuoren.

 

Alueen poluista löytyy kuvaukset ja kartat verkkosivuilta (katso alla). Opasteet ovat äänitallenteita, joita voi kuulostella matkan varrella. Esimerkiksi jokivarren kasvillisuudesta kerrotaan näin.

Vanhalinnanpolun varrelta.

Kiersin Arkeologiapolkua, jatkaen Linnavuoren kiertävälle Vanhalinnan polulle ja siitä erkanevalle Ystävänpolulle. Aurajoen viertä kulkien pääsi nyt ihailemaan huurteista kulttuurinäkymää. Soratielle päästyäni jatkoin ohi Kuninkaan lähteen ja käännyin oikealta metsään lähtevälle Muonamiehenpolulle. Tästä reitistä sain mittariini vähän reilu 4 km. Näiden reittien varrella ei ole laavua tai tulipaikkaa. Muutamia penkkejä maisemien ihastelemiseen tai reppueväiden nautiskeluun löytyy.

Löydä Kuninkaan lähde!

 

Näkymät ovat eri vuodenaikoina erilaiset. Nyt kun on käynyt paikalla kesän lisäksi talviaikaan, pitänee seuraavaksi tulla kulkemaan sama reitti keväällä ja syksylläkin. Ai niin - sain minä niitä huurteisia kuviakin.

Talventörröttäjä.

Lisätietoa ja lähteet:  

Liedon Vanhalinnan verkkosivut

Kulttuuripolkujen esittelyt, kartta ja ääniopasteet

Työryhmän kävelykokous - koronarajoitusten aikana

Teksti ja kuvat Kaija Virtanen

Raision Rinkan johtokunnan asettama työryhmä: Armi, Tarja ja Kaija, tapaavat Huhkon kartanon parkkipaikalla. Tarkoituksena on kävelykokouksen aikana selvittää, miten Rinkan nykyiset säännöt muutetaan vastaamaan Suomen Ladun jäsenyhdistyksille ehdottamia sääntöjä.

Huhkon kartanon

Nykyisten ja uusien sääntöjen eroavuudet on selvitetty etukäteen. Tekstimuutoksia on muutamia, kuten johtokunta nimitys poistuu, tilalle tulee hallitus. Vuorokausi muutoksia muutamia mm. kokouskutsu on nykyisten sääntöjen mukaan lähetettävä 7 vuorokautta ennen kokousta. Uusien sääntöjen mukaan aika pitenee 14 vuorokauteen. 

Hallituksen tehtäviä on tarkennettu. Esimerkiksi tehtävä: edustaa yhdistystä on kirjattu sääntöihin. Nyt se on ollut toivottavaa ja itsestään selvyys. Hallitus hoitaa yhdistyksen asioita kuten nyt johtokunta. Hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet valitaan yhdistyksen syyskokouksessa. Uutta on puheenjohtajan kauden pituus. Nyt yhdistyksen puheenjohtaja valitaan vuodeksi kerrallaan. Uusien sääntöjen mukaan sekä puheenjohtajan että jäsenten hallituskausi on kaksi vuotta.

Huhkossa kuohuu uudistettu koski

Uusi sääntökohta koskee yhdistyksen kokouksia.’ Yhdistyksen kokoukseen voidaan hallituksen niin päättäessä etäosallistua myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla kokouksen aikana tai ennen kokousta.’ Vastaavaa kokousmalli on tullut tutuksi, kun koronapandemia on rajoittanut henkilökohtaista kokoustamista, on etäkokoustettu mm. Raisio päivien puitteissa. 

Lunta ripottelee hiljalleen. Maa on kauniin vaalea yöllä sataneen hennon lumipeitteen jälkeen. Reippain mielin ja iloisin ilmein lähdemme sauvakävelemään. Poikkeamme välillä myös metsän puolelle. Polkua on hyvä astella. Vauhtimme on sopivan rauhallinen, sillä keskustelemme Rinkan säännöistä niin nykyisistä kuin tulevista.

Sovimme, että sääntömuutosten ensimmäinen käsittely jäsenille tapahtuu yhdistyksen kevätkokouksessa 17.3.2021. 

'Hän' ei kävellyt meitä vastaan. Kuva on
Mullin sillan luota aikaisemmalta retkeltäni.

Muutamia ulkoilijoita tulee vastaan. Autojen liikennevirta aiheuttaa ääniä, muutoin niin metsäpolku kuin kävely- ja pyörätien osuudet ovat rauhallisia. 

Ulkona on hyvä hengittää ja antaa ajatusten liikkua niin sääntöjen ja käsittelyssä olevan aloitteen kuin Rinkan kokousten ja muiden tapahtumien tiimoilla. 

Rinkkalaista toimintaa ja liikuntaa edistävät tapahtumat ja toiminta jatkuvat! Kiitos kävelykokouksesta työryhmäläiset!

Silta yli Raisionjoen Huhkossa. Siltoja tarvitaan myös kokoustamisessa!

Fiskarin poluilla: Risslan metsäpolku kuljettaa ruukin lähimetsissä

Teksti ja kuvat: Tarja Aittala

Lokakuun lopun syyslomasella kävin Raaseporin Fiskarissa, joka on erityisen tunnettu Fiskarsin ruukistaan. Ruukkialueen miljööseen perehtymisen lisäksi kannattaa poiketa myös lähimetsiin. Risslan metsäpolun ympyräreitille pääsee kätevästi torin kulmilta - auton voi jättää p-paikalle ja kävellä sieltä polun alkuun. Polku on hyvin merkitty: oranssipäiset tolpat huomaa maastosta helposti. 

 

 Polulta ei eksy, kunhan seuraa oransseja merkkejä.

Maasto on mukavan vaihtelevaa: polku kulkee metsikössä, pellon reunaa, osaksi soratietä, kiipeää myös mäelle muutamiakin kertoja ja kuljettaa mäeltä alas. Maasto on ehkä osittain vaikeakulkuista, kivikkoakin askeleille osuu. Tukevat kengät ovat siis tarpeelliset.

Kuntoportaita osuu reitille muutamiakin.

Pehmeää metsämaastoa.

 

Reitti kulkee ohi vanhojen voimalaitosrakennelmien. Aikanaan pato ja sähkövoimala rakennettiin vuonna 1899 tuottamaan lisää sähköä ruukin tarpeita varten.

Panoraamassa laavu ja vanha voimalaitos.

 

 

Vanhan voimalaitosrakennelman viereltä löytyy laavu ja tulipaikka. Itse en tällä kertaa tulistellut enkä evästellyt, mutta laavun alue näytti siistiltä ja puuhuolto toimivalta. 

 

 

Siistillä laavulla kelpaa pitää taukoa.

 

 

 

Reitin varren erikoisuus on istutettu metsä - joka kasvaa muoviputkiloissa. Metsä on istutettu Skogskultur rf -nimisen yhdistyksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Putkissa kasvaa jalopuita: saarnia, jalavia ja tammia. Jalopuumetsikkö antaa odottaa vielä tovin, mutta on varmaan aikanaan komean näköinen. 

 

Tulevaa jalopuumetsää putkiloissa.

Siellä se taimi kasvaa.

Lähdin Fiskarsin torilta, kiersin polun vastapäivään ja matkaa kertyi mittariin noin 4,5 km. Suosittelen Risslan metsäpolkun kulkemista, jos matkasi osuu Fiskarsin ruukille. Plussaa polku saa minulta vaihtelevuudestaan ja siitä, että vesistöäkin osuu reitin varrelle. Historian havinaa unohtamattakaan. Tykkäsin.

Polun varren kuohuja.

Lisätietoa ja kartta:

Fiskarsvillage.fin verkkosivuilta